Lue keskustelun säännöt.
Onko joku päättänyt että on puolisonsa kanssa maailmaan tappiin, tapahtui mitä tapahtui?
09.01.2020 |
Siinä oikeastaan koko kysymys.
Ja jos olet, niin olis mielenkiintoista tietää sukupuoli, ikä ja kuinka kauan olette olleet yhdessä.
Kommentit (84)
Aion olla, vaikka sairastuisi tai muuta. Olemme jo paljon kestäneet ja alusta aloittaa jonkun muun kanssa ei jaksa. Ikäni 48 v., olen nainen, yhdessä 20 v. Mies on aika paljon vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta puolestaan voi toki näin päättää, mutta kumppani voi silti päättää toisin. Ehdimme olla 25v yhdessä.
Ero ei kaduta. Ei pidä koskaan sanoa ei koskaan.
Tottakai lähtökohta on että pysytään yhdessä. Hieman halveksin ihmisiä, jotka valinnan tehtyään ja perheen perustettuaan eroavat kevyen tuntuisesti - kasvavatkin erilleen, muuttavat mieltään, ihastuvat toiseen.
En tarkoita etteikö erolle olisi perusteltujakin syitä, kuten väkivalta.
Päättänyt? En ole päättänyt sitä, vaan siltä on tuntunut koko ajan, että tämän miehen kanssa olen, kunnes kuolema erottaa. 32 vuotta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti, niinhän asian kirkossa lupasin, en ole mikään tuuliviiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lähtökohta on että pysytään yhdessä. Hieman halveksin ihmisiä, jotka valinnan tehtyään ja perheen perustettuaan eroavat kevyen tuntuisesti - kasvavatkin erilleen, muuttavat mieltään, ihastuvat toiseen.
En tarkoita etteikö erolle olisi perusteltujakin syitä, kuten väkivalta.
Minä taas halveksin sinunlaisiasi, jotka elävät elämäänsä muiden kautta, tai roikottavar toisia suhteissaan pahoinvoivina itsesi kanssa, ”koska yhdessä pitää olla ikuisesti”. Minulle ei tulisi mieleenkään luvata tuollaista, oma hyvä olo on itselleni se tärkein elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lähtökohta on että pysytään yhdessä. Hieman halveksin ihmisiä, jotka valinnan tehtyään ja perheen perustettuaan eroavat kevyen tuntuisesti - kasvavatkin erilleen, muuttavat mieltään, ihastuvat toiseen.
En tarkoita etteikö erolle olisi perusteltujakin syitä, kuten väkivalta.
Toisten ihmisten parisuhteista ei kannata olla sitä mieltä, että liian kevyin perustein erottiin, kun sinä et tiedä millaista se elämä siellä kotona on ollut. Omassa avioliitossani minä olin se joka hoidin aivan kaiken, ja palkkioksi sain arvostelua laittamastani ruoasta, tai siitä että pitäisi siivota paremmin. En ole syntynyt kenenkään kotiorjaksi, enkä ansainnut sellaista elämää. Jälkikäteen harmittaa etten lähtenyt aiemmin. Uskoisin että useammin ihmiset yrittävät liian pitkään ja liian paljon, kuin että parisuhteesta erottaisiin kevyin perustein.
Näitä "kevyin perustein" eroja en tiedä yhtään, useimmiten niistä puhuvat ihmiset joilla itsellään on onnellinen parisuhde. Kuka haluaisi erota onnellisesta parisuhteesta? Kärsi kärsi kirkkaamman kruunun saat - on melko vanhanaikainen ajatus. Jos on kurjaa, ei ole mikään pakko kärsiä loppuelämää yhdessä, vaan voi olla myös rakkauden teko se että päästää toisen vapauteen, jos ei enää tätä ihmistä rakasta. Tällöin on kumppanillakin mahdollisuus vielä rakastaa, ja saada rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päättänyt olla yhdessä toistaiseksi. Varmasti voi tulla vastaan syitä, jotka johtavat eroon.
En todellakaan lupaisi. Minulle oma vapaus ja se, että itsellä on hyvä olla, on tärkeämpää. Toki voin olla toisen kanssa niin kauan kun kaikki toimii. Ja siis aina voi koittaa korjata ongelmia, se vaan, että entäs jos ne eivät korjaannukaan? Maksaisin omalla elämälläni sen, voiden pahoin huonossa suhteessa? En todellakaan ole niin naivi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lähtökohta on että pysytään yhdessä. Hieman halveksin ihmisiä, jotka valinnan tehtyään ja perheen perustettuaan eroavat kevyen tuntuisesti - kasvavatkin erilleen, muuttavat mieltään, ihastuvat toiseen.
En tarkoita etteikö erolle olisi perusteltujakin syitä, kuten väkivalta.
Minä taas halveksin sinunlaisiasi, jotka elävät elämäänsä muiden kautta, tai roikottavar toisia suhteissaan pahoinvoivina itsesi kanssa, ”koska yhdessä pitää olla ikuisesti”. Minulle ei tulisi mieleenkään luvata tuollaista, oma hyvä olo on itselleni se tärkein elämässä.
Minä taas halveksin kaltaisiasi itsekkäitä ihmisiä. Aloituksen on tehnyt jälleen kerran katkera kakkonen, koska mies ei halua erota eikä vaimokaan. Siinähän kärvistelet.
Kyllä, muhkea leskeneläke on viimeinen tavoitteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole avioliiton tarkoitus?
