Lue keskustelun säännöt.
Vaimo oli myynyt luvatta 1/3 osan lp-levykokoelmastani ja nyt en saisi "järjestää asiasta kohtausta"
09.01.2020 |
Olen intohimoinen vinyylilevyharrastaja eli vaimon olisi tosiaankin pitänyt jättää levyni rauhaan. Olen vuokrannut niille jopa erikseen varaston, etteivät levyt ole asunnossa hänen tiellään. Vaimo oli ottanut varastosta kuulemma pari päällimmäistä laatikkoa samalla kun vei "muuta romua" kirppikselle. Ainakin neljä laatikkoa oli hävinnyt.
Harmittaa niin pirusti. Joukossa oli levyjä, joilla oli minulle valtava tunnearvo, mm. edesmenneen vaarini minulle lahjoittamia. Lisäksi myös rahalliselta arvoltaan huomattavia. Oli lätkäissyt päälle 1-2€ hintalappuja ja kun kävin kirpparilla katsomassa, suurin osa oli kadonnut.
Olenko mielestänne joteinkin ylidramaattinen, kun suutuin asiasta?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele Pää kii -yhtyeen biisi Sä veit mun levyt kirpparille 💔
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ao kirjoitti että ainakin 4 laatikkoa viety eli ainakin 12 laatikkoa on levyjen kokonaismäärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinyylit on tosi arvokkaita ja soivat paremmin kuin digitaaliset. Tunnearvo vielä erikseen. Törkeää toimintaa. Tee rikosilmoitus.
Koko vinyylifetissi on levykauppiaiden 2000-luvun uskomattoman hieno onnistuminen. Eivät todellakaan soi paremmin, mutta uskottelemalla niin ja luomalla esinearvoa niille läpysköille levyteollisuus onnistui pitkittämään albumien teon olemassaoloa.
Aloitus tietenkin 1/5 provo. 1p hyvästä aiheesta.
Näin puhuu digitaalisten tallenteiden akakauden kasvatti. Eihän sellainen ihminen vinyyleiden soundin lämpöä ymmärrä, joka ei ole sitä aikakautta kokenut. Itse koin sen aikakauden ja murroksenkin konkreettisesti, kun toimin tiskijukkana 80- ja 90- luvuilla. On vähän sama asia väittää, että ajokokemus Harrikalla ei todellakaan ole parempi, kuin sähkömoottoripyörällä.
Nykyään sama digitaalinen äänite mikä sieltä spotifystä löytyy, survotaan vinyylille enkä kyllä huomaa suurta eroa.
Kyllä minä vaan huomaan selkeän eron, täytyy olla korvissa vikaa jos ei huomaa. Ja sitten siinä on se tietty fiilis, mitä ei vaan suoratoistopalvelujen kautta välity. On ihan eri asia laittaa vinyyli pyörimään ja fiilistellä sitä kuin kuunnella sama biisi Spotifyn kautta. No, kaikki ei kai tätä tajua.
Ettei olisi laitteestosta kiinni, totta kai satojen eurojen hifivehkeistä kulostaa paremmalta kun tietokoneesta löytyvältä muutaman euron integroidulta äänipiiriltä.
Väitän yhä ettei äänessä ole juuri eroa.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Ei kai kukaan voi olla niin urpo etta myy puolisonsa kerailyharvinaisuudet omin pain. Kyllahan nyt tuossa vaiheessa olisi pitanyt jo kayda vaimolle selvaksi etta kyseessa voi olla myos arvokkaat vinyylit, ja ettei niita saa menna ilman lupaa ronkkimaan, myynnista puhumattakaan.
Asiantuntijoiden mukaan harvinaisten keräilylevyjen hinnat saattavat olla satoja tai jopa tuhansia euroja. Suomessa yli satasen ostoksia tekevät keräilijät ovat kuitenkin harvassa.
Olen itse ihan osallistunut (vinyyli)levymessuille Helsingissa, siella oli kylla useampi kiekko muutamankin satasen arvoinen.
