Lue keskustelun säännöt.
Kuinka petit tai petät kumppaniasi?
08.01.2020 |
Mikä ajaa tai ajoi sinut tekemään niin? Miksi haluat kahta suhdetta samaan aikaan? Tuntuuko se hyvältä?
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Miehiltä puuttuu kokonaan tarve olla itse haluttuja - se on uskomatonta! Voidaan mätisäkkiruhoisina, lahoavalihaisina kasoina kivuta nuoren naisen päälle haisemaan ja nylkyttämään vaikka toisen pahoinvointi ja inhotus näkyisi. Ei tunnu missään.
Tältä se kyllä usein tuntuu. Hieno viesti, inhon väreitä lähti kulkemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pettänyt kaikkia kumppaneitani 30 vuoden aikana.
En kadu enkä häpeä.
Nykyisellään avoliitossa ja vuodessa n.120 uutta sukupuolikumppania.
Käytännössä kaikki alle 25vM.55
:D ja mistäköhän 55-v. roikkupalli saa vuodessa yli sata uutta seksikumppania? No rahalla kenties, mutta enpä olisi itse hirveästi täällä kehumassa :D
No tuo on se Thaikuissa asuva hyväksikäyttäjä - aiemmin jo kirjoitti ketjuun. Rahalla tietysti, ei teinitytöt ilmaiseksi papoille anna, edes hädänalaiset. Miehiltä puuttuu kokonaan tarve olla itse haluttuja - se on uskomatonta! Voidaan mätisäkkiruhoisina, lahoavalihaisina kasoina kivuta nuoren naisen päälle haisemaan ja nylkyttämään vaikka toisen pahoinvointi ja inhotus näkyisi. Ei tunnu missään.
Aivan ihanaa verbaliikkaa! :D
Olen pettänyt muutaman kerran työreissuilla, lähinnä vaihtelunhalusta, vaikka meillä on hyvä seksielämä. Puolisoni on melko pienitissinen ja fantasioin suurista rinnoista, joten muutaman isotissisen neitosen ja naisen kanssa on tullut oltua. Yleisesti pettäminen ei minua kiinnosta.
Vaihtelunhalua kirjoitti:
Olen pettänyt muutaman kerran työreissuilla, lähinnä vaihtelunhalusta, vaikka meillä on hyvä seksielämä. Puolisoni on melko pienitissinen ja fantasioin suurista rinnoista, joten muutaman isotissisen neitosen ja naisen kanssa on tullut oltua. Yleisesti pettäminen ei minua kiinnosta.
Tosi outoa! Vain lapsinaisvartalo aikuisnännein väräyttää viisaria!
M55
Vaihtelunhalua kirjoitti:
Olen pettänyt muutaman kerran työreissuilla, lähinnä vaihtelunhalusta, vaikka meillä on hyvä seksielämä. Puolisoni on melko pienitissinen ja fantasioin suurista rinnoista, joten muutaman isotissisen neitosen ja naisen kanssa on tullut oltua. Yleisesti pettäminen ei minua kiinnosta.
Ja taas joku vienti-inssi!
Eipä yllätä!
Ihmiskunnan saastaa ja alkulimaa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin teininä seurustelusuhteessa. Oltiin vain käsi kädessä-tasolla touhuissamme. Kuukausi seurusteltua selvisi että kumppani oli patologinen valehtelija (oli huijannut henkilöllisyydestään lähtien) ja huumausainerikollinen. Aloin pelätä häntä kun hän alkoi osoittaa väkivaltaisia puoliaan. Olin miettinyt eroa muutaman viikon ennen sen tekoa. Muutama päivä ennen kuin pistin 1,5kk kestäneen suhteen poikki pussailin kännissä festarilla toisen kanssa. Ei kaduttanut kun en rakastanut seurustelukumppania ja ero tuntui huojennukselta. Vanhemmalla iällä en pettäisi suhteessa, ero ensin ennen seuraaviin koskemista. Onneksi nykyisin on onnellinen ja tasapainoinen suhde
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?
Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.
Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.
Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.
Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.
En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.
Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.
Aika rankkaa tekstiä ja analyysiä työnnät tänne... :-/
Voisitko hieman avata miksi assosioit vienti-inssit ja pedaripiirteet noin vahvasti toisiinsa?
Alkaa hieman häiritä tuo, oman kokemukseni mukaan ihan aikuista seuraa kuitenkin suurin osa hakee.Sinullahan on vaimo joka myös voi hakea tarpeidensa tyydytyksen mistä milloinkin haluaa.
Eikö se näin ole?
Ettähän te silloin toisianne petä jos asia on näin järjestetty.
Olet väärässä ketjussa.En pidä ajatuksesta että vaimollani olisi syrjähyppyjä.
Toisaalta en halua kehittää ajatuksesta mitään pakkomiellettäkään, olen päättänyt luottaa häneen.Nyt kun vastasin kysymykseesi, vastaatko ystävällisesti tuohon minun esittämääni...
Eli vaimosi ei saa tehdä samaa kuin sinä.
Pitihän se arvata.
Tässä se on nyt rautalangasta väännettynä miksi avoimia suhteita ei oikeasti paljoa ole.
Itselle varataan eri oikeudet kuin annettaisiin toiselle.
Pesunkestävä kaksinaismoralisti.En ymmärrä logiikkaasi.
