Muita masentuneita joita ei huvita mikään?

Ehdin lukea vasta aloituksen. Mulla on vähän samanlainen aika meneillään. Ei oikein huvita mikään, ei vaan huvita. Olen sisällä likaisena, apaattisena. Sitähän varten ihmiset täällä vauvapalstalla ovat!

Mutta piristyin aloituksesta. Tuli nimittäin heti mieleen että voisimme peseytyä, voisin tulla luoksesi käymään, voisimme harrastaa seksiä ja ulkoiluttaa koirasi. Sitten palaisin kotiini hoitamaan asioitani, sinä palaisit kotiisi hoitamaan omia asioitasi. Tuo olisi mun mielestä loistava järjestely.

Voisinkin nyt tästä hieman aktivoitua jotta saisin elämääni edes jotain pientä hyvää. Kiitos kun piristit, näköjään vertaistuki on arvokasta.

t. mies

Vierailija kirjoitti:

Soita kaverille? Etsi joku pieni lyhyt vapaaehtoishomma?(toisten auttaminen oikeasti piristää)

Omalla kohdalla mieliala aaltoilee, eli ei se pahin kuoppakaan ikuisesti syvene vaan tulee myös parempia päiviä. Kun semmoinen tulee, tartu siihen kaksin käsin, lähde silloin ulos jne.

Etsi paras mielihyvä/vaikeusaste -hyötysuhde aktiviteetti ja tee se:

Kirjoita ylös aktiviteetteja jotka toisivat sinulle iloa. Merkkaa niiden tuoma mielihyvä asteikolla yhdestä kymmeneen (tulisi hieman hyvä mieli - superhyvä autuuden tila) Sitten merkkaa samat jutut yhdestä kymmeneen numerolla sen mukaan kuinka vaikea ko. asia on toteuttaa. (tosi helppo - vaatii merkittävää ajallista ja/tai rahallista paneutumista ja paljon energiaa)

Nyt vähennä vaikeustason numero mielihyvänumerosta. Esim. Teekupillinen voisi olla mielihyväasteikolla 2 ja vaikeustasoa 1, joten sille jää kokonaispisteitä 1. Kun vaikka ratsastamaan opettelu toisi paljon iloa 10, mutta on juuri nyt myös tosi vaikeaa monista syistä 10, eli kokonaispisteitä se saa 0. Mutta ehkä leffailta hyvän ystävän luona olisi mielihyvätasoa 7 ja vaikeustasoa 3. Kokonaispisteitä 4, joten siitä saisi hyvän hyötysuhteen?

..

Sä olet oikeasti tosi ihana kun ehdotat tällaista, mutta kun... miten mä tän nyt selitän. Leffailta ystävän kanssa olisi varmasti upea, mutta kun en halua nähdä ketään.

Tolla sun taulukolla jos mietin asioita, niin tanssiharrastus/ ulkomaanmatka/ seksi/ kissanpentu/ oma lentokone/ mikä vaan saa tulokseksi nolla. Mikään ei kiinnosta. Tekis vaan mieli maata peiton alla 24/7 ja sulkea puhelin kokonaan.

Ehkä pitäis vaan listiä itsensä. Ei tätä kukaan jaksa.

Ap näköjään unohtaa välillä laittaa loppuun ne kirjaimet ap. No, luotan siihen, että ymmärrätte kuitenkin.

Ap. Muistin.

Tarviit vaan uutta sisältöä elämään. Jotain piristävää ja missä oot hyödyllinen. Vaikka osa-aikatyö. Onko parisuhde hyvä? Selaa jotain pinterestiä ja unelmoi. Ala vaikka muokkaamaan omaa tyyliä. Joo hassu idea mutta siis tuollaisesta voi tulla inspis elää

Olen lopettanut (vähitellen tottakai) Venlat juuri. Nyt olen ollut pari viikkoa ihan ilman. Mutta en tiedä, jaksanko! Olen niin itkuherkkä, etten voi ajatella YHTÄÄN esim. Australian eläimiä, omia entisiä eläimiä, pojan ja miniän kissoja. Kaipaan mielettömästi jotain entistä aikaa. Kävin kaupassa alueella, jossa ennen asuin. Ihan sattui sydämeen se ikävä. Piti yrittää tiukasti miettiä kauppa-asioita, ettei ala ulvomaan. Onneksi ulkona oli jo pimeää kun lähdin kaupasta ja sain vapaasti fillaroida ja itkeä.

