Inhokkielokuvasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman huvittaa ne kommentit joissa todetaan, että mikään leffa jossa on "kiintiövähemmistöjä" ei voi olla hyvä.

Siis kaikki elokuvat kaikista genreistä ovat huonoja, jos niissä vain on jotain ei-heteroita tai ei-valkoisia ihmisiä. Ja tällaisia hahmoja voi olla leffassa vain kiintiömielessä, ei sen takia että joku kirjoittaja haluaisi kuvata heidän elämäänsä.

Ehkä kannattaisi vähän miettiä, miksei osaa nähdä vähemmistön edustajia itsessään arvokkaina ihmisinä ja heidän tarinoitaan kertomisen arvoisina.

Vähemmistön edustajia on ollut leffoissa ties kuinka pitkään, se ei sinänsä ole se ongelma, vaan nimenomaan kiintiövähemmistöt, jotka ovat nykyajan ilmiö. Tarkoittaa esimerkiksi sitä, että alunperin valkoisia hahmoja vaihdetaan mustiksi ihan vain sen takia, että saadaan pakkomustaa ruudulle. Typerää.

"Pakkomustaa"? Onpas melkoinen sanahirviö. Ja milloin hahmo sitten on sinusta kiintiö ja milloin vain hahmo muiden joukossa? Monet tuntuvat pitävän kaikkia mustia päärooleja vain pakollisena kiintiönä.

Vähemmistörooleja on ollut historiassa todella vähän, ja lähes kaikki vähemmistöhahmot ovat leffoissa vain enemmistöhahmojen kavereina, tai vielä pahempaa, palvelijoina. Etenkin juuri mustat ihmiset.

Vaikka vuoden ajan jokaisen leffan päänäyttelijäksi valittaisiin musta hahmo, se ei edes tasottaisi tilannetta, kun on vuosikymmenien ajan ollut mustia leffoissa vain nimeksi. Ei voi vedota edes siihen, että viedään rooleja valkoisilta, koska täysin mustien tähdittämiä leffoja on todella vähän. Ehkä olisikin valkoisten vuoro olla bestiksen roolissa.

Diversiteetti diversiteetin vuoksi ei voi olla ongelma, paitsi jos diversiteetti itsessään on ongelma.

Meinaakohan kirjoittaja sitä musta Mannerheim leffaa,,?

Titanic on loistava

MarskinPulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman huvittaa ne kommentit joissa todetaan, että mikään leffa jossa on "kiintiövähemmistöjä" ei voi olla hyvä.

Siis kaikki elokuvat kaikista genreistä ovat huonoja, jos niissä vain on jotain ei-heteroita tai ei-valkoisia ihmisiä. Ja tällaisia hahmoja voi olla leffassa vain kiintiömielessä, ei sen takia että joku kirjoittaja haluaisi kuvata heidän elämäänsä.

Ehkä kannattaisi vähän miettiä, miksei osaa nähdä vähemmistön edustajia itsessään arvokkaina ihmisinä ja heidän tarinoitaan kertomisen arvoisina.

Vähemmistön edustajia on ollut leffoissa ties kuinka pitkään, se ei sinänsä ole se ongelma, vaan nimenomaan kiintiövähemmistöt, jotka ovat nykyajan ilmiö. Tarkoittaa esimerkiksi sitä, että alunperin valkoisia hahmoja vaihdetaan mustiksi ihan vain sen takia, että saadaan pakkomustaa ruudulle. Typerää.

"Pakkomustaa"? Onpas melkoinen sanahirviö. Ja milloin hahmo sitten on sinusta kiintiö ja milloin vain hahmo muiden joukossa? Monet tuntuvat pitävän kaikkia mustia päärooleja vain pakollisena kiintiönä.

Vähemmistörooleja on ollut historiassa todella vähän, ja lähes kaikki vähemmistöhahmot ovat leffoissa vain enemmistöhahmojen kavereina, tai vielä pahempaa, palvelijoina. Etenkin juuri mustat ihmiset.

Vaikka vuoden ajan jokaisen leffan päänäyttelijäksi valittaisiin musta hahmo, se ei edes tasottaisi tilannetta, kun on vuosikymmenien ajan ollut mustia leffoissa vain nimeksi. Ei voi vedota edes siihen, että viedään rooleja valkoisilta, koska täysin mustien tähdittämiä leffoja on todella vähän. Ehkä olisikin valkoisten vuoro olla bestiksen roolissa.