Mutta jos laatikoita oli lahtenyt nelja, niihin mahtuu aika monta levya eli jos hinta on ollut parisenkin kymppia niin rahallinen menetys on jo tuntuva.
Rahallista menetysta arvokkaampaa on kuitenkin usein tunnearvo, kuten ap sanoikin. Kerailija kerailee myos rahallisen arvon "ohi", kokoelmaa taydentaakseen tai ihan vaan siksi tassa tapauksessa, etta tykkaa ko. musiikista.
Esim. joku Leonard Nimoyn levy ei ehka ole rahallisesti sielta kalleimmasta paasta, mutta hemmetin vaikeaa hankkia ja onhan se vinkea lisa kokoelmiin ;)
Näit siis keräilymessuilla muutaman satoja euroja maksaneen levyn. Ne olivat siis niitä kaikkein kalleimpia. Halvimmat varmaankin muutamia euroja ja siis siellä lähtökohta oli keräily, eli kaikki levyt jo lähtökohtaisesti arvokkaampia, kuin tavan jampan levyhyllyn levyt. Fakta nyt kuitenkin on se, että ne ihan tavalliset hittilevyt, joita ne normijamppojen ja pirkkojen levyhyllyt on pullollaan on korkeintaan muutaman euron arvoisia ja siellä seassa on todella harvoin levyjä, joiden arvo nousee yki kymmenen euron, satasesta nyt puhumattakaan.
No, aloittaja sanoi olevansa "intohimoinen vinyylien harrastaja" eli oletin ettei ole normijamppa tai -pirkko.
Mun kaverin, joka on myos intohimoinen vinyylien harrastaja, levykokoelma on yli kymppitonnin arvoinen ja siella on todellakin useampi useamman satasen levy seassa.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoko siis sanoi sinulle, ettet saisi "järjestää kohtausta" asiasta? Totta kai saat, vähemmästäkin. Pyysikö edes anteeksi?
Erohan tuossa tulis, jos tuollainen ap:n kirjoittama juttu todella tapahtuis. Ei siinä pelkkä kohtauksen järjestäminen riittäisi. Minä en ainakaan puolisoltani sietäisi tuollaista, sehän tarkoittaa, että joutuu muutenkin vähättelyn ja piruilun ja kaikenlaisen paskan kohteeksi, ei tuollainen ihminen arvosta toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pystyisi enää luottamaan tuollaisen tempun jälkeen. Ajatuskin, että puoliso veisi kirppikselle osan kirjoistani, erityisesti omistuskirjoituksella olevia, kammottaa. Jätä se sika!
Vierailija kirjoitti:
Et ole ylidramaattinen. Ei kukaan normaali ihminen myy toisen omaisuutta lupaa kysymättä. Sehän olisi vähän niinkuin varkaus.
Ei mikään vähän kuin varkaus vaan ihan oikea varkaus. Edes avioliitto ei poista mieheltä levyjensä omistusoikeutta eikä anna vaimolle niihin mitään osaa. Eikä oikeutta myydä niitä.
Kyseessä on ihan oikea varkaus ja ap voi mennä tekemään tutkintapyynnön poliisille kadonneista levyistään. Avioliitossakaan ei kajota toisen omaisuuteen ilman lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin en usko. Aitojen levykeräilijöiden puolisot tietää kyllä, kuinka paljon fyrkkaa niihin levyihin on upotettu. Että lähinnä voisi kuvitella, että jonkun puoliso myisi salaa pois pari satasen keräilyharvinaisuutta, koska tili tyhjä, lapsilla nälkä ja perheen ainoa auto taas kerran romuna.
Ylipäätään huomasin jo 10-15 vuotta sitten, että mammat laittoi kirppareilla kaikille mahdollisille Jamppa Tuomisille ja K-Tel -kokoelmille "varmuuden vuoksi" hinnaksi 5€ tai enemmän, koska "vinyylit ovat kuulemma taas muotia".
