Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, joita oikeasti loputon vaurastuminen EI houkuttele?
17.01.2020 |
Satuin näkemään pätkän erään vloggaajan(?) videosta, jossa tämä kehotti ja neuvoi säästämisessä ja etenkin sijoittamisen aloittamisessa, pitäen sitä ehdottomana must-juttuna. Totesi vielä erikseen, että "jokainenhan varmasti haluaa varallisuutensa kasvavan". Neuvoi myös ostamaan _luksustuotteita_ itselle.
No, minä en halua varallisuuteni kasvavan loputtomiin. En haaveile rikkauksista enkä tarvitse "luksustuotteita". Ylipäänsä luksus tarkoittaa mulle elämässä aivan muuta, kuin rahaa ja materiaa.
Olenko poikkeus sääntöön? En kai sentään ainoa..?
Olen kyllä säästäväinen, mutta mulle riittää, kun rahaa on sen verran että saan tavalliset asiat maksettua, katon pään päälle, kelpaavat vaatteet, ruokaa.
Muuten elämältäni janoan muuta. Hyviä ihmissuhteita, merkitystä, mielenrauhaa, tyytyväisyyttä siihen mitä jo on. En halua "haluta lisää", sillä se johtaa mielestäni ikuiseen jahtiin ja tyytymättömyyteen.
Kommentit (82)
Sijoittaminen vs. sijoittamatta jättäminen on hieman samankaltainen älykkyystesti kuin työttömyyskassaan kuuluminen vs. kuulumattominen. Ei tuossa ajatusmallissa ole muuta haittaa, kuin että tuollaiset ihmiset pysyvät yleensä koko ikänsä persaukisina, äänestävät äärivasemmistoa/-oikeistoa ja kyräilevät sitten niitä vastaan, jotka ovat pelanneet pelimerkkinsä oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 50+ akateemisessa ammatissa (viihtyvä). Olen tälle päivälle valinnut ohjelmaksi sohvalla istuskelun ja himmailun, salilla käynnin, kaverin tapaamisen ja ruoanlaittoa. Olisin helposti tienannut nettona 400-500 euroa vajaalla 8 tunnin työpäivällä. Pidän näitä päiviä usein ilman erityistä agendaa, teen työtä 35-40% siitä mitä pystyisin, jos haluaisin lisää/enemmän rahaa.
Tein aika paljon töitä 30-45-vuotiaana. Asunto ja muu materia jo pitkään riittävän hyvä. Tuon elämänvaiheen aikana (nopeaa asuntolainan lyhennystä ja lapsiperheen menot) tottui muilta menoilta aika pieniin kuluihin. N. 50 v iässä huomasin, että säästöt riittäisivät samaan elintasoon, johon olin tottunut käytännössä lopuksi-ikää tai no 25 vuodeksi ilman mitään realisointeja pientä eläkettä mukaan edes laskematta.
En saarnaa valintojani, mutta hieman kummeksuen seuraan ystäviä ja kollegoita, jotka uupuneena paahtavat täysillä, vaikka voisivat hyvin tehdä samankaltaisia valintoja.
Fight Club -elokuvaa mukaillen: " Väsytämme itsemme työssä, jota vihaamme, hankkiaksemma asioita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme pidä"
Tiedostan toki suunnattoman etuoikeutetun asemani, mutta moni reaalisesti samassa tilanteessa väsyttää itsensä "sosiaalisessa varustelukierteessä" ja pakonomaisessa kulutuksessa ja suorittamisessa ja tietynlaisen elämäntavan ylläpitämisessä.
Kuulostaa todella hyvältä!
Ap
Hetkinen Ap!? Kaverihan kirjoitti että hänellä on massia 25 vuoden tarpeisiin. Eli hän on toiminut menneisyydessä juuri kuten et itsesi ikipäivänä tahtoisi nyt toimivan.
Mitä sä Ap oikein tahdot elämältä? Jokapäivästä leivän repimistä kilpailluilta työmarkkinoilta vai hyvältä kuulostamasi kaverin elämäntilannetta missä tällaista tarvetta ei ole.
Ei tässä mitään epäloogisuutta ole. Itse olen pienipalkkainen, osa-aikaisesti työssäkäyvä, mutta säästeliäästi elämällä ja olemalla jonkinasteisesti "kulutusvastainen" palkastani jää koko ajan säästöön, kuten tällä kommentoijalla. Tämä käy ns. itsestään.
Kuitenkaan minulla ei ole haluja ryhtyä sijoittamaan, tai haalimaan haalimalla lisää rahaa tai materiaa, johon yleisesti ihmisiä nykyään kehotetaan, "sijoita säästösi".
