Mistä voisi ns. elämäntapatyötön mies löytää naisen? Tulen kuitenkin loistavasti toimeen "omillani" eli teen tukien päälle hieman pimeää hommaa

Kannattaa kertoa naiselle niin kuin yhdessä viestissä rehellisesti kerroit, että tämä ei ole unelmatilanne mutta näin asiat nyt on. Tämän ”elämäntapatyötön ja ylpeä siitä” -tarinan jättäisin kokonaan kertomatta.

Huomattavasti nuorempi nainen, pienituloinen, olisi todennäköisin potentiaalinen kumppani. Naisen pitää tietyllä tavalla pystyä arvostamaan miestä, ja oman ikäisellesi työssäkäyvällä se voi olla vaikeaa.

Minä tapailin 19-vuotiaana työtöntä 10v vanhempaa miestä, enkä suoraan sanottuna edes kovin paljon ajatellut asiaa. Seurustelimme kaksi vuotta. Ongelmat alkoivat kun valmistuin, aloin hakemaan töitä, ja jotenkin havahduin siihen että mies ei tosiaan edes pyri töihin vaan on täysin tyytyväinen köyhään, ikuisen nuoren elämäänsä.

Joten suosittelen nuorta opiskelijaa!

Puhtaasti rahan lisäksi kyse on paljon myös parisuhteeseen muodostuvasta dynamiikasta. Elämänrytmit ovat ihan erilaiset, jos toinen herää aamulla aikaisin töihin ja toinen jää kotiin vetämään sikeitä. Ja EHKÄ iltapäivällä käy vähän keräilemässä pulloja. Pahimmassa tapauksessa mies ei pitäisi huolta edes kodista, ruuista, pyykeistä jne. sillä aikaa kun itse käy töissä. Tuplaveetutus.

Toinen iso asia on se, että tuollaisessa parisuhteessa joutuisi olemaan yksin vastuunkantaja. Eli se, jonka avulla varmasti saadaan vuokra maksettua, ruokaa pöytään, maksettua laskut jne. Silloin itselle jää tylsä vastuunkantajan totinen rooli. Yksin. Kun on kaksi vastuunkantajaa, molemmat voivat myös relata. Mutta elämäntaiteilijan kanssa se elämäntaiteilija saa kyllä levätä, relata ja pitää vain kivaa, mutta vastuunkantajan on pakko miettiä, miten laskut maksetaan ja miten jaksaa taas aamulla motivoida itsensä siitä hedonistisen, loikoilevaan jäävän miehen vierestä töihin. Ja tuollaisessa epäsuhdassa se vain korostuu, että toinen joutuu väkisinkin olemaan se "tiukkis", vaikka jonkun muun miehen kanssa voisi olla "hauska ja rela".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla tökkää tuohon pimeän työn tekemiseen. Eihän tuollaisen kanssa voi asua yhdessä tai perustaa perhettä, kun koko ajan saa olla pelko persuuksissa, milloin asia tulee ilmi viranomaisille.

Pelkäisitkö samalla tavalla jos vaikka poimisin kesässä 5000e edestä marjoja / sieniä? Tai keräisin pulloja siihen päälle. Puhutaan vuositasolla tuosta viidestä tuhannesta.

ap

Sieniä ja marjoja saa kerätä ja myydä ihan luvanvaraisesti, siinä ei ole mitään väärää. Kyse on siitä, että teet pimeää työtä. Kumma, ettet ymmärrä eroa.

Sienistä ja marjoista tulevat tulot vähentävät myös toimeentulotukea, vaikka niistä ei veroa menekään.

Ei tästä hommasta mitä teen menisi veroa vaikka ilmoittaisin sen, vaan toimeentulotukeni leikkaantuisi kokonaan pois, jolloin homma olisi +-0, tai jopa menisi miinukselle

ap

Sienistä ja marjoista saatavat tulot maksetaan rahana suoraan käteen, niitä ei tarvitse ilmoittaa minnekään. Sama on pullonpalautusrahojen kanssa. Pullojen kerääjiä on niin paljon, että ei niistä muutamaa euroa enempää päivittäin saa. Nuo on ihan eri asioita mitä pimeä työ, joka taas on rikollista toimintaa.

