Vaimo oli myynyt luvatta 1/3 osan lp-levykokoelmastani ja nyt en saisi "järjestää asiasta kohtausta"

Vierailija kirjoitti:

No en nyt jotenkin usko tätä aloitusta.

Miksi et? Tuollaisia idiootteja todella on, jotka joko ärsyyntyvät toisen harrastuksesta ja yrittävät sabotoida sen tai eivät vain välitä tai ymmärrä toiselle tärkeää asiaa. Tiedän niitäkin naisia, jotka ovat raahanneet miehensä kitaran tai muun instrumentin roskikseen tai myyneet pois, kun on alkanut ärsyttämään se, miten tavara pilaa sisustuksen tai eivät vain voi käsittää miksi harrastus on toiselle niin tärkeä. 

Törkeää. Minullekin - kuten jollekin toisellekin kirjoittajalle aikaisemmin - tuli mieleen, että tekikö vaimo tuon kiusallaan, tahallaan tai kostaakseen jotain? Onko mustasukkainen siitä, miten tärkeitä levyt ja musiikki sinulle on? Oliko muuten vain ärsyyntynyt jostakin ja päätti kostaa kun tiesi, miten tärkeitä levyt sinulle ovat? Tuskinpa hän ainakaan vahingossa myy toisen omaisuutta, vaikkei levyjen arvoa tajuaisikaan? 

Me ollaan miehen kanssa molemmat suuria musiikin ystäviä, yhteinen harrastus. Käydään keikoilla, fiilistellään kotona yhdessä musiikkia, hän soittaa sekä kitaraa että rumpuja ja minä itse laulan, molemmilla runsaasti levyjä hyllyssä. Kerran yhdessä päätimme myydä osan vaikka kipeää tekikin, oli vain niin tiukka tilanne että oli pakko. En voisi kuvitellakaan että hän minulta salaa menisi myymään levyjäni tai että minä hänen. Vaikka vaimosi ei tajuaisikaan asian päälle, on silti väärin ja todella törkeää myydä toisen omaisuutta luvatta ja sen tajuaa varmasti hänkin, vaikka typerältä vaikuttaakin. N24

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en nyt jotenkin usko tätä aloitusta.

Miksi et? Tuollaisia idiootteja todella on, jotka joko ärsyyntyvät toisen harrastuksesta ja yrittävät sabotoida sen tai eivät vain välitä tai ymmärrä toiselle tärkeää asiaa. Tiedän niitäkin naisia, jotka ovat raahanneet miehensä kitaran tai muun instrumentin roskikseen tai myyneet pois, kun on alkanut ärsyttämään se, miten tavara pilaa sisustuksen tai eivät vain voi käsittää miksi harrastus on toiselle niin tärkeä. 

Kaverini heitti roskiin (!) miehensä mummoltaan perimät kahvikupit kun ne oli niin rumia. Mitä sitten, että ne oli ainoa muisto mummosta ja mies olisi halunnut ne säilyttää. Eli kyllä näitä riittää.

Vaimoko siis sanoi sinulle, ettet saisi "järjestää kohtausta" asiasta? Totta kai saat, vähemmästäkin. Pyysikö edes anteeksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinyylit on tosi arvokkaita ja soivat paremmin kuin digitaaliset. Tunnearvo vielä erikseen. Törkeää toimintaa. Tee rikosilmoitus.

Koko vinyylifetissi on levykauppiaiden 2000-luvun uskomattoman hieno onnistuminen. Eivät todellakaan soi paremmin, mutta uskottelemalla niin ja luomalla esinearvoa niille läpysköille levyteollisuus onnistui pitkittämään albumien teon olemassaoloa. 

Aloitus tietenkin 1/5 provo. 1p hyvästä aiheesta.

Näin puhuu digitaalisten tallenteiden akakauden kasvatti. Eihän sellainen ihminen vinyyleiden soundin lämpöä ymmärrä, joka ei ole sitä aikakautta kokenut. Itse koin sen aikakauden ja murroksenkin konkreettisesti, kun toimin tiskijukkana 80- ja 90- luvuilla. On vähän sama asia väittää, että ajokokemus Harrikalla ei todellakaan ole parempi, kuin sähkömoottoripyörällä.

Nykyään sama digitaalinen äänite mikä sieltä spotifystä löytyy, survotaan vinyylille enkä kyllä huomaa suurta eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinyylit on tosi arvokkaita ja soivat paremmin kuin digitaaliset. Tunnearvo vielä erikseen. Törkeää toimintaa. Tee rikosilmoitus.