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Ei kai kukaan voi olla niin urpo etta myy puolisonsa kerailyharvinaisuudet omin pain. Kyllahan nyt tuossa vaiheessa olisi pitanyt jo kayda vaimolle selvaksi etta kyseessa voi olla myos arvokkaat vinyylit, ja ettei niita saa menna ilman lupaa ronkkimaan, myynnista puhumattakaan.
Asiantuntijoiden mukaan harvinaisten keräilylevyjen hinnat saattavat olla satoja tai jopa tuhansia euroja. Suomessa yli satasen ostoksia tekevät keräilijät ovat kuitenkin harvassa.
Olen itse ihan osallistunut (vinyyli)levymessuille Helsingissa, siella oli kylla useampi kiekko muutamankin satasen arvoinen.
Mutta jos laatikoita oli lahtenyt nelja, niihin mahtuu aika monta levya eli jos hinta on ollut parisenkin kymppia niin rahallinen menetys on jo tuntuva.
Rahallista menetysta arvokkaampaa on kuitenkin usein tunnearvo, kuten ap sanoikin. Kerailija kerailee myos rahallisen arvon "ohi", kokoelmaa taydentaakseen tai ihan vaan siksi tassa tapauksessa, etta tykkaa ko. musiikista.
Esim. joku Leonard Nimoyn levy ei ehka ole rahallisesti sielta kalleimmasta paasta, mutta hemmetin vaikeaa hankkia ja onhan se vinkea lisa kokoelmiin ;)
Näit siis keräilymessuilla muutaman satoja euroja maksaneen levyn. Ne olivat siis niitä kaikkein kalleimpia. Halvimmat varmaankin muutamia euroja ja siis siellä lähtökohta oli keräily, eli kaikki levyt jo lähtökohtaisesti arvokkaampia, kuin tavan jampan levyhyllyn levyt. Fakta nyt kuitenkin on se, että ne ihan tavalliset hittilevyt, joita ne normijamppojen ja pirkkojen levyhyllyt on pullollaan on korkeintaan muutaman euron arvoisia ja siellä seassa on todella harvoin levyjä, joiden arvo nousee yki kymmenen euron, satasesta nyt puhumattakaan.
No, aloittaja sanoi olevansa "intohimoinen vinyylien harrastaja" eli oletin ettei ole normijamppa tai -pirkko.
Mun kaverin, joka on myos intohimoinen vinyylien harrastaja, levykokoelma on yli kymppitonnin arvoinen ja siella on todellakin useampi useamman satasen levy seassa.
Aloittajahan voi sanoa mitä tahansa. Sokee reettakin näki, että kyseessä on pässinselvä trolli. Miksi ihmeessä joku intohimoinen keräilijä veisi aarteensa jonnekin varastoon pahvilaatikkoon pölyttymään?
Mutta ennen kaikkea, kuka arvokkaiden keräilyharvinaisuuksien keräilijän vaimo veisi niitä arvokkaita levyjä salaa kirppikselle myyntiin ja länttäisi niille hinnaksi euron pari, vaikka varsin hyvin tietäisi, että kyseessä on keräilyharvinaisuudet, joilla on huojmattava rahallinen arvo ja puolisolle valtava tunnearvo? Jos sekunninkaan ajattelisit aloituksen totaalista järjettömyyttä, niin et taatusti olettaisi siitä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitäisi kiittää vaimoasi siitä että olet päässyt eroon tuosta vanhasta moskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinyylit on tosi arvokkaita ja soivat paremmin kuin digitaaliset. Tunnearvo vielä erikseen. Törkeää toimintaa. Tee rikosilmoitus.
öö vietiin miehen kanssa 20-30 vuotta vanhoja punk klassiko levyja divariin..kalleimmasta saatiin 10 eur ..muut 2-5 eur..
joopa joo
Niin, nuo summat divari maksoi teille. Kun se myy ne itse niin laittaa nollan perään hintaan.
Missäs niitä pitäisi myydä..ja vielä yksitellen?
Olen työssäkäyvä ja aika tiukalla.
