Lue keskustelun säännöt.
Miten nämä työpajat ja muut pupukerhot muka estävät syrjäytymistä?
16.01.2020 |
Millä lailla syrjäytynyt muka muuttuu normaaliksi, jos häntä jossain aikuisten lastentarhassa nöyryytetään ja hyysätään? Siellähän luottamus omiin kykyihin ja kyky ottaa vastuuta asioista vaan heikkenee, kun koko toiminnan idea lähtee siitä, että "tässä meillä nyt on henkilö joka on kyvytön ja vastuuton". Paljon parempi idea olisi antaa syrjäytyneille oikeita työpaikkoja, missä he saisivat kokea, että ovat niin kuin muutkin ihmiset ja osa yhteiskuntaa.
Tietysti työllistäminen palkkatyöhön tulisi kalliimmaksi ja sosiaalikoneisto ei hyötyisi siitä rahallisesti (toisin kuin työpajoista ja pupukerhoista joihin tarvitaan ohjaajia ym), mutta myös tulokset olisivat aivan toista luokkaa.
Yksi paha piirre näissä työpajoissa ja pupukerhoissa on myös se, että niissä jopa 29-vuotiaat aikuiset leimataan "nuoriksi". Kaiken muun vastuun ohella siellä olevalta aikuiselta viedään siis myös aikuisen nimitys ja rinnastetaan hänet johonkin 16-vuotiaisiin tms.
Kommentit (75)
Eiköhän täällä ole tullutkin jo selväksi noiden kurssien hyödyttömyys. Laaja työttömyys on noin 500 000 ihmisen luokkaa. Työpaikkoja realistisesti auki noin 20 000 suunnilleen, osa näistäkin provikkatöitä, määräaikaisia ja muita keikkoja. Neliötä työnnetään ympyrään eli työttömiä survotaan noihin paikkoihin? Ei tietenkään. 4/5 aidosti auki olevista työpaikoista menee joko vastavalmistuneille tai työtä vaihtaville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin nuorena ennemmin opiskelemaan kuin jonnekkin työttömien työpajoille. Tekisin mitä vain töitäkin kun menisisin vajaakuntoisten kuntouttavaan. Hävettävää nuoren ihmisen joutua sinne askartelu pajoille ja minä en olisi ikimaailmassa mennyt vaikka nuoruudessani niitä jo oli. Tosi ällöä kun sinne tulee joku nuori valittamaan ettei nuku, tatuoituna ja nupit naamavärkissä, nukkumaan sinne ja herää välillä pummitakseen tupakkaa. Mielestäni ne eivät ole mielentervys ongelmaisille nuorille ihan oikea paikka heittää sinne. Sairauksien ja ikääntymisen takia olen itse siellä nyt ja tähän tilanteeseeseen se sopii.
Nuorten syrjäytymistä eivät estä millään lailla mutta ikääntyneille työttömille hyvinkin tarpeellista viriketoimintaa ja tärkeää monille yksinäisille. Ainoa henkireikä missä voi jutella samanikäisten ja samassa elämäntilanteessa elävien kanssa. Kun en harrasta juottoloissa istumista niin en tapaa oman ikäisiäni työttömiä muualla kuin kuntouttavassa työtoiminnassa.
Ainaki veljeni meni työpajan kautta harjoitteluun yhteen firmaan ja on nyt ollu vakinaisena 10v. Kaippa se on myös todella paljon tuurista kiinni.
Minä sain vasta lähes nelikymppisenä oikeita töitä. Muuten olin lähinnä vain lusmuillut kotona, vähän opiskellut, ollut työkkärin kursseilla, työkokeilussa ja palkkatuella lyhyitä pätkiä töissä.
Ainoastaan tämä nykyinen työpaikka on saanut minussa aikaan itsevarmuutta, itsekunnioitusta ja halua tehtä töitä ja kehittyä. Lusmuiluajat ovat ohitse kohdallani, kunhan vaan saan tehdä oikeita palkkatöitä.
