Suurin murhe elämässäsi tällä hetkellä?

Vierailija kirjoitti:

Olen vippikierteessä ja kohta lähtee luottotiedot. En tiedä kiinnostaako enää käydä töissä sen takia. Tämä aiheuttaa minulle paljon stressiä ja olen alkanut juomaan paljon alkoholia joka päivä.

Rakas tuntematon, hae apua vaikka talousneuvonnasta tai yritä opetella rahankäyttöä.

Alkoholi vain pahentaa ja syventää stressiäsi ja vie ne vähätkin rahasi joilla voisit kohentaa taloustilannetta.

Toivottavasti tämä vuosi on sinulle parempi!

Vierailija kirjoitti:

Miehen pahentunut alkoholismi, jota en jaksa enää. —> Pitäisi löytää voimia erota, järjestää asiat, hankkia asunto. Pärjäisinkö taloudellisesti ja muutenkin?

Rohkeasti vain kohti uutta ja

itsenäistä elämää! Sinun ei ole pakko jatkaa raskaassa suhteessa.

Pitäisi soittaa töihin että koska voin tulla hakemaan työvaatteet ja kirjoittamaan sopparin, mutta en jaksaisi aloittaa :D yritän ajatella rahaa, mutta haluaisin vaan olla kotona..

Vaimo pihtaa

En saa asuntolainaa vaikka olen hyvätuloinen yrittäjä. Se siitä vaurastumisesta sitten. Yhteiskunnan silmissä olen arvoton pummi.

Toistuva masennus oireilee niin että kaikki muut asiat tuntuvat raskailta hoitaa. Olen keskituloinen mutta luottokierteessä, jota on vaikea katkaista. Yritystä ja suunnitelma asian hoitamiseksi on kyllä, kunhan ei tule isoja yllättäviä menoja. Koen, etten tule hyväksytyksi parisuhteessani. Toisella osapuolella on halua yrittää edelleen, itse en ole varma onko mitään tehtävissä vai hukkaanneko vain toistemme aikaa. Töissä edessä isoja muutoksia, jotka kuormittavat. Ylipainoa on liikaa, olen pudottanut sitä mutta nyt on taas tullut tasannevaihe joka syö motivaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Omat urakuviot, olen epäonnistunut työelämässä ja nyt työtön. Saanko enää koskaan työtä, löydänkö oman paikkani?

Ikää jo 45, joten nuoremmat menevät ohi heittämällä.

Tätäkö tämä on sitten seuraavat 25 vuotta? Pätkää, silppua ja yrittäjyyttä. Tai ”yrittäjyyttä”, koska tuloja ei ole.

Mä olen 29 enkä ole vieläkään ollut päivääkään vakituisessa töissä. Nuoremmat miehet menevät ohi. Onneksi olen saanut jalansijaa freelancerina vaikka tulot jäävät pieniksi, plussana toki vapaus. Itse olen jo luovuttanut sen suhteen että palkkatöihin pääsisin.

- mies hermoromahduksen ja ties minkä partaalla

- huonokuntoinen talo pitäis myydä, muutto

- molempien vanhempien syöpä, sydän ja pääongelmat

- koirien vanheneminen/terveys

- oma fyysinen terveys

- lapsen terveys (kaikki kunnossa, mutta olen silti huolissani)

- huonot tulot

Kaksi ensimmäistä ehkä ne pahimmat

Rakas koirani alkaa olla niin vanha, että on vain ajan kysymys koska menee. Sydäntä särkee lähes päivittäin, vaikka yritän olla ajattelematta asiaa ja tehdä jokaisesta päivästä jollain asteella mukavan pienelle ystävälleni.

Vierailija kirjoitti:

Tapailukumppani, joka kohtelee minua huonosti eikä taida oikeasti välittää yhtään. Tunnen itseni kuitenkin niin huonoksi, että miksipä kukaan muukaan minua sen paremmin kohtelisi... Toivottavasti kyllästyy minuun eikä ota enää yhteyttä, että pääsen yli.

Naurettavien sydänsurujen ohella vakavampi huoli, ikääntyvät vanhemmat, joista asun kaukana.

Älä jää suhteeseen jossa sinua kohdellaan huonosti! Tuhlaat aikaasi ja oman elämäsi! Rohkeasti vain itsenäiseen elämään👍❤️

Miehen lapset ja näitten vatipäiden äiti. Ei tarvis olla olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Joka tuutista toitotetaan että suomessa liian vähäinen syntyvyys, naiset syynä, naiset ei halua lisääntyä, lapsia tarvitaan lisää, synnytystalkoot jne. Olen 18 vuotiaasta saakka yrittänyt löytää kumppanin jonka kanssa perustaa perhe, nyt olen 36 vuotias eikä ole tärpännyt. Pari miestä oli, mutta lapsia eivät halunneet.

