Muita masentuneita joita ei huvita mikään?

Syökää nyt ne lääkkeet!

Vierailija kirjoitti:

Mies soitti. Se on alle tunnin päästä kotona. V*ttuuuuu. Nyt äkkiä kauppaan ja sitten tekemään ruokaa. Se vihaa mua ku juon taas kaljaa. Olen paha ihminen.

Ap

Et kertonut aiemmin että sinulla on mies. Miksi se vihaa sinua? Miehen kuuluisi tukea sinua kun on vaikeaa. Laita vaihtoon. Älä suostu tuollaiseen kohteluun.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut ihan paska elämä ja olisin joutanut abortoiduksi.

Välillä on hirveitä kausia, että pistän verhot kiinni. Kissan naukuminenkin inhottaa. Meinasin viedä sen metsään kuolemaan, mut tulin tolkkuihini. Juon, katson pornoa ja koti on kaatopaikka. Kuukausien postit ovat lattialla.

Oon usein yrittänyt itsaria. Joskus poliisit ovat tulleet ja vieneet pois.

N

Tätä en kyllä ihan ymmärrä itselläkin välillä pyörinyt todella synkkiä ajatuksia mielessä mutta ne eläimet on täysin viattomia teidän olotilaan ja ansaitsevat elää vähintä mitä voitte tehä on viedä ne jollekin tutulle tai eläinsuojeluun

Vierailija kirjoitti:

Mies soitti. Se on alle tunnin päästä kotona. V*ttuuuuu. Nyt äkkiä kauppaan ja sitten tekemään ruokaa. Se vihaa mua ku juon taas kaljaa. Olen paha ihminen.

Ap

Jahas. Ei mikään ihme että olet masentunut kun elät tuollaisessa sosiaalisessa vankilassa/kidutuskammiossa eli asut ihmisen kanssa joka kyttää ja lyttää sua eli paheksuu sua jos teet hänen mielestään väärin. Tuo ei ole hyvä parisuhde. Hyvässä parisuhteessa kumppanisi ei ikinä ikinä ikinä paheksu sinua vaikka tekisit mitä hyvänsä, vaikka alkoholisoituisit, vaikka ryhtyisit heroi'ininkäyttäjäksi, vaikka alkaisit myydä itseäsi kadulla,...

Kumppanisi ei välttämättä ikuisesti pysyisi kanssasi, eli ennemmin tai myöhemmin hän saattaisi lähteä suhteesta jos se kävisi hänelle liian raskaaksi tms, mutta vielä silloinkaan hän ei paheksuisi sinua.

Hylkää elämästäsi paheksujat. He vain väsyttävät ja masentavat sinua. Yksinäisyyden kestäminen on miljoona kertaa helpompaa kuin paheksujien kestäminen, kunhan siihen yksinäisyyteen tottuu ja oppii.

Mielestäni on ihan selvää että tuo parisuhde on sinulle liian raskas, joten sinun täytyy lähteä siitä, jotta sinulla olisi jotain toivoa joskus voida paremmin. Kun lähdet tuosta suhteesta niin kumppanisi tulee todennäköisesti paheksumaan sinua, koska hänen mielestään hän on ollut hurjan hyvä sinulle ja sinä "palkitset" hänen huolennäkönsä sillä että hylkäät hänet. Moni ääliö reagoi kumppanin poislähtöön tuolla lailla.

Kun hyvä ihminen jätetään niin hän ajattelee "sääli että hän lähti, jään kaipaamaan häntä, mutta ilmeisesti tämä suhde ei ollut kumppanilleni hyväksi, toivottavasti hän löytää jotain parempaa".

Vierailija kirjoitti:

Vieroittaja kirjoitti:

Olen lopettanut (vähitellen tottakai) Venlat juuri. Nyt olen ollut pari viikkoa ihan ilman. Mutta en tiedä, jaksanko! Olen niin itkuherkkä, etten voi ajatella YHTÄÄN esim. Australian eläimiä, omia entisiä eläimiä, pojan ja miniän kissoja. Kaipaan mielettömästi jotain entistä aikaa. Kävin kaupassa alueella, jossa ennen asuin. Ihan sattui sydämeen se ikävä. Piti yrittää tiukasti miettiä kauppa-asioita, ettei ala ulvomaan. Onneksi ulkona oli jo pimeää kun lähdin kaupasta ja sain vapaasti fillaroida ja itkeä.

