Jääkö osa-aikatyön palkasta enemmän käteen kuin jos eläisi kelan tuilla?

Riippuu ihan siitä millaisia maksuja sinulta menee ja mitä tukia saat nyt niiden maksamiseen.

Minulle jää vielä nyt, kun bruttopalkka on 1300 euroa ( eikä ole liiton rahaa)

Mutta hallituksen uudistusten jälkeen jää juurikin se työssä käymisen ilo ( tai tärkeys)

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä millaisia maksuja sinulta menee ja mitä tukia saat nyt niiden maksamiseen.

Sähkö, kotivakuutus, ei lääkkeitä. Ja kuljen pyörällä

Riippuu myös siitä kuinka paljon kuluja sulla on kuussa. Mun nettopalkka osa-aikaisesta myyjän työstä on 1100-1400 lisistä riippuen, ja tulen ihan ok toimeen koska asumismenot on vain 500€/kk ja pystyn kulkemaan työmatkat kävellen joten ei ole autoa. Asun yksin. 

Jos työnantaja maksaa sulle palkan (ei valtion tuella työllistettävä) on parempi pysyä työssä. Elämälle tulee jokin rytmitys, sos suhteet, itsetunnon kohentuminen, mahd terveyspalvelut. 

Jonkun aikaa menee pienemmällä palkalla, ei kuitenkaan eläkepviin saakka. Eläkekertymä olematon. 

Ei ole palkitsevaa anoa kk kelan tukia, mut itse tiedät parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Jos työnantaja maksaa sulle palkan (ei valtion tuella työllistettävä) on parempi pysyä työssä. Elämälle tulee jokin rytmitys, sos suhteet, itsetunnon kohentuminen, mahd terveyspalvelut. 

Jonkun aikaa menee pienemmällä palkalla, ei kuitenkaan eläkepviin saakka. Eläkekertymä olematon. 

Ei ole palkitsevaa anoa kk kelan tukia, mut itse tiedät parhaiten.

Kun olin työttömänä niin elämässäni oli parempi rytmitys kuin työelämässä ollessa. Sain kuntoilla säännöllisesti ja päättää itse päivän ohjelman joten sinällään työtön pystyy nauttimaan elämästään paremmin kuin työssä oleva. Ainoa motiivi työlle on raha jolla ihminen myy aikaansa työnantajalle. Eli sinällään se kuinka paljon arvostaa omaa aikaansa ja tarvitseeko elämäänsä luksusta määrittää sen millaista työtä kannattaa tai haluaa tehdä.

Sanoisin että itselläni raja kulkee siinä 2000€ tuntumassa. Työstä saatavan korvauksen tulee olla sellainen että se motivoi jotenkin ja kattaa reilusti ne kulut joita työn tekemisestä aiheutuu. En pidä ihmisten jakamisesta työntekijöihin ja työnantajiin koska kumpikin myy jotain. Työntekijä myy aikaansa korvausta ja työpanosta vastaan, työnantaja haluaa ostaa sen saadakseen näillä itselleen rahallista hyötyä. Eli siis kumpikin tekee kauppaa hyötyäkseen mahdollisimman paljon toisesta. Jos työntekijästä tuntuu että hän antaa suuremman panoksen kuin rahallinen korvaus on ja työnantaja käyttää häntä hyväkseen ajaudutaan ikävään tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työnantaja maksaa sulle palkan (ei valtion tuella työllistettävä) on parempi pysyä työssä. Elämälle tulee jokin rytmitys, sos suhteet, itsetunnon kohentuminen, mahd terveyspalvelut. 

Jonkun aikaa menee pienemmällä palkalla, ei kuitenkaan eläkepviin saakka. Eläkekertymä olematon. 

Ei ole palkitsevaa anoa kk kelan tukia, mut itse tiedät parhaiten.

Kun olin työttömänä niin elämässäni oli parempi rytmitys kuin työelämässä ollessa. Sain kuntoilla säännöllisesti ja päättää itse päivän ohjelman joten sinällään työtön pystyy nauttimaan elämästään paremmin kuin työssä oleva. Ainoa motiivi työlle on raha jolla ihminen myy aikaansa työnantajalle. Eli sinällään se kuinka paljon arvostaa omaa aikaansa ja tarvitseeko elämäänsä luksusta määrittää sen millaista työtä kannattaa tai haluaa tehdä.

Näinpä. Miksi aina kuvitellaan että työttömillä olisi elämänhallinta ongelmia, unirytmi sekaisin ja päihdeongelmia? Monet työttömät elää hyvinkin rytmitettyä elämää johon kuuluu runsaasti sosiaalisia suhteita. Toki työssäkäyvä saa yleensä (mutta ei aina) enemmän rahaa mitä työtön, ja jos saa työterveyshuollon, niin lääkäriin pääsee nopeammin. Mutta ei työssäkäynnistä muuten ole välttämättä mitään muita hyötyjä. Päinvastoin työssäkäynti voi heikentää hyvinvointia koska voi tulla niin paljon esim stressiä tai vuorotyössä uniongelmia.

Jäähän nyt toki.

Riippuu. Esim. Pk-seudulla yksiöt ovat niin kalliita, että eipä juuri.