Onko joku päättänyt että on puolisonsa kanssa maailmaan tappiin, tapahtui mitä tapahtui?

5. yhteinen vuosi. Puoliso vaihtoi sukupuoltaan ja yhdessä ollaan. Tuskin erotaan ikinä.

Nykyään siis naisparina elellään.

Vierailija kirjoitti:

Ei, esim pettämisestä saisi lähteä.

Entäpä jos pettämistä ei ole, mutta kumppani toteaa ettei vaan huvita tehdä sun kanssa mitään? Miten kauan haluat olla puolison kanssa joka ei halua viettää lainkaan aikaa kanssasi?

On kuitenkin asioita, joita useimmat ihmiset tekevät vain kumppaninsa kanssa. Ystävistä on moneen juttuun, mutta jos oma puoliso ei halua sun kanssa viettää aikaa, niin miksi häneen pitäisi sitoutua? Miksi olla ihmisen kanssa joka ei halua olla minun kanssani?

Kyllä päätin niin, mutta 25 vuoden jälkeen mies päätti toisin ja vaihtoi 10 vuotta nuorempaan naiseen.

Olen jo päättänyt erota mutta miten ilmoitan sen miehelle? Minun käy häntä lähinnä sääliksi kun jää ihan yksin. Rakkaus on loppunut jo ajat sitten mutta olen kärvistellyt. Tiedän että olen raukkis tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lähtökohta on että pysytään yhdessä. Hieman halveksin ihmisiä, jotka valinnan tehtyään ja perheen perustettuaan eroavat kevyen tuntuisesti - kasvavatkin erilleen, muuttavat mieltään, ihastuvat toiseen.

En tarkoita etteikö erolle olisi perusteltujakin syitä, kuten väkivalta.

Minä taas halveksin sinunlaisiasi, jotka elävät elämäänsä muiden kautta, tai roikottavar toisia suhteissaan pahoinvoivina itsesi kanssa, ”koska yhdessä pitää olla ikuisesti”. Minulle ei tulisi mieleenkään luvata tuollaista, oma hyvä olo on itselleni se tärkein elämässä.

Minä taas halveksin kaltaisiasi itsekkäitä ihmisiä. Aloituksen on tehnyt jälleen kerran katkera kakkonen, koska mies ei halua erota eikä vaimokaan. Siinähän kärvistelet.

Minä halveksin sinunlaisiasi ihmisiä, joiden on pakko elää valheessa saadakseen oikeutuksen sortaa ja halveksia toisia. Sinun halveksintasi ei nyt vain oikein osu maaliin, koska en minä odota, että kukaan varattu mies olisi eroamassa, minulla ei ole tällä hetkellä suhdetta, so what? Halveksin vain naisia, jotka roikottavat miehiä pahoinvoivina suhteessa, eivätkä hyväksy eroa. Niele se.

Miten se mies tarvitsee vaimoltaan luvan eroamiseen? Ei siihen tarvitse kuin oma hakemus, käräjäoikeus tiedottaa sitten toista osapuolta prosessista. Jos varattu mies ei eroa, niin silloin hän ei halua erota.

Nainen kiristää miehen uskomaan itsestään pahaa, jos jättää naisen. Siinä syy. Mies voi tehdä näin toki myös naiselle.

Rahalla kiristäminen. Tiedän pariskunnan, jossa nainen kiristää miestänsä omaisuuden ja työpaikan menetyksellä, jos mies lähtee. Se on sitä tosirakkautta - rahaan.

Aivan ja mies ei muka itse täysin vapaaehtoisesti itseään tuohon asemaan asettanut.? Viaton uhriparka?

Nyt on jo oltu 44 vuotta naimisissa ja ihan varmasti ollaan kuolemaan asti. Alttarilla luvattiin ja rakkaus on säilytetty kauniilla käytöksellä ja toisen palvelemisella ja hellyydellä.  Nyt autetaan toista sairauksissa vuoron perään. Toivottavasti saamme kuolla yhdessä.