Nukun liikaa, vaikka nukkuisin öisin, nukahtelen usein illallakin  siis ennen minun normaalia nukkumaanmenoaikaani. Asiat ovat muutenkin rempallaan, hävitän tärkeitä asioita, papereita. Onneksi on lääkäri kohta, aion pyytää uuden rauhoittavien reseptin. En tosiaankaan ole käyttänyt niitä kuin ehkä alle 10 tablettia vuodessa, mietoja vielä. Nyt on menneet taas vanhaksi.

Tämä on nyt vähän OT otsikosta, mutta onko kukaan onnistunut pääsemään eroon Venlafaksiinista? IS muuten sensuroi koko mielipidekirjoitukseni, kun uskalsin varoittaa  tuosta lääkeestä.Tosin käytin vain alkukirjainta. Ensin se kirjoitus oli siellä ja sitten se oli yhtäkkiä hävinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Ehdin lukea vasta aloituksen. Mulla on vähän samanlainen aika meneillään. Ei oikein huvita mikään, ei vaan huvita. Olen sisällä likaisena, apaattisena. Sitähän varten ihmiset täällä vauvapalstalla ovat!

Mutta piristyin aloituksesta. Tuli nimittäin heti mieleen että voisimme peseytyä, voisin tulla luoksesi käymään, voisimme harrastaa seksiä ja ulkoiluttaa koirasi. Sitten palaisin kotiini hoitamaan asioitani, sinä palaisit kotiisi hoitamaan omia asioitasi. Tuo olisi mun mielestä loistava järjestely.

Voisinkin nyt tästä hieman aktivoitua jotta saisin elämääni edes jotain pientä hyvää. Kiitos kun piristit, näköjään vertaistuki on arvokasta.

t. mies

Hienoa, että piristin, olen iloinen puolestasi, mutta sun järjestelysi ei nappaa yhtään. Mulla on mies, en hae seksiä muualta, haluan käydä suihkussa yksin eikä mun koirani pidä vieraista. Sorry. Koita vaikka sitä kuuluisaa Tinderiä jos nyt sait energiapuuskan. Ihan kaikella lämmöllä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lopetin päivittäispolttelun (kannabis) ja vähensin alkoa reilusti. Ihan uus ukko nyt. Alotekyky tulee vähän viiveellä ainakin näillä toimenpiteillä mutta eipä kaduta yhtään tällä hetkellä.

Mä poltan hatsia tosi harvoin, ehkä kerran kuukaudessa. Enkä dokaa koko ajan, välillä on kausia kun urheilen, leikin jaksavaa, tsemppaan hulluna.

Ja palaan takaisin samaan. Ei vaan kiinnosta. Mikä mussa on vialla.

Ap

Samaa olen paljon pohtinut itsekin. Noiden yllämainittujen lisäksi sain paljon virtaa siitä että lopultakin tajusin ettei sillä ole mitään väliä jos en suuria saavutakaan elämässäni tai että jos minusta ei tähän maailmaan mitään jälkeä jääkään. Vaati kyllä paljon ajatustyötä ja itsensävakuuttelua kun tämä nykyaika on sellaista saavuttamista ja itsensäkorostamista keskimäärin. Entäs lääkityksiä? Onko kokeiltu, onko lääkärin kanssa yleensäkään aiheesta keskusteltu?

On keskusteltu. Diagnoosi oli vaikea-asteinen masennustila ilman psykoottisia oireita. En syö mitään lääkkeitä, en usko mielialalääkkeisiin ollenkaan. Esim. exästäni tuli niiden ansiosta täysi zombi. Lisäksi mulla on epilepsia, lääkkeet vaan pahentaa sitä.

Tuntuu vaan siltä ettei tämä lopu ikinä. Yritin hakea apua pariin kertaan myöhemminkin, ratkaisu oli aina ne napit. Ei kiitos.

Sopiva mielialalääke nyt vain parantaisi sitä elämänlaatua. Sisältä se paraneminen lähtee, ei sitä ulkoa voi tehdä. Itse koen lääkkeen ikäänkuin pelastusrenkaana, joka pitää nenän pskan yläpuolella pahimmat ajat.

Melko ristiriitaista. Paraneminen lähtee sisältä, mutta silti pitäisi syödä nappeja jotka tulevat ulkopuolelta?

Ymmärrän näkökantasi siihen, miksi tahdot syödä niitä, mutta minä en halua. En tahdo etsiä kuukausitolkulla sitä Sopivaa lääkettä ja käyttää kehoani koekaniinina.