Vierailija kirjoitti:
Pupukurssien alkuperäinen idea taisi olla työttömäksi jääneiden pitäminen yhteiskunnan rytmissä ja tavoilla. Ts säilytetään samat rutiinit ja tavat kuin oli työelämässäkin, jotta työllistyessä olisi kohtuullisen vaivatonta siirtyä takaisin työelämään.
Sinänsä erikoinen oletus, että työttömäksi jäädessään ihminen putoaa automaattisesti limboon, jossa suunnilleen vain kaljoitellaan, mennään nukkumaan neljältä aamuyöllä ja nukutaan iltapäivään saakka. Tosin tuo kertoo vain pupukurssiarkkitehtien oman ajattelukyvyn tasosta: työelämässä mukana oleva = jämpti kunnon kansalainen, työelämän ulkopuolella oleva = juopotteleva lusmu.
Tutuista työttömistä valtaosa pitää kiinni rutiineistaan työelämän ulkopuolellakin. Toki eivät lähde aamulla töihin mutta heräävät kohtalaisen aikaisin, aterioivat samoihin aikoihin, tekevät kotitöitä ja käyvät kaupassa, huolehtivat lapset kouluun ja harrastuksiin etsivät niitä työpaikkoja plus lähettävät niihin hakemuksia, harrastavat liikuntaa yms. eivätkä keiku pikkutunneille kaljan voimalla. Moni on sanonut, että ne jokapäiväiset rutiinit tuovat edes jonkinlaista hyödyllisyyden tunnetta ja pitävät elämässä kiinni. Moniongelmaiset ja yhteiskuntavastaiset työttömät ovat ihan oma lajinsa mutta heitä tunnutaan pitävän jonain keskivertotyöttömän perikuvaporukkana. Asennepäivitys olisi paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noi työllistämis rahat kunnis jännä juttu, laitetaan 150 000 sinä paikkeil , työttömäl aktiviteettii jotain wc:siivousta tai pupukurssii pajal kurssin vetäjät saa 5000-10 000 palkkaa työntekijöinä.
työllistävil yhdistyksil kunta laittanu 100 000joissain kunnis kavallettu paljonkin näistä rahoista ,omas kunnas se työllistävä taho tuomittu petoksista ja veropetoksista oikeudes, se työllistämistä tarjoava taho ja kuntapäättäjien lähipiiri esim.saattaa pistää meneen kivasti rahaa, ja kunnan talous miinus 20 miljoonaa tosi paljon auttaa kuntataloutta tää.
sastamala tiedottaa ei varaa uimahallin ja terveyden huollosta pitää säästää
Työpaja on vain niin hyödyllinen kuin siihen osallistuja sen kokee olevan. Jos juuri työttömäksi joutunut, useamman vuosikymmenen työkokemuksen omaava sinne lykätään verkostoitumaan jo pitkään työttömänä olleiden pätkätyöläisten ja mielenterveyskuntoutujien kanssa, voin vaikka taata että paja ei häntä hyödytä. Sen sijaan jos samalle pajalle laitetaan henkilö joka ei työelämässä ole ollut päivääkään, ja muutenkin kaikki aika tulee muutoin vietettyä kotosalla tv:tä katsellen, pajasta voi olla hyötyäkin. Ainakin se pakottaa tiettyyn päivärytmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kärjistettynä ilmaisten nuo typit, kuntouttava työtoiminta, työpajat jne. ovat kunnille ainoastaan keino välttää maksamasta "sakkoja" pitkäaikaistyöttömistä. Muistaakseni 300 päivää työttömänä olleesta 50% työttömyyskorvauksesta ja 70% yli 500 päivästä.
Sinne vain kaikki pitkäaikaistyöttömät, halusivat tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pupukurssien alkuperäinen idea taisi olla työttömäksi jääneiden pitäminen yhteiskunnan rytmissä ja tavoilla. Ts säilytetään samat rutiinit ja tavat kuin oli työelämässäkin, jotta työllistyessä olisi kohtuullisen vaivatonta siirtyä takaisin työelämään.