Leikitään hetki ajatusleikkiä että vaimoni pettäisi minua (voi olla tottakin, en voi mistään 100% varmuudella tietää).En usko että vaimoni varsinaisesti riemastuisi jos kuulisi minun olleen uskoton, luulisin että hän olisi minuun pettynyt, ja ihan yhtä paljon verrattuna tilanteeseen jossa hän on itse ollut uskollinen.
P.S. Et ole vieläkään vastannut minun kysymykseeni, siihen lienee joku syy?
Olen eri, mutta mielestäni olennainen kysymys ei ole se, pettyykö vaimo vai ei, vaan se, että eikö tasa-arvoisessa ja reilussa parisuhteessa kummankin pitäisi saada halutessaan pelata samoilla säännöillä? Jos kyse on pelkästä seksistä, niin ei varmaan sitten haittaa, jos vaimokin sitä halutessaan muiden kanssa harrastaa. Kyllä pitkä ja vakaa parisuhde yleensä joitain pettymyksiä kestää ja pettymysten myötä suhdetta voidaan yrittää myös parantaa.
Kaksinaismoralismi tässä asiassa on juurikin sitä, että omalle pettämiselle kyllä löydetään oikeutettuja syitä, mutta toiselta niitä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei sitten hyväksytäkään. Ja tästä itsekkäästä syystä ei haluta sitä avointa suhdetta yhdessä sovituilla pelisäännöillä.
Tottakai molemmat saa pelata samoilla säännöillä, en ole missään kirjoituksissani tällaista kieltänyt.
Päinvastoin, olen pitänyt vaimoni uskottomuutta ihan mahdollisena skenaariona.
(Olisi todella typerää ja sinisilmäistä pitää sitä täysin mahdottomana, jo ihan tilastojenkin valossa...)Ihan yhtä vähän kun vaimoni tietää minun tekemisistäni silloin kun olen matkoilla, minä tiedän hänen...
Eli loppujen lopuksi reilu peli molemmin puolin.No ei se siinä mielessä ole reilu peli molemmin puolin, että vaimosi ilmeisesti elää edelleen siinä uskossa, että aikaisempi sopimuksenne ylsiavioisesta liitosta on edelleen voimassa. Ehkä vaimosi on periaatteellisempi ihminen kuin sinä: häntä voisi kiinnostaa olla myös muiden kanssa, mutta hän ei niin tee kunnioituksesta sinua ja liittoanne kohtaan ja olettaa sinun elävän samoin? Samalla tavalla, kun sinä nyt oletat, että hän voisi pettää kun sinäkin petät. Reilumpaa olisi avata suhde myös muille osapuolille. Mikäli tästä päästään sopimukseen, myös keskinäinen suhteenne voisi vahvistua avoimuuden myötä.
Avoimissa suhteissa on mielestäni sellainen perustavaa laatua oleva ongelma, että ennemmin tai myöhemmin mustasukkaisuuden peikko astelee estradille...
”Valkoinen valhe” on armeliaampi kuin tuskallinen totuus, näin se vaan menee.
Armollisesta valheesta tulee paljastuessaan valitettavasti armoton. Oletan rutinoituneesti pettävän luottavan itseensä siinä ettei paljastu. Harjoittelemalla kehittyy, ei enää jännitä kun riittävän usein pettää ja harjaantuu valehteluun. Oletan, en tiedä. Ehkä enemmän kiinnostaa kuitenkin se, mitä pettäjä ajattelee siitä epätoivotummasta lopputulemasta. Onko se kumppanin syy, jos ei ole uskonut valheisiin ja itsepintaisesti ottanut selvää totuudesta? Onko vähemmän, jos kaikki on paljastunut jollain muulla tavalla? Onko lainkaan, ottaako pettäjä vastuun tekemisistään jos oma suhde on ollut kunnossa kumppanin tai molempien mielestä?
Usein muistutetaan ettei pettäminen ole petetyn syy. Jossain vaiheessa petettykin saattaa muistaa sen. Kuitenkin, mitä useammin itsensä tuosta tilanteesta löytää, sen epätodennäköisempää lienee yrittää uudelleen (yksilökohtaista toki, tietenkin). Pettäjä voi jatkaa jonkun muun kanssa, petetty välttämättä ei. Ajatteleeko pettäjä sitä lainkaan, tarvitseeko edes kun luottaa omiin kykyihinsä peittää pettäminen? Jos parisuhde hajoaa tuosta syystä ja petetyn maailma järkkyy, mitä pettäjä silloin ajattelee ex-kumppaninsa tilanteesta? Ei mitään? Elämä ei ole reilua, pitäisi oppia kovemmaksi? Jotain muuta? eri
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?
Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.
Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.
Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.
Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.
En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.
Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.
Aika rankkaa tekstiä ja analyysiä työnnät tänne... :-/
Voisitko hieman avata miksi assosioit vienti-inssit ja pedaripiirteet noin vahvasti toisiinsa?
Alkaa hieman häiritä tuo, oman kokemukseni mukaan ihan aikuista seuraa kuitenkin suurin osa hakee.Sinullahan on vaimo joka myös voi hakea tarpeidensa tyydytyksen mistä milloinkin haluaa.
Eikö se näin ole?
Ettähän te silloin toisianne petä jos asia on näin järjestetty.
Olet väärässä ketjussa.En pidä ajatuksesta että vaimollani olisi syrjähyppyjä.