Koko vinyylifetissi on levykauppiaiden 2000-luvun uskomattoman hieno onnistuminen. Eivät todellakaan soi paremmin, mutta uskottelemalla niin ja luomalla esinearvoa niille läpysköille levyteollisuus onnistui pitkittämään albumien teon olemassaoloa. 

Aloitus tietenkin 1/5 provo. 1p hyvästä aiheesta.

Näin puhuu digitaalisten tallenteiden akakauden kasvatti. Eihän sellainen ihminen vinyyleiden soundin lämpöä ymmärrä, joka ei ole sitä aikakautta kokenut. Itse koin sen aikakauden ja murroksenkin konkreettisesti, kun toimin tiskijukkana 80- ja 90- luvuilla. On vähän sama asia väittää, että ajokokemus Harrikalla ei todellakaan ole parempi, kuin sähkömoottoripyörällä.

Nykyään sama digitaalinen äänite mikä sieltä spotifystä löytyy, survotaan vinyylille enkä kyllä huomaa suurta eroa.

Kyllä minä vaan huomaan selkeän eron, täytyy olla korvissa vikaa jos ei huomaa. Ja sitten siinä on se tietty fiilis, mitä ei vaan suoratoistopalvelujen kautta välity. On ihan eri asia laittaa vinyyli pyörimään ja fiilistellä sitä kuin kuunnella sama biisi Spotifyn kautta. No, kaikki ei kai tätä tajua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sä veit mun levyt kirpparille, o-ooo, myit jollekin v..un rnkkarilleee, o-ooo"..

Samaa mietin. En olis uskonut, et Teemu Bergman tekee vauva-palstalle aloituksen.

Kiva että muillakin tuli sama mieleen aloituksesta :'D odotinkin, koska joku mainitsee..

Veljeni osti eräältä kirpputorilta pari lp-levyä n. 5 e:lla ja möi ne jollain musiikkiharrastajien kirppiksellä 70 e/kpl. Tästä on jo ainakin vuosi aikaa, mutta siis vastaavanlainen vaimo on ilmeisesti ollut asialla 🙄

Mutta olen pahoillani puolestasi, tosi törkeästi tehty.

Onko sun vaimosi nimi Meghan?

Näinkin selvät trollit täällä uppoaa :D

Minulla on melko pieni mutta sitäkin rakkaampi vinyylikokoelma, pääosin 30-40 vuoden takaa. Tunnen keräilijöitä, joilla on tuhansiakin levyjä ja intohimoinen asenne harrastukseensa. Olen jäsenenä eräässä vinyyliyhteisössä, ja vaikken yleensä sano osallistu, olen tapahtumista ja ilmiöistä aika hyvin selvillä.

Moni seikka kertoo minulle, että aloitus on tehty Helsingin Sanomien luetuimpien joukossa monta päivää sinnitelleen levykauppadraaman ja iltapäivälehtien viimeaikaisen, vaikkakin satunnaisen vinyylihehkutuksen innoittamana.

Paljonpuhuviin epäilyksenaiheuttajiin kuuluu se, että intohimoisen vinyylinharrastajan vaimo veisi muutaman levylaatikon kirppikselle. Kun parisuhde vetelee viimeisiään ja jompikumpi haluaa oikein räjähtävän lähdön, kumppanin aarteiden tuhoaminen on tehokas temppu. Intohimoisen keräilijän puoliso ei myy levyjä ulosheittohintaan ja odota parisuhteen jatkumista entisellään. Puolisot saattavat riidellä levyjen määrästä ja paikasta, mutta vain exät heittävät niitä menemään.

Toinen juttu on se, että intohimoinen keräilijä pitää rahallisesti ja tunnearvoltaan kalleimmat levynsä turvassa vaikka vaatekaapin perällä, ei vuokravarastossa.

Ja kolmanneksi sitten: intohimoinen vinyylinharrastaja ei tule hömppä- ja riitelypalstalle kysymään, "olenko mielestänne joteinkin ylidramaattinen, kun suutuin asiasta". Hän tietää tasan tarkkaan, missä mennään, eikä tarvitse siihen omasta näkökulmastaan maallikoiden mielipiteitä. Minä uskon keskustelualoittajan tarinaan sitten, kun näen sen vinyylifoorumeilla.