Sinänsä erikoinen oletus, että työttömäksi jäädessään ihminen putoaa automaattisesti limboon, jossa suunnilleen vain kaljoitellaan, mennään nukkumaan neljältä aamuyöllä ja nukutaan iltapäivään saakka. Tosin tuo kertoo vain pupukurssiarkkitehtien oman ajattelukyvyn tasosta: työelämässä mukana oleva = jämpti kunnon kansalainen, työelämän ulkopuolella oleva = juopotteleva lusmu.
Tutuista työttömistä valtaosa pitää kiinni rutiineistaan työelämän ulkopuolellakin. Toki eivät lähde aamulla töihin mutta heräävät kohtalaisen aikaisin, aterioivat samoihin aikoihin, tekevät kotitöitä ja käyvät kaupassa, huolehtivat lapset kouluun ja harrastuksiin etsivät niitä työpaikkoja plus lähettävät niihin hakemuksia, harrastavat liikuntaa yms. eivätkä keiku pikkutunneille kaljan voimalla. Moni on sanonut, että ne jokapäiväiset rutiinit tuovat edes jonkinlaista hyödyllisyyden tunnetta ja pitävät elämässä kiinni. Moniongelmaiset ja yhteiskuntavastaiset työttömät ovat ihan oma lajinsa mutta heitä tunnutaan pitävän jonain keskivertotyöttömän perikuvaporukkana. Asennepäivitys olisi paikallaan.
Työttömistä on tarkoin harkiten ja suunnitellen luotu julkisuudessa homogeeninen joukko ajelehtivia moniongelmaisia laiskureita. Älä nyt ihmeessä järisytä tätä maailmankuvaa ikävällä totuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka helv*ti haluaa palkata vuosia kotona lojuneen vätyksen. Ei kukaan pienen yrityksen omistaja ota sellaista riskiä mikä siinä on olemassa. Suomessa kun siitä pas* asta työntekijästä ei pääse millään eroon. Lain säädäntö sellaiseksi että huonon työntekijän voi heittää tarvittaessa nopeastikin hiuksista vit*uun niin rupeaa niirä työllustämishaluja löytymään.
Et ole koeajasta kuullut?
Ei se koeaika paljoa auta. Kyllä sen ajan nyt pystyy tarvittaessa tsemppaamaan, mutta sitten kun ollaan " tuvassa" voi alkaa per* eilemään huolella.
Jos se palkkaaminen on noin vaikeaa niin kannattaa varmaan suosiolla olla palkkaamatta ketään. Elämä on riski, ja joku pupukurssi ei ole todiste työelämätaidoista.
Mietipä nyt kerrankin sitä asiaa myös sieltä toisesta näkökulmasta. Sulla olis pikkunen firma ja vihdoinkin rahallisesti sellainen tilanne että voisit jonkun palkata avuksi tekemään hommia. Ja sitte sieltä tulee joku veltto räkä valumaan ja ainoa mitä se osaa on nostella housuja ja rampata tupakalla.
Mahtasko sua vitut* aa maksaa tyhjästä?
Voisihan työnantaja palkata vaikka siisti pukeutuneen, tupakoimattoman nelikymppisen naisen, jonka lapset ovat jo teinejä. Mikä pakko se veltto räkä on palkata?
työhaluisen ja kykyisen ,terveen työttömän eikä kenenkään tarvi laittaa nimee typ tai työpaja paperiin ON LAITONTA ALUEHALLLINTO VIRANOMAISEN MUKAAN.
sanot työkkäris, paperiin" haen itse töitä" ETKÄ SUOSTU KIRJOTTAAN MUUTA JA ITSELLE KOPIO,
tämä hyvä ohje monelle.
älä anna usein lakia rikkovan viranomaisen kyykyttä et oo virkailijalle mitään velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siellä tapaa muita ihmisiä, voi jakaa kokemuksia ja tietoa. Tuo rutiinia arkeen kun on paikka mitä varten herätä ja saa myös tehdä "työtä" vaikka se olisi piirtämistä tms. Kai noiden pointti on se että ihmiset pois kotoo ja ihmisten ilmoille jos sitä inspiraatioo elämään syttys sieltä.