Toisaalta en halua kehittää ajatuksesta mitään pakkomiellettäkään, olen päättänyt luottaa häneen.Nyt kun vastasin kysymykseesi, vastaatko ystävällisesti tuohon minun esittämääni...
Eli vaimosi ei saa tehdä samaa kuin sinä.
Pitihän se arvata.
Tässä se on nyt rautalangasta väännettynä miksi avoimia suhteita ei oikeasti paljoa ole.
Itselle varataan eri oikeudet kuin annettaisiin toiselle.
Pesunkestävä kaksinaismoralisti.En ymmärrä logiikkaasi.
Leikitään hetki ajatusleikkiä että vaimoni pettäisi minua (voi olla tottakin, en voi mistään 100% varmuudella tietää).En usko että vaimoni varsinaisesti riemastuisi jos kuulisi minun olleen uskoton, luulisin että hän olisi minuun pettynyt, ja ihan yhtä paljon verrattuna tilanteeseen jossa hän on itse ollut uskollinen.
P.S. Et ole vieläkään vastannut minun kysymykseeni, siihen lienee joku syy?
Olen eri, mutta mielestäni olennainen kysymys ei ole se, pettyykö vaimo vai ei, vaan se, että eikö tasa-arvoisessa ja reilussa parisuhteessa kummankin pitäisi saada halutessaan pelata samoilla säännöillä? Jos kyse on pelkästä seksistä, niin ei varmaan sitten haittaa, jos vaimokin sitä halutessaan muiden kanssa harrastaa. Kyllä pitkä ja vakaa parisuhde yleensä joitain pettymyksiä kestää ja pettymysten myötä suhdetta voidaan yrittää myös parantaa.
Kaksinaismoralismi tässä asiassa on juurikin sitä, että omalle pettämiselle kyllä löydetään oikeutettuja syitä, mutta toiselta niitä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei sitten hyväksytäkään. Ja tästä itsekkäästä syystä ei haluta sitä avointa suhdetta yhdessä sovituilla pelisäännöillä.
Tottakai molemmat saa pelata samoilla säännöillä, en ole missään kirjoituksissani tällaista kieltänyt.
Päinvastoin, olen pitänyt vaimoni uskottomuutta ihan mahdollisena skenaariona.
(Olisi todella typerää ja sinisilmäistä pitää sitä täysin mahdottomana, jo ihan tilastojenkin valossa...)Ihan yhtä vähän kun vaimoni tietää minun tekemisistäni silloin kun olen matkoilla, minä tiedän hänen...
Eli loppujen lopuksi reilu peli molemmin puolin.No ei se siinä mielessä ole reilu peli molemmin puolin, että vaimosi ilmeisesti elää edelleen siinä uskossa, että aikaisempi sopimuksenne ylsiavioisesta liitosta on edelleen voimassa. Ehkä vaimosi on periaatteellisempi ihminen kuin sinä: häntä voisi kiinnostaa olla myös muiden kanssa, mutta hän ei niin tee kunnioituksesta sinua ja liittoanne kohtaan ja olettaa sinun elävän samoin? Samalla tavalla, kun sinä nyt oletat, että hän voisi pettää kun sinäkin petät. Reilumpaa olisi avata suhde myös muille osapuolille. Mikäli tästä päästään sopimukseen, myös keskinäinen suhteenne voisi vahvistua avoimuuden myötä.
Avoimissa suhteissa on mielestäni sellainen perustavaa laatua oleva ongelma, että ennemmin tai myöhemmin mustasukkaisuuden peikko astelee estradille...
”Valkoinen valhe” on armeliaampi kuin tuskallinen totuus, näin se vaan menee.
Armollisesta valheesta tulee paljastuessaan valitettavasti armoton. Oletan rutinoituneesti pettävän luottavan itseensä siinä ettei paljastu. Harjoittelemalla kehittyy, ei enää jännitä kun riittävän usein pettää ja harjaantuu valehteluun. Oletan, en tiedä. Ehkä enemmän kiinnostaa kuitenkin se, mitä pettäjä ajattelee siitä epätoivotummasta lopputulemasta. Onko se kumppanin syy, jos ei ole uskonut valheisiin ja itsepintaisesti ottanut selvää totuudesta? Onko vähemmän, jos kaikki on paljastunut jollain muulla tavalla? Onko lainkaan, ottaako pettäjä vastuun tekemisistään jos oma suhde on ollut kunnossa kumppanin tai molempien mielestä?
Usein muistutetaan ettei pettäminen ole petetyn syy. Jossain vaiheessa petettykin saattaa muistaa sen. Kuitenkin, mitä useammin itsensä tuosta tilanteesta löytää, sen epätodennäköisempää lienee yrittää uudelleen (yksilökohtaista toki, tietenkin). Pettäjä voi jatkaa jonkun muun kanssa, petetty välttämättä ei. Ajatteleeko pettäjä sitä lainkaan, tarvitseeko edes kun luottaa omiin kykyihinsä peittää pettäminen? Jos parisuhde hajoaa tuosta syystä ja petetyn maailma järkkyy, mitä pettäjä silloin ajattelee ex-kumppaninsa tilanteesta? Ei mitään? Elämä ei ole reilua, pitäisi oppia kovemmaksi? Jotain muuta? eri
Onhan aivan selvää ettei pettäjä ajattele puolisonsa parasta pätkääkään.
Itseään pettäjä ajattelee kun ei kerro.