Diversiteetti diversiteetin vuoksi ei voi olla ongelma, paitsi jos diversiteetti itsessään on ongelma.

Meinaakohan kirjoittaja sitä musta Mannerheim leffaa,,?

No myönnetään että siinä kohtaa mentiin turhan pitkälle. Jos on kyseessä historian henkilö, silloin pitää toki olla oikea etnisyys.

Tämä ketju alkaa mennä turhan poliittiseksi, voitaisko pysyä niissä inhokkileffoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Manaaja. Minua oltiin peloiteltu sillä leffalla ties kuinka kauan, ja kun katsoin sen 20-vuotiaana, äiti sanoi, ettei minun ehkä kannata katsoa sitä, kun järkyttyisin. Se leffa oli ihan kamalaa kuraa! Se ei ollut yhtään peloittava ja jos haluaisin katsoa ryynääviä ja kiroilevia teinejä, menisin keskustaan lauantai-iltana.

Hahaa, kiinni jäit! Missä kohtaa Manaajassa on ryyppääviä ja kiroilevia teinejä?

Eikun ryynääviä.   Regan oli sellainen esi-teini-iässä oleva.     Ja kommentoija yli nyt vain käyttänyt monikkoa. 

  Mutta muuten olen sitä mieltä että elokuva on melkoisen hyvä.

- Kaikki Adam Sandlerin elokuvat.

- Pacific Rim. Hirveää jenkkipatrioottista rymistelyä.

- Transformers-elokuvat

- Uuno Turhapurot

Jim Carreyn tuotanto. Ace Ventura ,Valehtelija, valehtelija ja Minä Kaksi ja Irene , elokuvissa tapahtuvat jatkuvat naamanvääntelyt ym. ylilyövät maneerit eivät ole hauskoja, vaan aiheuttaa suunnatonta myötähäpeää.

Mamma Mia! Ihan järkyttävää sontaa, Meryl Streep erityisen ällö

Titanic. Voi herrajumala mitä yli-imelää peetä. Olis tehny ite mieli käydä potkimassa se Leonardo siitä jäänpalaselta veteen.

Paskaan hukutaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskaan hukutaan kirjoitti:

Kauhuleffat alkaa olla jo niin nähty. Niissä on vähän sitä vikaa, että osa on luokiteltu valheellisesti kauhuksi, vaikka ovat pikemminkin draamaa. On sitten vähän kuin jotain kauniita ja rohkeita kattelisi, että mistä niihin on se kauhu saatu? Ihmettelen vaan.

Näiden pökäleiden vastapainoksi on sitten kauhuleffat, joissa on aivan överiksi vedetty verellä mässäily. Veri roiskuu ja suolenpätkät lentelee, kun oikein vauhtiin päästään. Ei vaan kiinnosta katsella.

Sitten on ne teinikauhut, mitkä menee jo komedian puolelle. Blondit bimbot juoksee silikonitissit pomppien veittimiestä pakoon jonnekin yläkertaan, mistä ei pääse pakoon muuten kuin ikkunasta loikkaamalla ja itseään ruhjomalla, vaikka alakerrassa olisi ollut ovi, mistä olis voinut juosta ulos ja pakoon. Idiooteille tehtyjä.

Tai sitten heilutaan kameroiden kanssa jossain metsässä ja etsitään urbaanilegendassa kerrottua noitaa tai jotain. Tylsää ku mikä, mitään järkevää ei tapahdu.

Voi voi, kun niin paljon paskoja on tehty ja oikeasti hyviä on tehty aivan liian vähän. Enkä nyt puhu vain kauhugengrestä, vaan leffoista yleisesti. Moni leffa ollut pettymys siinäkin mielessä, että ensin se on ollut hyvä, mutta kun sen on pari kolme kertaa katsonut, niin sen jälkeen se on ollut jo aivan paska. Kertakäyttöviihdettä. Esim. Lucy ja Kauna ovat olleet juuri sellaisia, että kahdesti kolmesti ne katsoi ja sitten ei enää koskaan.

