Lue keskustelun säännöt.
Verinäytteenotto lapselta
08.01.2020 |
Kyseessä erittäin hoitovastainen 6v. Hammaslääkärissä yritetty käydä 5krt vuoden aikana, mutta ei saada hampaita tutkittua.
5v neuvolassa ei saatu tehtyä kuin murto-osa tehtävistä, paino äidin sylissä, pituutta ei saatu.
Nyt pitäisi saada verikoe. Yhdesti saatiin pistettyä mutta verta ei tullut. Seuraavalla kerralla edes neljä aikuista ei saanut näytettä otettua, lapsi ei pysy niin paikallaan että se olisi mahdollista
Ei ole lahjottavissa tai kiristettävissä. Puhuttu on. Niin äiti kuin hoitaja. On tutustuttu välineisiin. Menee reippaasti huoneeseen, mutta sitten iskee paniikki.
Mitä on vielä tehtävissä?
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suun kautta/lihakseen rauhoittavaa/kaasulla taju pois ja hommiin.
Ja sitten psykiatrin konsultaatioon.
Olin itse lapsena samanlainen. EIkä se ole aikuisenakaan helpottanut, en pystyisi millään menemään minkäänlaiseen verikokeeseen tai hammaslääkäriin. Kärsisin mitä tahansa kipua tai kuolisin ennen.
Ihan välttämämättömissä tapauksissa lapsen voi toki rauhoittaa / nukuttaa lääkkeillä että saadaan tutkittua. Mutta sitten ne pahempi juttu on kaikenlaiset rutiinijutut joihin pitäisi osallistua, ja joissa ei nukuteta. Itse muistan sen pakokauhun noissa tilanteissa ja väkivallan, jota minuun käytettiin että saataisiin tehtyä toimenpiteitä. Ja kuinka tunsin olevani kuin villieläin kiinni jääneenä, taistelemassa henkeni edestä. Luottamus esim. omiin vanhempiin meni aivan täysin noiden myötä.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile vielä lahjontaa.
Ei toimi. On kokeiltu kuluineen vuoden aikana kaikki mahdollinen rahasta, leluista, herkuista hoploppiin ja kaikki siltä väliltä. Ei auta. En tiedä millä muulla voisi lahjoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko eriyislspsi?
Ihan tavis.
Ite muistan, että lapsena pelkäsin ja jännitin verikoetta. Näytteen otossa oli kaks henkee joista toinen jotenkin harhautti mun mielenkiinnon, että toinen sai pistettyä neulan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis verikoe sormenpäästä vai verikoe laskimosta? Jos sormenpäästä, niin ei muuta kuin lapsi syliin ja sormi hoitajalle. Jos laskimosta, se on kinkkisempi, sitten emla ja joku rauhoittava.
Osaako lapsi kotona rauhallisena hetkenä kertoa mikä näytteenotossa tai hammaslääkärissä pelottaa?
Millaien luonteeltaan eli onko ujo, vilkas, puhuuko hyvin ja ymmärtääkö puhetta hyvin?
Onko tottelevainen ja joustava yleensä vai jääräpäinen oman tiensä kulkija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suun kautta/lihakseen rauhoittavaa/kaasulla taju pois ja hommiin.
Ja sitten psykiatrin konsultaatioon.
koko perhe
Vierailija kirjoitti:
Siis verikoe sormenpäästä vai verikoe laskimosta? Jos sormenpäästä, niin ei muuta kuin lapsi syliin ja sormi hoitajalle. Jos laskimosta, se on kinkkisempi, sitten emla ja joku rauhoittava.
Laskimosta. Emla käytössä, mutta paniikkiin se ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkasen vaikee uskoa.
Kun vauvojakin ja eläimiä hoidetaan ja
tutkitaan.
Kyllä keinoja on.
Vierailija kirjoitti:
Osaako lapsi kotona rauhallisena hetkenä kertoa mikä näytteenotossa tai hammaslääkärissä pelottaa?
Millaien luonteeltaan eli onko ujo, vilkas, puhuuko hyvin ja ymmärtääkö puhetta hyvin?
Onko tottelevainen ja joustava yleensä vai jääräpäinen oman tiensä kulkija?
Ei osaa sanoa mikä pelottaa. Hammaslääkärissä on käyty myös katsomassa mitä isoveljelle tehdään, mutta sekään ei auta. Vieraat ihmiset pelottavat ylipäätään, on todella ns. Hitaasti lämpiävä.
On aina ollut erittäin omapäinen ja temperamenttinen. Puhetta ymmärtää hyvin ja tuottaakin, mutta on vaikeuksia puhua omista tunteistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkasen vaikee uskoa.
Kun vauvojakin ja eläimiä hoidetaan ja
tutkitaan.
Kyllä keinoja on.
Niin, mitkä ne keinot on. Sitähän tässä kysyn. Pyytää lisää aikuisia paikalle ja ottaa väkisin ja aiheuttaa ikuiset traumat. Mutta ei niitä hoitajia oikein kolmea enempää riitä sinne, ellei kaikki muu toiminta pysäytetä siksi aikaa.