Pettäjä haluaa pitää parisuhteensa ja vielä toki niin että ilmapiiri on mukava, mitä se ei tietenkään ole jos puoliso tietää vaikka ei lähtisi.
Pettäjä haluaa kaiken ja paljastuessaan menettää helposti liikaa.
Vanhetessaan jotkut katuvat tuota elämäntyyliään kun vaimo lopulta jättää eikä lapsetkaan arvosta tai ehkä halua olla tekemisissä.
Testosteroni hiipuu ja aivosolut palailevat yläpäähän.
Olen näitä jonkun nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä, jos suhde on ok ja pettää, pettää vaihtelun halusta, varsinkin, jos pitkään on ollut saman kumppanin kanssa. Tai sitten jos on joku fantasia, niinkuin joku mainitsikin tuolla edellä. Olen pettänyt yhden ainoan kerran Virossa, kun isoutareinen nainen tuli syliin istumaan. Minäkin olen tissimiehiä, joten silloin lankesin. Parisuhteelle siitä oli vain hyötyä, koska aina kun muistelen niitä tissejä ja sitä alastonta pyllyä, niin se on menoa. Naamavärkki ei kummoinen ollut, joten muuten en sitä kylmän oloista hymytöntä eukkoa kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?
Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.
Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.
Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.
Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.
En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.
Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.
Aika rankkaa tekstiä ja analyysiä työnnät tänne... :-/
Voisitko hieman avata miksi assosioit vienti-inssit ja pedaripiirteet noin vahvasti toisiinsa?
Alkaa hieman häiritä tuo, oman kokemukseni mukaan ihan aikuista seuraa kuitenkin suurin osa hakee.Sinullahan on vaimo joka myös voi hakea tarpeidensa tyydytyksen mistä milloinkin haluaa.
Eikö se näin ole?
Ettähän te silloin toisianne petä jos asia on näin järjestetty.
Olet väärässä ketjussa.En pidä ajatuksesta että vaimollani olisi syrjähyppyjä.
Toisaalta en halua kehittää ajatuksesta mitään pakkomiellettäkään, olen päättänyt luottaa häneen.Nyt kun vastasin kysymykseesi, vastaatko ystävällisesti tuohon minun esittämääni...
Eli vaimosi ei saa tehdä samaa kuin sinä.
Pitihän se arvata.
Tässä se on nyt rautalangasta väännettynä miksi avoimia suhteita ei oikeasti paljoa ole.
Itselle varataan eri oikeudet kuin annettaisiin toiselle.
Pesunkestävä kaksinaismoralisti.En ymmärrä logiikkaasi.
Leikitään hetki ajatusleikkiä että vaimoni pettäisi minua (voi olla tottakin, en voi mistään 100% varmuudella tietää).En usko että vaimoni varsinaisesti riemastuisi jos kuulisi minun olleen uskoton, luulisin että hän olisi minuun pettynyt, ja ihan yhtä paljon verrattuna tilanteeseen jossa hän on itse ollut uskollinen.
P.S. Et ole vieläkään vastannut minun kysymykseeni, siihen lienee joku syy?
Olen eri, mutta mielestäni olennainen kysymys ei ole se, pettyykö vaimo vai ei, vaan se, että eikö tasa-arvoisessa ja reilussa parisuhteessa kummankin pitäisi saada halutessaan pelata samoilla säännöillä? Jos kyse on pelkästä seksistä, niin ei varmaan sitten haittaa, jos vaimokin sitä halutessaan muiden kanssa harrastaa. Kyllä pitkä ja vakaa parisuhde yleensä joitain pettymyksiä kestää ja pettymysten myötä suhdetta voidaan yrittää myös parantaa.
Kaksinaismoralismi tässä asiassa on juurikin sitä, että omalle pettämiselle kyllä löydetään oikeutettuja syitä, mutta toiselta niitä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei sitten hyväksytäkään. Ja tästä itsekkäästä syystä ei haluta sitä avointa suhdetta yhdessä sovituilla pelisäännöillä.
Tottakai molemmat saa pelata samoilla säännöillä, en ole missään kirjoituksissani tällaista kieltänyt.
Päinvastoin, olen pitänyt vaimoni uskottomuutta ihan mahdollisena skenaariona.
(Olisi todella typerää ja sinisilmäistä pitää sitä täysin mahdottomana, jo ihan tilastojenkin valossa...)Ihan yhtä vähän kun vaimoni tietää minun tekemisistäni silloin kun olen matkoilla, minä tiedän hänen...
Eli loppujen lopuksi reilu peli molemmin puolin.No ei se siinä mielessä ole reilu peli molemmin puolin, että vaimosi ilmeisesti elää edelleen siinä uskossa, että aikaisempi sopimuksenne ylsiavioisesta liitosta on edelleen voimassa. Ehkä vaimosi on periaatteellisempi ihminen kuin sinä: häntä voisi kiinnostaa olla myös muiden kanssa, mutta hän ei niin tee kunnioituksesta sinua ja liittoanne kohtaan ja olettaa sinun elävän samoin? Samalla tavalla, kun sinä nyt oletat, että hän voisi pettää kun sinäkin petät. Reilumpaa olisi avata suhde myös muille osapuolille. Mikäli tästä päästään sopimukseen, myös keskinäinen suhteenne voisi vahvistua avoimuuden myötä.
Avoimissa suhteissa on mielestäni sellainen perustavaa laatua oleva ongelma, että ennemmin tai myöhemmin mustasukkaisuuden peikko astelee estradille...