Perheellinen aikuinen tekisi varmaan mieluummin jotain muuta kuin piirtelisi työpajalla. Perheellisellä myös sitä arjen hallintaa ja rutiineja on ihan riittämiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pupukurssien alkuperäinen idea taisi olla työttömäksi jääneiden pitäminen yhteiskunnan rytmissä ja tavoilla. Ts säilytetään samat rutiinit ja tavat kuin oli työelämässäkin, jotta työllistyessä olisi kohtuullisen vaivatonta siirtyä takaisin työelämään.
Sinänsä erikoinen oletus, että työttömäksi jäädessään ihminen putoaa automaattisesti limboon, jossa suunnilleen vain kaljoitellaan, mennään nukkumaan neljältä aamuyöllä ja nukutaan iltapäivään saakka. Tosin tuo kertoo vain pupukurssiarkkitehtien oman ajattelukyvyn tasosta: työelämässä mukana oleva = jämpti kunnon kansalainen, työelämän ulkopuolella oleva = juopotteleva lusmu.
Tutuista työttömistä valtaosa pitää kiinni rutiineistaan työelämän ulkopuolellakin. Toki eivät lähde aamulla töihin mutta heräävät kohtalaisen aikaisin, aterioivat samoihin aikoihin, tekevät kotitöitä ja käyvät kaupassa, huolehtivat lapset kouluun ja harrastuksiin etsivät niitä työpaikkoja plus lähettävät niihin hakemuksia, harrastavat liikuntaa yms. eivätkä keiku pikkutunneille kaljan voimalla. Moni on sanonut, että ne jokapäiväiset rutiinit tuovat edes jonkinlaista hyödyllisyyden tunnetta ja pitävät elämässä kiinni. Moniongelmaiset ja yhteiskuntavastaiset työttömät ovat ihan oma lajinsa mutta heitä tunnutaan pitävän jonain keskivertotyöttömän perikuvaporukkana. Asennepäivitys olisi paikallaan.
Työttömistä on tarkoin harkiten ja suunnitellen luotu julkisuudessa homogeeninen joukko ajelehtivia moniongelmaisia laiskureita. Älä nyt ihmeessä järisytä tätä maailmankuvaa ikävällä totuudella.
Järisytin jo ;-) #sorrynotsorry
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaja on vain niin hyödyllinen kuin siihen osallistuja sen kokee olevan. Jos juuri työttömäksi joutunut, useamman vuosikymmenen työkokemuksen omaava sinne lykätään verkostoitumaan jo pitkään työttömänä olleiden pätkätyöläisten ja mielenterveyskuntoutujien kanssa, voin vaikka taata että paja ei häntä hyödytä. Sen sijaan jos samalle pajalle laitetaan henkilö joka ei työelämässä ole ollut päivääkään, ja muutenkin kaikki aika tulee muutoin vietettyä kotosalla tv:tä katsellen, pajasta voi olla hyötyäkin. Ainakin se pakottaa tiettyyn päivärytmiin.
Näinhän se on. Työtön jos kokeen sen hyödylliseksi ja virkistäväksi itselleen niin silloin se on kuntouttavaa ja missään muissa tapauksissa sillä toiminalla ei ole mitään hyötyä. Jollekkin se kotona olokin voi olla sitä kuntouttavaa jos ei kiinnosta sieltä mihinkään lähteä. Sellainen ihminen joka on työpajalle pakotetuttu niin on kamalaa seuraa niille jotka sinne ilomielin menevät ja koittavat kuntoutua. Pummimaan ja häiriköimään tulleita olen nähnyt iäkkäissä ja nuorissa eikä kuntoutuvan työttömän pidä miksikään auttajaksi tai sosiaalityöntekijäksi alkaa siellä mielenterveysongelmaisille jotka lisääntyvät yhä enemmän.
Pupukurssien ainoa tarkoitus on säästää kunnilta rahaa ja pistää maksajaksi valtio. Missä ei ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan nämä pupupajat turhia. Kaikille täytyisi järjestää työpaikka 5 tonnin palkalla. Sijainen myös, jos pupu ei jaksa nousta aamulla ylös. Eikö vain? Todellisuudessa siellä on ihmisiä monenlaisia. Osa valittaa kaikesta. Osa on hyvillään kaikesta vaihtelusta. Eikä siellä kenenkään selkä katkee töiden vuoksi.