Minusta vähän outo tapa arvostella elokuvia, että kuinka monta kertaa ne jaksaa katsoa uudestaan. Onko niitä ylipäänsä tarkoitus hinkata moneen kertaan läpi? No, voihan sen noinkin ajatella ja jotkut leffat ovat niin hyviä, että tulee katseltua useampaankin otteeseen.

Niin, sanoin että moni leffa ollut pettymys siinäkin mielessä, että ensin ollut hyvä, mutta kun on pari kolme kertaa katsonut, niin sen jälkeen ollutkin paska. Se on kun hyviä leffoja ei liikaa tehdä, niin suotavaa olisi, että olisi sitten niissä katsottavissa semmosia tekeleitä, että jaksaisi niitä sitten katsoa useammankin kerran, kun ei viitsisi ruveta mitään aivan jäätävän paskaakaan katselemaan. Kyllä hyvä leffa siinä punnitaan, että viitsiikö sitä katsoa toisenkin kerran vai jääkö katsomatta. Katsos kun on kertakäyttökura ja laatuleffa kaks täysin eri asiaa. ☺

No joo, onhan se noinkin. Mutta tietysti leffa menettää ison osan hohdostaan jo ihan sen takia, että olet jo nähnyt sen, joten se on toistoa :)

Vierailija kirjoitti:

LeffaKriitikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

American Pie - keski-ikäinen äijä kuolaa nuoren tytön perään. Oksettava ja masentava elokuva.

Sekaisin Marista - Ben Stiller on hirveä ja elokuva muutenkin täyttä kuraa.

Pakko korjata, tarkoitin siis American Beautya.

Tosin inhoan myös American Pie -leffasarjaa.

American Beautyssä ja Eyes Wide Shutissa on kuitenkin elokuvana tiettyä "syvyyttä" joka ei ehkä avaudu kuin lähellä keski-ikää oleville ja erityisesti miehille. Molemmat kriitikkojen arvostamia leffofa. Kannattaa katsoa ehkä jonkun vuoden päästä "ajatuksella" uudestaan - tai sitten kaikille ei vaan kaikki leffat avaudu jos odottaa esimerkisi Tom Cruiselta ja Nicole Kimannilta jotain perinteistä romanttista hömppää ja S Kubricin leffa onkin jotain muuta..

Makujahan on tietenkin monia sanoi naapurin mäyräkoirakin kun muniaan nuoli...

Ei siinä sen enempää "syvyyttä" ole keski-ikäisenäkään kuin parikymmentä vuotta aiemmin. Jännä kuitenkin huomata että jotkut koittaa (edelleen) käyttää omaa erilaista makuaan todisteena omasta "paremmasta" älykkyydestään.

Voihan siitä pitää tai olla pitämättä mutta se ei muusta todista kuin siitä että makuja on erilaisia. Vähän kuin jäätelössä jossa mansikasta pitävät on tunnetusti tylsiä tosikkoja (tai jotain, ironia ei välttämättä onnistu netissä). 

Kirjoitit American Beautystä yhdellä lauseella, jonka sisältö oli että oksettava, mies kuolaa teinityttöä. Sen perusteella tulee sellainen kuva että tuo on tiivistetysti se, minkä sait elokuvasta irti ja jos näin on, niin silloin on mennyt ohi koko leffan pointti ja syvyys. Mutta ehkä ilmaisit itseäsi vähän suppeasti? Toisaalta sekin kertoo ihmisen rajoittuneisuudesta, jos ei kykene käsittelemään itselleen epämieluisia asioita edes fiktion muodossa, ikään kuin pelkää mennä oman henkisen mukavuusalueensa ulkopuolelle ja haastaa ajatteluaan.

Vierailija kirjoitti:

Sormusten herrat. Tosi pinnallinen rendition. Ymmärrän kyllä taloudelliset realiteetit tässä. Upean toteutuksen tekeminen ei ole ilmaista, ja jonkun pitää ne rahat maksaa, eli mielellään mahdollisimman monen leffakävijän. Tällainen trilogia olisi pitänyt tehdä 20-30 vuotta aiemmin, jolloin tietokone-efektien sijaan olisi käytetty mielikuvitusta ja jolloin syvempi sisältö oli arvo sinänsä, kun ei ollut tätä megakulttuuria, jossa on varaa tuottaa jotain kulutussoopaa. Ehkä Sormus-trilogia olisi ollut parempi, jos olisi ollut hieman kypsempi ihminen ohjaamassa. Castissa on isojakin nimiä, mutta heidän suorituksensa on ihan muovia, kun kaikki on jotain geneerisen mollisoinnun säestämää soopaa.