Ap
Tuo voi olla jonkin sijoittajapiirin tai yhteisön genre jossa sijoittamalla tavoitellaan suurempia mahdollisuuksia kuluttaa. Mutta se ei ole koko kuva. Ei missään nimessä. Näkisin järkeväksi että astuisit tuohon piensijoittajien ja osakesäästäjien isoon kuvaan jossa se tarkoittaa nimenomaan pidättäymistä materiasta ja kuluttamisesta.
Jos varasi eivät ole käteisenä joku de facto käyttää niitä joka tapauksessa jos ne ovat tilivaluuttana. Ne ovat vain numeroita. Pankissa ei ole setelinippua joka on sinun ja kenellekään muulle sillä ei ole arvoa. Ne näkyvät monissa paikoissa tilinpidossa ja niiden perusteella tehdään talouspoliittisia päätöksiä. Voit vaikuttaa maailmaan sijoittamalla varat itse.
Tää on hyvä:
Fight Club -elokuvaa mukaillen: " Väsytämme itsemme työssä, jota vihaamme, hankkiaksemma asioita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme pidä"
Mutta sitten jännästi kyl kouluttaudutaan ja hakeudutaan töihin. Vaikkei raha kiinnosta. Miksi ihmeessä ei toimeentulotuella kiinnosta jos ei kerran vaurastuminen kiinnosta?
Kognitiivista dissonanssia taas. Mutta ei se tavoitteiden vastainen toiminta ole mitään uutta tai edes sokeeraavaa. Ihmiset vaan on sekaisin tavoitteissaan eivätkä ymmärrä mistään mitään.
Ja ilmoitetaan ettei köyhyys kiinnosta, mutta köyhyyden estäminen pidemmällä aikajaksoöla ei kiinnosta, tai ei vain osata ymmärtää oman mahapurinan ulkopuolelle. Lompakossa on rahaa kaikki on hyvin eikä mikään vaadi mitään toimenpiteitä. Rahat loppu. valto on varas, rikkaat käyttää hyväksi ja vaaditaan enemmän eläkkeitä ja palkkoja... huhhu...
Tai se vieläkin kummallisempi: kateus. Jollakin ryhmällä on kuulemma palkkaa niin ja noin. Itekki haluan, muttei mitään käyttöä rahoille jos ei kerran raha kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 50+ akateemisessa ammatissa (viihtyvä). Olen tälle päivälle valinnut ohjelmaksi sohvalla istuskelun ja himmailun, salilla käynnin, kaverin tapaamisen ja ruoanlaittoa. Olisin helposti tienannut nettona 400-500 euroa vajaalla 8 tunnin työpäivällä. Pidän näitä päiviä usein ilman erityistä agendaa, teen työtä 35-40% siitä mitä pystyisin, jos haluaisin lisää/enemmän rahaa.
Tein aika paljon töitä 30-45-vuotiaana. Asunto ja muu materia jo pitkään riittävän hyvä. Tuon elämänvaiheen aikana (nopeaa asuntolainan lyhennystä ja lapsiperheen menot) tottui muilta menoilta aika pieniin kuluihin. N. 50 v iässä huomasin, että säästöt riittäisivät samaan elintasoon, johon olin tottunut käytännössä lopuksi-ikää tai no 25 vuodeksi ilman mitään realisointeja pientä eläkettä mukaan edes laskematta.
En saarnaa valintojani, mutta hieman kummeksuen seuraan ystäviä ja kollegoita, jotka uupuneena paahtavat täysillä, vaikka voisivat hyvin tehdä samankaltaisia valintoja.
Fight Club -elokuvaa mukaillen: " Väsytämme itsemme työssä, jota vihaamme, hankkiaksemma asioita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme pidä"
Tiedostan toki suunnattoman etuoikeutetun asemani, mutta moni reaalisesti samassa tilanteessa väsyttää itsensä "sosiaalisessa varustelukierteessä" ja pakonomaisessa kulutuksessa ja suorittamisessa ja tietynlaisen elämäntavan ylläpitämisessä.
Kuulostaa todella hyvältä!
Ap
Hetkinen Ap!? Kaverihan kirjoitti että hänellä on massia 25 vuoden tarpeisiin. Eli hän on toiminut menneisyydessä juuri kuten et itsesi ikipäivänä tahtoisi nyt toimivan.
Mitä sä Ap oikein tahdot elämältä? Jokapäivästä leivän repimistä kilpailluilta työmarkkinoilta vai hyvältä kuulostamasi kaverin elämäntilannetta missä tällaista tarvetta ei ole.