Nukun liikaa, vaikka nukkuisin öisin, nukahtelen usein illallakin  siis ennen minun normaalia nukkumaanmenoaikaani. Asiat ovat muutenkin rempallaan, hävitän tärkeitä asioita, papereita. Onneksi on lääkäri kohta, aion pyytää uuden rauhoittavien reseptin. En tosiaankaan ole käyttänyt niitä kuin ehkä alle 10 tablettia vuodessa, mietoja vielä. Nyt on menneet taas vanhaksi.

Tämä on nyt vähän OT otsikosta, mutta onko kukaan onnistunut pääsemään eroon Venlafaksiinista? IS muuten sensuroi koko mielipidekirjoitukseni, kun uskalsin varoittaa  tuosta lääkeestä.Tosin käytin vain alkukirjainta. Ensin se kirjoitus oli siellä ja sitten se oli yhtäkkiä hävinnyt.

Olen tuo 30 vuotta kärsinyt, käytin juuri ennen eläkkeellejäämistäni Venloja. Kannattaa lopettaa ne hyvin vähittäin, hissukseen, ihan pieniä muruja lopulta syöden. Kyllähän niistä vieroitusoireita tuli, mutta lopettaminen kannatti. En kyllä uskaltanut psykiatrille kertoa, että lopetin...

Itsekin olen siis ihan vanhuuseläkkeellä, siksi tulikin tuo lopettaminen mieleen. Töissä en olisi tällä kunnolla pärjännyt. Olisi nokittu puhki heti. Mutta olen jo ottanut "viimeisen" Venlani joulupäivänä, en tosin niitä avannut vaan söin miedommat (37,5) lopuksi niin, että otin joka toinen päivä. Ei tämä kyllä oikein hyvältä tunnu tämä olotila nyt. Käyn kierroksilla, mutta hoidan ihan turhanpäiväisiä juttuja, soittelen ihmisille - nyt pidän puhelimen kiinni ennenkuin kaikki hermostuu. Kukaan ei juuri soita minulle, paitsi yksi ystäväni. Onhan se kiva kun on tunteita, mutta hiukan niissä olisi säätämistä! Venloja söin ehkä 5 vuotta, muita sitä aiemmin 20 vuotta. Pieni tauko taisi olla kerran pari. Ehkä pitää pyytää lääkäriltä jotain muuta ainakin varalle, ellei tämä edes vähän helpota siihen mennessä kun on lääkärinaika. Psykiatreja en enää jaksaisi enää tavatakaan, Ei ole juuri ollut hyötyä. Hoitosuunnitelmaa ei ole koskaan tehty. Viimeksi psyk.klin. hoitaja (varmaan 7 v sitten) halusi lopettaa käyntini ja neuvoi minua seurakunnan diakonissan juttusille! Eipä kysynyt, mitä uskontoa harjoitan. En todellakaan mennyt. Hän kun sattuu vielä olemaan silloisen esimieheni esimiehen vaimo. Varmaan aika luontevaa keskustelua esim. työpaikan heikosta ilmapiiristä ja johtamisesta olisi seurannut.

Hätäavuksi olisin voinut ottaa Oxaminin puolikkaan vaikka just nyt. Mutta kun lähes täysi pkt on mennyt vanhaksi.

Tsemppiä sinullekin, samoin kuin kaikille, jotka tässä tilanteessa ovat. Pysyttelen hengissä, koska olen pelkurikin vielä.

Voitko antaa sen koiran parempaan kotiin jos et jaksa sitä hoitaa...

Itsellä masennus päällä jo monta vuotta mutta koirani hoidan aina erinomaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies soitti. Se on alle tunnin päästä kotona. V*ttuuuuu. Nyt äkkiä kauppaan ja sitten tekemään ruokaa. Se vihaa mua ku juon taas kaljaa. Olen paha ihminen.

Ap

Et kertonut aiemmin että sinulla on mies. Miksi se vihaa sinua? Miehen kuuluisi tukea sinua kun on vaikeaa. Laita vaihtoon. Älä suostu tuollaiseen kohteluun.

Ei helv... kommenttini meni poistoon. En tiedä mikä oli se kielletty sana.

Siis; kyllä kerroin, että mulla on mies. Jo ensimmäisellä sivulla. Hätäilijöille tiedoksi, että koira on käynyt lenkillä ja voi mainiosti.

