Onko täällä muita, joita oikeasti loputon vaurastuminen EI houkuttele?
Satuin näkemään pätkän erään vloggaajan(?) videosta, jossa tämä kehotti ja neuvoi säästämisessä ja etenkin sijoittamisen aloittamisessa, pitäen sitä ehdottomana must-juttuna. Totesi vielä erikseen, että "jokainenhan varmasti haluaa varallisuutensa kasvavan". Neuvoi myös ostamaan _luksustuotteita_ itselle.
No, minä en halua varallisuuteni kasvavan loputtomiin. En haaveile rikkauksista enkä tarvitse "luksustuotteita". Ylipäänsä luksus tarkoittaa mulle elämässä aivan muuta, kuin rahaa ja materiaa.
Olenko poikkeus sääntöön? En kai sentään ainoa..?
Olen kyllä säästäväinen, mutta mulle riittää, kun rahaa on sen verran että saan tavalliset asiat maksettua, katon pään päälle, kelpaavat vaatteet, ruokaa.
Muuten elämältäni janoan muuta. Hyviä ihmissuhteita, merkitystä, mielenrauhaa, tyytyväisyyttä siihen mitä jo on. En halua "haluta lisää", sillä se johtaa mielestäni ikuiseen jahtiin ja tyytymättömyyteen.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudestaan kannattaa pitää huolta.
Ihmissuhteisiin, merkitykseen, mielenrauhaan on myöskin välillä tarve investoida muutenkin kuin läsnäololla.
Tukevaisuudesta kannattaa kyllä pitää huokta, mutta se onnistuu myös ihan vain järkevällä elämisellä, sopivalla työnteolla ja kohtuullisella kulutuksella.
Ei siihen sijoittamista ja jatkuvaa kasvavan rahavirran tavoittelua tarvita.
Ap
Vähäisen varallisuuden ajatellaan yleensä johtuvan muusta kuin tietoisesta tahtomisesta, sama on ihmissuhteiden määrän kanssa. Ei vaan ole menestyjäainesta.
Ehkä sinua sitten eläkeiän lähestyessä alkaa kiinnostaa millä elät elämäsi ehtoovuodet. Minulla on myös lapsia ja kyllä haluan kartuttaa varallisuutta nyt että voin heitä auttaa tarvittaessa kun aloittavat omaa elämäänsä.
En minäkään ole missään nimessä materialisti ja yritän pitää kulutuksen minimissä, mutta fakta on se että vanhuuden varalle on laitettava sukanvarteen, eläkejärjestelmä tuskin tästä kohenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudestaan kannattaa pitää huolta.
Ihmissuhteisiin, merkitykseen, mielenrauhaan on myöskin välillä tarve investoida muutenkin kuin läsnäololla.
Tukevaisuudesta kannattaa kyllä pitää huokta, mutta se onnistuu myös ihan vain järkevällä elämisellä, sopivalla työnteolla ja kohtuullisella kulutuksella.
Ei siihen sijoittamista ja jatkuvaa kasvavan rahavirran tavoittelua tarvita.
Ap
Ilmeisesti sinulla on tähän mennessä sujunut elämä ilman isompia katastrofeja.
Osittain samaa mieltä. Valitsen ennemmin runsaamman vapaa-ajan ja palkitsevamman työn kuin älyttömät määrät rahaa.
Mutta haluan kyllä kasvattaa varallisuuttani tiettyyn pisteeseen niin että pystyn huolehtimaan itsestäni ja läheisistäni ilman että jokaista penniä pitää laskea. Minulla on myös pari rahaa vievää harrastusta joista en halua luopua. On kivaa että rahaa on sen verran että sitä voi olla miettimättä; esim ruokaostoksilla voi ostaa kalliimpiakin juttuja eikä raha rajoita tekemisiä. Mutta mitään kummempaa urakehitystä en kaipaa, nykyinen keskituloisen palkka riittää enemmän kuin hyvin.
Mitään luksuksia en kaipaa itselleni, enkä niitä hanki, se riittää, että on tarpeeksi hyvään elämään ja niin onkin. Ja vähän säästössä, jos jotain ikävää sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudestaan kannattaa pitää huolta.
