Ahdistaako teitä koskaan se ettette tiedä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista. Luotan Jumalaan ja elämä on rauhallista, kun voin turvata Häneen.

Mihin jumalaan päätit pitkän harkinnan ja perehtymisen jälkeen perustaa uskosi? Olisihan se täysin kaistapäistä uskoa omien vanhempien uskontoon sitä koskaan kyseenalaistamatta ja muihin (4000+) uskontoihin edes perehtymättä.

joku kysyi vastausta evoluutioteoriaan.en ole tiedemies, raamattu esittää asiat runomuodossa eli kaikille ja kaikissa vuosisadoissa ymmärrettävinä. raamattu on ollut olemas tosi kaun, yksi varhaisimmista historia lähteistä, mikä säilyny tähän päivään asti käyttökelposena. myös raamatun asiat todentunu arkeologisissa tutkimuksis eli raamatun hallitsijat ovat oikeasti olleet ,tosiasias olleita ihmisiä ihan on maa ja nimi mainittu faaraot ja kaikki.

fossiileita säilyny eli sama laajien kuoleminen mitä nykypäivänäkin,sukupuutto. tiede ei välttämättä tiedä kaikkea, moni teoria osoittautuu vääräksi ajan saatos. evoluutio teoria kaatuu muurahaisiin ,ei pysty selittään niitä ,ilmeisesti darwin inhosi riikinkukkoja, kun hänen teoria kaatuu niihin eli evoluutioteoria hatara myös.

muut uskonnot selittyy, ihmisen luontaisella kaipuulla jumalan luo. jo raamatus muut uskonnot baalit,aserat ym uhras ihmisiä ja lapsia oli silpomisia. raamattu kehottaa just erilaiseen henkiseen jumalsuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

uskon jumalaan ja taivaaseen ,jeesuksen sovitustyöhön. taivaasta ajattelen että tapaan siellä jo edesmenneitä sukulaisia,ajattelen mummoa ja pappaa. taivaassa saattaa olla mielenkiintoisia ihmisiä ja luontoa , paratiisiksi kuvittelen.

Isäni teki itse.m.urhan kun olin 14 vuotias

Myöhemmin näin hänestä unen jossa hän katseli minua liekkimeren keskeltä.

Todella ikävä kuulla isäsi ratkaisusta. Tuo uni liekkimerestä ei tosin todista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

uskon jumalaan ja taivaaseen ,jeesuksen sovitustyöhön. taivaasta ajattelen että tapaan siellä jo edesmenneitä sukulaisia,ajattelen mummoa ja pappaa. taivaassa saattaa olla mielenkiintoisia ihmisiä ja luontoa , paratiisiksi kuvittelen.

Isäni teki itse.m.urhan kun olin 14 vuotias

Myöhemmin näin hänestä unen jossa hän katseli minua liekkimeren keskeltä.

Jos pelastumaton ihminen suorittaa itsemurhan, hän on ainoastaan nopeuttanut matkaansa helvettiin. Kuitenkaan hän ei päädy helvettiin itsemurhan vuoksi, vaan koska hän hylkäsi pelastuksen Kristuksen kautta. Mitä Raamattu sanoo uskovasta, joka tekee itsemurhan? Raamattu opettaa, että siitä hetkestä alkaen, kun ihminen tulee aidosti uskoon, hänen pelastuksensa on ikuinen (Joh. 3:16). Raamatun mukaan uskovat voivat olla täysin varmoja siitä, että heillä on ikuinen elämä (1. Joh. 5:13). Mikään ei voi erottaa uskovaa Jumalan rakkaudesta (Room. 8:38-39). Jos ”mikään luotu” ei voi erottaa uskovaa Jumalan rakkaudesta ja itsemurhan tekevä uskovakin on ”luotu”, silloin ei edes itsemurha voi erottaa häntä Jumalan rakkaudesta. Jeesus kuoli kaikkien syntiemme puolesta ja jos todellinen kristitty tekisi jonakin hengellisen hyökkäyksen ja heikkouden hetkellä itsemurhan, Jeesus on sovittanut senkin synnin.

Isäni oli ateisti

Isäsi on nyt pahassa paikassa, mutta sinulla on mahdollisuus vielä pelastua.

Rukoilen sielusi puolesta.

Joku uskis-äijä sanoi että kaikki pääsee taivaaseen, Hitler sun muutkin hirmuhallitsijat on siellä. En usko että tavistyypit ois niin kovia jehuja että pääsis itsarilla suoraan helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

uskon jumalaan ja taivaaseen ,jeesuksen sovitustyöhön. taivaasta ajattelen että tapaan siellä jo edesmenneitä sukulaisia,ajattelen mummoa ja pappaa. taivaassa saattaa olla mielenkiintoisia ihmisiä ja luontoa , paratiisiksi kuvittelen.

Isäni teki itse.m.urhan kun olin 14 vuotias

Myöhemmin näin hänestä unen jossa hän katseli minua liekkimeren keskeltä.