Vaikka olen työtön en itsekään huolisi pimeitä hommia tekevää miestä. Eikö viikonloppu naisystävä kelpaisi? Täällähän on ollut puhetta noista tallinnalaisista naisista jotka suostuu viettämään aikaa miehen kuin miehen kanssa tiettyä summaa vastaan. Etpä olisi ainakaan yksin, tosin ihmettelen edelleen harmaalla alueella työskentelyä sillä noilla tuloilla veroprosentti ei edes olisi kovin suuri.

Vierailija kirjoitti:

Millä logiikalla tukia nostava tulee toimeen omillaan?

No sillä, että tukiraha on sen henkilön omaa rahaa ja sen käyttäminen järkevästi on siten omillaan toimeen tulemista. Eikö perintörikaskaan ole omillaan toimeen tuleva, kun ei itse tehnyt töitä rahansa eteen?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kertoa naiselle niin kuin yhdessä viestissä rehellisesti kerroit, että tämä ei ole unelmatilanne mutta näin asiat nyt on. Tämän ”elämäntapatyötön ja ylpeä siitä” -tarinan jättäisin kokonaan kertomatta.

Huomattavasti nuorempi nainen, pienituloinen, olisi todennäköisin potentiaalinen kumppani. Naisen pitää tietyllä tavalla pystyä arvostamaan miestä, ja oman ikäisellesi työssäkäyvällä se voi olla vaikeaa.

Ei onnistu. Nuori nainen haluaa melko todennäköisesti joskus perheen ja ongelmat alkavat siinä vaiheessa. Lasten takia on ajateltava enemmän rahaa kuin yksin tai kaksin ollessa. Suosittelen erillään asumista, rahojen pitämistä omilla tileillä ja jotain sairaseläkeläistä tai ekologisesti valveutunutta pätkätyöläistä keski-ikäistä itsensä hyvin tuntevaa velatyyppiä jonka kanssa voitte vaikka retkeillä ja keksiä muuta ilmaista tekemistä.

Elämäntapatyöttömät, jotka nostavat tukia, oksettavat minua.

Miksi ei näin naisena kiinnosta:

Haluan talon ja perheen. Työttömän miehen kanssa et saa lainaa, ellei omat tulot ole järkyttävän suuret. Ja vaikka ihan hyvin tienaankin, ei vähän vajaan neljän tonnin bruttotuloilla osteta omakotitaloa yksin. Ei pääkaupunkiseudulta jossa mun työ on.

Toinen syy on se, että haluan lapsia. Ja en koskaan olisi niin tyhmä että tekisin niitä miehen kanssa joka on työtön. Mies voi koska vaan pestä kätensä lapsista ja jättää ne äidin harteille täysin. Edes tavata ei tarvitse. Ainoa velvollisuus siinä kohtaa on maksaa elatusmaksut. Työtön mies ei niitä maksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä logiikalla tukia nostava tulee toimeen omillaan?

No sillä, että tukiraha on sen henkilön omaa rahaa ja sen käyttäminen järkevästi on siten omillaan toimeen tulemista. Eikö perintörikaskaan ole omillaan toimeen tuleva, kun ei itse tehnyt töitä rahansa eteen?

Perintörikkaalla nyt kuitenkin on omaisuus, jonka varaan laskea ja vaikka se ei ole itse ansaittua, se on kuitenkin hänen itse omistamaansa rahaa. Elämäntapatyöttömän tulot voivat loppua seuraavaan hallituskauteen tai mihin tahansa suhdannenotkahdukseen. Tuilla elävä ei tule omillaan, vaan tuilla, ja tukien tulo on riippuvainen milloin mistäkin. Se ei nimenomaan ole omaa rahaa, koska sen omistaa joku muu, sen tulolla on ehdot ja ne ehdot voivat matkan varrella muuttua.

