Onko joku päättänyt että on puolisonsa kanssa maailmaan tappiin, tapahtui mitä tapahtui?

Parisuhteessa on kaksi osapuolta.

Kukaan ei voi tehdä päätöstä pysyä parisuhteessa toisen puolesta. Joten vaikka mitä vannoisit ja päättäisit, jos parisuhteen toinen osapuoli ei näe suhdetta jatkamisen arvoisena niin suhde päättyy. 

Kysymys on siis aivan älytön jo lähtökohdiltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mies ollaan päätetty näin. Olemme katolisia ja uskossa. Avioeroa ei ole olemassakaan, siis kirkon oppien mukaan.

Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, josta kihloissa 1,5v ja naimisissa nyt 5v. Meillä on kaksi lasta, minä 26v ja hän 28.

Seurakunta tarjoaa hyvin keskusteluapua esim.elämäntilanteiden muutoksiin ja kriiseihin, jollainen meille oli muunmuassa lapsen syntymä, kun tämä vietti ensimmäisen vuotensa sairaalassa.

Myös meidän molempien vanhemmat päättivät näin. Miehen vanhempien avioliitto päättyi viime vuonna valitettavasti toisen kuolemaan, minun vanhemmat on vähän nuorempia ja yhdessä.

Jatkan vielä, että kirkko myös edellyttää jäseniltään niinsanottua oikeanlaista käytöstä avioliitossa. Väkivalta, valehtelu, aviorikos, laiminlyönti, on kaikki asioita joihin tulee hakea ja saa apua. Molemmilla puolisoilla on velvollisuus pitää alttarilla antamansa lupaus siitä, että kunnioittaa ja rakastaa kunnes kuolema erottaa. Avioliitto on kuin nurmikko, se kyllä kasvaa itsekseenkin mutta on miellyttävä ja kaunis hyvin hoidettuna.

Kirkkonne edellyttänee myös papeilta pikkupoikien hyväksikäyttöä. Ihan turha semmoista kirkkoa kehuskella. 

Joo katolinen kirkko edellyttää sitä, samoin Oulussa asuminen edellyttää tyttöihin sekaantumista. Koska ei voi olla niin, että joskus yhteisöjen sisällä on ongelmia joita suurin osa yhteisön jäsenistä ei kuitenkaan hyväksy, ja näihin pyritään puuttumaan..

Edellinen

Jos tuo toinen ei petä, jätä, ala väkivaltaiseksi, tapa tai *aiskaa ketään tai ilmene jotain epämääräisiä fetissejä, niin kyllä samaan hautaan toivottavasti joskus päädytään. Itse tuskin päädyn noihin tekoihin.

+30v. pariskunta, yhdessä 7v. On ollut elämäni vaivattomin suhde. Kerran koettu eräs kriisi jossain parin vuoden paikkeilla, joka meinasi erottaa, mutta selvittiin siitä voittajina ja sen jälkeen suhde on tuntunut ns. kaiken kestävältä.

En. Lähtisin, jos puolison persoona ja käytös muuttuisi ihan täysin eli jos hänestä tulisi vaikka väkivaltainen, hän vetäytyisi pois perhe-elämästämme ja yhteisestä vastuunkannosta tai hän alkaisi pitämään sivusuhteita, eikä terapia auttaisi.

Olen 33 vuotias ja yhdessä ollaan oltu 13 vuotta.