Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, joita oikeasti loputon vaurastuminen EI houkuttele?
17.01.2020 |
Satuin näkemään pätkän erään vloggaajan(?) videosta, jossa tämä kehotti ja neuvoi säästämisessä ja etenkin sijoittamisen aloittamisessa, pitäen sitä ehdottomana must-juttuna. Totesi vielä erikseen, että "jokainenhan varmasti haluaa varallisuutensa kasvavan". Neuvoi myös ostamaan _luksustuotteita_ itselle.
No, minä en halua varallisuuteni kasvavan loputtomiin. En haaveile rikkauksista enkä tarvitse "luksustuotteita". Ylipäänsä luksus tarkoittaa mulle elämässä aivan muuta, kuin rahaa ja materiaa.
Olenko poikkeus sääntöön? En kai sentään ainoa..?
Olen kyllä säästäväinen, mutta mulle riittää, kun rahaa on sen verran että saan tavalliset asiat maksettua, katon pään päälle, kelpaavat vaatteet, ruokaa.
Muuten elämältäni janoan muuta. Hyviä ihmissuhteita, merkitystä, mielenrauhaa, tyytyväisyyttä siihen mitä jo on. En halua "haluta lisää", sillä se johtaa mielestäni ikuiseen jahtiin ja tyytymättömyyteen.
Kommentit (82)
Sama. Rahat riittää minusta normaaliin elämiseen ja säästöönkin jää. Rikastumista en tavoittele, ehkä voisi sanoa että perusturvallinen taloustilanne (=huomioitu pahoja päiviä, vanhuutta ja mahdollisten lasten avustamista) riittää. Kulutushysteria tympii joten kulut pysyvät pieninä luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijoittamista todella hypetetään nykyään runsaasti, saman olen huomannut. Jopa niin runsaasti ja pelkästään positiivisia puolia esiintuoden (riskeistä vaieten) että alkaa jo suorastaan epäilyttää, kenen pussiin tässä nyt pelataan? Ihan vain pyyteetöntä hyvää, "kaikki varmasti voittavat, jokaikinen sijoittaja!" ?Hmm..
Ap
Tätä en ymmärrä. Että sijoittamisella muka vain vaurastetaan jotain toista ja annetaan jonkun suuren pahan voittaa.
Jos sijoitat vaikka joka kuukausi pari kymppiä rahastoon ja kymmenen vuoden kuluttua nostat saman summan + 10% extraa niin kuka kumma siinä voittaa? Ja miksi ihmeessä et tekisi niin? Ei kai sitä tarvitse hulluna rahaa himoita jos laittaa rahan tekemään lisää rahaa eikä ainoastaan makuuta sitä tilillä?
Onko tämä aivan pomminvarmaa, että 10 vuoden päästä saat sijoittamasi takaisin, ja vielä +10% ?
Sehän tässä ihmetyttää, että miten ihmeessä tällaista voidaan luvata?
Mistä sitä lisärahaa kaikille tulee?
Eikö muka voi käydä niin, että menetät sijoittamasi rahat?
Odotan todella vastausta tähän, tämä on juuri se mikä ihmetyttää, eli miten näin voidaan luvata tapahtuvan, näinhän sijoittamista myydään ja mainostetaan. "Helppoa rahaa, raha tekee työn puolestasi, vain tyhmä jättää sijoittamatta!"
Toivottavasti vastaat, kiinnostaa todella!
Ap
Jos pitää valita loputon vaurastuminen tai kädestä suuhun eläminen, niin kyllä minä koska tahansa valitsen sen vaurastumisen.
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää valita loputon vaurastuminen tai kädestä suuhun eläminen, niin kyllä minä koska tahansa valitsen sen vaurastumisen.
Ja sitä välimuotoahan ei ole...
Hyvät hyssykät tätä keskustelupalstojen mustavalkoisuutta ja kärjistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää valita loputon vaurastuminen tai kädestä suuhun eläminen, niin kyllä minä koska tahansa valitsen sen vaurastumisen.
Ja sitä välimuotoahan ei ole...
Hyvät hyssykät tätä keskustelupalstojen mustavalkoisuutta ja kärjistämistä.
Voi luoja miten pässinpää olet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 50+ akateemisessa ammatissa (viihtyvä). Olen tälle päivälle valinnut ohjelmaksi sohvalla istuskelun ja himmailun, salilla käynnin, kaverin tapaamisen ja ruoanlaittoa. Olisin helposti tienannut nettona 400-500 euroa vajaalla 8 tunnin työpäivällä. Pidän näitä päiviä usein ilman erityistä agendaa, teen työtä 35-40% siitä mitä pystyisin, jos haluaisin lisää/enemmän rahaa.
