Vakinaistetaanko ihmisiä työpaikoille vain pärstäkertoimen mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Asenteen mukaan lähinnä. Että sopii tiimiin.

Yksi, mitä ei pidä väheksyä, on kyky verkostoitua. Meille palkattiin eräs, joka oli ollut monta vuotta määräaikaisella. Oli osaava, aktiivinen, ahkera. Sittemmin hän on hävinnyt. Tekee työnsä, mutta ei kukaan muista nähneensä häntä. (Voimme tehdä etätöitä). Häneltä puuttuu kyky verkostoitua ja tuoda itseään tykö.

No mitä lisäarvoa se ns. verkostoituminen toisi? Miksi osaava, aktiivinen ja ahkera eivät adjektiiveina riitä? Miksi aina pitää sotkea jotain henkimaailman juttuja ja "kemiaa" työntekoon?

Meillä pomolla on selvästi ihmistyyppi, josta hän tykkää ja näin yleensä myös palkkaa mieluiten. Suosikiksi päätyminen ei liity mitenkään ruskeakielisyyteen, jos kohta ei pätevyyteenkään. Hän on sikäli hassu, ettei mitenkään pahemmin peittele mieltymyksiään vaan avoimesti kehuu suosikkejaan ja vähän nokittelee meille muille. Osaa työntekijöistämme hän myös inhoaa ja itse taas kuulun joukkoon joka on kuin ilmaa hänelle/ei muista että olen hänen alaisensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteen mukaan lähinnä. Että sopii tiimiin.

Yksi, mitä ei pidä väheksyä, on kyky verkostoitua. Meille palkattiin eräs, joka oli ollut monta vuotta määräaikaisella. Oli osaava, aktiivinen, ahkera. Sittemmin hän on hävinnyt. Tekee työnsä, mutta ei kukaan muista nähneensä häntä. (Voimme tehdä etätöitä). Häneltä puuttuu kyky verkostoitua ja tuoda itseään tykö.

No mitä lisäarvoa se ns. verkostoituminen toisi? Miksi osaava, aktiivinen ja ahkera eivät adjektiiveina riitä? Miksi aina pitää sotkea jotain henkimaailman juttuja ja "kemiaa" työntekoon?

Koska maailma ja työ on muuttumassa, ja verkostoituminen on tulossa mukaan enemmän ja enemmän. Maailma kun on niin kompleksinen, että yhteistyötä tarvitaan entistä enemmän. Verkostoituminen taas takaa, että itse löytää yhteistyöhön ne parhaimmat ihmiset. Esimiehen tehtävä ei ole sitä osoittaa

En osaa sanoa todellisesta lisäarvosta, mutta jos esimiehiä koulutetaan siihen uskomaan, niin sitähän he pitävät tärkeänä.

Minä olen luonteeltani huono verkostoituja, mutta 13 työvuoden jälkeen olen pakostakin verkostoitunut. Muutamavuosi sitten aloitin tietoisesti kehittämään tätä, ja sen jälkeen urani on ollut nousujohteinen. Mitä enemmän sitä teen, sitä enemmän minua pyydetään eri hankkeisiin, sitä enemmän vastuutehtäviä ja muita ylennyksiä saan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteen mukaan lähinnä. Että sopii tiimiin.

Yksi, mitä ei pidä väheksyä, on kyky verkostoitua. Meille palkattiin eräs, joka oli ollut monta vuotta määräaikaisella. Oli osaava, aktiivinen, ahkera. Sittemmin hän on hävinnyt. Tekee työnsä, mutta ei kukaan muista nähneensä häntä. (Voimme tehdä etätöitä). Häneltä puuttuu kyky verkostoitua ja tuoda itseään tykö.

No mitä lisäarvoa se ns. verkostoituminen toisi? Miksi osaava, aktiivinen ja ahkera eivät adjektiiveina riitä? Miksi aina pitää sotkea jotain henkimaailman juttuja ja "kemiaa" työntekoon?

Koska maailma ja työ on muuttumassa, ja verkostoituminen on tulossa mukaan enemmän ja enemmän. Maailma kun on niin kompleksinen, että yhteistyötä tarvitaan entistä enemmän. Verkostoituminen taas takaa, että itse löytää yhteistyöhön ne parhaimmat ihmiset. Esimiehen tehtävä ei ole sitä osoittaa

En osaa sanoa todellisesta lisäarvosta, mutta jos esimiehiä koulutetaan siihen uskomaan, niin sitähän he pitävät tärkeänä.