”Valkoinen valhe” on armeliaampi kuin tuskallinen totuus, näin se vaan menee.
Armollisesta valheesta tulee paljastuessaan valitettavasti armoton. Oletan rutinoituneesti pettävän luottavan itseensä siinä ettei paljastu. Harjoittelemalla kehittyy, ei enää jännitä kun riittävän usein pettää ja harjaantuu valehteluun. Oletan, en tiedä. Ehkä enemmän kiinnostaa kuitenkin se, mitä pettäjä ajattelee siitä epätoivotummasta lopputulemasta. Onko se kumppanin syy, jos ei ole uskonut valheisiin ja itsepintaisesti ottanut selvää totuudesta? Onko vähemmän, jos kaikki on paljastunut jollain muulla tavalla? Onko lainkaan, ottaako pettäjä vastuun tekemisistään jos oma suhde on ollut kunnossa kumppanin tai molempien mielestä?
Usein muistutetaan ettei pettäminen ole petetyn syy. Jossain vaiheessa petettykin saattaa muistaa sen. Kuitenkin, mitä useammin itsensä tuosta tilanteesta löytää, sen epätodennäköisempää lienee yrittää uudelleen (yksilökohtaista toki, tietenkin). Pettäjä voi jatkaa jonkun muun kanssa, petetty välttämättä ei. Ajatteleeko pettäjä sitä lainkaan, tarvitseeko edes kun luottaa omiin kykyihinsä peittää pettäminen? Jos parisuhde hajoaa tuosta syystä ja petetyn maailma järkkyy, mitä pettäjä silloin ajattelee ex-kumppaninsa tilanteesta? Ei mitään? Elämä ei ole reilua, pitäisi oppia kovemmaksi? Jotain muuta? eri
Onhan aivan selvää ettei pettäjä ajattele puolisonsa parasta pätkääkään.
Itseään pettäjä ajattelee kun ei kerro.
Pettäjä haluaa pitää parisuhteensa ja vielä toki niin että ilmapiiri on mukava, mitä se ei tietenkään ole jos puoliso tietää vaikka ei lähtisi.
Pettäjä haluaa kaiken ja paljastuessaan menettää helposti liikaa.
Vanhetessaan jotkut katuvat tuota elämäntyyliään kun vaimo lopulta jättää eikä lapsetkaan arvosta tai ehkä halua olla tekemisissä.
Testosteroni hiipuu ja aivosolut palailevat yläpäähän.
Olen näitä jonkun nähnyt.
Näin sen ajattelisi menevän. Kiinnostaa silti tietää miten tapapettäjät arvioivat asiaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille yleensä tärkeintä seksissä on juuri se että toinen todella haluaa häntä, eikä vaan se että joku panee. Sanon tämän erittäin seksuaalisena naisena, joka toki välillä kaipaa ihan vaan miestä sisäänsä (ei kuitenkaan ketä tahansa!)
Parisuhteessa ja ihastuessa voi olla niin, että tunnepuoli seksissä kuin muussakin toiminnassa on korostetun tärkeää, mutta esim. nuorempana ja ulkomailla viisikin kierroksessa saamaan aikaan ihan normaali asia, seksi seksinä. Ja olen nainen. En kyllä ymmärrä niitä, jotka loputtomiin menevät kuin kiimaiset sonnit tai lehmät, elämässä on muutakin.
En tarkoittanut romanttisia tunteita, vaan tunnetta että olet haluttava toisen mielestä. Siis muutenkin kuin siksi että sinulla on joku reikä tai väli mihin tökkiä vehjettä. Kyllä minäkin harrastan seksisuhteita ilman sen suurempia tunteita, mutta en kenenkään kanssa ketä en pidä haluttavana. Panitko sinä miesten kanssa jotka pitivät sinua epämiellyttävänä?
Vierailija kirjoitti:
Armollisesta valheesta tulee paljastuessaan valitettavasti armoton. Oletan rutinoituneesti pettävän luottavan itseensä siinä ettei paljastu. Harjoittelemalla kehittyy, ei enää jännitä kun riittävän usein pettää ja harjaantuu valehteluun. Oletan, en tiedä. Ehkä enemmän kiinnostaa kuitenkin se, mitä pettäjä ajattelee siitä epätoivotummasta lopputulemasta. Onko se kumppanin syy, jos ei ole uskonut valheisiin ja itsepintaisesti ottanut selvää totuudesta? Onko vähemmän, jos kaikki on paljastunut jollain muulla tavalla? Onko lainkaan, ottaako pettäjä vastuun tekemisistään jos oma suhde on ollut kunnossa kumppanin tai molempien mielestä?
Usein muistutetaan ettei pettäminen ole petetyn syy. Jossain vaiheessa petettykin saattaa muistaa sen. Kuitenkin, mitä useammin itsensä tuosta tilanteesta löytää, sen epätodennäköisempää lienee yrittää uudelleen (yksilökohtaista toki, tietenkin). Pettäjä voi jatkaa jonkun muun kanssa, petetty välttämättä ei. Ajatteleeko pettäjä sitä lainkaan, tarvitseeko edes kun luottaa omiin kykyihinsä peittää pettäminen? Jos parisuhde hajoaa tuosta syystä ja petetyn maailma järkkyy, mitä pettäjä silloin ajattelee ex-kumppaninsa tilanteesta? Ei mitään? Elämä ei ole reilua, pitäisi oppia kovemmaksi? Jotain muuta? eri
Totta, usko ja luottamus omiin kykyihin peitellä syrjähyppyjen jäljet on kova, suorastaan järkähtämätön.