Jos haluaa naimisiin niin ei kannata, puolisoilla on toisiinsa elatusvelvollisuus, joten vaimon tulot saattavat pistää ap:n tuille stopin. Silloin hänellä ei olisi ollenkaan omia tuloja, vaan eläisi täysin riippuvaisena vaimonsa tuloista.

Moni avioliitossa on valmis sietämään tuota tilannetta jos sellainen tulee liiton kuluessa vastaan, esim. sairaus tai työttömäksi jääminen, mutta että oletuksena nyt ja aina tulevaisuudessa? Aika harva varmaan innostuu.

Jos haluaa lapsia raha ei ole ainoa ongelma vaan kyllä siinä on sekin puoli minkä mallin haluaa antaa lapsilleen ja miltä vaikka pojasta tuntuu kun muiden isät on työssäkäyviä ja oma ei vaikka ei ole mitään syytä.

En ikinä ottaisi tuollaista miestä. En voisi kunnioittaa sinua ja risoo ihmiset joilla ei ole aikomustakaan elättää itseään. Lisäksi olet talousrikollinen kun teet pimeitä hommia.

Naisen on voitava arvostaa ja kunnioittaa miestä. Yleensä tämä vaatii tietynlaisia arvoja (rehellisyys), oikeaa omillaan toimeen tulemista ja päämäärätietoisuutta. Ja vaikka kuinka olisi tasa-arvo, niin väitän että nainen hakee mieheltä ja tulevien lastensa isältä tietynlaista turvaa, johon myös taloudellinen puoli kuuluu.

Toistepäin se menee vähän eri tavalla. Ulkonäkö on miehille niin tärkeää, että mies pystyy arvostamaan ja kunnioittamaan naista lähes pelkästään hyvän ulkonäön vuoksi.

Itsekeskeisen hedonistisen nautiskelijan ja työnvieroksujan rinnalla ainoa rooli, joka naiselle jää, on olla "totinen tiukkis", joka huolehtii aikuisen ihmisen tapaan elämän realiteeteista. Eli että on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Se on aika tylsä rooli, kun tasaveroisemman kumppanin kanssa voi itsekin nauttia ja luottaa siihen, että molemmat kantavat kortensa yhteiseen kekoon. Ei niin, että toinen on vain nauttimis- ja saamispuolella, vaan että itsekin voi välillä relata ja nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Itsekeskeisen hedonistisen nautiskelijan ja työnvieroksujan rinnalla ainoa rooli, joka naiselle jää, on olla "totinen tiukkis", joka huolehtii aikuisen ihmisen tapaan elämän realiteeteista. Eli että on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Se on aika tylsä rooli, kun tasaveroisemman kumppanin kanssa voi itsekin nauttia ja luottaa siihen, että molemmat kantavat kortensa yhteiseen kekoon. Ei niin, että toinen on vain nauttimis- ja saamispuolella, vaan että itsekin voi välillä relata ja nauttia.

Sama kuin alkkisten vaimona rooliksi jää usein olla "huolehtija" (ihana palvelija ja sisar hento valkoinen) tai "tiukkapipo" (jonkun pitää painaa pitkää päivää ja maksaa laskut). Kun terveessä suhteessa nainenkin saisi mahdollisuuden olla mukava, rento ja hauska eikä laittaa omaa hyvinvointiaan toisssijaiseksi asiaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vähän samalainen nuori nainen ja pakko myöntää, että viihdyn aika hyvin työttömänä. Samalla täytyy sanoa, että olen kuitenkin hakenut opiskelemaan ja jos en koskaan pääse niin en tiedä miten elämäni menee. Pakko sanoa, että jos pitäisi käydä sellaisessa töissä koko elämänsä ajan missä voi viihdy niin mieluummin olisin työtön. Itsellä kuitenkin myös monia syitä tähän, kuten se että jännitän sosiaalisia tilanteita ja muutenkin en koe pärjääväni monessakaan ammatissa. Olen aika ujo sekä muutenkin yksin viihtyvä ihminen. Kuitenkaan en ole todellakaan ylpeä itsestäni ja monesti häpeän itseäni ja elämääni. En koe olevani minkään arvoinen ja olen epäonnistunut jo nyt aika paljon. Joillakin on tutkinnot ja vakityöpaikat ja itse en ole päässyt sinne kouluun. Samalla käyn jossain työharjoitteluissa ja teen sellaista työtä mitä inhoan.