En ajatellut rikastua niillä
Siksi sinun olisi kannattanut jättää vastaamatta, kun asia on aivan eri kuin ap:n tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinyylit on tosi arvokkaita ja soivat paremmin kuin digitaaliset. Tunnearvo vielä erikseen. Törkeää toimintaa. Tee rikosilmoitus.
öö vietiin miehen kanssa 20-30 vuotta vanhoja punk klassiko levyja divariin..kalleimmasta saatiin 10 eur ..muut 2-5 eur..
joopa joo
Jos totta, niin törkeä kusetus divarinpitäjän toimesta.
Mikä kusetus? Täytyyhän divarinpitäjän saada voittoa, muuten siitä tulee lyhytikäinen divari.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Ei kai kukaan voi olla niin urpo etta myy puolisonsa kerailyharvinaisuudet omin pain. Kyllahan nyt tuossa vaiheessa olisi pitanyt jo kayda vaimolle selvaksi etta kyseessa voi olla myos arvokkaat vinyylit, ja ettei niita saa menna ilman lupaa ronkkimaan, myynnista puhumattakaan.
Asiantuntijoiden mukaan harvinaisten keräilylevyjen hinnat saattavat olla satoja tai jopa tuhansia euroja. Suomessa yli satasen ostoksia tekevät keräilijät ovat kuitenkin harvassa.
Olen itse ihan osallistunut (vinyyli)levymessuille Helsingissa, siella oli kylla useampi kiekko muutamankin satasen arvoinen.
Mutta jos laatikoita oli lahtenyt nelja, niihin mahtuu aika monta levya eli jos hinta on ollut parisenkin kymppia niin rahallinen menetys on jo tuntuva.
Rahallista menetysta arvokkaampaa on kuitenkin usein tunnearvo, kuten ap sanoikin. Kerailija kerailee myos rahallisen arvon "ohi", kokoelmaa taydentaakseen tai ihan vaan siksi tassa tapauksessa, etta tykkaa ko. musiikista.
Esim. joku Leonard Nimoyn levy ei ehka ole rahallisesti sielta kalleimmasta paasta, mutta hemmetin vaikeaa hankkia ja onhan se vinkea lisa kokoelmiin ;)
Näit siis keräilymessuilla muutaman satoja euroja maksaneen levyn. Ne olivat siis niitä kaikkein kalleimpia. Halvimmat varmaankin muutamia euroja ja siis siellä lähtökohta oli keräily, eli kaikki levyt jo lähtökohtaisesti arvokkaampia, kuin tavan jampan levyhyllyn levyt. Fakta nyt kuitenkin on se, että ne ihan tavalliset hittilevyt, joita ne normijamppojen ja pirkkojen levyhyllyt on pullollaan on korkeintaan muutaman euron arvoisia ja siellä seassa on todella harvoin levyjä, joiden arvo nousee yki kymmenen euron, satasesta nyt puhumattakaan.
No, aloittaja sanoi olevansa "intohimoinen vinyylien harrastaja" eli oletin ettei ole normijamppa tai -pirkko.
Mun kaverin, joka on myos intohimoinen vinyylien harrastaja, levykokoelma on yli kymppitonnin arvoinen ja siella on todellakin useampi useamman satasen levy seassa.
Aloittajahan voi sanoa mitä tahansa. Sokee reettakin näki, että kyseessä on pässinselvä trolli. Miksi ihmeessä joku intohimoinen keräilijä veisi aarteensa jonnekin varastoon pahvilaatikkoon pölyttymään?
Mutta ennen kaikkea, kuka arvokkaiden keräilyharvinaisuuksien keräilijän vaimo veisi niitä arvokkaita levyjä salaa kirppikselle myyntiin ja länttäisi niille hinnaksi euron pari, vaikka varsin hyvin tietäisi, että kyseessä on keräilyharvinaisuudet, joilla on huojmattava rahallinen arvo ja puolisolle valtava tunnearvo? Jos sekunninkaan ajattelisit aloituksen totaalista järjettömyyttä, niin et taatusti olettaisi siitä yhtään mitään.
