Suurin murhe elämässäsi tällä hetkellä?
Mikä on suurin tai suurimmat murheet elämässäsi juuri tällä hetkellä?
Itselläni lapsen heikko koulumotivaatio ja omien vanhempien vanheneminen.
Eikä pliis vertailuja tai vähättelyjä - jokaisen murheet ovat todellisia, olivat ne sitten pieniä tai suuria.
Kommentit (287)
Itseäni huolettaa myös toisen vanhempani terveys. Alkavaa muistisairautta ym. Pystyn onneksi auttamaan paljon, mutta ei ole sisaruksia jakamassa tätä asiaa.
Mietin myös välillä miten lapset tulevat pärjäämään tässä maailmassa, joka tuntuu menevän vain huonompaan suuntaan..
Ei onneksi mitään musertavaa juuri nyt menossa, viime vuonna oli semmoisiakin.
Tällä hetkellä lapset, jokaisella haasteita koulumaailmassa. Miehen masennus. Oma isä, vanha alkoholisti, viimeisiä viedään. Oma tupakointi surettaa, olen yrittänyt niin monesti lopettaa. Painoa pitäisi pudottaa melkein 20 kiloa, ei ole voimia vaikka tiedän kyllä että olo helpottaisi jo pienestä alusta.
Miehen puute. Paskinta tässä on se, että olen löytänyt mukavan miehen, ja hänkin oli kiinnostunut minusta, mutta halusi jäädä vaimonsa luo. Nyt sitten vertaan kaikkia miehiä häneen.
Omat urakuviot, olen epäonnistunut työelämässä ja nyt työtön. Saanko enää koskaan työtä, löydänkö oman paikkani?
Ikää jo 45, joten nuoremmat menevät ohi heittämällä.
Tätäkö tämä on sitten seuraavat 25 vuotta? Pätkää, silppua ja yrittäjyyttä. Tai ”yrittäjyyttä”, koska tuloja ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahattomuus
Vanhempien vanheneminen
Omat sairaudet
Perheettömyys
YksinäisyysAll in all= aikuisuus on pskaa, varsinkin lähestyvä keski-ikä, haaveilen joka päivä olevani pieni lapsi josta huolehditaan.
Itselläni keski-ikä vielä menetteli kun oli voimia taistella sairauksia vastaan
mutta alkava vanhuus ottaa voimille ja pelottaa kun tietää että
suunta on vain alaspäin.
Kirjaimellisesti.
Yksinäisyys, ahdistus eron jälkeen.
Olen nyt muutaman kuukauden asunut yksin. Oli yksi mies heti eron jälkeen, johon olen ollut ihastunut jo kauan. Eroni jälkeen meillä alkoi tapailu, ja pidin hänestä todella paljon. Yhtäkkiä miehestä ei enää ole kuulunut mitään... Olen entistä enemmän hajalla, yksinäisyys tuntuu raskaalta, sekä pelottaa löydänkö ikinä enää ketään, johon voin luottaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole mieluisassa työpaikassa. Tietysti olen kiitollinen vakituisesta työpaikastani, sillä olen ollut myös työttömänä. Mutta työpaikan vaihtoa mietin viikottain... vielä ei ole natsannut.
En mäkään ole juuri nyt unelmieni työssä. Mutta koetan löytää tästäkin hyviä puolia joka päivä. Huumorilla mennään.
Ystävän yllättävä kuolema juuri joulun alla.
Tyttären masennus ja syömishäiriö. Oma mielenterveys. Raha-asiat. Tässä järjestyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Että kuinka surkea äiti ja kasvattaja olen lapselleni. Olen niin väsynyt ja kireä... lapseni ansaitsisi paremman äidin.
Mulla oli sama ongelma työssäkäyvänä yksinhuoltajana. Mutta ihan täyspäinen ja onnellinen ihminen lapsestani tuli. Että älä huoli. Lapset ovat joustavia.
pääsenkö opiskelemaan on ainut iso murhe, koska se ratkasee pienetkin murheet (ystävien saanti, päivärytmi, ammatti josta saa töitä)
haluaisin myös laihtua, mutta kun on yrittänyt sitä 3 vuotta ammattilaisten kanssa ja ei onnistu, niin ei jaksa enää edes yrittää kunnolla.
Köyhyys.
Sairastuin vakavasti, menetin yt-neuvotteluissa työni ja jouduin olemaan vuosia sairauslomalla pienillä tuloilla.
Toivuin sairaudesta.
Löysin uuden työn, joka on äärettömän stressaava ja erittäin huonopalkkainen. Puhun päivässä 40-50 puhelua ja monilla soittajilla on hankalia psyykkisiä ongelmia, joiden vuoksi he huutavat minulle.
Ikäni vuoksi uuden työn löytäminen on haasteellista.
Vierailija kirjoitti:
Miehen puute. Paskinta tässä on se, että olen löytänyt mukavan miehen, ja hänkin oli kiinnostunut minusta, mutta halusi jäädä vaimonsa luo. Nyt sitten vertaan kaikkia miehiä häneen.
Sama täällä. Tiedän miehen katuvan valintaansa tällä hetkellä, mutta vaimo roikkuu miehen lahkeissa kaksin käsin ja kaikin mahdollisin ja jopa laittomin keinoin.
Menetin juuri omaisen, hänen puolisonsa jaksamisesta lienee nyt suurin huoli.
Vierailija kirjoitti:
Ystävän yllättävä kuolema juuri joulun alla.
Otan osaa suruusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen puute. Paskinta tässä on se, että olen löytänyt mukavan miehen, ja hänkin oli kiinnostunut minusta, mutta halusi jäädä vaimonsa luo. Nyt sitten vertaan kaikkia miehiä häneen.
Sama täällä. Tiedän miehen katuvan valintaansa tällä hetkellä, mutta vaimo roikkuu miehen lahkeissa kaksin käsin ja kaikin mahdollisin ja jopa laittomin keinoin.
Ihana kuulla, että muitakin samassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen puute. Paskinta tässä on se, että olen löytänyt mukavan miehen, ja hänkin oli kiinnostunut minusta, mutta halusi jäädä vaimonsa luo. Nyt sitten vertaan kaikkia miehiä häneen.
Sama täällä. Tiedän miehen katuvan valintaansa tällä hetkellä, mutta vaimo roikkuu miehen lahkeissa kaksin käsin ja kaikin mahdollisin ja jopa laittomin keinoin.
Vinkki teille molemmille: VAPAA mies.
Olin syksyllä isossa leikkauksessa ja minua jäytää koko ajan epävarmuus, että leikkaus on epäonnistunut, sillä arpia sekä kudoksia turvottaa ja kiristää kovasti :(
Minullakin on tapailukumppani, joka kohtelee minua huonosti, ja valitettavasti olen ihastunut kyseiseen ihmiseen.