En tarkoita tätä pahalla, mutta tunnen ihmisen lääkealalta, joka nimenomaan painotti, että älä ikinä syö SSRI-lääkkeitä. Käytännössä samaa pskaa eri nimillä.

En halua muuttua tunteettomaksi, en halua saada sairaskohtausta, en halua vieroitusoireita enkä halua aivojeni muuttuvan pysyvästi. Ei. Jotain muuta on keksittävä, en vaan tiedä mitä.

Ap

Lääkkeet vaikuttaa sisäisesti, palauttaa aivojen väärinmennyttä kemiaa. Kun sisällä olo paranee, myös jaksaa enemmän ja siitä se pallo lähtee vierimään parempaa oloa kohti. Onko lääkekielteisyytesi syy vain jonkun random "asiantuntijan" väite? Jos lääkealan ihminen sanoisi, että älä syö syöpälääkkeitä, ne tappaa? Tai verenpainelääkettä, kun ne on ihan yhtä tyhjän kanssa? 

Itse olen myös jossain määrin lääkekielteinen, olen 30 vuoden ajan taistellut masennuksen kanssa ja kokeillut lukuisia lääkkeitä, välillä voitolla ja välillä häviöllä. Minulla masennus ei tule ikinä paranemaan. Pääsin eläkkeelle, ja silloin päätin myös jättää kaikki lääkkeet pois. Ajattelin, että ne on vain pitäneet minut ns. työkunnossa, ja kun ei tarvitse olla töissä, voisin hyvin pärjätä ilman.

Kaksi vuotta olin täysin ilman, sitten tuli kurja kesä, jolloin ei tullut kesää ollenkaan. Muitakin ongelmia kasautui, eikä minulla ollut minkäänlaista kykyä kestää arkea. Läheiset huolestuivat, ja itsekin monen vuoden kokemuksella (tosin aina sitä sairautta ei itse huomaa) tajusin, että olen liian pohjalla, ja aloitin vanhan, jo joskus käyttämäni vähäsivuvaikutuksisen lääkkeen. Voi olla, että lumevaikutustakin oli, mutta olo oli kuin säkki olisi nostettu päästä pois. Aivan käsittämättömän hyvä! Nyt olen jatkanut sitä hyvin pienellä annoksella, itse määritellyt sen sopivaksi. Voin nostaa annosta jos olo huononee, mutta en edes tajuaisi sen vaikutusta, jos en olisi ollut silloin kahta vuotta kokonaan ilman. 

Mitään rauhoittavia en kyllä suosittele, ne kyllä turruttaa zombieksi, vaikka elämä onkin helpompi kestää niiden kanssa. 

Täällä masentunut, joka ei ole koskaan käyttänyt päihteitä. Ei voi vain nostaa aina päihteitä masennuksen aiheuttajaksi. Kyllä se on jossain muualla. Elän myös keskiverto suomalaista terveellisemmin. Minulla masennuksen syynä on burnout töistä, kun en irtisanoutunut ajoissa.

Vieroittaja kirjoitti:

Olen lopettanut (vähitellen tottakai) Venlat juuri. Nyt olen ollut pari viikkoa ihan ilman. Mutta en tiedä, jaksanko! Olen niin itkuherkkä, etten voi ajatella YHTÄÄN esim. Australian eläimiä, omia entisiä eläimiä, pojan ja miniän kissoja. Kaipaan mielettömästi jotain entistä aikaa. Kävin kaupassa alueella, jossa ennen asuin. Ihan sattui sydämeen se ikävä. Piti yrittää tiukasti miettiä kauppa-asioita, ettei ala ulvomaan. Onneksi ulkona oli jo pimeää kun lähdin kaupasta ja sain vapaasti fillaroida ja itkeä.

Nukun liikaa, vaikka nukkuisin öisin, nukahtelen usein illallakin  siis ennen minun normaalia nukkumaanmenoaikaani. Asiat ovat muutenkin rempallaan, hävitän tärkeitä asioita, papereita. Onneksi on lääkäri kohta, aion pyytää uuden rauhoittavien reseptin. En tosiaankaan ole käyttänyt niitä kuin ehkä alle 10 tablettia vuodessa, mietoja vielä. Nyt on menneet taas vanhaksi.

Tämä on nyt vähän OT otsikosta, mutta onko kukaan onnistunut pääsemään eroon Venlafaksiinista? IS muuten sensuroi koko mielipidekirjoitukseni, kun uskalsin varoittaa  tuosta lääkeestä.Tosin käytin vain alkukirjainta. Ensin se kirjoitus oli siellä ja sitten se oli yhtäkkiä hävinnyt.