Juu, jos hän vieläkin tahtoo, niin tahdon minäkin, ikuisesti. 20 vuotta yhdessä, 20-vuotias olin, kun tavattiin. En valitsisi toista elämää, vaikka saisin elää uudelleen. What a ride ja täyttä elämää jokainen hetki. Rakastan häntä enemmän kuin ketään, rakkaus omiin lapsiin on tietenkin vielä ehdottomampaa. Ihanaa rakastaa, ihanaa olla rakastettu.

Minä ja mies ollaan päätetty näin. Olemme katolisia ja uskossa. Avioeroa ei ole olemassakaan, siis kirkon oppien mukaan.

Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, josta kihloissa 1,5v ja naimisissa nyt 5v. Meillä on kaksi lasta, minä 26v ja hän 28.

Seurakunta tarjoaa hyvin keskusteluapua esim.elämäntilanteiden muutoksiin ja kriiseihin, jollainen meille oli muunmuassa lapsen syntymä, kun tämä vietti ensimmäisen vuotensa sairaalassa.

Myös meidän molempien vanhemmat päättivät näin. Miehen vanhempien avioliitto päättyi viime vuonna valitettavasti toisen kuolemaan, minun vanhemmat on vähän nuorempia ja yhdessä.

Me tehtiin lupaus kriisin jälkeen. Paljon on yhdessä koettu ja toivottavasti koetaan.

Minä päätin.

Sitten mies alkoi kaikessa hiljaisuudessa seksiaddiktiksi ja mm. törsäsi yhteisiä rahoja h**'rissa käymiseen.

Ihmeellistä miten nopeasti voi rauhallisen aikuisen mieli muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mies ollaan päätetty näin. Olemme katolisia ja uskossa. Avioeroa ei ole olemassakaan, siis kirkon oppien mukaan.

Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, josta kihloissa 1,5v ja naimisissa nyt 5v. Meillä on kaksi lasta, minä 26v ja hän 28.

Seurakunta tarjoaa hyvin keskusteluapua esim.elämäntilanteiden muutoksiin ja kriiseihin, jollainen meille oli muunmuassa lapsen syntymä, kun tämä vietti ensimmäisen vuotensa sairaalassa.

Myös meidän molempien vanhemmat päättivät näin. Miehen vanhempien avioliitto päättyi viime vuonna valitettavasti toisen kuolemaan, minun vanhemmat on vähän nuorempia ja yhdessä.

Jatkan vielä, että kirkko myös edellyttää jäseniltään niinsanottua oikeanlaista käytöstä avioliitossa. Väkivalta, valehtelu, aviorikos, laiminlyönti, on kaikki asioita joihin tulee hakea ja saa apua. Molemmilla puolisoilla on velvollisuus pitää alttarilla antamansa lupaus siitä, että kunnioittaa ja rakastaa kunnes kuolema erottaa. Avioliitto on kuin nurmikko, se kyllä kasvaa itsekseenkin mutta on miellyttävä ja kaunis hyvin hoidettuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mies ollaan päätetty näin. Olemme katolisia ja uskossa. Avioeroa ei ole olemassakaan, siis kirkon oppien mukaan.

Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, josta kihloissa 1,5v ja naimisissa nyt 5v. Meillä on kaksi lasta, minä 26v ja hän 28.

Seurakunta tarjoaa hyvin keskusteluapua esim.elämäntilanteiden muutoksiin ja kriiseihin, jollainen meille oli muunmuassa lapsen syntymä, kun tämä vietti ensimmäisen vuotensa sairaalassa.

Myös meidän molempien vanhemmat päättivät näin. Miehen vanhempien avioliitto päättyi viime vuonna valitettavasti toisen kuolemaan, minun vanhemmat on vähän nuorempia ja yhdessä.

Jatkan vielä, että kirkko myös edellyttää jäseniltään niinsanottua oikeanlaista käytöstä avioliitossa. Väkivalta, valehtelu, aviorikos, laiminlyönti, on kaikki asioita joihin tulee hakea ja saa apua. Molemmilla puolisoilla on velvollisuus pitää alttarilla antamansa lupaus siitä, että kunnioittaa ja rakastaa kunnes kuolema erottaa. Avioliitto on kuin nurmikko, se kyllä kasvaa itsekseenkin mutta on miellyttävä ja kaunis hyvin hoidettuna.