Ei tässä mitään epäloogisuutta ole. Itse olen pienipalkkainen, osa-aikaisesti työssäkäyvä, mutta säästeliäästi elämällä ja olemalla jonkinasteisesti "kulutusvastainen" palkastani jää koko ajan säästöön, kuten tällä kommentoijalla. Tämä käy ns. itsestään.
Kuitenkaan minulla ei ole haluja ryhtyä sijoittamaan, tai haalimaan haalimalla lisää rahaa tai materiaa, johon yleisesti ihmisiä nykyään kehotetaan, "sijoita säästösi".
Ap
Eli annat mielummin inflaation syödä säästösi? Eikö se ole silkkaa tyhmyyttä?
Itse olen laittanut kaiken ylimääräisen rahan tuottamaan. En siksi, että haluaisin ostella materiaa tai elää kulutusjuhlaa vaan koska se nyt on järkevää. Jos ei käyttöä ole niin lapset saavat sitten pitää säästöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta sitten jännästi kyl kouluttaudutaan ja hakeudutaan töihin. Vaikkei raha kiinnosta. Miksi ihmeessä ei toimeentulotuella kiinnosta jos ei kerran vaurastuminen kiinnosta?
Kognitiivista dissonanssia taas. Mutta ei se tavoitteiden vastainen toiminta ole mitään uutta tai edes sokeeraavaa. Ihmiset vaan on sekaisin tavoitteissaan eivätkä ymmärrä mistään mitään.Ja ilmoitetaan ettei köyhyys kiinnosta, mutta köyhyyden estäminen pidemmällä aikajaksoöla ei kiinnosta, tai ei vain osata ymmärtää oman mahapurinan ulkopuolelle. Lompakossa on rahaa kaikki on hyvin eikä mikään vaadi mitään toimenpiteitä. Rahat loppu. valto on varas, rikkaat käyttää hyväksi ja vaaditaan enemmän eläkkeitä ja palkkoja... huhhu...
Tai se vieläkin kummallisempi: kateus. Jollakin ryhmällä on kuulemma palkkaa niin ja noin. Itekki haluan, muttei mitään käyttöä rahoille jos ei kerran raha kiinnosta.
Minua ei ainakaan haittaa tippaakaan elää työmarkkinatuella. Olen näin tehnyt jo ~17 vuotta. Enemmän se tuntuu muita ihmisiä haittaavan jotka eivät minua ole ikinä tavanneetkaan.
Juu tuollainen käsittämätön pinnallisuus ja mammonanpalvonta ei ole koskaan kiinnostanut. Mieluummin ns. kerään aarteita taivaaseen, samalla nauttien tästä elämästä syvemmin, juuri noita ap:n luettelemisia aidosti onnea tuottavia asioita =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän olisi unelma että olisi niin vauras, että voisi elellä lopun elämäänsä mukavasti harrastallen ilman että olisi sidottu tekemään töitä. Omalla kohdalla tätä ei ole tapahtumasssa. Lottovoittokin on hyvin epätodennäköinen, kun ei tule edes lotottua kuin muutaman ehkä noin 3 kertaa vuodessa. Nyt on pari riviä taas vetämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 50+ akateemisessa ammatissa (viihtyvä). Olen tälle päivälle valinnut ohjelmaksi sohvalla istuskelun ja himmailun, salilla käynnin, kaverin tapaamisen ja ruoanlaittoa. Olisin helposti tienannut nettona 400-500 euroa vajaalla 8 tunnin työpäivällä. Pidän näitä päiviä usein ilman erityistä agendaa, teen työtä 35-40% siitä mitä pystyisin, jos haluaisin lisää/enemmän rahaa.
Tein aika paljon töitä 30-45-vuotiaana. Asunto ja muu materia jo pitkään riittävän hyvä. Tuon elämänvaiheen aikana (nopeaa asuntolainan lyhennystä ja lapsiperheen menot) tottui muilta menoilta aika pieniin kuluihin. N. 50 v iässä huomasin, että säästöt riittäisivät samaan elintasoon, johon olin tottunut käytännössä lopuksi-ikää tai no 25 vuodeksi ilman mitään realisointeja pientä eläkettä mukaan edes laskematta.
En saarnaa valintojani, mutta hieman kummeksuen seuraan ystäviä ja kollegoita, jotka uupuneena paahtavat täysillä, vaikka voisivat hyvin tehdä samankaltaisia valintoja.
Fight Club -elokuvaa mukaillen: " Väsytämme itsemme työssä, jota vihaamme, hankkiaksemma asioita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme pidä"
Tiedostan toki suunnattoman etuoikeutetun asemani, mutta moni reaalisesti samassa tilanteessa väsyttää itsensä "sosiaalisessa varustelukierteessä" ja pakonomaisessa kulutuksessa ja suorittamisessa ja tietynlaisen elämäntavan ylläpitämisessä.