Olen tuo 30 vuotta kärsinyt, käytin juuri ennen eläkkeellejäämistäni Venloja. Kannattaa lopettaa ne hyvin vähittäin, hissukseen, ihan pieniä muruja lopulta syöden. Kyllähän niistä vieroitusoireita tuli, mutta lopettaminen kannatti. En kyllä uskaltanut psykiatrille kertoa, että lopetin...

Vierailija kirjoitti:

Täällä masentunut, joka ei ole koskaan käyttänyt päihteitä. Ei voi vain nostaa aina päihteitä masennuksen aiheuttajaksi. Kyllä se on jossain muualla. Elän myös keskiverto suomalaista terveellisemmin. Minulla masennuksen syynä on burnout töistä, kun en irtisanoutunut ajoissa.

Kiitos. Mulla sama, kun sain masennusdiagnoosin käytin tasan kahvia. Syön (silloin kun syön) erittäin terveellisesti. Käytän paljon kasviksia, pidän salaateista, en osta koskaan eineksiä, jotain pizzaa tms. syön kotiin tilattuna ehkä kerran puolessa vuodessa.

Nyt juon. Miksi? Koska mitä vtun väliä. Toivon lähinnä kuolemaa, ei paljon kiinnosta joku terveyteni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lopetin päivittäispolttelun (kannabis) ja vähensin alkoa reilusti. Ihan uus ukko nyt. Alotekyky tulee vähän viiveellä ainakin näillä toimenpiteillä mutta eipä kaduta yhtään tällä hetkellä.

Mä poltan hatsia tosi harvoin, ehkä kerran kuukaudessa. Enkä dokaa koko ajan, välillä on kausia kun urheilen, leikin jaksavaa, tsemppaan hulluna.

Ja palaan takaisin samaan. Ei vaan kiinnosta. Mikä mussa on vialla.

Ap

Samaa olen paljon pohtinut itsekin. Noiden yllämainittujen lisäksi sain paljon virtaa siitä että lopultakin tajusin ettei sillä ole mitään väliä jos en suuria saavutakaan elämässäni tai että jos minusta ei tähän maailmaan mitään jälkeä jääkään. Vaati kyllä paljon ajatustyötä ja itsensävakuuttelua kun tämä nykyaika on sellaista saavuttamista ja itsensäkorostamista keskimäärin. Entäs lääkityksiä? Onko kokeiltu, onko lääkärin kanssa yleensäkään aiheesta keskusteltu?

On keskusteltu. Diagnoosi oli vaikea-asteinen masennustila ilman psykoottisia oireita. En syö mitään lääkkeitä, en usko mielialalääkkeisiin ollenkaan. Esim. exästäni tuli niiden ansiosta täysi zombi. Lisäksi mulla on epilepsia, lääkkeet vaan pahentaa sitä.

Tuntuu vaan siltä ettei tämä lopu ikinä. Yritin hakea apua pariin kertaan myöhemminkin, ratkaisu oli aina ne napit. Ei kiitos.

Sopiva mielialalääke nyt vain parantaisi sitä elämänlaatua. Sisältä se paraneminen lähtee, ei sitä ulkoa voi tehdä. Itse koen lääkkeen ikäänkuin pelastusrenkaana, joka pitää nenän pskan yläpuolella pahimmat ajat.

Melko ristiriitaista. Paraneminen lähtee sisältä, mutta silti pitäisi syödä nappeja jotka tulevat ulkopuolelta?

Ymmärrän näkökantasi siihen, miksi tahdot syödä niitä, mutta minä en halua. En tahdo etsiä kuukausitolkulla sitä Sopivaa lääkettä ja käyttää kehoani koekaniinina.

En tarkoita tätä pahalla, mutta tunnen ihmisen lääkealalta, joka nimenomaan painotti, että älä ikinä syö SSRI-lääkkeitä. Käytännössä samaa pskaa eri nimillä.

En halua muuttua tunteettomaksi, en halua saada sairaskohtausta, en halua vieroitusoireita enkä halua aivojeni muuttuvan pysyvästi. Ei. Jotain muuta on keksittävä, en vaan tiedä mitä.