Jos pelastumaton ihminen suorittaa itsemurhan, hän on ainoastaan nopeuttanut matkaansa helvettiin. Kuitenkaan hän ei päädy helvettiin itsemurhan vuoksi, vaan koska hän hylkäsi pelastuksen Kristuksen kautta. Mitä Raamattu sanoo uskovasta, joka tekee itsemurhan? Raamattu opettaa, että siitä hetkestä alkaen, kun ihminen tulee aidosti uskoon, hänen pelastuksensa on ikuinen (Joh. 3:16). Raamatun mukaan uskovat voivat olla täysin varmoja siitä, että heillä on ikuinen elämä (1. Joh. 5:13). Mikään ei voi erottaa uskovaa Jumalan rakkaudesta (Room. 8:38-39). Jos ”mikään luotu” ei voi erottaa uskovaa Jumalan rakkaudesta ja itsemurhan tekevä uskovakin on ”luotu”, silloin ei edes itsemurha voi erottaa häntä Jumalan rakkaudesta. Jeesus kuoli kaikkien syntiemme puolesta ja jos todellinen kristitty tekisi jonakin hengellisen hyökkäyksen ja heikkouden hetkellä itsemurhan, Jeesus on sovittanut senkin synnin.

Isäni oli ateisti

Isäsi on nyt pahassa paikassa, mutta sinulla on mahdollisuus vielä pelastua.

Rukoilen sielusi puolesta.

uskoon elämäni vakavimmassa kriisitilanteessa. Olin hyvin masentunut ja itsetuhoinen (itsemurhayrityksiä) kun ystävän alkoi rukoilla puolestani (en vielä tällöin tiennyt että hän rukoilee puolestani) ja sitten vaan eräänä päivänä halusin keskustella hänen kanssaan asioista ja pari kuukautta juteltiin lähes päivittäin uskosta, jumalasta, armosta.

Olin tehnyt kamalia asoista ja oli todella pahassa synnintunnossa. Siihen tilanteeseen että ns. tulin uskoon liittyi paljon tuskaa ja ahdistusta. Musta tuntui että olin jyrkänteen partaalla ja en vaan uskaltanu luottaa jumalan kanattavan minua jos astun tun reunan yli. Sitten vaan jonakin päivänä tuli sellainen olo että on aika otta tuo askel. Kun otin tuon ratkaisevan askeleen niin oloni keveni heti. Mutta mitään ihmettä ei tapahtunut, olin edelleen synnintuskissani ja vuoropuhelin kristuksen kanssa paljon ennenkuin ymmärrän että armo koskettaa myös minua ja saan jättää nuo synnit taakseni. Tekemättömäksi nuo teot ei muutu mutta tiedän että olen jumalan silmissä saanut ne anteeksi.

Tiedän olemattomuuden koittavan viimeisen henkäykseni jälkeen.

Samaa tietä kuljemme kaikki.

Raamatun mukaan uskovan elämä jatkuisi kuoleman jälkeenkin. Tähän haluan ja koitan uskoa. Sitten kun mietit kuolemanpelkoasi niin usko haihtuu kuin tuhka tuuleen. No toivottavasti uskon katoamisen kuolemanpelon hetkellä saa anteeksi. En pysty tuntemaan kuin kauhua ajatellessa että on pakko kuolla joskus. On vähän huvittavaakin kuinka aihetta kartellaan vaikka jokaisen on pakko kuolla. Tietysti miettii mitä jos ei olekaan kyllin hyvä ja päätyy helvettiin tai ikuiseen eroon Jumalasta eikä elämäsi jatku kuoleman jälkeen. Ateistien ajatus ettei kuoleman jälkeen ole mitään on näennäisen helpottava. Minussa kuitenkin herättää kauhua myös ajatus että vain lakkaisin olemasta kuoltuani. En saisi koskaan enää nähdä rakkaitani eikä olisi ikuista elämää josta omat kuvitelmani ovat elämän hyvistä puolista tässä elämässä. Mutta totta on että niin pappien kuin kaikkien muidenkin puheet mitä kuoleman jälkeen on ovat tyhjää puhetta. Kukaan ei tiedä mitä rajan takana on eikä kenelläkään ole mitään millä selittää miksi on pakko kuolla. Kellään ei ole vastauksia kuolemaa koskeviin pohdintoihin sen olen oppinut. Ehkä olen naiivi mutta itse en pysty hyväksymään ajatusta että jonain päivänä on pakko kuolla. Minusta asia pitäisi olla ihmisen itse päätettävissä ja ehkä jonain päivänä onkin jos lääketiede oppii estämään vanhenemisen ja löytää keinot torjua sairaudet.

"Jos olet mies muista hedelmöittää niin monta munasolua kuin mahdollista."

Jo Tsingis Khan tiesi tämän.

Hänen perillisiään elää maan päällä enemmän kuin kenenkään muun.

Ei ,koska kun sekä tietoisuus,että tajunta  (eli se tajuava 'minä')ovat sammuneet lopullisesti, niin mitäs voisit enää tietää tai tajuta mistään ...

Vierailija kirjoitti:

"Jos olet mies muista hedelmöittää niin monta munasolua kuin mahdollista."

Jo Tsingis Khan tiesi tämän.

Hänen perillisiään elää maan päällä enemmän kuin kenenkään muun.