Kuulostaa todella hyvältä!
Ap
Hetkinen Ap!? Kaverihan kirjoitti että hänellä on massia 25 vuoden tarpeisiin. Eli hän on toiminut menneisyydessä juuri kuten et itsesi ikipäivänä tahtoisi nyt toimivan.
Mitä sä Ap oikein tahdot elämältä? Jokapäivästä leivän repimistä kilpailluilta työmarkkinoilta vai hyvältä kuulostamasi kaverin elämäntilannetta missä tällaista tarvetta ei ole.
Ei tässä mitään epäloogisuutta ole. Itse olen pienipalkkainen, osa-aikaisesti työssäkäyvä, mutta säästeliäästi elämällä ja olemalla jonkinasteisesti "kulutusvastainen" palkastani jää koko ajan säästöön, kuten tällä kommentoijalla. Tämä käy ns. itsestään.
Kuitenkaan minulla ei ole haluja ryhtyä sijoittamaan, tai haalimaan haalimalla lisää rahaa tai materiaa, johon yleisesti ihmisiä nykyään kehotetaan, "sijoita säästösi".
Ap
Tuo voi olla jonkin sijoittajapiirin tai yhteisön genre jossa sijoittamalla tavoitellaan suurempia mahdollisuuksia kuluttaa. Mutta se ei ole koko kuva. Ei missään nimessä. Näkisin järkeväksi että astuisit tuohon piensijoittajien ja osakesäästäjien isoon kuvaan jossa se tarkoittaa nimenomaan pidättäymistä materiasta ja kuluttamisesta.
Jos varasi eivät ole käteisenä joku de facto käyttää niitä joka tapauksessa jos ne ovat tilivaluuttana. Ne ovat vain numeroita. Pankissa ei ole setelinippua joka on sinun ja kenellekään muulle sillä ei ole arvoa. Ne näkyvät monissa paikoissa tilinpidossa ja niiden perusteella tehdään talouspoliittisia päätöksiä. Voit vaikuttaa maailmaan sijoittamalla varat itse.
En ole ap.
Itselleni kertyy noin 2000 euron palkasta kuukausittain säästöä lähes 1000 euroa. Olen joskus pohtinut rahojen sijoittamista sen sijaan että makuutan niitä pankkitilllä, mahdollistaen samalla talouspäättäjien keinottelun. En ole kuitenkaan keksinyt riittävän eettistä sijoituskohdetta, lukuun ottamatta hyväntekeväisyyteen tekemiäni lahjoituksia. Asuntosijoittaminen ei sovi ajattelutapaani, eivätkä liioin pörssiosakkeet. Olen kysynyt joskus pankista vinkkejä eettiseen sijoittamiseen, mutta en saanut tyydyttävää vastausta. Osaako joku oikeasti kertoa mihin eettinen sijoittaja voisi tunkea ylimääräiset rahansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä keskustelua kun lukee niin selvästi pystyy jakamaan porukan kahteen.
On ne, jotka sijoittavat ja näkevät sen mahdollisuutena tienata rahaa tekemättä fyysisesti töitä. Nämä tyypit antavat täällä neuvoja ja koittavat hieman laajentaa näkökulmaa siihen ”suureen huijaukseen” eli sijoitusmaailmaan.
Ja sitten on sijoittamatta jättäneet jotka lukevat ensimmäisen porukan itseoppineiksi sijoitusguruiksi. Vähän ehkä itseäkin kiinnostaisi aloittaa mutta tietoa ja ymmärrystä ei ole tarpeeksi ja riskin ottaminen pelottaa.
Jos on tyytyväinen omaan varallisuuteensa niin onnittelen. Harva kuitenkaan on siinä tilanteessa että ylimääräinen raha ei olisi tervetullutta. Melkeinpä jokainen täälläkin sanonut että rahaa jää palkasta tilille eli loppujen lopuksi raha ja sen määrä kyllä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijoittamista todella hypetetään nykyään runsaasti, saman olen huomannut. Jopa niin runsaasti ja pelkästään positiivisia puolia esiintuoden (riskeistä vaieten) että alkaa jo suorastaan epäilyttää, kenen pussiin tässä nyt pelataan? Ihan vain pyyteetöntä hyvää, "kaikki varmasti voittavat, jokaikinen sijoittaja!" ?Hmm..
Ap
Tätä en ymmärrä. Että sijoittamisella muka vain vaurastetaan jotain toista ja annetaan jonkun suuren pahan voittaa.