Minä olen luonteeltani huono verkostoituja, mutta 13 työvuoden jälkeen olen pakostakin verkostoitunut. Muutamavuosi sitten aloitin tietoisesti kehittämään tätä, ja sen jälkeen urani on ollut nousujohteinen. Mitä enemmän sitä teen, sitä enemmän minua pyydetään eri hankkeisiin, sitä enemmän vastuutehtäviä ja muita ylennyksiä saan.

Kerroppa sitten meille muillekin lyhyesti verkostoitumisen a, b ja c? Mitä aloit tehdä toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteen mukaan lähinnä. Että sopii tiimiin.

Yksi, mitä ei pidä väheksyä, on kyky verkostoitua. Meille palkattiin eräs, joka oli ollut monta vuotta määräaikaisella. Oli osaava, aktiivinen, ahkera. Sittemmin hän on hävinnyt. Tekee työnsä, mutta ei kukaan muista nähneensä häntä. (Voimme tehdä etätöitä). Häneltä puuttuu kyky verkostoitua ja tuoda itseään tykö.

No mitä lisäarvoa se ns. verkostoituminen toisi? Miksi osaava, aktiivinen ja ahkera eivät adjektiiveina riitä? Miksi aina pitää sotkea jotain henkimaailman juttuja ja "kemiaa" työntekoon?

Koska maailma ja työ on muuttumassa, ja verkostoituminen on tulossa mukaan enemmän ja enemmän. Maailma kun on niin kompleksinen, että yhteistyötä tarvitaan entistä enemmän. Verkostoituminen taas takaa, että itse löytää yhteistyöhön ne parhaimmat ihmiset. Esimiehen tehtävä ei ole sitä osoittaa

En osaa sanoa todellisesta lisäarvosta, mutta jos esimiehiä koulutetaan siihen uskomaan, niin sitähän he pitävät tärkeänä.

Minä olen luonteeltani huono verkostoituja, mutta 13 työvuoden jälkeen olen pakostakin verkostoitunut. Muutamavuosi sitten aloitin tietoisesti kehittämään tätä, ja sen jälkeen urani on ollut nousujohteinen. Mitä enemmän sitä teen, sitä enemmän minua pyydetään eri hankkeisiin, sitä enemmän vastuutehtäviä ja muita ylennyksiä saan.

Mä taas olen luonteeltani epäsosiaalinen introvertti (kuitenkin ystävällinen kaikille enkä mikään ilkeilijä). Joskus nuorempana otin stressiä kun joka paikassa toitotetaan tuon verkostoitumisen ym. sosialisoinnin ja itsensä markkinoimisen tärkeyttä. Sittemmin olen huomannut, että jos oikeasti olet poikkeuksellisen hyvä työssäsi, niin se huomataan, eikä sun tarvitse alkaa tietoisesti verkostoitumaan. Päinvastoin, uramahdollisuudet tulevat sun luoksesi.

Vierailija kirjoitti:

Olisi todella kivaa oikeasti tietää, millä perusteella vaituiset paikat "jaetaan". Olen ollut meillä määräaikaisena 8 vuotta enkä saa vakituista paikkaa varmaan ikinä. Moni muu ihan uusi on saanut saman tien vakinaisen paikan tai vakinaistettu puolessa vuodessa. Määräaikaisuuksia kuitenkin riittää ihan tauotta. En ole ollut päivääkään työtön kahdeksan vuoden aikana. En usko oikein tuohon pärstäkertointeoriaan. En myöskään usko olevani työntekijänä onnettomimmasta päästä, koska sopimuksiani jatketaan kerta toisensa jälkeen ja saan työpaikoilla hyvää palautetta. Uskon silti, että minussa on jotain vikaa, koska kyllähän hyvä työntekijä saisi vakituisen paikan. Ehkä täällä on sitten pulaa työntekijöistä, joten huonompikin ihminen kelpaa pätkiin. Kai he odottavat, että tajuan lopettaa itse. Ja varmaan lopetankin, koska tämä pätkäputki alkaa käymään aika raskaaksi henkisesti. 