Jännä, miten eri tavalla voi asiat nähdä. Minusta taas Sormusten herrat olivat niitä harvinaisia tuotantoja, joissa oli saatu ns. salama pulloon, eli kaikki osa-alueet olivat niin loistavasti toteutettuja että saman toistaminen harvemmin onnistuu. Ohjaajalla oli upea visuaalinen maailma ja sydämellinen hahmo-ohjaus, näyttelijävalinnat ja suoritukset olivat ihan nappiin, musiikki upeaa ja niin edelleen. 20-30 vuotta aiemmin tällaisen eeppisen fantasian toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista, koska käytännön efekteillä se olisi vain ollut niin kökköä. Mielikuvituksen on kirjailija hoitanut jo alkuperäisteoksessa, ohjaajan tehtäväksi jää muuntaa se visuaaliseen muotoon.

Aika monella ihmisellä tuntuu olevan ajatus, että iso budjetti ja sisällön syvällisyys olisivat jotenkin toisensa poissulkevia asioita. Ihan kuin sitä diippiä tavaraa ei saisi aikaiseksi muuten, kuin paskoilla resursseilla. Ai niin, ja tuotos ei saa vedota suuriin ihmismääriin, koska silloin se ainakin on automaattisesti väärin ja huonoa. Vain minä saan nauttia siitä yksin kellarissani, muuten se ei ole laadukasta.

Aki Ja Turo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki Kaurismäkien leffat. Ne nyt vaan on niin huonoja.

Kieltämättä Kaurismäen lyhyt repliikkiset, pelkistetyt ja tietynlaista huumoria sisältävät elokuvat eivät kaikille kolahda. Huonoiksi niitä en kuitenkaan menisi sanomaan.

Kaurismäki käsittelee elokuvissaan monenlaisia yhteiskunnallisia aiheita. Esimerkiksi köyhyyttä, pakolaisuutta, yksinäisyyttä jne.

Mielestäni Kaurismäki onnistuu tavoittamaan elokuvillaan lämpimän huumorin ja vähäeleisyyden keinoin kohtuullisesti hyvän elokuvan kriteerit. Mies vailla menneisyyttä jopa mainion elokuvan kriteerit. Palkittiin muuten maailmallakin.

Hienon musiikin lisäksi elokuvista heijastuu tietynlainen pienen ihmisen asialla oleminen, huumori, lämpö ja usko parempaan maailmaan...

Suosittelen katsomaan vaikka kuusi viimeisintä avoimin silmin ja mielin.

Ainakin meille monenlaisia elämän vaiheita kokeneille voi avautua aivan uusi maailma.

Minusta noihin Kaurismäkiin on vaikea päästä sisään, koska kaikki tuntuu niin teatterimaiselta. Kirjakieltä ja pökkelömäistä tallustelua ihan hyviltä näyttelijöiltäkin. Ihan kuin ohjaaja olisi sanonut, että älkää pyrkikö olemaan aitoja ihmisiä, vaan vetäkää huonoa kesäteatteria. Hirveän vaikea samaistua niihin hahmoihin, kun esitystapa on niin outo.

Näiden miesnäyttelijöiden mitään elokuvia en voi sietää:

-Eddie Murphy

-Jim Carrey

-Adam Sandler

Naisnäyttelijöistä Scarlett Johansson on sellainen, joka ei ole koskaan uponnut. Jokainen roolihahmonsa on samanlainen ja elokuvat lyhistyvät paskan roolisuorituksen myötä. Lisäksi ohuet hiukset, omituisen mallinen pää ja siannenänsä eivät ole mukavia katsella.

Kasarikotka kirjoitti:

Titanicissa on oma lumonsa, mitä ysärinostalgia tietty lisää. Parasta että se on lavastettu niin hyvin, tuntuu kuin oikeasti olisi itse matkalla.

Kaikki muu sitten onkin suht kömpelöä, fiktiiviset hahmot ihan ohuita ja kliseisiä sekä haittaa niiden modernius.

Esim särähtää korvaan kun Jack alukseen kiirehtiessään huutaa olevansa "onnekkain son of a bitch maailmassa". >\ SOB olisi vuonna 1912 ollut todella härskiä kieltä eikä kukaan olisi niin hihkaissut julkisesti.