Jos sijoitat vaikka joka kuukausi pari kymppiä rahastoon ja kymmenen vuoden kuluttua nostat saman summan + 10% extraa niin kuka kumma siinä voittaa? Ja miksi ihmeessä et tekisi niin? Ei kai sitä tarvitse hulluna rahaa himoita jos laittaa rahan tekemään lisää rahaa eikä ainoastaan makuuta sitä tilillä?Tuo kuulostaa ihan joltain pyramidihuijaukselta. Siis jokainenko saa sen +10% extraa sijoituksistaan ihan 100% varmasti? Jos noin on, niin miksi tämä meidän ahne ja köyhä valtiomme ei tee rahaa tuollaisella, jos se toimii?
Et saa, vaan todennäköisesti saat korkoa korolle ilmiön vuoksi n. 25% enemmän takaisin. Ja jos sijoitat 50k kymmeneksi vuodeksi, saat todennäköisesti rahat kaksinkertaisena takaisin (7 % vuotuinen tuotto). Mutta itse en lähtisi sijoittamaan tuollaista summaa vain 10 vuodeksi, vaan ainakin 25 vuodeksi, jolloin korkoa ehtii kertyä enemmän ja lisäksi riski arvon alenemisesta pienenee huomattavasti. Vai miltä kuulostaisi 300 000 euron potti 50 000 euron sijoituksella tekemättä mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 50+ akateemisessa ammatissa (viihtyvä). Olen tälle päivälle valinnut ohjelmaksi sohvalla istuskelun ja himmailun, salilla käynnin, kaverin tapaamisen ja ruoanlaittoa. Olisin helposti tienannut nettona 400-500 euroa vajaalla 8 tunnin työpäivällä. Pidän näitä päiviä usein ilman erityistä agendaa, teen työtä 35-40% siitä mitä pystyisin, jos haluaisin lisää/enemmän rahaa.
Tein aika paljon töitä 30-45-vuotiaana. Asunto ja muu materia jo pitkään riittävän hyvä. Tuon elämänvaiheen aikana (nopeaa asuntolainan lyhennystä ja lapsiperheen menot) tottui muilta menoilta aika pieniin kuluihin. N. 50 v iässä huomasin, että säästöt riittäisivät samaan elintasoon, johon olin tottunut käytännössä lopuksi-ikää tai no 25 vuodeksi ilman mitään realisointeja pientä eläkettä mukaan edes laskematta.
En saarnaa valintojani, mutta hieman kummeksuen seuraan ystäviä ja kollegoita, jotka uupuneena paahtavat täysillä, vaikka voisivat hyvin tehdä samankaltaisia valintoja.
Fight Club -elokuvaa mukaillen: " Väsytämme itsemme työssä, jota vihaamme, hankkiaksemma asioita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme pidä"
Tiedostan toki suunnattoman etuoikeutetun asemani, mutta moni reaalisesti samassa tilanteessa väsyttää itsensä "sosiaalisessa varustelukierteessä" ja pakonomaisessa kulutuksessa ja suorittamisessa ja tietynlaisen elämäntavan ylläpitämisessä.
Kuulostaa todella hyvältä!
Ap
Hetkinen Ap!? Kaverihan kirjoitti että hänellä on massia 25 vuoden tarpeisiin. Eli hän on toiminut menneisyydessä juuri kuten et itsesi ikipäivänä tahtoisi nyt toimivan.
Mitä sä Ap oikein tahdot elämältä? Jokapäivästä leivän repimistä kilpailluilta työmarkkinoilta vai hyvältä kuulostamasi kaverin elämäntilannetta missä tällaista tarvetta ei ole.
Ei tässä mitään epäloogisuutta ole. Itse olen pienipalkkainen, osa-aikaisesti työssäkäyvä, mutta säästeliäästi elämällä ja olemalla jonkinasteisesti "kulutusvastainen" palkastani jää koko ajan säästöön, kuten tällä kommentoijalla. Tämä käy ns. itsestään.
Kuitenkaan minulla ei ole haluja ryhtyä sijoittamaan, tai haalimaan haalimalla lisää rahaa tai materiaa, johon yleisesti ihmisiä nykyään kehotetaan, "sijoita säästösi".
Ap
Tuo voi olla jonkin sijoittajapiirin tai yhteisön genre jossa sijoittamalla tavoitellaan suurempia mahdollisuuksia kuluttaa. Mutta se ei ole koko kuva. Ei missään nimessä. Näkisin järkeväksi että astuisit tuohon piensijoittajien ja osakesäästäjien isoon kuvaan jossa se tarkoittaa nimenomaan pidättäymistä materiasta ja kuluttamisesta.