Meillä monien ihmisten pätkätilanne laukesi, kun muutama erittäin pätevä työntekijä lähti ovet paukkuen kyllästyttyään ketjutukseen. Työnantaja oli ilmeisesti luullut, että jossain on meitä parempia supertyöntekijöitä, ja ikäänkuin pitänyt paikkoja auki heille. No ei ollut, koska meillä oli silloin erittäin hyvä tiimi. Tajuttuaan että menettää hyviä työntekijöitä, työnantaja alkoi vihdoin vakinaistaa pitkään töissä olleita. Ei sekään ihan putkeen kyllä mennyt. Ilmeisesti uhkaavan työntekijäpulan takia korjausliike meni vähän överiksi, koska seuraavien parin vuoden aikana meille vakinaistettiin lähestulkoon jokainen jolla on joku alan paperi ja suurinpiirtein kaksi kättä ja silmää(toimivuudesta ei takeita).

Yhden teorian mukaan pomo palkkaa mieluiten samanlaisia ihmisiä kuin hän on itse. Erilaisuus ja eri näkemykset koetaan tässä tapauksessa häiritsevinä.

Esim. arvokonservatiivinen pamppu suosii "omiaan" jne.

Olen kuullut ison työnantajan edustajalta (vastaa rekrytoinneista), että ei oikeasti kukaan tiedä, valitaanko oikeasti paras henkilö kuhunkin avoinna olevaan tehtävään. Jos on vaikkapa satamäärin hakijjoita, voi kuulemma olla ihan absurdiakin yrittää seuloa sellaisesta joukosta "parasta" esiin.

Joku vain valitaan tietyin kriteerein. Sillä sipuli.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut ison työnantajan edustajalta (vastaa rekrytoinneista), että ei oikeasti kukaan tiedä, valitaanko oikeasti paras henkilö kuhunkin avoinna olevaan tehtävään. Jos on vaikkapa satamäärin hakijjoita, voi kuulemma olla ihan absurdiakin yrittää seuloa sellaisesta joukosta "parasta" esiin.

Joku vain valitaan tietyin kriteerein. Sillä sipuli.

Eli toisin sanoen rekrytoijien mieltymykset vaikuttaa. Samoin esimiehen, jos valitsee. Pärstäkerroin siis ratkaisee.

Näin se valitettavasti menee. Ruskealla kielellä pääsee pitkälle. Jo työpaikkailmoituksissakin sanotaan, että haetaan 'hyviä tyyppejä'. Pätevyydestä viis. Eipä ihmekään, että tämä maa on menossa alaspäin ja lujaa.

Vierailija kirjoitti:

Mut vakinaistettiin ja esimies kertoi jälkeenpäin arvostavansa sitä, että tarpeen vaatiessa saan suuni auki ja uskallan sanoa pomolle oman mielipiteeni asioista. Enkä tarkoita tällä siis mitään turhasta räksyttämistä tai elämäntapavalitusta, vaan meille oltiin ajamassa huonoa uudistusta työprosessiin ja kerroin suoraan näkemykseni siitä. Mä väitän, että hyvä pomo näkee kyllä mielistelyn ja ruskeakielisyyden läpi, eikä pidä niitä arvossa.

Meidän esimies pitäisi tuota nimenomaan valituksena tai nenille hyppimisenä

[/quote]Mä taas olen luonteeltani epäsosiaalinen introvertti (kuitenkin ystävällinen kaikille enkä mikään ilkeilijä). Joskus nuorempana otin stressiä kun joka paikassa toitotetaan tuon verkostoitumisen ym. sosialisoinnin ja itsensä markkinoimisen tärkeyttä. Sittemmin olen huomannut, että jos oikeasti olet poikkeuksellisen hyvä työssäsi, niin se huomataan, eikä sun tarvitse alkaa tietoisesti verkostoitumaan. Päinvastoin, uramahdollisuudet tulevat sun luoksesi.[/quote]

Olisin voinut kirjoittaa tämän tekstin itse...

Työpaikassani on hyvin erilaisia ihmisiä, ne jäävät jotka sopivat joukkoon niin että kokonaisuus toimii ja hommat hoituu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se pätevyys ratkaisee. Tee työt ja opi pelaamaan.

Enpä usko, että aina ratkaisee. Peliähän tuo on. Harva esimies on niin kypsä tai fiksu, että pystyisi palkkaamaan sellaisia vakituisiksi, jotka ei mielistele häntä tai hänen päätöksiä. Valitettavasti. Kokemusta on.