Ei mun mies vihaa mua. Se on väsynyt. Mä ymmärrän. Toinen tekee töitä n. 12h/pvä ja mä en jaksa edes tiskata. Menis itelläkin hermot.

Mä en vaan osaa muuttaa tätä olotilaa.

Ehkä ensi viikolla jaksan muutaman päivän taas "olla normaali". Toivotaan.

Ap

Mulla samanlaista. Paitsi että mulla on kämpästä ja itsestä huolehtiminen paljon pahemmalla tolalla. Ei kiinnosta mikään, ei ole aikoihin kiinnostanut. Vuosikymmeniin itse asiassa.

Kunpa voisi vain nukahtaa yöllä ikiuneen. "Apua" on haettu ja näennäisesti saatu, mutta se ei auta. On liian monet asiat huonosti: terveys (työkyvyttömyyseläke fyysisen vammautumisen vuoksi; ei kuitenkaan liikuntavamma) ja sitä myöten pitkäaikainen ja pysyvä köyhyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soita kaverille? Etsi joku pieni lyhyt vapaaehtoishomma?(toisten auttaminen oikeasti piristää)

Omalla kohdalla mieliala aaltoilee, eli ei se pahin kuoppakaan ikuisesti syvene vaan tulee myös parempia päiviä. Kun semmoinen tulee, tartu siihen kaksin käsin, lähde silloin ulos jne.

Etsi paras mielihyvä/vaikeusaste -hyötysuhde aktiviteetti ja tee se:

Kirjoita ylös aktiviteetteja jotka toisivat sinulle iloa. Merkkaa niiden tuoma mielihyvä asteikolla yhdestä kymmeneen (tulisi hieman hyvä mieli - superhyvä autuuden tila) Sitten merkkaa samat jutut yhdestä kymmeneen numerolla sen mukaan kuinka vaikea ko. asia on toteuttaa. (tosi helppo - vaatii merkittävää ajallista ja/tai rahallista paneutumista ja paljon energiaa)

Nyt vähennä vaikeustason numero mielihyvänumerosta. Esim. Teekupillinen voisi olla mielihyväasteikolla 2 ja vaikeustasoa 1, joten sille jää kokonaispisteitä 1. Kun vaikka ratsastamaan opettelu toisi paljon iloa 10, mutta on juuri nyt myös tosi vaikeaa monista syistä 10, eli kokonaispisteitä se saa 0. Mutta ehkä leffailta hyvän ystävän luona olisi mielihyvätasoa 7 ja vaikeustasoa 3. Kokonaispisteitä 4, joten siitä saisi hyvän hyötysuhteen?

..

Sä olet oikeasti tosi ihana kun ehdotat tällaista, mutta kun... miten mä tän nyt selitän. Leffailta ystävän kanssa olisi varmasti upea, mutta kun en halua nähdä ketään.

Tolla sun taulukolla jos mietin asioita, niin tanssiharrastus/ ulkomaanmatka/ seksi/ kissanpentu/ oma lentokone/ mikä vaan saa tulokseksi nolla. Mikään ei kiinnosta. Tekis vaan mieli maata peiton alla 24/7 ja sulkea puhelin kokonaan.

Ehkä pitäis vaan listiä itsensä. Ei tätä kukaan jaksa.

No kyllähän se kävi mielessä, että toi voi käydä - itselläkin on ollut päiviä, joina kiinnostus mihinkään on nolla. Ei vaan nappaa. Ei sitten yhtään. Mun edessä olisi voitu heilutella vaikka mitä mukavaa ja reaktio olisi ollut "Mjaaa, enmäääätiiä.... liikaa vaivaa. Meen nukkumaan."

Mutta. Niitä parempia päiviä kyllä tulee kun jokin motivaationtapainen koettaa nostaa päätään. Ei tänään, ei ehkä huomenna. Mutta ihan varmasti tulee.

Minua auttoi lääkitys (syön venlafaxiinia), mutta keskusteluterapia on ymmärtääkseni myös yksin tehokas masennuksen hoidossa. Entä oletko harkinnut ketamiinia? Sitä ei ilmeisesti syödä jatkuvasti vaan aivot enemmänkin "buutataan" sillä.