Jos varasi eivät ole käteisenä joku de facto käyttää niitä joka tapauksessa jos ne ovat tilivaluuttana. Ne ovat vain numeroita. Pankissa ei ole setelinippua joka on sinun ja kenellekään muulle sillä ei ole arvoa. Ne näkyvät monissa paikoissa tilinpidossa ja niiden perusteella tehdään talouspoliittisia päätöksiä. Voit vaikuttaa maailmaan sijoittamalla varat itse.
En ole ap.
Itselleni kertyy noin 2000 euron palkasta kuukausittain säästöä lähes 1000 euroa. Olen joskus pohtinut rahojen sijoittamista sen sijaan että makuutan niitä pankkitilllä, mahdollistaen samalla talouspäättäjien keinottelun. En ole kuitenkaan keksinyt riittävän eettistä sijoituskohdetta, lukuun ottamatta hyväntekeväisyyteen tekemiäni lahjoituksia. Asuntosijoittaminen ei sovi ajattelutapaani, eivätkä liioin pörssiosakkeet. Olen kysynyt joskus pankista vinkkejä eettiseen sijoittamiseen, mutta en saanut tyydyttävää vastausta. Osaako joku oikeasti kertoa mihin eettinen sijoittaja voisi tunkea ylimääräiset rahansa?
Miksi asuntosijoittaminen ei sovi sinulle?
Minä sijoitan koska se on hauskaa. Samasta syystä myös luen siitä ja seuraan sijoituskeskusteluja. En sijoittaisi jos se ei tuottaisi minulle onnistumisen tunteita ja iloa. Säästäminen on tylsää, mutta säästöjen sijoittaminen on kivaa. Valitettavasti olen pienituloinen joten jostain on luovuttava kun säästää sijoittamiseen. Kiinnostuin sijoittamisesta ja rahasta jo ihan taaperona ja se on siitä asti minua kiehtonut. Lapsena ja nuorena olin kiinnostunut pörssikursseista ja kiinnostus on vain kasvanut iän myötä. Nyt kun on häiriö- ja kulurasitteista on luovuttu, eli puoliso ja suurimmasta osasta lapsia ( ovat aikuisia ), niin voin vihdoin elää unelmaani ja sijoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 50+ akateemisessa ammatissa (viihtyvä). Olen tälle päivälle valinnut ohjelmaksi sohvalla istuskelun ja himmailun, salilla käynnin, kaverin tapaamisen ja ruoanlaittoa. Olisin helposti tienannut nettona 400-500 euroa vajaalla 8 tunnin työpäivällä. Pidän näitä päiviä usein ilman erityistä agendaa, teen työtä 35-40% siitä mitä pystyisin, jos haluaisin lisää/enemmän rahaa.
Tein aika paljon töitä 30-45-vuotiaana. Asunto ja muu materia jo pitkään riittävän hyvä. Tuon elämänvaiheen aikana (nopeaa asuntolainan lyhennystä ja lapsiperheen menot) tottui muilta menoilta aika pieniin kuluihin. N. 50 v iässä huomasin, että säästöt riittäisivät samaan elintasoon, johon olin tottunut käytännössä lopuksi-ikää tai no 25 vuodeksi ilman mitään realisointeja pientä eläkettä mukaan edes laskematta.
En saarnaa valintojani, mutta hieman kummeksuen seuraan ystäviä ja kollegoita, jotka uupuneena paahtavat täysillä, vaikka voisivat hyvin tehdä samankaltaisia valintoja.
Fight Club -elokuvaa mukaillen: " Väsytämme itsemme työssä, jota vihaamme, hankkiaksemma asioita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme pidä"
Tiedostan toki suunnattoman etuoikeutetun asemani, mutta moni reaalisesti samassa tilanteessa väsyttää itsensä "sosiaalisessa varustelukierteessä" ja pakonomaisessa kulutuksessa ja suorittamisessa ja tietynlaisen elämäntavan ylläpitämisessä.
Kuulostaa todella hyvältä!
Ap
Hetkinen Ap!? Kaverihan kirjoitti että hänellä on massia 25 vuoden tarpeisiin. Eli hän on toiminut menneisyydessä juuri kuten et itsesi ikipäivänä tahtoisi nyt toimivan.
Mitä sä Ap oikein tahdot elämältä? Jokapäivästä leivän repimistä kilpailluilta työmarkkinoilta vai hyvältä kuulostamasi kaverin elämäntilannetta missä tällaista tarvetta ei ole.
Ei tässä mitään epäloogisuutta ole. Itse olen pienipalkkainen, osa-aikaisesti työssäkäyvä, mutta säästeliäästi elämällä ja olemalla jonkinasteisesti "kulutusvastainen" palkastani jää koko ajan säästöön, kuten tällä kommentoijalla. Tämä käy ns. itsestään.