Sanopa muuta. Voisi kuvitella, että jos on tarve viedä jotain levyjä varastoon, sinne lähtisi niitä vähiten arvokkaita, ja arvokkaimmat jätettäisi kotiin.
Mutta niitä todella on, jotka "konmarittavat" perheenjäsentensä arvokastakin omaisuutta, kysymättä siihen lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vinyylit on tosi arvokkaita ja soivat paremmin kuin digitaaliset. Tunnearvo vielä erikseen. Törkeää toimintaa. Tee rikosilmoitus.
No ei vit*ssa soi paremmin ja tosi arvokkaita ei ole suomessa yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Näinkin selvät trollit täällä uppoaa :D
Jos kuvittelet, että näitä ei ole sattunut, niin aika pullossa olet elänyt. Miehen ex teki saman tempun jotain 30 vuotta sitten, ja mies muistaa sen vieläkin katkeruudella. Ilmankos vaimosta tulikin äkkiä ex.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman kalleimman vinyylilevyn arvo on 247 717 euroa.
just sen vaimo möi 1 eurolla kirpparilla :( ap
😂😂😂
En usko kirjoitti:
Minulla on melko pieni mutta sitäkin rakkaampi vinyylikokoelma, pääosin 30-40 vuoden takaa. Tunnen keräilijöitä, joilla on tuhansiakin levyjä ja intohimoinen asenne harrastukseensa. Olen jäsenenä eräässä vinyyliyhteisössä, ja vaikken yleensä sano osallistu, olen tapahtumista ja ilmiöistä aika hyvin selvillä.
Moni seikka kertoo minulle, että aloitus on tehty Helsingin Sanomien luetuimpien joukossa monta päivää sinnitelleen levykauppadraaman ja iltapäivälehtien viimeaikaisen, vaikkakin satunnaisen vinyylihehkutuksen innoittamana.
Paljonpuhuviin epäilyksenaiheuttajiin kuuluu se, että intohimoisen vinyylinharrastajan vaimo veisi muutaman levylaatikon kirppikselle. Kun parisuhde vetelee viimeisiään ja jompikumpi haluaa oikein räjähtävän lähdön, kumppanin aarteiden tuhoaminen on tehokas temppu. Intohimoisen keräilijän puoliso ei myy levyjä ulosheittohintaan ja odota parisuhteen jatkumista entisellään. Puolisot saattavat riidellä levyjen määrästä ja paikasta, mutta vain exät heittävät niitä menemään.
Toinen juttu on se, että intohimoinen keräilijä pitää rahallisesti ja tunnearvoltaan kalleimmat levynsä turvassa vaikka vaatekaapin perällä, ei vuokravarastossa.
Ja kolmanneksi sitten: intohimoinen vinyylinharrastaja ei tule hömppä- ja riitelypalstalle kysymään, "olenko mielestänne joteinkin ylidramaattinen, kun suutuin asiasta". Hän tietää tasan tarkkaan, missä mennään, eikä tarvitse siihen omasta näkökulmastaan maallikoiden mielipiteitä. Minä uskon keskustelualoittajan tarinaan sitten, kun näen sen vinyylifoorumeilla.
Kokonaisuudesta päättelen, että aloituksen on kirjoittanut joko palstalle palkattu sisällöntuottaja, palstan omistavan konsernin iltapäivälehti tai joku palstan harjaantuneista vakiokirjoittajista, jolle pitkien ketjujen luominen tarkoituksellisen ympäripyöreistä eli moneen lähtöön sopivista parisuhdeongelmista on nautinnollinen harrastus. Neljättä sivua kirjoitellaan, joten onneksi olkoon onnistumisesta.
Ja sulle on jotenkin merkityksellistä se, onko jonkun tuntemattoman tekemä aloitus totta? Mä ainakin tulin tänne keskustelemaan, ja tää on hyvä aihe. Noin on oikeasti käynyt, jos ei ap:lle, niin ainakin useammalle muulle.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Ei kai kukaan voi olla niin urpo etta myy puolisonsa kerailyharvinaisuudet omin pain. Kyllahan nyt tuossa vaiheessa olisi pitanyt jo kayda vaimolle selvaksi etta kyseessa voi olla myos arvokkaat vinyylit, ja ettei niita saa menna ilman lupaa ronkkimaan, myynnista puhumattakaan.