Ap

Lääkkeet vaikuttaa sisäisesti, palauttaa aivojen väärinmennyttä kemiaa. Kun sisällä olo paranee, myös jaksaa enemmän ja siitä se pallo lähtee vierimään parempaa oloa kohti. Onko lääkekielteisyytesi syy vain jonkun random "asiantuntijan" väite? Jos lääkealan ihminen sanoisi, että älä syö syöpälääkkeitä, ne tappaa? Tai verenpainelääkettä, kun ne on ihan yhtä tyhjän kanssa? 

Itse olen myös jossain määrin lääkekielteinen, olen 30 vuoden ajan taistellut masennuksen kanssa ja kokeillut lukuisia lääkkeitä, välillä voitolla ja välillä häviöllä. Minulla masennus ei tule ikinä paranemaan. Pääsin eläkkeelle, ja silloin päätin myös jättää kaikki lääkkeet pois. Ajattelin, että ne on vain pitäneet minut ns. työkunnossa, ja kun ei tarvitse olla töissä, voisin hyvin pärjätä ilman.

Kaksi vuotta olin täysin ilman, sitten tuli kurja kesä, jolloin ei tullut kesää ollenkaan. Muitakin ongelmia kasautui, eikä minulla ollut minkäänlaista kykyä kestää arkea. Läheiset huolestuivat, ja itsekin monen vuoden kokemuksella (tosin aina sitä sairautta ei itse huomaa) tajusin, että olen liian pohjalla, ja aloitin vanhan, jo joskus käyttämäni vähäsivuvaikutuksisen lääkkeen. Voi olla, että lumevaikutustakin oli, mutta olo oli kuin säkki olisi nostettu päästä pois. Aivan käsittämättömän hyvä! Nyt olen jatkanut sitä hyvin pienellä annoksella, itse määritellyt sen sopivaksi. Voin nostaa annosta jos olo huononee, mutta en edes tajuaisi sen vaikutusta, jos en olisi ollut silloin kahta vuotta kokonaan ilman. 

Mitään rauhoittavia en kyllä suosittele, ne kyllä turruttaa zombieksi, vaikka elämä onkin helpompi kestää niiden kanssa. 

Hienoa, että sinulle toimii. Edelleenkin, minä en halua. Ketipinor aiheutti sairaskohtauksen, Opamoxin avulla en tiennyt edes missä menen. Kokeilin myös kahta mielialalääkettä joiden nimeä en muista, mitään muuta ei tapahtunut, kuin etten saanut enää unta. Ei mulle mitään nappeja enää ikinä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tarviit vaan uutta sisältöä elämään. Jotain piristävää ja missä oot hyödyllinen. Vaikka osa-aikatyö. Onko parisuhde hyvä? Selaa jotain pinterestiä ja unelmoi. Ala vaikka muokkaamaan omaa tyyliä. Joo hassu idea mutta siis tuollaisesta voi tulla inspis elää

Mulla oli osa-aikatyö. Mä olen tehnyt sitä ennen töitä raivolla 15-vuotiaasta asti. En vaan pystynyt. Kun ei jaksa edes kättä nostaa ja itsemurha-ajatukset pyörii mielessä, mites menet töihin? Masensi itseänikin vaan lisää. Parisuhde on hyvä ja pidän tyylistäni (silloin kun jaksan näyttää ihmiseltä). Kiitos ajatuksesta kuitenkin.

Ap

Se koira äkkiä jollekin joka huolehtii!!! Idiootti

Mies soitti. Se on alle tunnin päästä kotona. V*ttuuuuu. Nyt äkkiä kauppaan ja sitten tekemään ruokaa. Se vihaa mua ku juon taas kaljaa. Olen paha ihminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Se koira äkkiä jollekin joka huolehtii!!! Idiootti

Kiitos huolenpidostasi, oikein hyvin voivalta ja terveeltä tuo näyttää. Jos mulla on tänään huono päivä, ei se tarkoita, etten 99% ajasta huolehtisi koirastani. Kirjaimellisesti kuorsaa mun vieressäni, ei näytä olevan mikään hätä.

Ruokaa on kaapissa, on leluja, älypeli, valo jotta näkyy ulkona kiinni valjaissa. Harjaan nyt karvanlähtöaikaan päivittäin, käydään koirapuistossa ja leikitään.