Kirkkonne edellyttänee myös papeilta pikkupoikien hyväksikäyttöä. Ihan turha semmoista kirkkoa kehuskella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lähtökohta on että pysytään yhdessä. Hieman halveksin ihmisiä, jotka valinnan tehtyään ja perheen perustettuaan eroavat kevyen tuntuisesti - kasvavatkin erilleen, muuttavat mieltään, ihastuvat toiseen.

En tarkoita etteikö erolle olisi perusteltujakin syitä, kuten väkivalta.

Tällaiset ihmiset eivät välitä siitä, jos toinen on heidän kanssaan pahoinvoiva - erota ei saa! Heidän asenteensa antaa heille myös p*skamaisen oikeuden olla kumppaneitaan kohtaan miten ktsekkäitä tahansa, koska erotahan ei saa! Toisen tunteilla ei ole tuollaisille ihmisille mitään väliä, kunhan heillä vain se ankeakin liitto pysyy koossa, niin se on heille tärkeintä.

Mutta kenen syy se pahoinvointi on? Jos mies voisi kanssani pahoin, mutta ei sanoisi mitään, niin onko se minun vikani? Molempien tehtävä on olla rehellinen ja sen jälkeen yhdessä tehdä töitä sen eteen, että molemmilla olisi hyvä olla. Ne, jotka eivät puhu mitään vaan vuosia kärsivät ja sitten yhtäkkiä jättävät toisen ilman mahdollisuutta välien korjaamiselle ovat juuri niitä kevyin perustein eroavia. Kaikki vastuussa hyvinvoinnistaan mutta parisuhteessa pitää yhdessä pitää huolta siitä suhteesta. Sitten jos kaikki keinot on yritetty ja mikään ei toimi, niin sitten ymmärrän eron.

MIkähän tämän ketjun kysymyksen taustalla oikein on? Löytää naisia, jotka pitävät väkisin miestä tai naista avioliitossa?

No, sellainen ei vain ole mahdollista, vaan kyllä liitossa pysymiseen vaaditaan aina kahden tahto. Eroamaan sen sijaan pystyy vastoin toisen tahtoakin, vaikka olisi uskovainen pariskunta eli päätöksestä pysyä yhdessä on vähän turha puhua.

Lisäksi näin vuosikymmeniä aviossa olleena olen nähnyt jo lähes kaikkien ympäriltä eroavan, joten tiedän sen verran, että avioliiton sisällä olevista asioista eivät välttämättä tiedä edes lähimmät ystävät. Älkää siis levitelkö juoruja ja jaelko tuomioita muiden eroista ja asioista, koska ette niistä tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lähtökohta on että pysytään yhdessä. Hieman halveksin ihmisiä, jotka valinnan tehtyään ja perheen perustettuaan eroavat kevyen tuntuisesti - kasvavatkin erilleen, muuttavat mieltään, ihastuvat toiseen.

En tarkoita etteikö erolle olisi perusteltujakin syitä, kuten väkivalta.

Minä taas halveksin sinunlaisiasi, jotka elävät elämäänsä muiden kautta, tai roikottavar toisia suhteissaan pahoinvoivina itsesi kanssa, ”koska yhdessä pitää olla ikuisesti”. Minulle ei tulisi mieleenkään luvata tuollaista, oma hyvä olo on itselleni se tärkein elämässä.

Minä taas halveksin kaltaisiasi itsekkäitä ihmisiä. Aloituksen on tehnyt jälleen kerran katkera kakkonen, koska mies ei halua erota eikä vaimokaan. Siinähän kärvistelet.

Minä halveksin sinunlaisiasi ihmisiä, joiden on pakko elää valheessa saadakseen oikeutuksen sortaa ja halveksia toisia. Sinun halveksintasi ei nyt vain oikein osu maaliin, koska en minä odota, että kukaan varattu mies olisi eroamassa, minulla ei ole tällä hetkellä suhdetta, so what? Halveksin vain naisia, jotka roikottavat miehiä pahoinvoivina suhteessa, eivätkä hyväksy eroa. Niele se.

