Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaako teitä koskaan se ettette tiedä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
10.01.2020 |
Aina voi toki koittaa ajatella ettei kuoleman jälkeen ole mitään, vaan kaikki päättyy. Voi myös koittaa uskoa, että silloin tapahtuu jotain hyvää. Totuus on kuitenkin se ettei kukaan elävä tiedä. Kaikilla on vain oma kuvitelmansa tai uskonsa siitä mitä sen jälkeen tapahtuu. Vaikka joku koittaisi vakuuttaa jotain totuutena, niin sekin voi olla huijausta tai väärää uskoa. Todellinen totuus voi olla ihan mitä vaan. Se tarkoittaa myös sitä että kuoleman jälkeen olotila voi olla vaikka mitä kauheaa.
Eikä asiaa helpota yhtään tiedostaa että sitä voi ihan hyvin kuolla jo vaikka tänä iltana nokkakolarissa tai tukehtua vaikka ruoanpalaan.
Kommentit (96)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, joten ei ahdista.
Ihminen hajoaa atomeiksi ja ruumis lähtee luonnon kiertokulkuun. Mitään muuta ei tapahdu.
Ei ahdista. Luotan Jumalaan ja elämä on rauhallista, kun voin turvata Häneen.
Tapahtuu samaa kun ennen syntymää. Ihmistä ei ole. Ahdistaa todella paljon välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoleman hetkellä henki (sielu) irtaantuu ruumiista ja jatkaa matkaa joko kadotukseen tai, jos on synnit anteeksi, Jeesuksen tykö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pelota eikä ahdista. Maailmassa on paljon sellaista mitä en tiedä, se on vain hyväksyttävä. Sittenhän sen näkee.
Enpä viitsi käyttää ainutlaatuista elämääni murehtimalla sitä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Keskityn elämään, en kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuoleman hetkellä henki (sielu) irtaantuu ruumiista ja jatkaa matkaa joko kadotukseen tai, jos on synnit anteeksi, Jeesuksen tykö.
Mitkä synnit saa anteeksi ja mitä ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuoleman hetkellä henki (sielu) irtaantuu ruumiista ja jatkaa matkaa joko kadotukseen tai, jos on synnit anteeksi, Jeesuksen tykö.
Mitkä synnit saa anteeksi ja mitä ei?
Tämä selvinnee käymällä läheisellä Rauhanyhdistyksellä seuroissa:)
Kammottavaa, jos joutuisi tyhjyyteen tietoisena. Valoisaan ja täysin tyhjään.
(mulla on ollut tuollainen unihalvaus ja se oli kamalaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaa ja helpottaa. Helvetti on jo maan päällä, jospa sen taivaan näkisi sitten. Kun kuolee, vaipuu vain uneen. Lohdullisena ajattelen, että niinhän sitä joka yö nukahtaa ja muu maailma menee menojaan. Kaikki meidät unohdetaan aikanaan. Kuin meitä ei olisi koskaan ollutkaan.
Välillä alan miettimään jos "uudessa elämässä" synnyn johonkin kamalaan paikkaan. Siitä seuraa ahdistusta. Yritän sen takia olla ajattelematta liikaa :D
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua ainakin joskus pelottaa, tulee hullu ja ahdistunut olo. Olisi helpompaa kun sokeasti uskoisi johonkin mutta en osaa.
Tuohon ahdistukseenhan ihminen on keksinyt uskonnot.
Se tietoisuus, millä nyt tajuan eläväni ja joskus kuolevani, vaatii juuri minun aivot, kehon jne. Kun kehoni toiminta loppuu, sammuu se tietoisuuskin. Kaikki kehoni energia jatkaa kiertokulkuaan, mutta sitä tässä kehossa ollutta tietoisuutta ei enää koskaan ole. Näin ajattelen, eikä ahdista etten tiedä mitään varmasti.
Jokaista ajatteluun kykenevää ihmistä ahdistaa se ainakin joskus.
Helpottaahan se huomattavasti kun löytää turvaa mistä tahansa uskomuksista, mutta aika sokea täytyy olla jos ne täyttävät viimeisetkin epäilykset aivojen sopukoista.
Itse olen ateisti enkä usko "mihinkään", se on samaan aikaan sekä turvallinen ajatus mutta toisinaan myös hyvin ahdistava. En usko pätkääkään mihinkään uskontojen taivaaseen tai helevettiin. Uskoisin, että tulee täydellinen olemattomuus kuten ennen syntymää, mutta kaikenlaiset yliluonnolliset jutut saavat joskus epäilemään sitäkin.
No, senpä näkee sitten kun kupsahtaa. Joskus pelottaa, joskus suorastaan odotan että mysteeri ratkeaa :D
Alue: Aihe vapaa
Kyllä mua ainakin joskus pelottaa, tulee hullu ja ahdistunut olo. Olisi helpompaa kun sokeasti uskoisi johonkin mutta en osaa.