Idiootit ympärilläni - menestyskirjailija ei olekaan käyttäytymistieteilijä, vaan korkeintaan lukion käynyt entinen Nordean myyntimies

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ihmiset sitten ovat olettaneet sen olevan tieteellinen? Siinä kirjassahan korostetaan monen monta kertaa, että se perustuu kirjoittajan havaintoihin.

Luitko artikkelia?

Pointti on siinä, että kirjoittaja on väittänyt olevansa käyttäytymistieteilijä vaikka ei tosiaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli siinä kaikesta huolimatta ihan hyviä pointtejakin. Tietenkään sitä ei kannata ihan kirjaimellisesti ottaa.

En edes ymmärrä, kuka ottaa sen kirjaimellisesti. Osa esimerkeistäkin oli niin railakkaita, että pitäisi olla tyhmemmällekin selvää että niitä on väritetty. Ja kirjanhan on tarkoituskin enemmän viihdyttää kuin saarnata. Pitää vain osata lukea erilaisia kirjallisuuden lajeja ja tulkita niitä. Ehkä se on nykyään monille vaikeaa kun kirjoja ei enää lueta paljon.

Toki on ihmisiä, joille pelkkä ajatus persoonallisuusanalyysistä on todella ahdistava ja aihekin saa jo puolustuskannalle. En ihan ole päässyt selvyyteen mistä se johtuu heillä.

Artikkelissa moititaan sitä, että kirjoittaja antaa kuvan, että on lukenut psykologiaa ja että on asiantuntija.

Siinä myös mainitaan, että ihmiset sekä omassa elämässään että töissä ovat ottaneet asian tosi vakavissaan ja ajatelleet, että kyseessä on todistetusti oikea juttu.

Kirjan kirjoittaja myös on sanonut itse olevansa kolmea väriä, vaikka kyseiset värit sisälsivät täysiä vastakohtia.

Tuollaisista luokitteluista on vain haittaa. Ihmiset eivät jakaannu vain pariin "persoonallisuustyyppiin". Sen sijaan ihmisen havainnointi on subjektiivista. Oikea tieteellinen tutkimus kertoo, että kaikista viesteistä poimimme ja omaksumme ne, jotka vahvistavat jo olemassaolevia ennakkokäsityksiämme. Alitajuisesti torjumme tiedon, joka ei vahvista ennakkoluulojamme.

Niinpä ne, jotka ovat lukeneet kirjan ja uskoneet siihen, ovat alkaneet havainnoida ihmisiä sen näkökulmasta. Kaikki havainnot, jotka ovat tuntuneet sopivan jaotteluun, ovat vahvistaneet uskoa siihen. Ne havainnot, jotka eivät ole sopineet, on alitajuisesti sivuutettu. -> Kirjan väitteet tubtuvat hyödyllisiltä

Ei ole merkitystä sillä, onko suositulla teoksella tieteellinen tausta vai ei. Myös tieteellistä tietoa popularisoidaan siihen tapaan, että arkipuheeseen päätyy lopulta jyrkästi muokattuja versioita alkuperäisestä teoriasta tai tutkimuksesta.

 Omana aikanaan (ja täysin erityyppinen) todella suosittu oli Alice Miller, jonka teoksista ihmiset löysivät itsensä. Arkipuheeseen jäi elämään ajatus lapsuuden vaikutuksesta käytökseen.

 Ennemmin voi miettiä sitä, millainen tarve ihmisillä on yleensä löytää populaareista pskologisoinneista itsensä ja kuinka popularisointi vaikuttaa siihen, mitä jostain asiasta tiedämme. Silloin on turha naureskella, että ruotsalaiset olisivat tyhmempiä.

Eli ko kirjailija on vähän kuin valelääkärit.

Pystyisitkö itse vetämään läpi tuollaisen huijauksen ja myymään ijmisille persoonallisuustestejäkin, vai kolkuttaisiko omatunto edes hivenen ja tuntisit tekeväsi jotain aika kyseenalaista ja potentiaalisesti ihmisille haitallista?

AV_mamma kirjoitti:

Ei ole merkitystä sillä, onko suositulla teoksella tieteellinen tausta vai ei. Myös tieteellistä tietoa popularisoidaan siihen tapaan, että arkipuheeseen päätyy lopulta jyrkästi muokattuja versioita alkuperäisestä teoriasta tai tutkimuksesta.

 Omana aikanaan (ja täysin erityyppinen) todella suosittu oli Alice Miller, jonka teoksista ihmiset löysivät itsensä. Arkipuheeseen jäi elämään ajatus lapsuuden vaikutuksesta käytökseen.