Tein aika paljon töitä 30-45-vuotiaana. Asunto ja muu materia jo pitkään riittävän hyvä. Tuon elämänvaiheen aikana (nopeaa asuntolainan lyhennystä ja lapsiperheen menot) tottui muilta menoilta aika pieniin kuluihin. N. 50 v iässä huomasin, että säästöt riittäisivät samaan elintasoon, johon olin tottunut käytännössä lopuksi-ikää tai no 25 vuodeksi ilman mitään realisointeja pientä eläkettä mukaan edes laskematta.
En saarnaa valintojani, mutta hieman kummeksuen seuraan ystäviä ja kollegoita, jotka uupuneena paahtavat täysillä, vaikka voisivat hyvin tehdä samankaltaisia valintoja.
Fight Club -elokuvaa mukaillen: " Väsytämme itsemme työssä, jota vihaamme, hankkiaksemma asioita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme pidä"
Tiedostan toki suunnattoman etuoikeutetun asemani, mutta moni reaalisesti samassa tilanteessa väsyttää itsensä "sosiaalisessa varustelukierteessä" ja pakonomaisessa kulutuksessa ja suorittamisessa ja tietynlaisen elämäntavan ylläpitämisessä.
Minä ainakin lakkasin haluamasta lisää tavaraa kun aloin huomata että omistanko minä tallaisenkin tai että ka, mulla on tämmänenkin. Omaisuuden määrä sijaan tärkeämpää on laatu ja tarkoituksenmukaisuus. Monen esineen tarkoituksenmukaisuuskin on kadonnut. Huomaat omistavasi esineitä,joita et käytä koskaan tai ehkä kerran 10 vuodessa. Halvempaa olisi lainata tai vuokrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää valita loputon vaurastuminen tai kädestä suuhun eläminen, niin kyllä minä koska tahansa valitsen sen vaurastumisen.
Ja sitä välimuotoahan ei ole...
Hyvät hyssykät tätä keskustelupalstojen mustavalkoisuutta ja kärjistämistä.
Voi luoja miten pässinpää olet!
Menepäs nyt äitisi valmistamalle lounaalle, niin pääset ajoissa päiväunille.
Vierailija kirjoitti:
Olen 50+ akateemisessa ammatissa (viihtyvä). Olen tälle päivälle valinnut ohjelmaksi sohvalla istuskelun ja himmailun, salilla käynnin, kaverin tapaamisen ja ruoanlaittoa. Olisin helposti tienannut nettona 400-500 euroa vajaalla 8 tunnin työpäivällä. Pidän näitä päiviä usein ilman erityistä agendaa, teen työtä 35-40% siitä mitä pystyisin, jos haluaisin lisää/enemmän rahaa.
Tein aika paljon töitä 30-45-vuotiaana. Asunto ja muu materia jo pitkään riittävän hyvä. Tuon elämänvaiheen aikana (nopeaa asuntolainan lyhennystä ja lapsiperheen menot) tottui muilta menoilta aika pieniin kuluihin. N. 50 v iässä huomasin, että säästöt riittäisivät samaan elintasoon, johon olin tottunut käytännössä lopuksi-ikää tai no 25 vuodeksi ilman mitään realisointeja pientä eläkettä mukaan edes laskematta.
En saarnaa valintojani, mutta hieman kummeksuen seuraan ystäviä ja kollegoita, jotka uupuneena paahtavat täysillä, vaikka voisivat hyvin tehdä samankaltaisia valintoja.
Fight Club -elokuvaa mukaillen: " Väsytämme itsemme työssä, jota vihaamme, hankkiaksemma asioita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme pidä"
Tiedostan toki suunnattoman etuoikeutetun asemani, mutta moni reaalisesti samassa tilanteessa väsyttää itsensä "sosiaalisessa varustelukierteessä" ja pakonomaisessa kulutuksessa ja suorittamisessa ja tietynlaisen elämäntavan ylläpitämisessä.
Kuulostaa todella hyvältä!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaurastumisen ihailu johtaa peruskysymyksen äärelle.
Jos kuuntelee mitä tahansa poliitikkoa tai johtajaa on talouden kasvu aina ensisijainen tavoite. Länsimaisten ihmisten vaurastuminen ja talouden kasvu perustuu kuitenkin suurimmaksi osaksi ihmisten alistamiseen ja riistoon toisellapuolella maapalloa. Jos 150 euron lenkkarin valmistaminen maksaa noin kaksi euroa ja työntekijä saa palkkaa 20 senttiä tunnissa ei yhtälö ole aivan tasapainossa. Myös sijoittaminen perustuu keinotekoisesti luotuihin kupliin ja riistämiseen.