”Harjoitus tekee mestarin”-fraasiin uskotaan, ja tämä ihan todistetusti toimii, pikkuhiljaa omatunnon ääni vaimenee, ja lopulta sammuu.
Patologinen sarjapettäjä miettii kiinni jäämistä ihan yhtä vähän kuin tapajuoppo seuraavan aamun krapulaa...
Mitä tulee suhtautumiseen omaan puolisoon sitten kun jää kiinni, en osaa sanoa kun ei ole kokemuksia tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan omissa fantasioissani kuvitteellisen henkilön kanssa.
Eikö tärpännyt parinvalinnassa, vai miksi pitää irl tyytyä - ja sitten fantasioida toisenlaisista?
Tuota toista osapuolta ei ole enää vähään aikaan huvittanut.
Keskutelu/terapia/ero.
Ei se ole pettämistä jos seksifantasioissa haaveilee toisesta, vieläpä täysin kuvitteellisesta henkilöstä jota ei ole olemassakaan. Ei tuollaisen takia kannata erota.
Toki jos suhteessa ei ole seksiä ja vain toinen osapuoli haluaa sitä, asiasta olisi hyvä keskustella tai mennä parisuhdeterapiaan. Joku siinä suhteessa on varmasti muutenkin vialla, jos ei ole seksiäkään. ERI
Et siis kokisi oloasi yhtään tippaakaan petetyksi, jos saisit tietää että seksin aikana kumppanisi haaveilisi jostakusta toisesta sinun sijallesi?
Miehen sormettaessa minua mietin pornossa näkemääni naisten kolmenkimppaa ja sain... Vaikken livenä naisten kanssa olisikaan. Mitä sitten? Mies oli tyytyväinen kun sai nuoremman naisen tulemaan, omasta olostani puhumattakaan...
Naimisissa oleva petturiporsas tämäkin, muka vapaassa suhteessa, pah, vaimo hehkuttaa avioliittoa somessa kavereiden kompatessa. Säälittää kun tiedän missä toimitusjohtajan naama aiemmin oli...
Kyllä seksin aikana, ihan niinkuin aina muulloinkin, saa ajatella omassa päässä kukin ihan mitä ikinä haluaa. Kuitenkin teot ne seuraavat meitä koko elämän polun, ne mitättömiltä tuntuvatkin. Nuorena kuuluu ihmisen olla huoleton ja luulla että kuin asiat vain pyyhkii näkyvistä pois ne on pois. Kuitenkin, parin-kolmenkymmenen vuoden päästä kun keski-ikäisenä huomaat kuinka miesten päät kääntyvät tyttäresi perään ja katsot aamuiseen peilikuvaasi huomaat kuinka vuosikymmenten takaiset touhut palaavat mieleesi. Niitä ei pyyhitä pois kun miehesi ilmoittaa ylitöistä ja huomaat menneisyyden varjostavan avioliittoasi joka muuten voisi oikein hyvin. Tämä ei ole syyllistämistä vaan elämän kiertokulkua ja opetusta. Jostain mikä joskus oli huoletonta hauskaa tuleekin jotain mitä et haluaisi muistaa. Mutta huomaat että elämä opettaa ja kouluttaa, unohdat asioista mitä pitäisi muistaa mutta muistat liian hyvin kaiken mitä et keski-ikäisessä elämänvaiheessasi toivoisi muistasi. Sinä muistat silloin paremmin kuin nyt! Yhtäkkiä muistat tämän tekstinikin mutta siihen menee se parikyt vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan omissa fantasioissani kuvitteellisen henkilön kanssa.
Eikö tärpännyt parinvalinnassa, vai miksi pitää irl tyytyä - ja sitten fantasioida toisenlaisista?
Tuota toista osapuolta ei ole enää vähään aikaan huvittanut.
Keskutelu/terapia/ero.
Ei se ole pettämistä jos seksifantasioissa haaveilee toisesta, vieläpä täysin kuvitteellisesta henkilöstä jota ei ole olemassakaan. Ei tuollaisen takia kannata erota.
Toki jos suhteessa ei ole seksiä ja vain toinen osapuoli haluaa sitä, asiasta olisi hyvä keskustella tai mennä parisuhdeterapiaan. Joku siinä suhteessa on varmasti muutenkin vialla, jos ei ole seksiäkään. ERI
Et siis kokisi oloasi yhtään tippaakaan petetyksi, jos saisit tietää että seksin aikana kumppanisi haaveilisi jostakusta toisesta sinun sijallesi?
Miehen sormettaessa minua mietin pornossa näkemääni naisten kolmenkimppaa ja sain... Vaikken livenä naisten kanssa olisikaan. Mitä sitten? Mies oli tyytyväinen kun sai nuoremman naisen tulemaan, omasta olostani puhumattakaan...
Naimisissa oleva petturiporsas tämäkin, muka vapaassa suhteessa, pah, vaimo hehkuttaa avioliittoa somessa kavereiden kompatessa. Säälittää kun tiedän missä toimitusjohtajan naama aiemmin oli...