Se että sinulla on lapsia ja ehkä lapsenlapsiakin antaa tunteen että elämälläsi on ollut joku sinua suurempi merkitys. Olen miettinyt jos vaikka sairastuisin ja kuolisin lapsettomana voisi olla aika tyhjä olo. Mitään minusta ei jäisi kuin mitätön omaisuus ja hetken ajan mielessä pysyvät muistot niiden mielissä jotka minut tunsivat. Joku sanoi ettei lapseton sinkku tarvitse hautakiveä ja oli ihan oikeassa. Mutta ei se että olisi lapsiakin poista kuolemanpelkoa.

mun mielestä itsemurha vaikea aihe uskonnollisesti, raamattu ei kannusta itsemurhaan  luulen että se on siellä siksi, etteivät ihmiset nopeuta elämän prosessia keinotekoisesti, varmaan ihmiset muuten ajattelis et meenpä taivaaseen heti(itsemurha jos olis sallittu raamatus, ei ole) varsinkin uskovat , 

toisaalta ajattelen että jos mielenterveys ongelmainen tekee itsemurhan harhoissa ym. en usko että joutuu helvettiin, sillä raamattu sanoo että jumala on oikeuden mukainen tuomari, siis ymmärtää ihmisen elämää ja ihmisten sairaudet ja vaikeudet. tämä siis itsemurhan tehneiden omaisille . itsemurhalle oli jokin lääketieteellinen syykin sisäelimen epänormaali laajentuminen? eli jokin sairaustila jota ei täysin tunneta?aiheuttaako aivoille harhoja jonkin tilan?amerikkalaises tutkimukses muistaakseni.

itsemurhan tehneen omainen voi saada lohtua taivas ajatuksesta. mistä tietää vaikka tapaisit siellä omaisesi ,taivas voi olla täynnä yllätyksiä.

Ei kait sinne taivaaseen uskovienkaan mukaan heti kuoltua mennä. Pitää odottaa tuomiopäivään asti.

Olen tullut kerran elvytetyksi. Mitään muuta en kokenut kuin että nousin jostain pimeästä valoa kohti. Saman kokee, kun aurinkoisena päivänä sukeltaa syvälle ja lähtee nousemaan kohti veden pintaa.

Olen ateisti enkä vaivaa päätäni kuolemanjälkeisillä asioilla. Omaiset tietävät, että haluan tuhkauksen. Tuhkan kippaavat sitten tiettyyn paikkaan.

"Suurin nautinto on lyödä vihollinen ja ajaa heitä takaa, ryöstää heidän omaisuutensa ja nähdä heille rakkaiden kylpevän kyynelissä, ratsastaa heidän hevosillaan ja puristaa rintaa vasten heidän vaimonsa ja tyttärensä."

Tsingis Khan

Tuuli käy ylitsesi eikä sinua enää ole. Ei ahdista.

Ei ahdista. Koska tiedän mitä tapahtuu. Et ole enää olemassa. Se on sama "tila" kuin ennen syntymää. Tai kun ennen kuin olit siitetty. Luuranko jää vain jäljelle ja ihmiset, jotka muistavat, että olit olemassa. Sitten nekin ihmiset kuolee. Jäljelle jää vain hautakivi. Sekin tuhoutuu lopulta, kun aurinko nielaisee maapallon.  

Vierailija kirjoitti:

Ei kait sinne taivaaseen uskovienkaan mukaan heti kuoltua mennä. Pitää odottaa tuomiopäivään asti.

Olen tullut kerran elvytetyksi. Mitään muuta en kokenut kuin että nousin jostain pimeästä valoa kohti. Saman kokee, kun aurinkoisena päivänä sukeltaa syvälle ja lähtee nousemaan kohti veden pintaa.

Olen ateisti enkä vaivaa päätäni kuolemanjälkeisillä asioilla. Omaiset tietävät, että haluan tuhkauksen. Tuhkan kippaavat sitten tiettyyn paikkaan.

Et sinä nukkumasta herätessäsikään tiedä kuinka kauan nukuit. Jos tuomionpäivä ei ole heti kuoleman jälkeen niin kuolonunessa oleville on myös herätessään ikuisen elämän ensimmäiseen aamuun ole merkitystä sillä onko kulunut 1000v vai miljardivuotta.

Ahdistaa se, etten ennen kuolemaani ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisin. Ja se, jos kuolen hitaasti ja kivuliaasti. Ei se, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, koska uskon, että olotilani on silloin sama kuin ennen syntymääni.

Päätellen kaikesta mitä maailmassa tapahtuu kuolemakin varmaan on sata kertaa pahempaa kuin kukaan osaa edes arvata.

Eipä tuo jokaiselle elolliselle väistämätön asia ahdista.

Kuolevaisuutemme alleviivaa vain entistä enemmän elämän merkitystä.

Osaatteko kuvitella sitä, että jonain päivänä te ihan oikeasti olette kuolleita, ettekä muista tästä hetkestä mitään? Se tapahtuu teille vielä ja sen jälkeen on vain ikuisuus, jonka aikana teitä ei ole. Koskaan ei voi enää tuntea tai ajatella.