Tuntuu tosi pahalta lukea ja kuulla jokapaikassa syyllistämistä siitä kun naiset ei saa lapsia kun itse niitä haluan mutta ei vaan löydy millään miestä.

Meillä on sama murhe! 18v aloitin tosissaan hakemisen, olen aina halunnut oman perheen. Ensimmäinen jätti muutamien vuosien jälkeen. Toisen kanssa olin pitkään ja hän halusi lapsia, mutta ei lopulta koskaan ollut niille valmis. Jne Pitkiä suhteita jotka päättyivät eroon. Yritin tehdä kaiken "oikein" - että olisi kunnon mies, minulla ammatti ja vakityö. Yhtäkkiä ikää on tullut ja huomasin, yrityksistä huolimatta olen edelleen ilman perhettä - ja ilman miestä.

Minulla on syöpä, hoidot tosin lopuillaan. Mutta ei tässä tervekään ole, monta vaivaa on hoidoista jäänyt riesaksi ja normaali elämä mahdotonta, yöt ja päivät vaikeita. Pelko jää kaveriksi että uusiiko syöpä. Molemmat koirani kuolivat myös sairastelujen aikana. Muutama vuosi sitten parhaat ystävät hylkäsivät löydettyään miehet, ilmeisesti narsistimiehet jotka eivät anna heidän tavata enää muita ihmisiä. Ainoa elossa oleva perheenjäseneni on aika huonossa  kunnossa ja saattaa kuolla milloin tahansa ja hänen asioitaan on raskasta hoitaa. Minulla ei ole työtä eli rahallinen tilannekin on huonohko.

Tuntuu että elämässä ei ole enää mitään elämisen arvoista. Yksinäisyys ja pelko ja ahdistus täyttävät vuorokauden tunnit.

Top3

- Parisuhdeongelmat

- Ylipaino

- Huono itsevarmuus

Olen joutunut vetämään läpi sen verran hirveitä ja raskaita asioita yksin lapsuudesta tuolle kolmikymppiseksi asti, että murheita ei voi mitata nykyhetkessä läheskään niin kamalaksi kuin menneisyyden murheet.

Eniten minua silti surettaa ajatus siitä, että jäisin ilman puolisoa. Haluaisin naimisiin, olen aina haaveillut puolisosta. Minulla on ollut vain pari lyhyttä tapailisuhdetta teini-iässä ja nuorena aikuisena. Viimeiset 16 vuotta olen ollut yksin. En edes muista, miltä suuteleminen tai sylissä oleminen tuntuu.

Vaikka aikaa toki vielä on näin kohta nelikymppisenä löytääkin aviomies, silti välillä mietittyttää, että pitääkö koko elämästä selvitä kehdosta hautaan yksin? Se ajatus surettaa. Olen kuitenkin ihan normaali terve nainen, omasta mielestäni ainakin.

Olen aina tehnyt myyjän työtä josta en tykkää.

Syksyllä pääsin opiskelemaan, mutta sosiaalisten tilanteiden pelko on niin paha, että olen jatkuvasti ahdistunut.

Minulla on beetasalpaajia, jota tarvittaessa voi ottaa, mutta se ei ole riittävä. Itken vaan ja olen masentunut, tuntuu ettei pääkoppa kestä tätä stressiä. En tiedä mitä teen.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi soittaa töihin että koska voin tulla hakemaan työvaatteet ja kirjoittamaan sopparin, mutta en jaksaisi aloittaa :D yritän ajatella rahaa, mutta haluaisin vaan olla kotona..

Soitin nyt, eli se ei ole murhe enää 😁

Emättimen punajäkälä -diagnoosi. Vuosi ollut tuskaa, saa nähdä miten homma etenee.

Diabetes.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys.

Sairastuin vakavasti, menetin yt-neuvotteluissa työni ja jouduin olemaan vuosia sairauslomalla pienillä tuloilla.

Toivuin sairaudesta.

Löysin uuden työn, joka on äärettömän stressaava ja erittäin huonopalkkainen. Puhun päivässä 40-50 puhelua ja monilla soittajilla on hankalia psyykkisiä ongelmia, joiden vuoksi he huutavat minulle.

Ikäni vuoksi uuden työn löytäminen on haasteellista.

Opettele olemaan ottamatta paineita soittajien takia. Kuitenkin työ on vain työtä parhaimmillaankin. Hae jostain apua (työn ohjaus), jos et itse osaa. Siihen tottuu kyllä, aina olisi helpotus. jos voisi jonkun kanssa vaikka  nauraa, miten kamala puhelu oli. Ja sinun ei ole pakko kuunnella huutavia esimerkiksi huutavia ja uhkailevia asiakkaita.