Kyllä seksin aikana, ihan niinkuin aina muulloinkin, saa ajatella omassa päässä kukin ihan mitä ikinä haluaa. Kuitenkin teot ne seuraavat meitä koko elämän polun, ne mitättömiltä tuntuvatkin. Nuorena kuuluu ihmisen olla huoleton ja luulla että kuin asiat vain pyyhkii näkyvistä pois ne on pois. Kuitenkin, parin-kolmenkymmenen vuoden päästä kun keski-ikäisenä huomaat kuinka miesten päät kääntyvät tyttäresi perään ja katsot aamuiseen peilikuvaasi huomaat kuinka vuosikymmenten takaiset touhut palaavat mieleesi. Niitä ei pyyhitä pois kun miehesi ilmoittaa ylitöistä ja huomaat menneisyyden varjostavan avioliittoasi joka muuten voisi oikein hyvin. Tämä ei ole syyllistämistä vaan elämän kiertokulkua ja opetusta. Jostain mikä joskus oli huoletonta hauskaa tuleekin jotain mitä et haluaisi muistaa. Mutta huomaat että elämä opettaa ja kouluttaa, unohdat asioista mitä pitäisi muistaa mutta muistat liian hyvin kaiken mitä et keski-ikäisessä elämänvaiheessasi toivoisi muistasi. Sinä muistat silloin paremmin kuin nyt! Yhtäkkiä muistat tämän tekstinikin mutta siihen menee se parikyt vuotta.
Karusellihullu siirtynyt syvempään ajatteluun ja monipuolistanut verbaliikkaansa? 🧐
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan omissa fantasioissani kuvitteellisen henkilön kanssa.
Eikö tärpännyt parinvalinnassa, vai miksi pitää irl tyytyä - ja sitten fantasioida toisenlaisista?
Tuota toista osapuolta ei ole enää vähään aikaan huvittanut.
Keskutelu/terapia/ero.
Ei se ole pettämistä jos seksifantasioissa haaveilee toisesta, vieläpä täysin kuvitteellisesta henkilöstä jota ei ole olemassakaan. Ei tuollaisen takia kannata erota.
Toki jos suhteessa ei ole seksiä ja vain toinen osapuoli haluaa sitä, asiasta olisi hyvä keskustella tai mennä parisuhdeterapiaan. Joku siinä suhteessa on varmasti muutenkin vialla, jos ei ole seksiäkään. ERI
Et siis kokisi oloasi yhtään tippaakaan petetyksi, jos saisit tietää että seksin aikana kumppanisi haaveilisi jostakusta toisesta sinun sijallesi?
Miehen sormettaessa minua mietin pornossa näkemääni naisten kolmenkimppaa ja sain... Vaikken livenä naisten kanssa olisikaan. Mitä sitten? Mies oli tyytyväinen kun sai nuoremman naisen tulemaan, omasta olostani puhumattakaan...
Naimisissa oleva petturiporsas tämäkin, muka vapaassa suhteessa, pah, vaimo hehkuttaa avioliittoa somessa kavereiden kompatessa. Säälittää kun tiedän missä toimitusjohtajan naama aiemmin oli...
Kyllä seksin aikana, ihan niinkuin aina muulloinkin, saa ajatella omassa päässä kukin ihan mitä ikinä haluaa. Kuitenkin teot ne seuraavat meitä koko elämän polun, ne mitättömiltä tuntuvatkin. Nuorena kuuluu ihmisen olla huoleton ja luulla että kuin asiat vain pyyhkii näkyvistä pois ne on pois. Kuitenkin, parin-kolmenkymmenen vuoden päästä kun keski-ikäisenä huomaat kuinka miesten päät kääntyvät tyttäresi perään ja katsot aamuiseen peilikuvaasi huomaat kuinka vuosikymmenten takaiset touhut palaavat mieleesi. Niitä ei pyyhitä pois kun miehesi ilmoittaa ylitöistä ja huomaat menneisyyden varjostavan avioliittoasi joka muuten voisi oikein hyvin. Tämä ei ole syyllistämistä vaan elämän kiertokulkua ja opetusta. Jostain mikä joskus oli huoletonta hauskaa tuleekin jotain mitä et haluaisi muistaa. Mutta huomaat että elämä opettaa ja kouluttaa, unohdat asioista mitä pitäisi muistaa mutta muistat liian hyvin kaiken mitä et keski-ikäisessä elämänvaiheessasi toivoisi muistasi. Sinä muistat silloin paremmin kuin nyt! Yhtäkkiä muistat tämän tekstinikin mutta siihen menee se parikyt vuotta.
Hmm...olen lähes neljäkymmentä. Pitkä parisuhde lapsineen takana, avioliitosta en haaveile, en välttämättä parisuhteestakaan. Toivottavasti lapsenikin voivat aikuisina nauttia seksistä ja toivottavasti poikien katseet kääntyvät tyttäreeni aiemmin kuin parinkymmenen vuoden päästä ,:D. Ja mieluummin katson peilistä elämänsä aikana seksistä nauttinutta naista kuin pihtailevaa siveydensipulia tai petettävää vaimoa. Minua ei kiinnosta toisten exkumppanien määrä, enkä omiani muistele ja laskeskele sen suuremmin vuosien kuluttua, mutta petturia en katselisi hetkeäkään. Lapset, raha, muiden mielipiteet yms ei saisi minua jäämään sellaiseen suhteeseen.