Miksi eroaisin hyvästä liitosta? Suosittelen sinua hankkimaan samanlaisen niin ei tarvitse kyttäillä toisten liittoja onnettomana ja kateellisena.

Hankkimaan? Oletko sinä vain hankitussa liitossa? Itse en voisi olla onnellinen, kuin aidosta rakkaudesta.

Aidosta rakkaudesta tässä ollaan, puolin ja toisin. Sinä se vaan yksin kateellisena mietit toisten liittoja.

Sulla on selvästi ongelmia itsesi kanssa, luultavasti et vaan niitä tiedosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lähtökohta on että pysytään yhdessä. Hieman halveksin ihmisiä, jotka valinnan tehtyään ja perheen perustettuaan eroavat kevyen tuntuisesti - kasvavatkin erilleen, muuttavat mieltään, ihastuvat toiseen.

En tarkoita etteikö erolle olisi perusteltujakin syitä, kuten väkivalta.

Minä taas halveksin sinunlaisiasi, jotka elävät elämäänsä muiden kautta, tai roikottavar toisia suhteissaan pahoinvoivina itsesi kanssa, ”koska yhdessä pitää olla ikuisesti”. Minulle ei tulisi mieleenkään luvata tuollaista, oma hyvä olo on itselleni se tärkein elämässä.

Minä taas halveksin kaltaisiasi itsekkäitä ihmisiä. Aloituksen on tehnyt jälleen kerran katkera kakkonen, koska mies ei halua erota eikä vaimokaan. Siinähän kärvistelet.

Minä halveksin sinunlaisiasi ihmisiä, joiden on pakko elää valheessa saadakseen oikeutuksen sortaa ja halveksia toisia. Sinun halveksintasi ei nyt vain oikein osu maaliin, koska en minä odota, että kukaan varattu mies olisi eroamassa, minulla ei ole tällä hetkellä suhdetta, so what? Halveksin vain naisia, jotka roikottavat miehiä pahoinvoivina suhteessa, eivätkä hyväksy eroa. Niele se.

Miksi eroaisin hyvästä liitosta? Suosittelen sinua hankkimaan samanlaisen niin ei tarvitse kyttäillä toisten liittoja onnettomana ja kateellisena.

Hankkimaan? Oletko sinä vain hankitussa liitossa? Itse en voisi olla onnellinen, kuin aidosta rakkaudesta.

Aidosta rakkaudesta tässä ollaan, puolin ja toisin. Sinä se vaan yksin kateellisena mietit toisten liittoja.

Sulla on selvästi ongelmia itsesi kanssa, luultavasti et vaan niitä tiedosta.

Oletko joku selvännäkijä vai. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lähtökohta on että pysytään yhdessä. Hieman halveksin ihmisiä, jotka valinnan tehtyään ja perheen perustettuaan eroavat kevyen tuntuisesti - kasvavatkin erilleen, muuttavat mieltään, ihastuvat toiseen.

En tarkoita etteikö erolle olisi perusteltujakin syitä, kuten väkivalta.

Minä taas halveksin sinunlaisiasi, jotka elävät elämäänsä muiden kautta, tai roikottavar toisia suhteissaan pahoinvoivina itsesi kanssa, ”koska yhdessä pitää olla ikuisesti”. Minulle ei tulisi mieleenkään luvata tuollaista, oma hyvä olo on itselleni se tärkein elämässä.

Minä taas halveksin kaltaisiasi itsekkäitä ihmisiä. Aloituksen on tehnyt jälleen kerran katkera kakkonen, koska mies ei halua erota eikä vaimokaan. Siinähän kärvistelet.

Minä halveksin sinunlaisiasi ihmisiä, joiden on pakko elää valheessa saadakseen oikeutuksen sortaa ja halveksia toisia. Sinun halveksintasi ei nyt vain oikein osu maaliin, koska en minä odota, että kukaan varattu mies olisi eroamassa, minulla ei ole tällä hetkellä suhdetta, so what? Halveksin vain naisia, jotka roikottavat miehiä pahoinvoivina suhteessa, eivätkä hyväksy eroa. Niele se.