Kuitenkaan minulla ei ole haluja ryhtyä sijoittamaan, tai haalimaan haalimalla lisää rahaa tai materiaa, johon yleisesti ihmisiä nykyään kehotetaan, "sijoita säästösi".
Ap
Tuo voi olla jonkin sijoittajapiirin tai yhteisön genre jossa sijoittamalla tavoitellaan suurempia mahdollisuuksia kuluttaa. Mutta se ei ole koko kuva. Ei missään nimessä. Näkisin järkeväksi että astuisit tuohon piensijoittajien ja osakesäästäjien isoon kuvaan jossa se tarkoittaa nimenomaan pidättäymistä materiasta ja kuluttamisesta.
Jos varasi eivät ole käteisenä joku de facto käyttää niitä joka tapauksessa jos ne ovat tilivaluuttana. Ne ovat vain numeroita. Pankissa ei ole setelinippua joka on sinun ja kenellekään muulle sillä ei ole arvoa. Ne näkyvät monissa paikoissa tilinpidossa ja niiden perusteella tehdään talouspoliittisia päätöksiä. Voit vaikuttaa maailmaan sijoittamalla varat itse.
En ole ap.
Itselleni kertyy noin 2000 euron palkasta kuukausittain säästöä lähes 1000 euroa. Olen joskus pohtinut rahojen sijoittamista sen sijaan että makuutan niitä pankkitilllä, mahdollistaen samalla talouspäättäjien keinottelun. En ole kuitenkaan keksinyt riittävän eettistä sijoituskohdetta, lukuun ottamatta hyväntekeväisyyteen tekemiäni lahjoituksia. Asuntosijoittaminen ei sovi ajattelutapaani, eivätkä liioin pörssiosakkeet. Olen kysynyt joskus pankista vinkkejä eettiseen sijoittamiseen, mutta en saanut tyydyttävää vastausta. Osaako joku oikeasti kertoa mihin eettinen sijoittaja voisi tunkea ylimääräiset rahansa?Miksi asuntosijoittaminen ei sovi sinulle?
En halua olla osa sellaista markkinakoneistoa, jossa asuntosijoittavat kasvattavat varallisuuttaan toisen ihmisen perustarpeita tyydyttämällä. Pahimmillaan asuntosijoittaminen näyttäytyy suurissa yhtiölainoinoissa, joita omistajat kuolettavat vähävaraisen vuokralaisen maksuilla. Asuntosijoittaminen vääristää asuntomarkkinoiden ja vuokra-asuntojen hintakehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että ääni kellossa on muuttunut 20-30v päästä, kun täällä pärjää vain rikkaat. Siinä ei paljoa luksustuotteet ilahduta.
Luulet. Miksi en pärjäisi, kun nytkin pärjään? Pakollisia menoja kun on todella vähän ja ruokaakin puskee kesäisin maasta, polttopuista puhumattakaan. Voisitko selventää tuota luuloasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että ääni kellossa on muuttunut 20-30v päästä, kun täällä pärjää vain rikkaat. Siinä ei paljoa luksustuotteet ilahduta.
Luulet. Miksi en pärjäisi, kun nytkin pärjään? Pakollisia menoja kun on todella vähän ja ruokaakin puskee kesäisin maasta, polttopuista puhumattakaan. Voisitko selventää tuota luuloasi?
Jotkut ei millään pärjää eläkkeellä, kun varmaa tuloa tulee vain noin tonni kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että ääni kellossa on muuttunut 20-30v päästä, kun täällä pärjää vain rikkaat. Siinä ei paljoa luksustuotteet ilahduta.
Luulet. Miksi en pärjäisi, kun nytkin pärjään? Pakollisia menoja kun on todella vähän ja ruokaakin puskee kesäisin maasta, polttopuista puhumattakaan. Voisitko selventää tuota luuloasi?
Maailma voi muuttua. Voi tulla sotia, epidemioita, luonnon katastrofeja ym. ja vaikka näitä tuskin tapahtuukaan Suomessa, niin vaikutukset talouteen ja turvallisuuteen voivat olla merkittäviä. Esim. Afrikan väestö tulee kasvamaan tulevina vuosikymmeninä järjettömästi ja nämä ihmiset tulevat suurella varmuudella jossain vaiheessa Eurooppalaisten elätettäväksi, jolloin myös sinä tulet siitä maksamaan. Samalla Suomen väestö ikääntyy ja lapsia syntyy vähemmän, jolloin kaikkien elämä tulee kurjistumaan. Vaikka tuletkin nyt vähällä toimeen, niin voi olla ettei se vuosikymmenten päästä enää riitä, varsinkaan jos sairastut ja tarvitse kalliita lääkkeitä ja hoitoa. Näihin asioihin ainakin itse pyrin varautumaan sijoittamisella. Vaikka ansaitsen n. 4000 euroa/kk, niin elintasoni on lähes sama kuin työttömänä ollessani. En juurikaan tarvitse rahaa mihinkään luksukseen, vaan sijoitan kaiken mitä sijoitettavissa on, jotta minulla (ja lapsillani) olisi asiat hyvin myös tulevaisuudessa.