Ihmissuhteisiin, merkitykseen, mielenrauhaan on myöskin välillä tarve investoida muutenkin kuin läsnäololla.
Tukevaisuudesta kannattaa kyllä pitää huokta, mutta se onnistuu myös ihan vain järkevällä elämisellä, sopivalla työnteolla ja kohtuullisella kulutuksella.
Ei siihen sijoittamista ja jatkuvaa kasvavan rahavirran tavoittelua tarvita.
Ap
Ilmeisesti sinulla on tähän mennessä sujunut elämä ilman isompia katastrofeja.
Mitä luet katastrofiksi?
Eroamisen, ja kotoaan poismuuttamisen mukana vain vaatteet ja tilillä 500 €?
Ap
Ps. Ja sanon nyt vielä toistamiseen, kuten jo aloituksessani ja kommentissani kirjoitin, sopiva kulutus ja säästeliäs elämäntapa itseltäni sujuu, mutta EI ole kiinnostusta sijoittamiseen ja loputtomasta vaurastumisesta haaveilemiseen. Se ei silti tarkoita, ettäkö laittaisin kaikki rahani haisemaan, enkä miettisi miten vanhana elän.
Sijoittamisella saatte vain rahanne siirrettyä oikeille sijoittajille. Tyhmä maksaa aina.
Kyllä tavallisella ihmisellä kannattaa aina jotain olla säästössä ja osa niistä voi olla sijoituksiakin.
Mutta ei peruspalkansaaja niillä erityisesti vaurastumaan pääse, onpahan vaan pahan päivän varalle säästöjä jos jotain sattuu. Sijoittamista vaan nyt hypetetään kovasti kun on vielä nousukausi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudestaan kannattaa pitää huolta.
Ihmissuhteisiin, merkitykseen, mielenrauhaan on myöskin välillä tarve investoida muutenkin kuin läsnäololla.
Tukevaisuudesta kannattaa kyllä pitää huokta, mutta se onnistuu myös ihan vain järkevällä elämisellä, sopivalla työnteolla ja kohtuullisella kulutuksella.
Ei siihen sijoittamista ja jatkuvaa kasvavan rahavirran tavoittelua tarvita.
Ap
Ilmeisesti sinulla on tähän mennessä sujunut elämä ilman isompia katastrofeja.
Mitä luet katastrofiksi?
Eroamisen, ja kotoaan poismuuttamisen mukana vain vaatteet ja tilillä 500 €?
Ap
Ps. Ja sanon nyt vielä toistamiseen, kuten jo aloituksessani ja kommentissani kirjoitin, sopiva kulutus ja säästeliäs elämäntapa itseltäni sujuu, mutta EI ole kiinnostusta sijoittamiseen ja loputtomasta vaurastumisesta haaveilemiseen. Se ei silti tarkoita, ettäkö laittaisin kaikki rahani haisemaan, enkä miettisi miten vanhana elän.
No en lue tuota katastrofiksi. Vaikka sairastuminen tai homeisen talon vahingossa osto olisi katastrofi.
Terveet ihmiset luulee, että kun sairastutaan niin saadaan diagnoosi ja valtion tarjoama hoito. Käytännössä asiat ei ole niin yksinkertaisia vaan kaikki voi mennä työkyvyn menettämisen, karenssin ja velkaantumisen kautta ennenkuin mitään diagnoosia onkaan.
Sijoittamista todella hypetetään nykyään runsaasti, saman olen huomannut. Jopa niin runsaasti ja pelkästään positiivisia puolia esiintuoden (riskeistä vaieten) että alkaa jo suorastaan epäilyttää, kenen pussiin tässä nyt pelataan? Ihan vain pyyteetöntä hyvää, "kaikki varmasti voittavat, jokaikinen sijoittaja!" ?Hmm..
Ap
Kertokaa, mitä hyvää köyhyydessä tai pärjäämisessä on?
Se ei tee ihmistä paremmaksi ihmiseksi, ainoastaa köyhemmäksi ja ääritapauksessa moraalittomaksi.