Miksi eroaisin hyvästä liitosta? Suosittelen sinua hankkimaan samanlaisen niin ei tarvitse kyttäillä toisten liittoja onnettomana ja kateellisena.

Hankkimaan? Oletko sinä vain hankitussa liitossa? Itse en voisi olla onnellinen, kuin aidosta rakkaudesta.

Aidosta rakkaudesta tässä ollaan, puolin ja toisin. Sinä se vaan yksin kateellisena mietit toisten liittoja.

Sulla on selvästi ongelmia itsesi kanssa, luultavasti et vaan niitä tiedosta.

Oletko joku selvännäkijä vai. 

Nääh, ei tuosta kannata välittää. Ei saa haluamaansa miestä ja se harmittaa. Sellaista se elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lähtökohta on että pysytään yhdessä. Hieman halveksin ihmisiä, jotka valinnan tehtyään ja perheen perustettuaan eroavat kevyen tuntuisesti - kasvavatkin erilleen, muuttavat mieltään, ihastuvat toiseen.

En tarkoita etteikö erolle olisi perusteltujakin syitä, kuten väkivalta.

Minä taas halveksin sinunlaisiasi, jotka elävät elämäänsä muiden kautta, tai roikottavar toisia suhteissaan pahoinvoivina itsesi kanssa, ”koska yhdessä pitää olla ikuisesti”. Minulle ei tulisi mieleenkään luvata tuollaista, oma hyvä olo on itselleni se tärkein elämässä.

Minä taas halveksin kaltaisiasi itsekkäitä ihmisiä. Aloituksen on tehnyt jälleen kerran katkera kakkonen, koska mies ei halua erota eikä vaimokaan. Siinähän kärvistelet.

Minä halveksin sinunlaisiasi ihmisiä, joiden on pakko elää valheessa saadakseen oikeutuksen sortaa ja halveksia toisia. Sinun halveksintasi ei nyt vain oikein osu maaliin, koska en minä odota, että kukaan varattu mies olisi eroamassa, minulla ei ole tällä hetkellä suhdetta, so what? Halveksin vain naisia, jotka roikottavat miehiä pahoinvoivina suhteessa, eivätkä hyväksy eroa. Niele se.

Miksi eroaisin hyvästä liitosta? Suosittelen sinua hankkimaan samanlaisen niin ei tarvitse kyttäillä toisten liittoja onnettomana ja kateellisena.

Hankkimaan? Oletko sinä vain hankitussa liitossa? Itse en voisi olla onnellinen, kuin aidosta rakkaudesta.

Aidosta rakkaudesta tässä ollaan, puolin ja toisin. Sinä se vaan yksin kateellisena mietit toisten liittoja.

Sulla on selvästi ongelmia itsesi kanssa, luultavasti et vaan niitä tiedosta.

Oletko joku selvännäkijä vai. 

Nääh, ei tuosta kannata välittää. Ei saa haluamaansa miestä ja se harmittaa. Sellaista se elämä on.

Melkoista itsepetosta on kyllä, jos kuvittelee vaimon väkisin pitävän miestä avioliitossa. Tuntemissani tapauksissa vaimo on loppujen lopuksi eron vireille laittanut saadessaan tietää toisesta naisesta. En tiedä mitä mies on uudelle naiselle sanonut, mutta itse en sellaiseen mieheen luottaisi, joka vaimoaan pettää alun perinkään. Puhuu yhdelle yhtä ja toiselle toista ja suurin osa näistä haluaa pitää monta naista yhtä aikaa eli tyttöystävät vaihtuvat, mutta vaimo vaihtuu vain, jos vaimo eron ottaa.

Päätin jo 15-vuotiaana. Siitä on nyt 43 vuotta ja olemme edelleen yhdessä. Meillä on onnellinen avioliitto eikä meidän tarvitse riidellä mistään. Olemme toistemme parhaita kavereita ja samalla aaltopituudella.

52 vuotta, nainen, yhdessä mieheni kanssa 20 vuotta enkä voi kuvitella sellaista tilannetta että haluaisin erota tästä miehestä.