 Ennemmin voi miettiä sitä, millainen tarve ihmisillä on yleensä löytää populaareista pskologisoinneista itsensä ja kuinka popularisointi vaikuttaa siihen, mitä jostain asiasta tiedämme. Silloin on turha naureskella, että ruotsalaiset olisivat tyhmempiä.

Idiootit ympärilläni ei ole tieteen popularisointia, sillä se ei perustu tieteeseen lainkaan!

Tosiaankin mikä hyvänsä elämäntaito-opaskin voi olla sisältönsä puolesta todella rautainen ilman mitään tiedelokerointeja. Suurin osa maailman kirjallisuudestakinhan tarjoaa lukijoilleen avartavia ajatuksia ilman mitään tällaista lokerointia.

Avara mieli on se juttu kaikissa tapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

AV_mamma kirjoitti:

Ei ole merkitystä sillä, onko suositulla teoksella tieteellinen tausta vai ei. Myös tieteellistä tietoa popularisoidaan siihen tapaan, että arkipuheeseen päätyy lopulta jyrkästi muokattuja versioita alkuperäisestä teoriasta tai tutkimuksesta.

 Omana aikanaan (ja täysin erityyppinen) todella suosittu oli Alice Miller, jonka teoksista ihmiset löysivät itsensä. Arkipuheeseen jäi elämään ajatus lapsuuden vaikutuksesta käytökseen.

 Ennemmin voi miettiä sitä, millainen tarve ihmisillä on yleensä löytää populaareista pskologisoinneista itsensä ja kuinka popularisointi vaikuttaa siihen, mitä jostain asiasta tiedämme. Silloin on turha naureskella, että ruotsalaiset olisivat tyhmempiä.

Idiootit ympärilläni ei ole tieteen popularisointia, sillä se ei perustu tieteeseen lainkaan!

Sen vuoksi kommentissani sanoinkin, että ei ole merkitystä, mihin perustuu, lopputulos on sama.

Eli rautalangasta: popularisoitu tiede siten, kuinka se hiipii arkipuheeseen, ei eroa teoretisoinnista, jolla ei tuota pohjaa edes ole.

Muistaakseni Dr. Philin osaltakin nousi kohu, kun selvisi, että mitään varsinaista koulutuspohjaa hänellä ei ole elämänviisauksiensa jakoon.

Toisaalta: mitä olen ohjelmaa katsellut, ihan perusfiksuja ohjeitahan hän eri elämäntilanteissa oleville on jakanut.

Harvemmin olen eri mieltä kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Dr. Philin osaltakin nousi kohu, kun selvisi, että mitään varsinaista koulutuspohjaa hänellä ei ole elämänviisauksiensa jakoon.

Toisaalta: mitä olen ohjelmaa katsellut, ihan perusfiksuja ohjeitahan hän eri elämäntilanteissa oleville on jakanut.

Harvemmin olen eri mieltä kanssaan.

Se että maallikko on mutullaan jostain samaa mieltä, ei tee neuvoa hyväksi, vaan se voi olla yhtä hyvin todella haitallinen.

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Dr. Philin osaltakin nousi kohu, kun selvisi, että mitään varsinaista koulutuspohjaa hänellä ei ole elämänviisauksiensa jakoon.

Toisaalta: mitä olen ohjelmaa katsellut, ihan perusfiksuja ohjeitahan hän eri elämäntilanteissa oleville on jakanut.

Harvemmin olen eri mieltä kanssaan.

Ongelma psykologian kanssa taitaa olla se, että on myös annettu tieteeseen perustuvia suosituksia, jotka eivät ole olleet sen parempia kuin nämä toisetkaan. Tarkoitan siis esimerkiksi entisajan kasvatusohjeita.

Oulussa ammattioppilaitoksessa vuosia sitten järjestettiin turvallisuuspäällikkö-opinnot, joissa käytiin läpi näitä eri värejä, sinistä, keltaista, vihreää ja punaista luonnetta. Silloin jo kyseenalaistin mokomat opinnot, kun luennoitsija vaikutti jotenkin osaamattomalta. Nytpä tuokin selvisi, että höpöähän se oli.

En ole lukenut kirjaa joten sitä en kommentoi.

Sitä kuitenkin kommentoin että pelkästään pitämällä silmät ja korvat auki muita kohdatessa oppii paljon ihmisistä ja niiden käytöksestä. Tosin kaikilla ei ole tuotakaan kykyä eikä tuo ole yleispätevä keino yksittäisen tuntemattoman henkilön tekojen motiivien arvailuun.