Tietty siinä leffassa näkee huomattavan paljon oikeita, tarkasti tutkittuja henkilöitä. Kuten aluksen sokerileipuri.

Myös jotkin naurettavimmat kohdat leikattiin kuten Bill Paxtonin etsijähahmon älytön reaktio kun vanha Rose heitti timantin mereen.

Jack oli köyhän alaluokan edustaja ja heidän piireissään tuollainen kielenkäyttö on ollut ihan normaalia. Sillä vähän korostettiinkin sitä eroa pääparin sosiaaliluokkien välillä. Tuollainen nuorimies ja irtolainen kun saa onnenkantamoisen ja pääsee Titanicille, niin tuskin alkaisi innostuksissaan sensuroida luontaista puhetapaansa, vaikka sattuisikin olemaan parempaa väkeä paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Jörn Donnerin Täällä alkaa seikkailu on ehdottomasti pitkäveteisin elokuva, jonka olen nähnyt.

Jos tuo on totta, niin melko ironinen nimi leffalla :D

Vierailija kirjoitti:

Äideistä parhain olisi voinut olla hyvä elokuva ilman ko. lapsinäyttelijää. En tiedä millä suhteilla oli päässyt rooliin, huono. Lapset eivät tuohon aikaan olisi todellakaan käyttäneet sellaista nykykieltä saati käyttäytyneet epäkunnioittavasti.

Jaha, taas joku joka luulee että se näyttelijä on ihan itse saanut päättää, miten käyttäytyy elokuvassa. Kyllä se on kuule käsikirjoittaja, joka senkin lapsen käyttäytymisen ja vuorosanat on päättänyt. Realismista en osaa sanoa, kun en ole siihen aikaan elänyt.

Vierailija kirjoitti:

Heh, täällä on näköjään paljon näitä 'suomalaiset ovat kaikki pzkoja' -hokijoita. Luulin jo välillä, että  nämä olisi kuolleet sukupuuttoon, mutta ne ovat ilmeisesti onnistuneet kasvattamaan uuden sukupolven Suomen ja suomalaisuuden vähättelijöitä ja mitätöijiä.

Nimittäin 80-luvulla näitä oli paljon: kaikki suomalainen oli hirveätä pzkaa, musiikki, elokuvat, muu kulttuuri, käytöstavat, ihmisluonteet, sää, liikennelaitokset, sairaanhoito, koulutus, ihan kaikki. Hianoa oli amerikkalaisuus ja ehkä nipinnapin englantilaisuus ja ruotsalaisuus. Suomalaisuus oli junttia, amerikkalaisuus ei-junttia. Ja pointti näillä vähättelijöille oli jotakuinkin se, että sai haukkua suomalaisuutta ja korottaa itsensä junttien yläpuolelle. Tätä propagandaa tuli silmät korvat täyteen, ja siinä kunnostautui erityisesti oikeistolaiset. Vassarit puolestaan hehkutti kyllä N-liittoa, mutta siinä samalla he kyllä tukivat ja edistivät suomalaista kulttuuria, Love Recordsit ja laululiikkeet mm. Että tässä kohtaa vassarit saa puhtaammat paperit.

Nyt tähän oikeistolaiseen vähättelyyn ja mitätöintiin liittyy - jos mahdollista - vielä enemmän ideologista propagandaa. Aiemmin 70- ja 80-luvulla suomenruotsalaiset erityisesti kunnostautui suomalaisten juntittelussa, mutta nyt ne ovat enemmän asialla nämä kokkareiden ja muiden oikeistolaisten 'kansanvaihtajat'. Kaikki muualta (lue: jenkeistä) tuleva on hienompaa, värikkäämpää, rikkaampaa, syvällisempää, fiksumpaa you name it. Junttikansa on vaihdettava värikkäämpään ja ei-juntimpaan (lue: helpommin käsiteltävämpään). Tästä suomalaisuuden juntittelusta saimme tuta esim. Emma-raadissa, jossa yksi omien sanojensa mukaan 'värillenen tyttö' määritteli, mistä suomalaisten tulisi pitää, jotta he eivät olisi tämän 'tytön' mielestä juntteja. Eräs Finlandia-palkittukin juhlapuheessaan valitteli kansan junttiutta ja kehotti sitä rikastuttamaan itseään. 