Jokainen valitsee itse minkä puolesta haluaa toimia. Onko oman työllä tai tekemisellä oikeaa merkitystä vai palveleeko se markkinoiden luomaa tarvetta? Onko jatkuvan talouskasvun tavoittelu tie suurempaan onneen?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinua sitten eläkeiän lähestyessä alkaa kiinnostaa millä elät elämäsi ehtoovuodet. Minulla on myös lapsia ja kyllä haluan kartuttaa varallisuutta nyt että voin heitä auttaa tarvittaessa kun aloittavat omaa elämäänsä.
En minäkään ole missään nimessä materialisti ja yritän pitää kulutuksen minimissä, mutta fakta on se että vanhuuden varalle on laitettava sukanvarteen, eläkejärjestelmä tuskin tästä kohenee.
Olen suunnitellut että ostan eläkepäivien varalle sellaisen sissiteltan tai vastaavan ja siihen kaminan, että voin tarpeen vaatiessa vetäytyä metsään ja asua siinä. Eläkeikääni on vielä vähintään 30 vuotta ja tiedän että siihen mennessä tätä nykyistä järjestelmä ei ole enää ja eläkettä tuskin enää saa silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin lakkasin haluamasta lisää tavaraa kun aloin huomata että omistanko minä tallaisenkin tai että ka, mulla on tämmänenkin. Omaisuuden määrä sijaan tärkeämpää on laatu ja tarkoituksenmukaisuus. Monen esineen tarkoituksenmukaisuuskin on kadonnut. Huomaat omistavasi esineitä,joita et käytä koskaan tai ehkä kerran 10 vuodessa. Halvempaa olisi lainata tai vuokrata.
Kaipa tuo jatkuva vaurastumisen himo liittyy vallantunteeseen. Mitä enemmän omaisuutta sen enemmän valtaa. Itse en ole koskaan ymmärtänyt vallanhimoa eikä minulla ole hiukkaakaan kunnianhimoa, joten tietyntasoisen vaurauden hankkiminen liittyy enemmän elämänlaatukysymyksiiin. Kun olet riittävän varakas pystyt takaamaan itsellesi mutkattomamman elämän, mutta se ei ole minulle välttämätöntä. Jos minun ei tarvitse pelätä toimeentuloni puolesta voin yhtä hyvin elää vaikka reppureissaajana nauttien luonnon suomista elämyksistä.
M42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää valita loputon vaurastuminen tai kädestä suuhun eläminen, niin kyllä minä koska tahansa valitsen sen vaurastumisen.
Ja sitä välimuotoahan ei ole...
Hyvät hyssykät tätä keskustelupalstojen mustavalkoisuutta ja kärjistämistä.
Voi luoja miten pässinpää olet!
Menepäs nyt äitisi valmistamalle lounaalle, niin pääset ajoissa päiväunille.
Huomaatko ollenkaan minkälaista p*skaa kirjoitat? Pliis! Lopeta kirjoittaminen foorumeille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva, että joku muukin ajattelee samoin! Itsekin olen ihmetellyt tätä jatkuvaa mammonan palvomista eli vaurauden havittelua. Itseäni on aina kiinnostanut vain vakavarainen toimeentuleminen. Pieniä säästöjä on hyvä olla, mutta en kaipaa rikkauksia tai valtavaa omaisuutta. Joskus olen oikein pohtinut mitä tekisin lottovoitolla. Saisihan sillä asioita hankittua ja kokemuksia kartutettua, mutta toisiko se kuitenkaan onnea... More money, more problems, sanoi Biggie. Tavallinen elämä on kivaa ja suhteellisen huoletonta.
Täällä yksi, jota ei kiinnosta, ja välttelenkin vaurastumista. Elämässä raha on lopulta se kaikkein merkityksettönin asia, varsinkin suomessa kun toimeentulon saa myös makaamalla. Jos tuo on vaikea ymmärtää, kannattaa kysyä itseltään: kuka sinä olet? Jos vastauksessa on yleiseen statukseen liittyviä asioita, olisin huolissani. Moni ei varmasti ymmärrä ollenkaan mistä on kyse, elämä on silloin vain tyhjempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijoittamista todella hypetetään nykyään runsaasti, saman olen huomannut. Jopa niin runsaasti ja pelkästään positiivisia puolia esiintuoden (riskeistä vaieten) että alkaa jo suorastaan epäilyttää, kenen pussiin tässä nyt pelataan? Ihan vain pyyteetöntä hyvää, "kaikki varmasti voittavat, jokaikinen sijoittaja!" ?Hmm..
Ap
Tätä en ymmärrä. Että sijoittamisella muka vain vaurastetaan jotain toista ja annetaan jonkun suuren pahan voittaa.