Asiantuntijoiden mukaan harvinaisten keräilylevyjen hinnat saattavat olla satoja tai jopa tuhansia euroja. Suomessa yli satasen ostoksia tekevät keräilijät ovat kuitenkin harvassa.
Olen itse ihan osallistunut (vinyyli)levymessuille Helsingissa, siella oli kylla useampi kiekko muutamankin satasen arvoinen.
Mutta jos laatikoita oli lahtenyt nelja, niihin mahtuu aika monta levya eli jos hinta on ollut parisenkin kymppia niin rahallinen menetys on jo tuntuva.
Rahallista menetysta arvokkaampaa on kuitenkin usein tunnearvo, kuten ap sanoikin. Kerailija kerailee myos rahallisen arvon "ohi", kokoelmaa taydentaakseen tai ihan vaan siksi tassa tapauksessa, etta tykkaa ko. musiikista.
Esim. joku Leonard Nimoyn levy ei ehka ole rahallisesti sielta kalleimmasta paasta, mutta hemmetin vaikeaa hankkia ja onhan se vinkea lisa kokoelmiin ;)
Näit siis keräilymessuilla muutaman satoja euroja maksaneen levyn. Ne olivat siis niitä kaikkein kalleimpia. Halvimmat varmaankin muutamia euroja ja siis siellä lähtökohta oli keräily, eli kaikki levyt jo lähtökohtaisesti arvokkaampia, kuin tavan jampan levyhyllyn levyt. Fakta nyt kuitenkin on se, että ne ihan tavalliset hittilevyt, joita ne normijamppojen ja pirkkojen levyhyllyt on pullollaan on korkeintaan muutaman euron arvoisia ja siellä seassa on todella harvoin levyjä, joiden arvo nousee yki kymmenen euron, satasesta nyt puhumattakaan.
No, aloittaja sanoi olevansa "intohimoinen vinyylien harrastaja" eli oletin ettei ole normijamppa tai -pirkko.
Mun kaverin, joka on myos intohimoinen vinyylien harrastaja, levykokoelma on yli kymppitonnin arvoinen ja siella on todellakin useampi useamman satasen levy seassa.
Aloittajahan voi sanoa mitä tahansa. Sokee reettakin näki, että kyseessä on pässinselvä trolli. Miksi ihmeessä joku intohimoinen keräilijä veisi aarteensa jonnekin varastoon pahvilaatikkoon pölyttymään?
Mutta ennen kaikkea, kuka arvokkaiden keräilyharvinaisuuksien keräilijän vaimo veisi niitä arvokkaita levyjä salaa kirppikselle myyntiin ja länttäisi niille hinnaksi euron pari, vaikka varsin hyvin tietäisi, että kyseessä on keräilyharvinaisuudet, joilla on huojmattava rahallinen arvo ja puolisolle valtava tunnearvo? Jos sekunninkaan ajattelisit aloituksen totaalista järjettömyyttä, niin et taatusti olettaisi siitä yhtään mitään.
Miksi oletat, että kaikki tietäisivät kaikkien harrastuskohteiden arvot? Luuletko että jamppa ja tepa ennen kun lyövät hynttyyt yhteen selvittävät toistensa omaisuuden kippojen, levyjen, korujen, kenkien, laukkujen, postimerkkien, polkupyörien ja meisseleiden arvon? Molemmat kuitenkin tietävät, mikä on toisen omaisuutta ja mikä on omaa. Toisen omaisuutta ei mennä myymään ilman lupaa, sijaitsi nippeli sitten tyynyn alla tai varaston perimmäisessä nurkassa.
Tälläisessa tilanteessa henkinen väkivalta on sallittua, ellei jopa suotavaa. Rahat tai levyt takas sekä ämmä koville.
Älä järjestä kohtausta. Tee rikosilmoitus.