Oikesti tämä ilmiö on hupaisa. On paljon suomalaisia, jotka tuntuvat pitävän tällaista oman maan ja sen kansalaisten mollaamista jotenkin hienona ja fiksuna. Vaikea kuvitella heidän ihailemaan jenkkiä haukkumassa omaa maataan. Norjassakin ne prkele tuki dopingista kärähtäneitä urheilijoitaan, eivätkä ajaneetkaan niitä itsemu'haan niin kuin suomalaiset teki omalleen. 

Mutta näiden vähättelijöiden ja mollaajien kohdalla päteekin sen vanha lastentarhasta jo tuttu viisaus: ite oot! Sillä vaikea on keksiä juntimpaa kuin tällainen kokonaisen kulttuurin parjaaminen. 

Ei täällä kai kukaan mistään junttiudesta ole puhunut. Mutta kai se nyt on selvää, että tällaisen pikkukansan resursseilla ja ihmismäärällä on vaikea saada aikaan samanlaista jälkeä kuin Hollywoodissa, jossa sielläkin tehdään paljon paskaa. Mutta sekin on sentään näyttävää ja rahalla tehtyä paskaa, jossa ihmisten puheesta saa selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman huvittaa ne kommentit joissa todetaan, että mikään leffa jossa on "kiintiövähemmistöjä" ei voi olla hyvä.

Siis kaikki elokuvat kaikista genreistä ovat huonoja, jos niissä vain on jotain ei-heteroita tai ei-valkoisia ihmisiä. Ja tällaisia hahmoja voi olla leffassa vain kiintiömielessä, ei sen takia että joku kirjoittaja haluaisi kuvata heidän elämäänsä.

Ehkä kannattaisi vähän miettiä, miksei osaa nähdä vähemmistön edustajia itsessään arvokkaina ihmisinä ja heidän tarinoitaan kertomisen arvoisina.

Vähemmistön edustajia on ollut leffoissa ties kuinka pitkään, se ei sinänsä ole se ongelma, vaan nimenomaan kiintiövähemmistöt, jotka ovat nykyajan ilmiö. Tarkoittaa esimerkiksi sitä, että alunperin valkoisia hahmoja vaihdetaan mustiksi ihan vain sen takia, että saadaan pakkomustaa ruudulle. Typerää.

"Pakkomustaa"? Onpas melkoinen sanahirviö. Ja milloin hahmo sitten on sinusta kiintiö ja milloin vain hahmo muiden joukossa? Monet tuntuvat pitävän kaikkia mustia päärooleja vain pakollisena kiintiönä.

Vähemmistörooleja on ollut historiassa todella vähän, ja lähes kaikki vähemmistöhahmot ovat leffoissa vain enemmistöhahmojen kavereina, tai vielä pahempaa, palvelijoina. Etenkin juuri mustat ihmiset.

Vaikka vuoden ajan jokaisen leffan päänäyttelijäksi valittaisiin musta hahmo, se ei edes tasottaisi tilannetta, kun on vuosikymmenien ajan ollut mustia leffoissa vain nimeksi. Ei voi vedota edes siihen, että viedään rooleja valkoisilta, koska täysin mustien tähdittämiä leffoja on todella vähän. Ehkä olisikin valkoisten vuoro olla bestiksen roolissa.

Diversiteetti diversiteetin vuoksi ei voi olla ongelma, paitsi jos diversiteetti itsessään on ongelma.

Kaikki hahmot jotka ovat alunperinkin värillisiä ovat ok. Ihan vapaasti, vaikka koko poppoo, kunhan ei muutella valkoisia mustiksi. Päinvastoin ei kukaan kehtaisi edes ajatella kai, mutta näin päin se on jotenkin ok? Pitää olla myös sen verran uskottavuutta ja realismia, että esimerkiksi viikinkien seikkailuihin ei tungeta mustia hahmoja joukkoon ihan vain sen takia, että se on jotenkin reilua nykyajan ajattelulla.

En tiedä kuinka nuori olet, mutta kyllä esimerkiksi 80- ja 90-luvuilla oli hyvinkin paljon värillisiä rooleja ja ihan kaikenlaisia, päärooleja myöten. Ei silloin ollut mitään ongelmia tai ketään kyttäämässä että ketä on kuinka paljon missäkin.