Kokonaisuudesta päättelen, että aloituksen on kirjoittanut joko palstalle palkattu sisällöntuottaja, palstan omistavan konsernin iltapäivälehti tai joku palstan harjaantuneista vakiokirjoittajista, jolle pitkien ketjujen luominen tarkoituksellisen ympäripyöreistä eli moneen lähtöön sopivista parisuhdeongelmista on nautinnollinen harrastus. Neljättä sivua kirjoitellaan, joten onneksi olkoon onnistumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinyylit on tosi arvokkaita ja soivat paremmin kuin digitaaliset. Tunnearvo vielä erikseen. Törkeää toimintaa. Tee rikosilmoitus.

Levyn materiaali ja formaatti ei itsessään tee siitä vielä arvokasta. Vinyylilevy voi olla todella arvokas, tai sitten aivan arvoton. Vaihtelu on todella suurta ja vaikuttavia tekijöitä useita, mm painosmäärä, levyn kunto ja artisti Kuiitenkin on niin, että vain todella harvojen vinyyleiden arvo on edes muutamia kymppejä ja äärimmäisen harvinaiset satasia. Valtaosan arvo pyörii 1-5 eurossa. Tunnearvo on tietenkin ihan oma asiansa ja jokaisella henkilökohtainen.

t: kohtuullisen vinyylilevykokoelman omistaja

puhumattakaan LP-levyjen kansista,niistä saattaa saada enemmän kuin levystä.

Vierailija kirjoitti:

Pyydä vaimoa hankkimaan levyt takaisin.

Juuri näin.

Siinäpä ne hinnatkin sitten selviää, vaikkei itse asiaa harrastakkaan...

Jaa että oikein varaston olet vuokrannut kokoelmaasi varten? Paljonko on kuukausivuokra? Miksi annoit avaimen vaimolle? Pari laatikkoa oli siis kolmasosa levyistäsi, neljä laatikkoa jäljellä? Voisit luopua nyt siitä vuokravarastosta ja jemmata laatikkosi vaikkapa sängyn alle niin säästyisi rahaa, ei tarvitsisi vaimon pennosia keräillä kirpputorikaupalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinyylit on tosi arvokkaita ja soivat paremmin kuin digitaaliset. Tunnearvo vielä erikseen. Törkeää toimintaa. Tee rikosilmoitus.

Koko vinyylifetissi on levykauppiaiden 2000-luvun uskomattoman hieno onnistuminen. Eivät todellakaan soi paremmin, mutta uskottelemalla niin ja luomalla esinearvoa niille läpysköille levyteollisuus onnistui pitkittämään albumien teon olemassaoloa. 

Aloitus tietenkin 1/5 provo. 1p hyvästä aiheesta.

Näin puhuu digitaalisten tallenteiden akakauden kasvatti. Eihän sellainen ihminen vinyyleiden soundin lämpöä ymmärrä, joka ei ole sitä aikakautta kokenut. Itse koin sen aikakauden ja murroksenkin konkreettisesti, kun toimin tiskijukkana 80- ja 90- luvuilla. On vähän sama asia väittää, että ajokokemus Harrikalla ei todellakaan ole parempi, kuin sähkömoottoripyörällä.

Nykyään sama digitaalinen äänite mikä sieltä spotifystä löytyy, survotaan vinyylille enkä kyllä huomaa suurta eroa.

Nykyvinyyleissä se toki voi olla mahdollistakin, tosin en näe siinä kovinkaan paljon järkeä. Tässä ketjussa on kuitenkin puhe vanhoista analogiaikakauden vinyylilevyistä, jotka on siis masteroitu kelanauhureille, eikä missään vaiheessa äänityksen ja levyjen prässäämisen välillä ole käytetty digitaalitekniikkaa, eli kaikki mahdollinen informaatio siitä tallennushetkestä löytyy myös levyltä.

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Ei kai kukaan voi olla niin urpo etta myy puolisonsa kerailyharvinaisuudet omin pain. Kyllahan nyt tuossa vaiheessa olisi pitanyt jo kayda vaimolle selvaksi etta kyseessa voi olla myos arvokkaat vinyylit, ja ettei niita saa menna ilman lupaa ronkkimaan, myynnista puhumattakaan. 

Asiantuntijoiden mukaan harvinaisten keräilylevyjen hinnat saattavat olla satoja tai jopa tuhansia euroja. Suomessa yli satasen ostoksia tekevät keräilijät ovat kuitenkin harvassa.