On totta, että monella siellä olevista on taustalla mt-ongelmat tai nappailu. Mutta ei kaikilla!
Sekin on suunta parempaan, kun ihminen saadaan lähtemään ulos kotoaan.
Toimintaan tulisi houkutella porkkanalla, eikä kepillä, kuten nyt tapahtuu.
Mikä ihmeen käsitys on se, että työtön ei osaisi lähteä ovesta ulos ilman näitä idioottikursseja. En tosin kuulu näiden kurssien kohderyhmään eikä minulle toistaiseksi ole niitä ehdotettu vaikka en ole saanut töitä. Olen ollut koko 2v työttömyyden ajan aktiivisempi kuin töissä ollessa johtuen tietysti lisääntyneestä ajasta. Olemme työttömäksi jääneiden kollegoideni kanssa ostaneet museokortit ja olen käynyt kaikenmaailman näyttelyissä enemmän kuin koskaan. Sen lisäksi minulla on ollut aikaa tavata kaveteita, sukulaisia enemmän. Työnhaun lisäksi of course. Minulla on yli 40v työura takana, joten en tarvitse mitään verkostoitumista minkään päihdekäyttäjien ym hullujen kanssa. Mielestäni pitkään työelämässä olleet yli 60v voisi laskea eläkkeelle rumentamasta tilastoja. Tämän ikäinen ei töitä enää saa kuin korkeintaan suhteilla.
Mielenterveysongelmaisille, uni ongelmaisille, päihde ja peliriippuvaisille pitäisi olla muita paikkoja kuin sysätä niitä kuntouttavaan työtoimintaan. Suurin osa siellä on korkean iän ja erilaisten rajoitteiden kuten sairauksien takia kuntouttavassa ja elämisen hallintaa, taitoja on mutta ei kelpaa enään työnantajille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nämä pupupajat turhia. Kaikille täytyisi järjestää työpaikka 5 tonnin palkalla. Sijainen myös, jos pupu ei jaksa nousta aamulla ylös. Eikö vain? Todellisuudessa siellä on ihmisiä monenlaisia. Osa valittaa kaikesta. Osa on hyvillään kaikesta vaihtelusta. Eikä siellä kenenkään selkä katkee töiden vuoksi.
On totta, että monella siellä olevista on taustalla mt-ongelmat tai nappailu. Mutta ei kaikilla!
Sekin on suunta parempaan, kun ihminen saadaan lähtemään ulos kotoaan.
Toimintaan tulisi houkutella porkkanalla, eikä kepillä, kuten nyt tapahtuu.Mikä ihmeen käsitys on se, että työtön ei osaisi lähteä ovesta ulos ilman näitä idioottikursseja. En tosin kuulu näiden kurssien kohderyhmään eikä minulle toistaiseksi ole niitä ehdotettu vaikka en ole saanut töitä. Olen ollut koko 2v työttömyyden ajan aktiivisempi kuin töissä ollessa johtuen tietysti lisääntyneestä ajasta. Olemme työttömäksi jääneiden kollegoideni kanssa ostaneet museokortit ja olen käynyt kaikenmaailman näyttelyissä enemmän kuin koskaan. Sen lisäksi minulla on ollut aikaa tavata kaveteita, sukulaisia enemmän. Työnhaun lisäksi of course. Minulla on yli 40v työura takana, joten en tarvitse mitään verkostoitumista minkään päihdekäyttäjien ym hullujen kanssa. Mielestäni pitkään työelämässä olleet yli 60v voisi laskea eläkkeelle rumentamasta tilastoja. Tämän ikäinen ei töitä enää saa kuin korkeintaan suhteilla.
Olen ajoittain miettinyt, eikö median ja poliitikkojen rummutus syrjäytyneistä alkoholisteista jo pikku hiljaa täyttäisi kunnianloukkauksen kriteerit. Vaikka pidempään olenkin työttömänä ollut, en koe kuuluvani siihen ihmisryhmään mihin minua yritetään sovittaa.