Eihän sitä nyt voi noin ajatella, että lasketaan ihan laskimella että onko nyt jokaista väriä varmasti tasan yhtä paljon joka paikassa? Uskomattoman naiivi ajattelutapa. Miten voisi edes osottaa että kaikkia olisi tasan yhtä paljon, kun ei väestössäkään ole kaikkia yhtä paljon? Jenkeissä on mustaihoisia kai noin 15% väestä, mutta sinun mielestäsi olisi realistista että leffoissa se olisi aina fifty-fifty? Sitä paitsi kukaan ei estä tekemästä leffoja joissa kerrotaan pelkästään mustien elämästä, niitäkin on vaikka kuinka paljon. Pitäisikö niihin mennä työntämään valkoisia, että kaikki on varmasti tasan?

Loppujen lopuksi on kyse markkinoista. Sellaisia elokuvia ja rooleja tehdään joita ihmiset tykkäävät katsoa ja jotka siis myyvät. Jos suuri enemmistö yleisöstä on valkoista, on ihan luonnollista että suurin osa leffojen hahmoista on valkoisia. Tämä pätee kaikissa maissa roduista riippumatta ihan samalla tavalla, kerrotaan tarinoita siitä omasta näkökulmasta ja vähemmistöt ovat sitten vähemmistön roolissa. Siinä ei ole mitään vikaa. Kyse on viihteestä, ei mistään julkisesta palvelusta jonka tarkoitus olisi varmistaa jotain reiluutta kaikkia kohtaan. Ketään ei pakoteta elokuvia katsomaan, jos eivät värit miellytä ja toisaalta taas kukaan ei estä värillisiä ihmisiä kirjoittamasta niin hyvää materiaalia, että siitä tehdään elokuvia ja sarjoja. Valkoisetkin joutuvat ihan itse sen vaivan näkemään ja kilpailemaan loputonta joukkoa vastaan, ei sitä ilmaiseksi anneta kenellekään. Jos annettaisiin, se nimenomaan ei olisi reilua.

Diversiteetti diversiteetin vuoksi on todellakin ongelma, se on todellinen syöpä. Diversiteetin pitää tapahtua luonnollisesti, ei pakotettuna. Missään tilanteessa ei tule ikinä luonnostaan olemaan tasan sama määrä kaikkia, koska ihmisiä on eri paikoissa eri määriä ja jokaista yksilöä kiinnostavat eri asiat. Ja se on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Kasarikotka kirjoitti:

Titanicissa on oma lumonsa, mitä ysärinostalgia tietty lisää. Parasta että se on lavastettu niin hyvin, tuntuu kuin oikeasti olisi itse matkalla.

Kaikki muu sitten onkin suht kömpelöä, fiktiiviset hahmot ihan ohuita ja kliseisiä sekä haittaa niiden modernius.

Esim särähtää korvaan kun Jack alukseen kiirehtiessään huutaa olevansa "onnekkain son of a bitch maailmassa". >\ SOB olisi vuonna 1912 ollut todella härskiä kieltä eikä kukaan olisi niin hihkaissut julkisesti.

Tietty siinä leffassa näkee huomattavan paljon oikeita, tarkasti tutkittuja henkilöitä. Kuten aluksen sokerileipuri.

Myös jotkin naurettavimmat kohdat leikattiin kuten Bill Paxtonin etsijähahmon älytön reaktio kun vanha Rose heitti timantin mereen.

Jack oli köyhän alaluokan edustaja ja heidän piireissään tuollainen kielenkäyttö on ollut ihan normaalia. Sillä vähän korostettiinkin sitä eroa pääparin sosiaaliluokkien välillä. Tuollainen nuorimies ja irtolainen kun saa onnenkantamoisen ja pääsee Titanicille, niin tuskin alkaisi innostuksissaan sensuroida luontaista puhetapaansa, vaikka sattuisikin olemaan parempaa väkeä paikalla.

Minua taas vaivaa tuokin, että Jack on joku raavaan duunarin tai farmarin poika. Se ei sovi yhteen himphamppu-taiteilijan kanssa. Olisi ollut parempi ja uskottavampi, jos Jackilla olisi ollut jokin lower middle class-tausta, vanhemmat vaikka pappeja tai virkamiehiä.