Toivon että löydät taas ilon. :) Olet sen arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soita kaverille? Etsi joku pieni lyhyt vapaaehtoishomma?(toisten auttaminen oikeasti piristää)

Omalla kohdalla mieliala aaltoilee, eli ei se pahin kuoppakaan ikuisesti syvene vaan tulee myös parempia päiviä. Kun semmoinen tulee, tartu siihen kaksin käsin, lähde silloin ulos jne.

Etsi paras mielihyvä/vaikeusaste -hyötysuhde aktiviteetti ja tee se:

Kirjoita ylös aktiviteetteja jotka toisivat sinulle iloa. Merkkaa niiden tuoma mielihyvä asteikolla yhdestä kymmeneen (tulisi hieman hyvä mieli - superhyvä autuuden tila) Sitten merkkaa samat jutut yhdestä kymmeneen numerolla sen mukaan kuinka vaikea ko. asia on toteuttaa. (tosi helppo - vaatii merkittävää ajallista ja/tai rahallista paneutumista ja paljon energiaa)

Nyt vähennä vaikeustason numero mielihyvänumerosta. Esim. Teekupillinen voisi olla mielihyväasteikolla 2 ja vaikeustasoa 1, joten sille jää kokonaispisteitä 1. Kun vaikka ratsastamaan opettelu toisi paljon iloa 10, mutta on juuri nyt myös tosi vaikeaa monista syistä 10, eli kokonaispisteitä se saa 0. Mutta ehkä leffailta hyvän ystävän luona olisi mielihyvätasoa 7 ja vaikeustasoa 3. Kokonaispisteitä 4, joten siitä saisi hyvän hyötysuhteen?

..

Sä olet oikeasti tosi ihana kun ehdotat tällaista, mutta kun... miten mä tän nyt selitän. Leffailta ystävän kanssa olisi varmasti upea, mutta kun en halua nähdä ketään.

Tolla sun taulukolla jos mietin asioita, niin tanssiharrastus/ ulkomaanmatka/ seksi/ kissanpentu/ oma lentokone/ mikä vaan saa tulokseksi nolla. Mikään ei kiinnosta. Tekis vaan mieli maata peiton alla 24/7 ja sulkea puhelin kokonaan.

Ehkä pitäis vaan listiä itsensä. Ei tätä kukaan jaksa.

No kyllähän se kävi mielessä, että toi voi käydä - itselläkin on ollut päiviä, joina kiinnostus mihinkään on nolla. Ei vaan nappaa. Ei sitten yhtään. Mun edessä olisi voitu heilutella vaikka mitä mukavaa ja reaktio olisi ollut "Mjaaa, enmäääätiiä.... liikaa vaivaa. Meen nukkumaan."

Mutta. Niitä parempia päiviä kyllä tulee kun jokin motivaationtapainen koettaa nostaa päätään. Ei tänään, ei ehkä huomenna. Mutta ihan varmasti tulee.

Minua auttoi lääkitys (syön venlafaxiinia), mutta keskusteluterapia on ymmärtääkseni myös yksin tehokas masennuksen hoidossa. Entä oletko harkinnut ketamiinia? Sitä ei ilmeisesti syödä jatkuvasti vaan aivot enemmänkin "buutataan" sillä.

Toivon että löydät taas ilon. :) Olet sen arvoinen.

Tottakai on niitä parempia päiviä. Lenkkeilen, leivon, siivoan, puhkun energiaa. Silti takaraivossani tiedän koko ajan, ettei tämä kestä. Sitä on vaikea selittää. Se on ikään kuin loputon masennuksen suo. Yrität, vaikka tiedät ettei mikään muutu kuitenkaan.

Kuin se piru mikä istuu olkapäällä.

Kävin myös terapiassa hetken, mutten löytänyt siitä mitään apua. Ehkä kyseessä ole väärä psykologi. Ahdisti enemmän mennä sinne kuin olla menemättä. Eikä kyse ole siitä, ettenkö olisi pystynyt puhumaan. Vaan siitä, etten ymmärtänyt niitä asioita mistä puhuttiin. Kuten mun työni, pukeutumiseni tai exäni. Millään ei mitään tekemistä masennukseni kanssa.

"Onpa sulla kaunis mekko!" Okei... kiitos. Miten tämän pitäisi mua auttaa?