Itse olin lapsena varsinainen jääräpää. Jos päätin etten pue hametta niin en sitten pukenut 10 vuoteen. Jos päätin etten syö kalaa niin en sitten syönyt vaikka mitä olisi tehty.
Minuun toimi parhaiten järkevät ohimennen annetut perustelut. Eism kerhoissa en suostunut koskaan puhumaan sanaakaan. Äitini stressasi kuulemma koulun alkuani tosi paljon. Mutta turhaan koska minulle oli aina ollut selvää että tottakai koulussa puhutaan ym, koin vain kerhot turhiksi lasten jutuiksi mutta koulu oli itsestääm selvästi hoidettava asia.
Joskus kieltäydyin antibiootista ja vasta parin päivän tappelun jälkeen äitini tajusi kysyä minulta miten ottaisin antibiootin. Vastasin että otan sen jos saan sen jälkeen hyvän makuisen yskänlääkkeen niin ei jää paha maku suuhun (äitini oli koko ajan antanut ensin yskänlääkkeen ja sitten tyrkytti jälkläriksi pahaa antibioottia).
Eli mitä jos selittäisit vaikka jollekkin toiselle aikuiselle (niin että lapsi kuulee vahingossa) miksi on niin tärkeää ottaa ”Mikolta” verikoe. Sitten vähän myöhemmin kysyt lapselta koe otetaan? Jos lapsi ei osaa itse sanoa niin kysy haluaako istua äidin vai isän sylissä kun koe otetaan ym. Eli anna lapselle mahdollisuus vaikuttaa asiaan.
Sitten kertoisin että se verikoe nipistää pikkasen mutta jos haluaa niin laitetaan etukäteen puudutusainetta niin ei tunnu niin paljon. Mutta koe täytyy ottaa ja mitä vähemmän vastustaa niin sitä nopeammin homma ohi.
Meillä on lapsile kerrottu että käsi pidetään paikallaan mutta huutaa saa halutessaan niin paljon kun haluaa.
Varmaan olettekin kokeilleet jo nämä kaikki
Missä sairaalassa olette käyneet? Ota etukäteen yhteys niin osaavat varautua ja paikalle parhaat konkarit. Esim lasten klinikalla on huippuosaajia jos ovat vuorossa.
Omasta puolestani sanon sen että lapsen kannalta paras kun homma hoidetaan nopeasti eikä pitkitetä. Muutama henkilö paikalle avuksi. Äiti pois huoneesta jos pahentaa lapsen reaktioita. Esim lapsi makuulle niin saa lapsen voimat aisoihin. Yksi keskittyy suoneen ja neulaan. Yksi avustaa putkien kanssa. Yksi pitää jalat. Yksi hartiat. Yksi kädet. Ja kyllä, nimimerkillä kokemusta on, neulan toisesta päästä. Sairaalassa lääkäri mukaan niin näkee että joillain lapsilla paras vaihtoehto on anestesia ja näytettä voi yrittää ottaa myös anestesia lääkäri. Lopulta lääkäri päättää mitä näytteitä lapsen hoito edellyttää ja miten ne saadaan otettua.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse lapsena samanlainen. EIkä se ole aikuisenakaan helpottanut, en pystyisi millään menemään minkäänlaiseen verikokeeseen tai hammaslääkäriin. Kärsisin mitä tahansa kipua tai kuolisin ennen.
Ihan välttämämättömissä tapauksissa lapsen voi toki rauhoittaa / nukuttaa lääkkeillä että saadaan tutkittua. Mutta sitten ne pahempi juttu on kaikenlaiset rutiinijutut joihin pitäisi osallistua, ja joissa ei nukuteta. Itse muistan sen pakokauhun noissa tilanteissa ja väkivallan, jota minuun käytettiin että saataisiin tehtyä toimenpiteitä. Ja kuinka tunsin olevani kuin villieläin kiinni jääneenä, taistelemassa henkeni edestä. Luottamus esim. omiin vanhempiin meni aivan täysin noiden myötä.
Kasvoitko koskaan aikuiseksi ja ymmärsit vanhempien velvollisuuden toimia niin terveytesi vuoksi?
Sitten ei auta muu kuin rauhoittavan lääkkeen määräys lääkäriltä, jos oikeasti tuo testi pitää ottaa. Miten olisi väsyttävät antihistamiinit? Niissä ei ole tottumisvaaraa tms. tai ole niin vahvoja kuin rauhoittavat. Siis sellaisenkin voi lääkäri määrätä, niin ehkä ei ole niin paniikissa kun väsyttää?
Lapsi tietää, että toimenpiteen voi välttää. Siksi hän panikoi. Tilanne on varmasti vaikea ja vaatisi pois oppimista. Mutta jos tärkeä näyte täytyy saada otettua nopeasti (terveydellinen syy), niin muuta vaihtoehtoa ei ole kuin että lasta ja kättä pidetään paikoillaan. Voi olla joskus myös parempi, että sinä odotat toisessa huoneessa.
Kokeile vielä lahjontaa.