Älä jaksa syyllistää. Nyt lähden kauppaan (ja otan koiran mukaan!)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vieroittaja kirjoitti:

Olen lopettanut (vähitellen tottakai) Venlat juuri. Nyt olen ollut pari viikkoa ihan ilman. Mutta en tiedä, jaksanko! Olen niin itkuherkkä, etten voi ajatella YHTÄÄN esim. Australian eläimiä, omia entisiä eläimiä, pojan ja miniän kissoja. Kaipaan mielettömästi jotain entistä aikaa. Kävin kaupassa alueella, jossa ennen asuin. Ihan sattui sydämeen se ikävä. Piti yrittää tiukasti miettiä kauppa-asioita, ettei ala ulvomaan. Onneksi ulkona oli jo pimeää kun lähdin kaupasta ja sain vapaasti fillaroida ja itkeä.

Nukun liikaa, vaikka nukkuisin öisin, nukahtelen usein illallakin  siis ennen minun normaalia nukkumaanmenoaikaani. Asiat ovat muutenkin rempallaan, hävitän tärkeitä asioita, papereita. Onneksi on lääkäri kohta, aion pyytää uuden rauhoittavien reseptin. En tosiaankaan ole käyttänyt niitä kuin ehkä alle 10 tablettia vuodessa, mietoja vielä. Nyt on menneet taas vanhaksi.

Tämä on nyt vähän OT otsikosta, mutta onko kukaan onnistunut pääsemään eroon Venlafaksiinista? IS muuten sensuroi koko mielipidekirjoitukseni, kun uskalsin varoittaa  tuosta lääkeestä.Tosin käytin vain alkukirjainta. Ensin se kirjoitus oli siellä ja sitten se oli yhtäkkiä hävinnyt.

Olen tuo 30 vuotta kärsinyt, käytin juuri ennen eläkkeellejäämistäni Venloja. Kannattaa lopettaa ne hyvin vähittäin, hissukseen, ihan pieniä muruja lopulta syöden. Kyllähän niistä vieroitusoireita tuli, mutta lopettaminen kannatti. En kyllä uskaltanut psykiatrille kertoa, että lopetin...

Valehtelet psykiatrille tai siis ainakin salaat häneltä asioita. Oho. Taidat olla aikamoisen kiero manipuloijasosio'paatti. Ainakin siis psykiatrisi mielestä jos hänelle joskus selviää että olet valehdellut hänelle. Joten jos joskus vielä tarvitset psykiatria niin mene eri psykiatrille.

Mullakin oli aikoinaan pelkotiloja kun kävin "mielenterveyshoidoissa" koska aina piti epäröidä että mitä uskalsi kertoa psykiatrille, koska aina jos kerroin jotain hänen mielestään "väärää" niin hän alkoi huutaa mulle. No, pelkotilani ja muutkin mielenterveysongelmani vähenivät huomattavasti kun lakkasin käymästä hoidoissa.

Vierailija kirjoitti:

Se on niin helppo poimia tuo juominen syylliseksi... Mutta joskus masentuneena ei vaan jaksa eikä kestä elämää ilmankaan. Ja kun moni meistä on jo monta kertaa kokeillut olla myös ilman päihteitä, eikä se ole auttanut yhtään mitään. Entistä ankeampaa vaan ollut elämä, kun ei saa edes tilapäisesti kemiallista helpotusta nousuhumalasta. 

100% tämä. Enhän minä saisi aikaani kulumaan ilman alkoholia. Mitä tällainen yksinäinen piruparka sitten kaiket päivät tekisi. Okei, luen kirjoja, käyn kävelemässä, kuuntelen musiikkia ja kaikkea muuta, mitä yksinäisten kehotetaan tekemään, mutta ei se riitä. Miksi minä EN joisi?

Ite heräsin pari tuntia sitten ja mietin vaan mitä herkkua menisin ostamaan kaupasta 😩 töitä olen hakenut ties kuinka kauan mutta ei täällä näköjään kelpaa kuin vaan työkokeiluun :( ihmissuhteissakaan ei ole kehumista ja tämä varmaan masentaa mua eniten.. olen oikeasti hyvä ystävä ja kumppani mutta sitä ei arvosteta :( saan vain paskoja ihmisiä elämääni.. mutta ei tämä itsesääli auta huomenna uus päivä ja yritetään paremmin!

eläinräääääkkääjä, vie se vtun koira ulos!! kuspää

Mulla on ollut ihan paska elämä ja olisin joutanut abortoiduksi.

Välillä on hirveitä kausia, että pistän verhot kiinni. Kissan naukuminenkin inhottaa. Meinasin viedä sen metsään kuolemaan, mut tulin tolkkuihini. Juon, katson pornoa ja koti on kaatopaikka. Kuukausien postit ovat lattialla.

Oon usein yrittänyt itsaria. Joskus poliisit ovat tulleet ja vieneet pois.

N