Hei kaikille. Tässä päivitystä;

Koiran kanssa kävin tänään puistossa ja lenkillä, missä se kahjo pulahti uimaan (pieni joki tai mikä puro lie) 😂 Kyseinen koira on jotenkin tosi lähelle haluava, oon miettinyt, että jotenkin vaistoaa mun pahan olon ja itsetuhoiset ajatukset? Siis ihan nukkuu kuono kiinni mun kasvoissani jne.

En tiedä kuvittelenko tän koiran aistin?

Miehen kanssa menee periaatteessa hyvin, tosin kun mä haluaisin seksiä, hän ei ja sama toisinpäin. Joten sitä ei ole.

Ja mä halusin ennen koko ajan.

Noin muuten olen huomannut, että mua tuijotetaan. Siis ihan kadulla. Näytän kai niin väsyneeltä ja surkealta. Syöminen on sarjaa yksi leipä päivässä.

En vastaa puhelimeen kenellekään. En halua kuulla enkä tavata.

Oon antanut itselleni takarajaksi maaliskuun ensimmäisen. Jos en siihen mennessäkään enää jaksa elämää, saa olla.

Kiitos kaikille vertaistukea antaneille.

Ap

Minulla on se vika että ei edes kiinnosta juoda alkoholia tai tupakoida. Yritin tupakoida ja huumeetkaan ei koskaan saaneet innostumaan.

Toisaalta kun käytän alkoholia väkisin viikon, niin puhelin on täynnä uusia ihmisiä ja töihinkin olen lupautunut menemään ja sitten joudun perumaan työpaikkoja ja suljen puhelimen.

En vain selvinpäin ole innostunut tapaamaan ketään tai menemään minnekään. Sitten ne morkkikset ihan kaikesta tulee myöhemmin. Tunnen morkkista vain siitä että tervehdin naapuria.

Sääli kun kännissä ei voi tehdä töitä. Selvästi alkoholi kuitenkin auttaa minut toimintakykyiseksi ja kaikenlaisia psyykelääkkeitä olen kyllä kokeillut, mutta nekin vain lamaa tuijottelemaan seinää. Ne voimistaa selvinpäin olemisen tunnetta.

En siis ole koskaan mitenkään suuntautunut tai innostunut käyttämään päihteitä.

Joskus vain turhauttaa jatkuva seinään tuijottelu ja päänsisäisessä maailmassa oleilu.

Sellainen olen ollut aina pienestä tytöstä asti. Viihdyn yksin mitään tekemättä kotona.

Ensimmäisen kerran käytin alkoholia ollessani 31-vuotias. Sen jälkeen olen elämässäni juonut noin 3-viikkoa putkeen. Ne viikot oli kyllä sellaisia, että tajusin millaista on olla normaali ihminen ja jutella muille. Tehdä ostoksia ja tuntea elävänsä. Haittapuolena toki se sumea olo jos juo liikaa ja miten tasapaino heikkenee sekä puhe sössööntyy.

Huumeet ja alkoholi tai tupakka ei koskaan kuitenkaan innostaneet.

Mikään tässä elämässä ei innosta niin paljon kuin betoniseinän tuijottaminen ja mielikuvituksessa lojuminen.

Ap on onnekas kun alkoholi sentään maistuu. Minulle ei maistu mikään. Saatan olla neljäkin päivää syömättä kun ei huvita mennä kauppaan. Enkä tunne halua syödäkään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on se vika että ei edes kiinnosta juoda alkoholia tai tupakoida. Yritin tupakoida ja huumeetkaan ei koskaan saaneet innostumaan.

Toisaalta kun käytän alkoholia väkisin viikon, niin puhelin on täynnä uusia ihmisiä ja töihinkin olen lupautunut menemään ja sitten joudun perumaan työpaikkoja ja suljen puhelimen.

En vain selvinpäin ole innostunut tapaamaan ketään tai menemään minnekään. Sitten ne morkkikset ihan kaikesta tulee myöhemmin. Tunnen morkkista vain siitä että tervehdin naapuria.

Sääli kun kännissä ei voi tehdä töitä. Selvästi alkoholi kuitenkin auttaa minut toimintakykyiseksi ja kaikenlaisia psyykelääkkeitä olen kyllä kokeillut, mutta nekin vain lamaa tuijottelemaan seinää. Ne voimistaa selvinpäin olemisen tunnetta.

En siis ole koskaan mitenkään suuntautunut tai innostunut käyttämään päihteitä.

Joskus vain turhauttaa jatkuva seinään tuijottelu ja päänsisäisessä maailmassa oleilu.