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Dr. Philin osaltakin nousi kohu, kun selvisi, että mitään varsinaista koulutuspohjaa hänellä ei ole elämänviisauksiensa jakoon.

Toisaalta: mitä olen ohjelmaa katsellut, ihan perusfiksuja ohjeitahan hän eri elämäntilanteissa oleville on jakanut.

Harvemmin olen eri mieltä kanssaan.

On sillä psykologin tohtorin tutkinto, tosin ei oikeutta harjoittaa potilastyötä kun tuo ei ole uusinut lisenssiään. Sillä nyt ei sinänsä ole vaikutusta kun kyse on tietopohjasta.

Voi myös ottaa huomioon että tuo on tv-ohjelma eikä terapiaistunto. Sitä en tiedä miten tämä on ohjelman osallistujille tehty selväksi. Luultavasti jotenkin koska muutenhan tuo olisi haasteltu oikeuteen ajat sitten ohjelmastaan. 

En ole edes vilkaissut kirjaa, koska on ollut aina ihan yleisessä tiedossa, että se on pseudotiedettä. 

Vierailija kirjoitti:

En ole edes vilkaissut kirjaa, koska on ollut aina ihan yleisessä tiedossa, että se on pseudotiedettä. 

Ei kokonaisuudessaan (tai ollenkaan? en ole lukenut).

Kaikki tiede perustuu havaintoihin eikä havaintoja tehdäkseen tarvitse olla tieteilijä. Tuossa kirjassa tuon pienen kuvauksen perusteella havainnoidaan ihmisiä. Jos nuo luokittelut unohtaa niin kyllä noita vastaavia havaintoja muista ihmisistä ilmeisesti voi muutkin nähdä ympärillään kun kirja on niin suosittu. 

Kirjan lähtökohta on hauska. Kirjoittaja kertoo, että eräässä firmassa pomo haukkui työntekijänsä yksi toisensa jälkeen idiootteiksi. Siitä tulee kirjan nimi Idiootit ympärilläni. Kunnes joku oli kysynyt pomolta, kuka ne kaikki idiootit on tänne palkannut. Minulle oli kirjaa lukiessa heti selvää, että kirjoittaja ei ole alan ammattilainen, mutta koin kirjan hauskaksi ja silmiä avaavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Oulussa ammattioppilaitoksessa vuosia sitten järjestettiin turvallisuuspäällikkö-opinnot, joissa käytiin läpi näitä eri värejä, sinistä, keltaista, vihreää ja punaista luonnetta. Silloin jo kyseenalaistin mokomat opinnot, kun luennoitsija vaikutti jotenkin osaamattomalta. Nytpä tuokin selvisi, että höpöähän se oli.

Samoja väri-ideoita käytetään ihan virallisissa persoonallisuusanalyyseissä (esim. työhaastattelut). Perusvärejä on neljä, mutta niiden kautta löytyy monia erilaisia piirteitä paljon lisää. Esim. perusväri voi olla vihreä, mutta vahvana myös vaikka keltainen. Eri testeissä värit voivat vaihdella, mutta idea on sama. Kyllä ne värit auttavat ymmärtämään muita tietyllä tapaa. Itsestäni tajusin, miksi en tule eräiden henkilöiden kanssa toimeen. Olemme vastakohtia. Nyt tulen paremmin toimeen heidän kanssaan kun ymmärrän tämän.

Luin kirjan sen ollessa hypessä ja pidin sitä jo silloin ennen paljastumista täytenä huuhaana, esiemrkit olivat myäs kovin karritoituja ja epäuskottavia. Uskomatonta kyllä monet konsulttifirmat käyttivät tätä lähteenä suunnittelivat koulutuksia tän pohjalta, esim. oman työpaikkani keskijohto ja johto kävivät ihan tosissaan analysoimassa omat värinsä ja TJ puhui tästä kokouksessa :D

Minusta kirja esimerkkeineen oli jotenkin teennäistä/muka hauskaa luettavaa.

Ihmisiä on erilaisia, ja esim. töissä tai vaikka sukulaissuhteissa pärjää hyvin kun antaa muille tilaa olla sellaisia kun ovat.

Esim. myyntityössä kohtaa paljon eri asiakastyyppejä, voi lukea satoja kirjoja ja opetella ns. teoriaa, mutta kuitenkin jokainen on yksilö. Joillain on se tuntuma luonnostaan mikä tyyli puree kehenkin, ja joiltain se puuttuu.

Pahinta on jos joku keneltä taito puuttuu koittaa erilaisten mallien kautta luokitella asiakkaat ja sitten menee metsään/ei ole oma itsensä vaan feikkaa sitä roolia minkä ajattelee toimivan.