Jos sijoitat vaikka joka kuukausi pari kymppiä rahastoon ja kymmenen vuoden kuluttua nostat saman summan + 10% extraa niin kuka kumma siinä voittaa? Ja miksi ihmeessä et tekisi niin? Ei kai sitä tarvitse hulluna rahaa himoita jos laittaa rahan tekemään lisää rahaa eikä ainoastaan makuuta sitä tilillä?
Tuo kuulostaa ihan joltain pyramidihuijaukselta. Siis jokainenko saa sen +10% extraa sijoituksistaan ihan 100% varmasti? Jos noin on, niin miksi tämä meidän ahne ja köyhä valtiomme ei tee rahaa tuollaisella, jos se toimii?
Vierailija kirjoitti:
Olen 50+ akateemisessa ammatissa (viihtyvä). Olen tälle päivälle valinnut ohjelmaksi sohvalla istuskelun ja himmailun, salilla käynnin, kaverin tapaamisen ja ruoanlaittoa. Olisin helposti tienannut nettona 400-500 euroa vajaalla 8 tunnin työpäivällä. Pidän näitä päiviä usein ilman erityistä agendaa, teen työtä 35-40% siitä mitä pystyisin, jos haluaisin lisää/enemmän rahaa.
Tein aika paljon töitä 30-45-vuotiaana. Asunto ja muu materia jo pitkään riittävän hyvä. Tuon elämänvaiheen aikana (nopeaa asuntolainan lyhennystä ja lapsiperheen menot) tottui muilta menoilta aika pieniin kuluihin. N. 50 v iässä huomasin, että säästöt riittäisivät samaan elintasoon, johon olin tottunut käytännössä lopuksi-ikää tai no 25 vuodeksi ilman mitään realisointeja pientä eläkettä mukaan edes laskematta.
En saarnaa valintojani, mutta hieman kummeksuen seuraan ystäviä ja kollegoita, jotka uupuneena paahtavat täysillä, vaikka voisivat hyvin tehdä samankaltaisia valintoja.
Fight Club -elokuvaa mukaillen: " Väsytämme itsemme työssä, jota vihaamme, hankkiaksemma asioita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme pidä"
Tiedostan toki suunnattoman etuoikeutetun asemani, mutta moni reaalisesti samassa tilanteessa väsyttää itsensä "sosiaalisessa varustelukierteessä" ja pakonomaisessa kulutuksessa ja suorittamisessa ja tietynlaisen elämäntavan ylläpitämisessä.
Minä tienaan kahdeksan tunnin työpäivästä noin 80 euroa. Siis omaan käyttööni jää tuo 80 euroa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää valita loputon vaurastuminen tai kädestä suuhun eläminen, niin kyllä minä koska tahansa valitsen sen vaurastumisen.
Ja sitä välimuotoahan ei ole...
Hyvät hyssykät tätä keskustelupalstojen mustavalkoisuutta ja kärjistämistä.
Voi luoja miten pässinpää olet!
Menepäs nyt äitisi valmistamalle lounaalle, niin pääset ajoissa päiväunille.
Huomaatko ollenkaan minkälaista p*skaa kirjoitat? Pliis! Lopeta kirjoittaminen foorumeille!
En todellakaan lopeta, minulla on oikeus mielipiteisiini ja sananvapaus, kuten sinullakin. Mutta mene nyt ihmeessä toiseen ketjuun, hyvä(?) ihminen, jos et kestä!
Joillekin se varallisuus on itseisarvo, pidetään eräänlaisena high scorena sitä kun rahaa on koko ajan enemmän. Minäkin kyllä harrastan sijoitussäästämistä, mutten havittele miljoonaomaisuuksia. Työnteolla ansaitsen bruttona 35000 euroa vuodessa ja asun yksin, joten niillä rahoilla mennään. Työnteon turvin ylläpidän kyllä nykyistä elintasoani ihan mukavasti, mutta tekisin mielelläni vähän vähemmän töitä. Sijoittamisen avulla sukanvarteen jää toivottavasti vähän enemmän kuin pelkästään pankkitilille säästämällä.
Tätä en ymmärrä. Että sijoittamisella muka vain vaurastetaan jotain toista ja annetaan jonkun suuren pahan voittaa.
Jos sijoitat vaikka joka kuukausi pari kymppiä rahastoon ja kymmenen vuoden kuluttua nostat saman summan + 10% extraa niin kuka kumma siinä voittaa? Ja miksi ihmeessä et tekisi niin? Ei kai sitä tarvitse hulluna rahaa himoita jos laittaa rahan tekemään lisää rahaa eikä ainoastaan makuuta sitä tilillä?