En haluaisi tälläistä elämää ja mielummiin eläisin sitten työttämänä kuin menettäisin työn  takia lopunkin ilon elämästä. Ei tämä todellakaan silti ole ylpeyden aihe, mutta ymmärrän myös aloittajaa sillä erotuksella, että minulla tämä kaikki on merkkinä siitä kuinka huono ja surkea ihminen olen, joka ei pärjää elämässä. Kuitenkin ymmärrän niitä joilla kaikki ei vaan mene niin hyvin eivät myöskään kestä tätä elämää ja pysty elämään sitä ehkä niinkuin joka toinen ihminen elää ja pystyy. Joillekin se työnteko on se tärkein asia ja ymmärrän sen. Ihmisen pitäisi kuitenkin olla arvokas jos en vähän huonompikin ja silti ymmärtää sne ettei kuitenkaan ole minkään arvoinen. Sitä ei oikeastaan meinaa aina kestää, kun ymmärtää totuuden.

Ymmärrän hyvin ajatuksiasi. Ei tämä minun nykyinen tilanteeni ole mikään haave, tai se mitä olisin halunnut. Kuitenkin tämä voittaa sen että tekisin jotakin epämielekästä ja matalasti palkattua työtä sekä saisin saman rahan käteen, tai luultavasti jopa vähemmän. Menettäisin todella suuren osan vapaa-ajastani ja joissakin alemman kastin töissä terveyskin on vaarassa.

ap

Eli mielestäsi on parempi, että muut tekevät ne välttämättömät alemman kastin työt ja samalla elättävät sinut?? Ällöttävä loinen..

Minä kyllä löysin työttömänä miehenä ihan tavallisen töissäkäyvän tyttöystävän, joten vähän ihmettelen joidenkin ketjuun vastanneiden naisten hyvin jyrkkää asennetta. Tökkiikö tässä kuitenkin enemmän se, että ap sanoo olevansa elämäntapatyötön? Asennoituisitteko samalla tavalla tilapäisesti työttömiin miehiin, tai opiskelijoihin?

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä löysin työttömänä miehenä ihan tavallisen töissäkäyvän tyttöystävän, joten vähän ihmettelen joidenkin ketjuun vastanneiden naisten hyvin jyrkkää asennetta. Tökkiikö tässä kuitenkin enemmän se, että ap sanoo olevansa elämäntapatyötön? Asennoituisitteko samalla tavalla tilapäisesti työttömiin miehiin, tai opiskelijoihin?

Siitähän se riippuu, että onko opiskeleva ja/tai töitä hakeva työtön vai elämäntapatyötön, jolla ei ole aikomustakaan hakea töitä. Omakin mieheni oli työtön kun tapasimme, mutta jos tilanne olisi jatkunut niin vuosia, tuskin olisimme yhdessä. Siinä olisi vain niin erilainen elämänrytmi molemmilla ja olisi ikävä kantaa kaikki vastuu yksin.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä löysin työttömänä miehenä ihan tavallisen töissäkäyvän tyttöystävän, joten vähän ihmettelen joidenkin ketjuun vastanneiden naisten hyvin jyrkkää asennetta. Tökkiikö tässä kuitenkin enemmän se, että ap sanoo olevansa elämäntapatyötön? Asennoituisitteko samalla tavalla tilapäisesti työttömiin miehiin, tai opiskelijoihin?

Tilapäisesti työtön, joka on kuitenkin ollut töissä, kouluttautunut ja etsii aktiivisesti töitä onkin ihan ok. Elämäntapatyötön kertoo laiskuudesta ja täysin loismaisesta asenteesta, joka ei ole ok.