Sanon edelleen pätevyys. Siihen kuuluu kyky tehdä vaadittavat hommat, avata suu ja tehdä yhteistyötä muiden kanssa ja yrittää vielä olla hyvä tyyppi. Ei kukaan halua tehdä töitä sellaisen kanssa joka osaa kaiken mutta käyttäytyy sitten kuin joku pikkulapsi.

Sinä et sitten ole törmännyt epäpätevään esimieheen? Näitä kun valitettavasti on. Vika ei aina ole työntekijässä. Vallanhaluisia ja narsistisia ihmisiä muuten päätyy esimiehiksi, koska siinä asemassa pääsevät pätemään ja käyttämään valtaa.

Ole onnellinen ettet ole joutunut tällaisen esimiehen alaiseksi. Elämäni hirveimpiä kokemuksia oli minulla. Narsistisen esimiehen kanssa ei mitkään normaalit käytössäännöt toimi. Se on ihan sama miten hyvin teet työsi, tai miten pätevä olet, jos et suostu esimiehen pelinappulaksi ja mielistele, niin ei vakinaisteta. Ja omalla kohdallani onneksi ei, koska olisin varmasti sairastunut vakavasti ennen pitkää.

Jossakin ideaalimaailmassa pätevät ja hyvät työntekijät vakinaistetaan ja työntekijöitä kohdellaan tasa-arvoisesti. Reaalimaailmassa ja varsinkin epäpätevien esimiesten alaisuudessa tilanne voi olla ihan päinvastainen.

Täysin sama kokemus. Jätin itse myös hakematta vakkaria oman mielenterveyden ja terveyden takia. En olisi kestänyt enää tuota esimiestä ja epätasa-arvoista kohteluaan. En varmasti olisi tullut valituksikaan. Olen vain onnellinen, että määräaikainen loppuu ja pääsen pois. Ei vakityo ole mikään oikotie onneen.

Mikään työ ei ole tasa-arvoista. Se pitää kestää jos teet paskempaa hommaa samassa duunisaa kuin muut. Jokaisella on paikkansa. Maailma ei toimi, jos aletaan kaikille antamaan mitaleita ja pokaleita.

Mä olen toisaalta tyytyväinen, että omassa työssäni mitataan jokaisen työtehoa ja työn laatua. Ne luvut kertovat pomolle suoraan missä kenenkin kohdalla mennään, ja systeemi karsii suht tehokkaasti ruskeakieliset pyrkyrit, jotka luulevat pärjäävänsä pelkillä puhelahjoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisyyden nimissä, kuinka moni esimiehenä vakinaistaisi ensimmäisten joukossa työntekijän, joka on pätevä, mutta jonka kanssa ei tule toimeen?

Tätä just tarkoitin. Vaikea saada vakkaria, jos et ole hyvää pataa pomon kanssa. Monet esimiehet on niin omahyväisia, että tarvitsevat näitä pönkittäjiä ympärilleen.

Etkö oikeasti ymmärrä eroa sen välillä, Että joustavasti, luotettavasti ja neutraalisti tekee vaaditun työn (=kieli ruskeana mielistelee ja nai pomon kanssa???) verrattuna siihen, että koko työpäivän kulkee naama norsunperseenä ja vaikka ehkä tekee työnsä niin luo huonoa ilmapiiriä ympärilleen Ihan vain hönkimällä "pomo on perseestä ja mä teen tätä vain palkan takia"?

Meillä vakinaistettiin juuri vuokratyöfirman kautta syksyllä aloittanut tyttö, joka tekee työnsä täsmällisesti, on iloinen ja 'luo hyvää ilmapiiriä', on sairastanut kerran kolme päivää,' - hän on sopiva työyhteisön luotettavaksi nappulaksi, emmekä usko että hän pitkällekään aikavälillä on rasite toisten työlle. - totta, sellaisesta työntekijästä se pomokin pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteen mukaan lähinnä. Että sopii tiimiin.

Yksi, mitä ei pidä väheksyä, on kyky verkostoitua. Meille palkattiin eräs, joka oli ollut monta vuotta määräaikaisella. Oli osaava, aktiivinen, ahkera. Sittemmin hän on hävinnyt. Tekee työnsä, mutta ei kukaan muista nähneensä häntä. (Voimme tehdä etätöitä). Häneltä puuttuu kyky verkostoitua ja tuoda itseään tykö.