Ei kiinnosta loputon vaurastuminen. Kiinnostaa paljon jonkinasteinen riippumattomuus.
Olen säästänyt ja sijoittanut jo noin 10v. Kun muutama vuosi sitten erosin, pystyin ostamaan uuden omistusasunnon itselleni ja lapsilleni ennenkuin ositusta oli tehty. Oli sen verran säästöjä että lainan sai helposti.
Raha ei tuo onnea mutta tietyissä tilanteissa se antaa valinnan mahdollisuuksia. Olen myös vaihtanyt työpaikasta jossa stressaannuin työhön joka sopii enemmän elämäntilanteeseni. Palkka laski, mutta viihtyvyys parani. Jos olisin mitoittanut kaikki menoni äärimmilleen, eikä säästöjä olisi tällainen muutos ei ehkä olisi onnistunut.
Jatkon kannalta säästöt ja sijoitukset tuovat turvaa. Teen töitä alalla, jossa monet yli 50v:t ovat työttömiä. Ei ole mitään takeita siitä, että voisin tehdä työtäni eläkeikään. Varallisuus auttaa siinä tilanteessa jos jään työttömäksi mulla on mahdollisuuksia paremmin opiskella joku uusi ammatti ja kehittää itseäni, kun ei tarvitse miettiä mistä rahat.
Tällä hetkellä voisin nykykulutuksella olla kotona vajaat 10v ennekuin rahat loppuvat. Tietysti en näin aio tehdä, siitäkin syystä että eläke jäisi pieneksi. Mutta antaa se tietynlaista voimaa esim. töihin lähtemiseen että tiedän että halutessani voisin ottaa samantien lopputilin. Mun ei ole pakko käydä töissä saadakseni ensi kuussa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että ääni kellossa on muuttunut 20-30v päästä, kun täällä pärjää vain rikkaat. Siinä ei paljoa luksustuotteet ilahduta.
Luulet. Miksi en pärjäisi, kun nytkin pärjään? Pakollisia menoja kun on todella vähän ja ruokaakin puskee kesäisin maasta, polttopuista puhumattakaan. Voisitko selventää tuota luuloasi?
Maailma voi muuttua. Voi tulla sotia, epidemioita, luonnon katastrofeja ym. ja vaikka näitä tuskin tapahtuukaan Suomessa, niin vaikutukset talouteen ja turvallisuuteen voivat olla merkittäviä. Esim. Afrikan väestö tulee kasvamaan tulevina vuosikymmeninä järjettömästi ja nämä ihmiset tulevat suurella varmuudella jossain vaiheessa Eurooppalaisten elätettäväksi, jolloin myös sinä tulet siitä maksamaan. Samalla Suomen väestö ikääntyy ja lapsia syntyy vähemmän, jolloin kaikkien elämä tulee kurjistumaan. Vaikka tuletkin nyt vähällä toimeen, niin voi olla ettei se vuosikymmenten päästä enää riitä, varsinkaan jos sairastut ja tarvitse kalliita lääkkeitä ja hoitoa. Näihin asioihin ainakin itse pyrin varautumaan sijoittamisella. Vaikka ansaitsen n. 4000 euroa/kk, niin elintasoni on lähes sama kuin työttömänä ollessani. En juurikaan tarvitse rahaa mihinkään luksukseen, vaan sijoitan kaiken mitä sijoitettavissa on, jotta minulla (ja lapsillani) olisi asiat hyvin myös tulevaisuudessa.
Sotia ja nälänhätää todennäköisempää on "shit hit your fan" -tilanne, eli vakava sairastuminen, avioero, työttömyys tms.
Olen kanssasi osittain samaa mieltä. Työ on varsin monessa tapauksessa materialismia ja kuluttamista etenkin silloin kun pyritään mahdollisimman suureen tuottoon. Valitettavasti yhteiskunnassa arvostetaan talouskasvua ja voiton tavoittelua enemmän kuin humanistisia arvoja. Elämme materialistisessa yhteiskunnassa, eikä sen arvojen kyseenalaistaminen tai oravanpyörästä hyppääminen ole helppoa.