Loputon vaurastuminen ei kiinnosta. Kyllä siinä tulee vastaan piste, jonka jälkeen hyvänolontunne katoaa ja vaurastumisesta tulee pelkkää "lohikäärmeen jahtaamista".
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinua sitten eläkeiän lähestyessä alkaa kiinnostaa millä elät elämäsi ehtoovuodet. Minulla on myös lapsia ja kyllä haluan kartuttaa varallisuutta nyt että voin heitä auttaa tarvittaessa kun aloittavat omaa elämäänsä.
En minäkään ole missään nimessä materialisti ja yritän pitää kulutuksen minimissä, mutta fakta on se että vanhuuden varalle on laitettava sukanvarteen, eläkejärjestelmä tuskin tästä kohenee.
Minulla ei ole lapsia ja on jo tällä hetkellä puolen miljoonan varallisuus. Ehkä saan vielä perinnön tai sitten en.
Olen yrittänyt löytää tasapainoa tulevaisuuden turvaamisen ja mukavan elämän välillä. Pärjäisin hyvin noin 2000-2500 kuukausibudjetilla, olen opetellut antamaan itselleni luvan käyttää enemmän ja viime vuodet kulutus ollut niin tonnin kuussa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa, mitä hyvää köyhyydessä tai pärjäämisessä on?
Se ei tee ihmistä paremmaksi ihmiseksi, ainoastaa köyhemmäksi ja ääritapauksessa moraalittomaksi.
Kuka puhui köyhyydestä?
Mielestäni tein avauksen siitä, että loputon vaurastuminen, luksustuotteet, rikkauksien jahtaaminen ei kiinnosta.
Ap
Minä en ole laiskuuttani tai varmaan tyhmyyttänikään opetellut koskaan sijoittamaan tai erityisesti keräämään varallisuutta. Minulla on ollut koko aikuisikäni hyvä palkka ja nyt työuran lopulla olen velaton ja minulla on vähän säästöjä. Näillä mennään, eikä luksukset ja suuremman varallisuuden tavoittelu kiinnosta. Eläkekin tulee olemaan nykymittapuulla hyvä. Jollen sillä pärjää, olen todella tyhmä.
Tässä iässä mun ei enää tarvitse vaurastua, ei ole enää pitkä aika eläkkeelle pääsyyn ja varallisuutta on kertynyt perimälläkin, ja tietysti työuralta sen verran että lienee loppuelämä turvattu. Nyt viisvitosena käyn harvakseltaan omaan tahtiin keikkahommissa. Enemmän melkein mietityttää missä tahdissa arvaa kuluttaa, koskaanhan ei tiedä tarviiko noiden varojen riittää vielä 3 vuotta vai 30.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudestaan kannattaa pitää huolta.
Ihmissuhteisiin, merkitykseen, mielenrauhaan on myöskin välillä tarve investoida muutenkin kuin läsnäololla.
Tukevaisuudesta kannattaa kyllä pitää huokta, mutta se onnistuu myös ihan vain järkevällä elämisellä, sopivalla työnteolla ja kohtuullisella kulutuksella.
Ei siihen sijoittamista ja jatkuvaa kasvavan rahavirran tavoittelua tarvita.
Ap
No, minun on pakko yrittää sijoittamalla, kun sopivalla työnteolla ei tulevaisuudesta huolehtiminen näin työttömänä onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudestaan kannattaa pitää huolta.
Ihmissuhteisiin, merkitykseen, mielenrauhaan on myöskin välillä tarve investoida muutenkin kuin läsnäololla.
Tukevaisuudesta kannattaa kyllä pitää huokta, mutta se onnistuu myös ihan vain järkevällä elämisellä, sopivalla työnteolla ja kohtuullisella kulutuksella.
Ei siihen sijoittamista ja jatkuvaa kasvavan rahavirran tavoittelua tarvita.
Ap
No, minun on pakko yrittää sijoittamalla, kun sopivalla työnteolla ei tulevaisuudesta huolehtiminen näin työttömänä onnistu.
Komppaan samoin!
Tulevaisuudestaan kannattaa pitää huolta.
Ihmissuhteisiin, merkitykseen, mielenrauhaan on myöskin välillä tarve investoida muutenkin kuin läsnäololla.