No mitä lisäarvoa se ns. verkostoituminen toisi? Miksi osaava, aktiivinen ja ahkera eivät adjektiiveina riitä? Miksi aina pitää sotkea jotain henkimaailman juttuja ja "kemiaa" työntekoon?

Koska maailma ja työ on muuttumassa, ja verkostoituminen on tulossa mukaan enemmän ja enemmän. Maailma kun on niin kompleksinen, että yhteistyötä tarvitaan entistä enemmän. Verkostoituminen taas takaa, että itse löytää yhteistyöhön ne parhaimmat ihmiset. Esimiehen tehtävä ei ole sitä osoittaa

En osaa sanoa todellisesta lisäarvosta, mutta jos esimiehiä koulutetaan siihen uskomaan, niin sitähän he pitävät tärkeänä.

Minä olen luonteeltani huono verkostoituja, mutta 13 työvuoden jälkeen olen pakostakin verkostoitunut. Muutamavuosi sitten aloitin tietoisesti kehittämään tätä, ja sen jälkeen urani on ollut nousujohteinen. Mitä enemmän sitä teen, sitä enemmän minua pyydetään eri hankkeisiin, sitä enemmän vastuutehtäviä ja muita ylennyksiä saan.

Kerroppa sitten meille muillekin lyhyesti verkostoitumisen a, b ja c? Mitä aloit tehdä toisin?

Olen huono kertomaan, koska olen niin huono siinä. Meillä on iso talo, ja aloitin menemällä koulutuksiin ja hankkeisiin mukaan. Tein tiettäväksi, että haluan työnkuvaan muutosta, puhuin siitä kaikkialla ja kaikille. Vaikein osa siitä oli se, että jälkikäteen olisi vielä ihmisiin yhteydessä.

Verkostoitutmisesta on kirjoitettu paljon. Luulen, että tärkeintä on se, että itse antaa ihmisille jotain. Siis vinkkejä, suosituksia, neuvoja. On itse mahdollisimman avoin ja jakaa kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut ison työnantajan edustajalta (vastaa rekrytoinneista), että ei oikeasti kukaan tiedä, valitaanko oikeasti paras henkilö kuhunkin avoinna olevaan tehtävään. Jos on vaikkapa satamäärin hakijjoita, voi kuulemma olla ihan absurdiakin yrittää seuloa sellaisesta joukosta "parasta" esiin.

Joku vain valitaan tietyin kriteerein. Sillä sipuli.

Eli toisin sanoen rekrytoijien mieltymykset vaikuttaa. Samoin esimiehen, jos valitsee. Pärstäkerroin siis ratkaisee.

No ei oikeastaan ja toisaalta toden totta.

Kyllä ne rekrytoijat yrittää löytää sen henkilön, joka osaa riittävästi, oppii nopeasti, sopii työyhteisöön ja sen kyseisen työn vaatimuksiin (esim jos on asiakastyö niin sopii firman profiiliin myös ulkoisesti ja ulosannillisesto). Toisissa töissä toivotaan, että löytyy joku, joka pysyy pitkään, toisissa jopa toivotaan että löydetään joku, joka joskus ymmärtää jatkaa urapolkuaan eteenpäin.

Mutta onhan myös selvää, että jos jostain työnhakijoista tulee "hankala tyyppi" viba, niin miksi sitten palkata häntä - jos yhtään paremmalta vaikuttava on myös tarjolla? Ei kaik kukaan ehdoin tahdoin halua alaisekseen henkilöä, jonka kanssa on vaikea tulla toimeen ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteen mukaan lähinnä. Että sopii tiimiin.

Yksi, mitä ei pidä väheksyä, on kyky verkostoitua. Meille palkattiin eräs, joka oli ollut monta vuotta määräaikaisella. Oli osaava, aktiivinen, ahkera. Sittemmin hän on hävinnyt. Tekee työnsä, mutta ei kukaan muista nähneensä häntä. (Voimme tehdä etätöitä). Häneltä puuttuu kyky verkostoitua ja tuoda itseään tykö.

No mitä lisäarvoa se ns. verkostoituminen toisi? Miksi osaava, aktiivinen ja ahkera eivät adjektiiveina riitä? Miksi aina pitää sotkea jotain henkimaailman juttuja ja "kemiaa" työntekoon?