Sellainen olen ollut aina pienestä tytöstä asti. Viihdyn yksin mitään tekemättä kotona.

Ensimmäisen kerran käytin alkoholia ollessani 31-vuotias. Sen jälkeen olen elämässäni juonut noin 3-viikkoa putkeen. Ne viikot oli kyllä sellaisia, että tajusin millaista on olla normaali ihminen ja jutella muille. Tehdä ostoksia ja tuntea elävänsä. Haittapuolena toki se sumea olo jos juo liikaa ja miten tasapaino heikkenee sekä puhe sössööntyy.

Huumeet ja alkoholi tai tupakka ei koskaan kuitenkaan innostaneet.

Mikään tässä elämässä ei innosta niin paljon kuin betoniseinän tuijottaminen ja mielikuvituksessa lojuminen.

Ap on onnekas kun alkoholi sentään maistuu. Minulle ei maistu mikään. Saatan olla neljäkin päivää syömättä kun ei huvita mennä kauppaan. Enkä tunne halua syödäkään.

Oletko koskaan ajatellut vankilaa?

Vankilassa saisit tuijottaa seinää ja vain olla.

Onhan niitä harvoja jotka on hankkiutuneet vankilaan, kun normi ei vaan sovi.

Miten elätät itsesi?

Ota d- ja monivitamiinikuuri. Tuo masennus on ehkä monen kohdalla väärä sana. Itse nukuin pari kuukautta uupumusta pois ja sitten etsin sen elämän ilon pienistä asioista, enkä ole sen koomin välittänyt toisten puheista.

Vierailija kirjoitti:

Sinussa on se vialla, että käytät päihteitä.  

Jep jep taas. Varmaan 90% tästä kansasta käyttää jotain päihteitä joskus. Ap ei ole alkoholisti, pilleristi eikä narkkari. Typerä väite.

Olen ihmetellyt, että mikä minulla on (tavallisen masennuksen lisäksi). Tänään klo soi 7.30. Heräsin siihen ja olin ihan valveilla. Sängystä nousin vessaan n. 12.00 ja sitten aamupalan sain aikaan n.klo 15.00. ja siinä tämän päivän tapahtumat. Tekemistä olis vaikka kuinka. En vain pysty, muuta kuin ihan pakolliset. Ei ole nälkä eikä jano, mutta syön ja juon koska tiedän että pitää. Jalat pistelee kun kävelee, koska muuten ne on niin paikallaan.

Oon 40v. ja ollut masentunut melkein koko ikäni, alkaa todellakin virta loppua....

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt, että mikä minulla on (tavallisen masennuksen lisäksi). Tänään klo soi 7.30. Heräsin siihen ja olin ihan valveilla. Sängystä nousin vessaan n. 12.00 ja sitten aamupalan sain aikaan n.klo 15.00. ja siinä tämän päivän tapahtumat. Tekemistä olis vaikka kuinka. En vain pysty, muuta kuin ihan pakolliset. Ei ole nälkä eikä jano, mutta syön ja juon koska tiedän että pitää. Jalat pistelee kun kävelee, koska muuten ne on niin paikallaan.

Lisään vielä . Eilen kävin tunnin juoksulenkillä ja kaupassa. En muuta. En saanut edes ruokaa tehtyä ostoksistani ja söin vain leipää. En näköjään tänäänkään saa sitä ruokaa aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ota d- ja monivitamiinikuuri. Tuo masennus on ehkä monen kohdalla väärä sana. Itse nukuin pari kuukautta uupumusta pois ja sitten etsin sen elämän ilon pienistä asioista, enkä ole sen koomin välittänyt toisten puheista.

Tämä on kestänyt viisi vuotta. Ei paljon vitamiinit auta, eikä minulla ole niistä mitään puutetta.

Tällä hetkellä syön huonosti. Paha, paha masennustila. Tiedostan sen kyllä, mutta minkäs teet? Poltan tupakkaa parvekkeella ja mietin kenelle vien koirani ennen kuin tapan itseni. Elämä on. Olihan tämä joskus hauskaa. Ainakaan musta ei ikinä tule vanhaa ja lihavaa, kuten Larry Flint-leffassa se vaimo sanoi.

Ap

Toiseen ketjuun viitaten, onkos teiltä kilpirauhasarvoja missään vaiheessa testattu?