Liikkuu se posti ulkomaillekkin.

En usko kirjoitti:

Minulla on melko pieni mutta sitäkin rakkaampi vinyylikokoelma, pääosin 30-40 vuoden takaa. Tunnen keräilijöitä, joilla on tuhansiakin levyjä ja intohimoinen asenne harrastukseensa. Olen jäsenenä eräässä vinyyliyhteisössä, ja vaikken yleensä sano osallistu, olen tapahtumista ja ilmiöistä aika hyvin selvillä.

Moni seikka kertoo minulle, että aloitus on tehty Helsingin Sanomien luetuimpien joukossa monta päivää sinnitelleen levykauppadraaman ja iltapäivälehtien viimeaikaisen, vaikkakin satunnaisen vinyylihehkutuksen innoittamana.

Paljonpuhuviin epäilyksenaiheuttajiin kuuluu se, että intohimoisen vinyylinharrastajan vaimo veisi muutaman levylaatikon kirppikselle. Kun parisuhde vetelee viimeisiään ja jompikumpi haluaa oikein räjähtävän lähdön, kumppanin aarteiden tuhoaminen on tehokas temppu. Intohimoisen keräilijän puoliso ei myy levyjä ulosheittohintaan ja odota parisuhteen jatkumista entisellään. Puolisot saattavat riidellä levyjen määrästä ja paikasta, mutta vain exät heittävät niitä menemään.

Toinen juttu on se, että intohimoinen keräilijä pitää rahallisesti ja tunnearvoltaan kalleimmat levynsä turvassa vaikka vaatekaapin perällä, ei vuokravarastossa.

Ja kolmanneksi sitten: intohimoinen vinyylinharrastaja ei tule hömppä- ja riitelypalstalle kysymään, "olenko mielestänne joteinkin ylidramaattinen, kun suutuin asiasta". Hän tietää tasan tarkkaan, missä mennään, eikä tarvitse siihen omasta näkökulmastaan maallikoiden mielipiteitä. Minä uskon keskustelualoittajan tarinaan sitten, kun näen sen vinyylifoorumeilla.

Kokonaisuudesta päättelen, että aloituksen on kirjoittanut joko palstalle palkattu sisällöntuottaja, palstan omistavan konsernin iltapäivälehti tai joku palstan harjaantuneista vakiokirjoittajista, jolle pitkien ketjujen luominen tarkoituksellisen ympäripyöreistä eli moneen lähtöön sopivista parisuhdeongelmista on nautinnollinen harrastus. Neljättä sivua kirjoitellaan, joten onneksi olkoon onnistumisesta.

Hyviä näkökulmia. Huolimatta kenen tai minkä luomana avaus on tehty, on se hyvinkin ajankohtainen. Syystä että joillakin ihmisillä on parisuhteessa sekä perheenjäseniä kohtaan oikeasti käsitys, että se mikä on toisen, on myös minun omaisuutta ja saa tehdä sille mitä haluaa toiselta kysymättä. Mainittakoon vanhempani, joka kysymättä vie sekä myy puolisonsa ja lastensa omaisuutta, kuolinpesiä unohtamatta.

Hurriganes Roadrunner jos oli siellä laatikoissa niin jo siitä saa ainakin kaks ja puolsataa!

Itkisin verisiä kyyneleitä ja laittasin akan mieron tielle.

Toisaalta itse pidän levyt esillä että voip katsella ja soitella.

Vierailija kirjoitti:

Jaa että oikein varaston olet vuokrannut kokoelmaasi varten? Paljonko on kuukausivuokra? Miksi annoit avaimen vaimolle? Pari laatikkoa oli siis kolmasosa levyistäsi, neljä laatikkoa jäljellä? Voisit luopua nyt siitä vuokravarastosta ja jemmata laatikkosi vaikkapa sängyn alle niin säästyisi rahaa, ei tarvitsisi vaimon pennosia keräillä kirpputorikaupalla.

Varastoon mahtuu yleensä muutakin kuin neljä laatikkoa levyjä. Ehkä vaimonkin perintökupposia on varastossa. Jos asunto on pieni, ei siellä välttämättä ole tarpeeksi säilytystilaa. Vaimon vaatelaatikot voisi kyllä hävittää sängyn alta, kun ei pieneksi tulleita vaatteita käytä.

Kuuntele Pää kii -yhtyeen biisi Sä veit mun levyt kirpparille 💔