En käytä alkoholia enkä muitakaan päihteitä. Nukkumaan menen kun jaksan, aamuisin herään yleensä kuudelta ruokkimaan kissat, tarkistan sähköpostin ja käyn postilaatikolla. Päivällä laitan ruuan itselleni ja perheelleni, kesäisin leikkaan nurmen, talvisin kolaan lumet ja haen takkapuut valmiiksi. Käyn kaupassa. Iltaisin katson televisiota ja oleilen perheen kanssa kunnes menen taas nukkumaan.
Työn vastaanotan mielelläni, myös pätkät, mutta kaikkein mieluiten kelpuuttaisin vakituisen työpaikan, työvuosia kun ikäni puolesta olisi vielä runsaasti jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nämä pupupajat turhia. Kaikille täytyisi järjestää työpaikka 5 tonnin palkalla. Sijainen myös, jos pupu ei jaksa nousta aamulla ylös. Eikö vain? Todellisuudessa siellä on ihmisiä monenlaisia. Osa valittaa kaikesta. Osa on hyvillään kaikesta vaihtelusta. Eikä siellä kenenkään selkä katkee töiden vuoksi.
On totta, että monella siellä olevista on taustalla mt-ongelmat tai nappailu. Mutta ei kaikilla!
Sekin on suunta parempaan, kun ihminen saadaan lähtemään ulos kotoaan.
Toimintaan tulisi houkutella porkkanalla, eikä kepillä, kuten nyt tapahtuu.Mikä ihmeen käsitys on se, että työtön ei osaisi lähteä ovesta ulos ilman näitä idioottikursseja. En tosin kuulu näiden kurssien kohderyhmään eikä minulle toistaiseksi ole niitä ehdotettu vaikka en ole saanut töitä. Olen ollut koko 2v työttömyyden ajan aktiivisempi kuin töissä ollessa johtuen tietysti lisääntyneestä ajasta. Olemme työttömäksi jääneiden kollegoideni kanssa ostaneet museokortit ja olen käynyt kaikenmaailman näyttelyissä enemmän kuin koskaan. Sen lisäksi minulla on ollut aikaa tavata kaveteita, sukulaisia enemmän. Työnhaun lisäksi of course. Minulla on yli 40v työura takana, joten en tarvitse mitään verkostoitumista minkään päihdekäyttäjien ym hullujen kanssa. Mielestäni pitkään työelämässä olleet yli 60v voisi laskea eläkkeelle rumentamasta tilastoja. Tämän ikäinen ei töitä enää saa kuin korkeintaan suhteilla.
Olen ajoittain miettinyt, eikö median ja poliitikkojen rummutus syrjäytyneistä alkoholisteista jo pikku hiljaa täyttäisi kunnianloukkauksen kriteerit. Vaikka pidempään olenkin työttömänä ollut, en koe kuuluvani siihen ihmisryhmään mihin minua yritetään sovittaa.
En käytä alkoholia enkä muitakaan päihteitä. Nukkumaan menen kun jaksan, aamuisin herään yleensä kuudelta ruokkimaan kissat, tarkistan sähköpostin ja käyn postilaatikolla. Päivällä laitan ruuan itselleni ja perheelleni, kesäisin leikkaan nurmen, talvisin kolaan lumet ja haen takkapuut valmiiksi. Käyn kaupassa. Iltaisin katson televisiota ja oleilen perheen kanssa kunnes menen taas nukkumaan.
Työn vastaanotan mielelläni, myös pätkät, mutta kaikkein mieluiten kelpuuttaisin vakituisen työpaikan, työvuosia kun ikäni puolesta olisi vielä runsaasti jäljellä.
Haetko lainkaan töitä?
Pupukurssien alkuperäinen idea taisi olla työttömäksi jääneiden pitäminen yhteiskunnan rytmissä ja tavoilla. Ts säilytetään samat rutiinit ja tavat kuin oli työelämässäkin, jotta työllistyessä olisi kohtuullisen vaivatonta siirtyä takaisin työelämään.