Sinkkuna on vapaa tekemään mitä huvittaa, suurempi syyllinen on aina se pettäjä, varsinkin kun on valehdellut statuksensa. En jaksa tuota tapausta enää suuresti muistella, säälittää vaan hänen ja muiden kulissivaimot.
Olin mieheni omaishoitaja ja meillä ei ollut seksiä enää. Kolmen vuoden jälkeen tuli tilaisuus pettää ja niin sitä mentiin. Suhde kesti kolme vuotta, lopetin sen, koska se ei johtanut mihinkään ja mies oli liian vanha mulle vakavasti otettavaan suhteeseen, omaishoitaja hänkin. Lasten takiakaan en voinut ajatella tulevaisuutta hänen kanssaan.
Ei kaduta ja aloittaisin milloin tahansa suhteen sopivan miehen kanssa, koska olen aivan älyttömässä puutteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan omissa fantasioissani kuvitteellisen henkilön kanssa.
Eikö tärpännyt parinvalinnassa, vai miksi pitää irl tyytyä - ja sitten fantasioida toisenlaisista?
Tuota toista osapuolta ei ole enää vähään aikaan huvittanut.
Keskutelu/terapia/ero.
Ei se ole pettämistä jos seksifantasioissa haaveilee toisesta, vieläpä täysin kuvitteellisesta henkilöstä jota ei ole olemassakaan. Ei tuollaisen takia kannata erota.
Toki jos suhteessa ei ole seksiä ja vain toinen osapuoli haluaa sitä, asiasta olisi hyvä keskustella tai mennä parisuhdeterapiaan. Joku siinä suhteessa on varmasti muutenkin vialla, jos ei ole seksiäkään. ERI
Et siis kokisi oloasi yhtään tippaakaan petetyksi, jos saisit tietää että seksin aikana kumppanisi haaveilisi jostakusta toisesta sinun sijallesi?
Miehen sormettaessa minua mietin pornossa näkemääni naisten kolmenkimppaa ja sain... Vaikken livenä naisten kanssa olisikaan. Mitä sitten? Mies oli tyytyväinen kun sai nuoremman naisen tulemaan, omasta olostani puhumattakaan...
Naimisissa oleva petturiporsas tämäkin, muka vapaassa suhteessa, pah, vaimo hehkuttaa avioliittoa somessa kavereiden kompatessa. Säälittää kun tiedän missä toimitusjohtajan naama aiemmin oli...
Kyllä seksin aikana, ihan niinkuin aina muulloinkin, saa ajatella omassa päässä kukin ihan mitä ikinä haluaa. Kuitenkin teot ne seuraavat meitä koko elämän polun, ne mitättömiltä tuntuvatkin. Nuorena kuuluu ihmisen olla huoleton ja luulla että kuin asiat vain pyyhkii näkyvistä pois ne on pois. Kuitenkin, parin-kolmenkymmenen vuoden päästä kun keski-ikäisenä huomaat kuinka miesten päät kääntyvät tyttäresi perään ja katsot aamuiseen peilikuvaasi huomaat kuinka vuosikymmenten takaiset touhut palaavat mieleesi. Niitä ei pyyhitä pois kun miehesi ilmoittaa ylitöistä ja huomaat menneisyyden varjostavan avioliittoasi joka muuten voisi oikein hyvin. Tämä ei ole syyllistämistä vaan elämän kiertokulkua ja opetusta. Jostain mikä joskus oli huoletonta hauskaa tuleekin jotain mitä et haluaisi muistaa. Mutta huomaat että elämä opettaa ja kouluttaa, unohdat asioista mitä pitäisi muistaa mutta muistat liian hyvin kaiken mitä et keski-ikäisessä elämänvaiheessasi toivoisi muistasi. Sinä muistat silloin paremmin kuin nyt! Yhtäkkiä muistat tämän tekstinikin mutta siihen menee se parikyt vuotta.
Hmm...olen lähes neljäkymmentä. Pitkä parisuhde lapsineen takana, avioliitosta en haaveile, en välttämättä parisuhteestakaan. Toivottavasti lapsenikin voivat aikuisina nauttia seksistä ja toivottavasti poikien katseet kääntyvät tyttäreeni aiemmin kuin parinkymmenen vuoden päästä ,:D. Ja mieluummin katson peilistä elämänsä aikana seksistä nauttinutta naista kuin pihtailevaa siveydensipulia tai petettävää vaimoa. Minua ei kiinnosta toisten exkumppanien määrä, enkä omiani muistele ja laskeskele sen suuremmin vuosien kuluttua, mutta petturia en katselisi hetkeäkään. Lapset, raha, muiden mielipiteet yms ei saisi minua jäämään sellaiseen suhteeseen.
Sinkkuna on vapaa tekemään mitä huvittaa, suurempi syyllinen on aina se pettäjä, varsinkin kun on valehdellut statuksensa. En jaksa tuota tapausta enää suuresti muistella, säälittää vaan hänen ja muiden kulissivaimot.
Olet lähes neljäkymmentä ja nimitit itseäsi nuoreksi naiseksi?! No voin kertoa sulle että et ole nuori nainen. Tai ehkä et ole sama sitaatti mitä lainasin ja jolle kirjoitin.
Olen kuvitellut että lähtökohtaisesti minulla on ihan yhtä suuri oikeus esittää täällä mielipiteitäni kuin kellä tahansa muullakin...
Mikäli olen kuvitelmissani väärässä, uskon palstan moderaattoreiden puuttuvan asiaan.