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lähtökohta on että pysytään yhdessä. Hieman halveksin ihmisiä, jotka valinnan tehtyään ja perheen perustettuaan eroavat kevyen tuntuisesti - kasvavatkin erilleen, muuttavat mieltään, ihastuvat toiseen.
En tarkoita etteikö erolle olisi perusteltujakin syitä, kuten väkivalta.
Tällaiset ihmiset eivät välitä siitä, jos toinen on heidän kanssaan pahoinvoiva - erota ei saa! Heidän asenteensa antaa heille myös p*skamaisen oikeuden olla kumppaneitaan kohtaan miten ktsekkäitä tahansa, koska erotahan ei saa! Toisen tunteilla ei ole tuollaisille ihmisille mitään väliä, kunhan heillä vain se ankeakin liitto pysyy koossa, niin se on heille tärkeintä.
En ikinä päättäisi tuollaista. Miehen kanssa ollaan yhdessä ihan ns. tositarkoituksella, mutta elämässä sattuu kaikenlaista. Rakkauskin voi yksinkertaisesti loppua.
Edes itseensä ei kannata luottaa 100 %.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lähtökohta on että pysytään yhdessä. Hieman halveksin ihmisiä, jotka valinnan tehtyään ja perheen perustettuaan eroavat kevyen tuntuisesti - kasvavatkin erilleen, muuttavat mieltään, ihastuvat toiseen.
En tarkoita etteikö erolle olisi perusteltujakin syitä, kuten väkivalta.
Tällaiset ihmiset eivät välitä siitä, jos toinen on heidän kanssaan pahoinvoiva - erota ei saa! Heidän asenteensa antaa heille myös p*skamaisen oikeuden olla kumppaneitaan kohtaan miten ktsekkäitä tahansa, koska erotahan ei saa! Toisen tunteilla ei ole tuollaisille ihmisille mitään väliä, kunhan heillä vain se ankeakin liitto pysyy koossa, niin se on heille tärkeintä.
Erota voi puolisoista kumpi tahansa milloin tahansa, miksi se olisi vain vaimon vastuulla? Ymmärrän että kakkosia tämä harmittaa ja eroamattomuutta yritetään vyöryttää vaimon niskaan vaikka vika on miehessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lähtökohta on että pysytään yhdessä. Hieman halveksin ihmisiä, jotka valinnan tehtyään ja perheen perustettuaan eroavat kevyen tuntuisesti - kasvavatkin erilleen, muuttavat mieltään, ihastuvat toiseen.
En tarkoita etteikö erolle olisi perusteltujakin syitä, kuten väkivalta.
Minä taas halveksin sinunlaisiasi, jotka elävät elämäänsä muiden kautta, tai roikottavar toisia suhteissaan pahoinvoivina itsesi kanssa, ”koska yhdessä pitää olla ikuisesti”. Minulle ei tulisi mieleenkään luvata tuollaista, oma hyvä olo on itselleni se tärkein elämässä.
En halveksi ketään tai tuomitse muiden ratkaisuja, koska ei voi tietää toisten asioista. Mutta omalla kohdalla ajattelen, että kun toista rakastaa, niin sen toisen hyvä olo on melkein yhtä tärkeää kuin omakin. Ja vaikka toinen olisi vakavasti sairas ja hoitaminen välillä hyvin raskasta, hän on kuitenkin siinä vierellä, rakas ihminen. Omaishoitajuus on sellaista, vaikka onhan omaishoitajissakin niitä, jotka kärsivät ja kohtelevat myös hoidettavaansa väärin. Avioliittohan ei siitä paremmaksi muutu, jos toinen on hoidettava, mutta hyvä avioliitto taas ei välttämättä niin paljon kärsi raskaasta arjestakaan. Nro 6/10
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lähtökohta on että pysytään yhdessä. Hieman halveksin ihmisiä, jotka valinnan tehtyään ja perheen perustettuaan eroavat kevyen tuntuisesti - kasvavatkin erilleen, muuttavat mieltään, ihastuvat toiseen.
En tarkoita etteikö erolle olisi perusteltujakin syitä, kuten väkivalta.
Minä taas halveksin sinunlaisiasi, jotka elävät elämäänsä muiden kautta, tai roikottavar toisia suhteissaan pahoinvoivina itsesi kanssa, ”koska yhdessä pitää olla ikuisesti”. Minulle ei tulisi mieleenkään luvata tuollaista, oma hyvä olo on itselleni se tärkein elämässä.
Minä taas halveksin kaltaisiasi itsekkäitä ihmisiä. Aloituksen on tehnyt jälleen kerran katkera kakkonen, koska mies ei halua erota eikä vaimokaan. Siinähän kärvistelet.
Minä halveksin sinunlaisiasi ihmisiä, joiden on pakko elää valheessa saadakseen oikeutuksen sortaa ja halveksia toisia. Sinun halveksintasi ei nyt vain oikein osu maaliin, koska en minä odota, että kukaan varattu mies olisi eroamassa, minulla ei ole tällä hetkellä suhdetta, so what? Halveksin vain naisia, jotka roikottavat miehiä pahoinvoivina suhteessa, eivätkä hyväksy eroa. Niele se.
No luultavasti, ellei nyt mitään väkivaltaa tai muuta rikollista tulisi yhtäkkiä kuvioihin. Tai siis että toisen käytös tai persoonallisuus muuttuisi ihan täysin.
25 vuotta yhdessä, monenlaisia vaiheita takana, mutta ei ole tullut vielä mieleen erota.