Milloin tämä helpottaa?

Olen sairastanut vaikeaa masennusta todella monia vuosia, välillä toki ollut vähän helpompia kausia. Olen tehnyt oikeasti kaikkeni, hakenut apua, syön lääkkeitä, ollut sairauslomalla kun vointi oli jo niin huono, muuten taas vähillä voimilla opiskellut ja tehnyt töitä, en ole halunnut jäädä toimettomaksi, yrittänyt liikkua, tosin liikunta on ollut olematonta jo vuosia, olen yrittänyt herätellä itseäni uudestaan kävelyille tuttujen avulla, mutta se on silti aina yhtä raskasta ja vastenmielistä. Olen aivan poikki, eikä oloni parane vieläkään. En jaksa mitään, paino vaan nousee, kun minulle on kehittynyt paha syömisongelma enkä liiku ollenkaan. Olin ennen kova urheilemaan, ja nautinkin siitä, nyt en jaksa enää tehdä mitään.

Enkä haluaisi olla tässä tilanteessa, mutta tuntuu, että mikään ei enää auta. Olen saanut keskusteluapua ja kuntoutusta, ne auttoivat hetkellisesti palaamaan arkeen saikulta. Ei ole varaa terapiaan kun olen opiskelija. Olen todella yksinäinen, sillä elämäni on aika tyhjää, ja kaikilla muilla taas on tietenkin muutakin elämää, tuntuu että alan jäädä kaikesta ulkopuolelle. Enkä halua enää vaivata ongelmillani läheisiäni, heillä on omatkin murheensa. En ole aikoihin enää uskonut, että tulevaisuuteni voisi olla onnellinen, olen vaan jäänyt tänne, jotta en aiheuttaisi vaivaa vanhemmilleni lähdöllä, kuitenkin se on joka päivä mielessä, huonoimpina hetkinä olen viime vuosina jo pelännyt etten pysty hallita itseäni. Olen ajatellut, että kai jaksan tätä menoa, kunhan on opiskelun jälkeen työpaikka, mutta alan herätä todellisuuteen, että ei tätä enää monia kymmeniä vuosia voi jaksaa.

Kaikki tuntuu niin turhalta. Kilpirauhasarvotkin tarkistutin, kaikki arvot viitearvojen sisällä, en tietenkään toivo lisää sairauksia, mutta olisi ollut helpottavaa, jos osa olisi selittynyt tällä, ja ehkä olo olisi edes vähän helpottanut sen ongelman hoidolla. En oikeasti enää tiedä mitä voisin tehdä toisin, tuntuu, että tämä vuosikausien raskas junnaaminen alkaa olla aivan turhaa. Olen yrittänyt tehdä ja hankkia asioita joista pidän, mutta turhaan. Jos joku jaksaa lukea tämän sekavan selityksen niin kiva, en edes tiedä miksi tänne aloin avautua, kai pitää saada jotenkin purkaa johonkin. Tiedän, että jos jatkan taas tätä samaa rämpimistä, tilanne leviää taas käsiin ja joudun pitkälle sairauslomalle, en halua sitäkään, vaikka tällä hetkellä se taas tuntuisi tarpeelliselta. Haluaisin vaan, että elämä tuntuisi edes jollain tavalla elämisen arvoiselta, haluaisin mennä ja tehdä ja nauttia asioista, mutta kun en jaksa, enkä enää nauti mistään, kun kaikki tuntuu pahalta. Toivottavasti kukaan ei tule jankkaamaan sitä, että älä ole niin negatiivinen, ota itseäsi niskasta kiinni tai näe positiiviset asiat elämässäsi, näitäkin on yritetty.