Koska maailma ja työ on muuttumassa, ja verkostoituminen on tulossa mukaan enemmän ja enemmän. Maailma kun on niin kompleksinen, että yhteistyötä tarvitaan entistä enemmän. Verkostoituminen taas takaa, että itse löytää yhteistyöhön ne parhaimmat ihmiset. Esimiehen tehtävä ei ole sitä osoittaa

En osaa sanoa todellisesta lisäarvosta, mutta jos esimiehiä koulutetaan siihen uskomaan, niin sitähän he pitävät tärkeänä.

Minä olen luonteeltani huono verkostoituja, mutta 13 työvuoden jälkeen olen pakostakin verkostoitunut. Muutamavuosi sitten aloitin tietoisesti kehittämään tätä, ja sen jälkeen urani on ollut nousujohteinen. Mitä enemmän sitä teen, sitä enemmän minua pyydetään eri hankkeisiin, sitä enemmän vastuutehtäviä ja muita ylennyksiä saan.

Mä taas olen luonteeltani epäsosiaalinen introvertti (kuitenkin ystävällinen kaikille enkä mikään ilkeilijä). Joskus nuorempana otin stressiä kun joka paikassa toitotetaan tuon verkostoitumisen ym. sosialisoinnin ja itsensä markkinoimisen tärkeyttä. Sittemmin olen huomannut, että jos oikeasti olet poikkeuksellisen hyvä työssäsi, niin se huomataan, eikä sun tarvitse alkaa tietoisesti verkostoitumaan. Päinvastoin, uramahdollisuudet tulevat sun luoksesi.

Voi se olla niinkin, että olin vain jo niin rutinoitunut ja osaava, että työnkuvat tulivat luokseni. Olin siis ollut kymmenisen vuotta tuolloin talossa. Mutta meillä on paljon pitkään talossa olleita, ja hyvin, hyvin moni on poikkeuksellisen hyvä. Sitten pitää olla vielä se x-factor, jolla erotut.

Pärstäkerroin ei vaikuta, mutta sosiaalinen käytös vaikuttaa. Vastarinnankiiskiä ei kaivata, työpaikalla jokaisen pitää tehdä osansa että kaikilla olisi kivaa. Tähän liittyy ammattitaitoa, läpinäkyvyys ja muiden huomioonottaminen. Ei kuitenkaan vaadita hengailua muiden kanssa, ei edes yhteisille lounaille tuloa. Huomenta on hyvä osata sanoa eikä saa levuittää muista pahoja puheita. Hyviä asioita muista saa sen sijaan juoruta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tyyppi, joka ei tule toimeen esimiehendä kanssa, EI ole pätevä.

Ei kyllä ole ihan noin mustavalkoista. Jos osaa työn hyvin ja tulee toimeen kaikkien muiden kanssa, ongelma voi hyvinkin olla siinä, että se esimies ei ole pätevä työhönsä. 

Sittenhän varmasti saa vakipaikan jostain muualta, toisen esimiehen alaisuudesta?

Jos viihtyy nykyisessä paikassa, ja ainoa murhe on huono esimies. Miksi aina kiusaaja saa jäädä ja kiusatun pitäisi vaihtaa paikkaa? Miksi ei esimies saa fuduja ja hyvää työntekijää vakinaisteta?

Ehkä sillä esimiehellä on kuitenkin jotain tarvittavaa tietoa ja taitoa (jota ei suhteessa alaisiin käytetä?) - ehkä hän ei kaikkien mielestä ole hankala (se kuuluisa henkilökemia) ehkä hän on onnistunut saamaan vakipaikan esim kaupungilta, vaikkapa rehtorina, ja häntä ei työlainsäädännön mukaan saa erotettua oikeastaan millään (esim Eräässä koulussa missä toimin opettajana oli tällainen Esimieskelvoton rehtori, joille sitten yritettiin löytää jotain muuta työtä kaupungin sisällä, ja osoitettiinkin joku 'koulutoimen suunnitteluvirka' mutta hän haastoi kaupungin oikeuteen ja voitti ja sai palata kelvottomaksi rehtoriksi ja sai isot korvauksetkin Kaupungilta - ja oikeasti aikovatpahan päästä hänestä eroon oli odottaa, että hän jäi eläkkeelle...)