Lue keskustelun säännöt.
HS: Synnytyspelkodiagnoosit merkittävässä kasvussa, mutta hoito keskittyy usein edelleen sektion riskien listaamiseen
06.01.2020 |
Sillähän se synnytyspelko sujuvasti lievittyykin, kun kerrotaan kuinka paljon riskejä sisältyy sektioon verrattuna alatiesynnytykseen.
Kommentit (871)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada todellinen viimeaikainen tilasto Suomesta siitä, että kuinka monessa prosentissa alatiesynnytyksistä ei tapahdu mitään vaurioita eli ei edes lieviä repeämiä eikä tehdä epparia eikä pääty sektioon.
Jos kerran vauriot on harvinaisia ja yleensä menee hyvin, niin kuinka usein oikeasti menee niin, että ei tule mitään repeämiä eikä tehdä epparia eikä vastaavaa.
Jos lasket pienen repeämän vaurioksi niin mikäs se sektiohaava sitten on? Samalla tavalla sekin pitää tikata kiinni, mutta paranee lähestulkoon entiselleen. Alapääkin paranee.
Tietenkin sektiohaava on vaurio! Mutta miten se liittyy alatiesynnytyksessä tapahtuviin vaurioihin? Kysyin tilastoa niihin liittyen. Sektio ei liity siihen asiaan yhtään mitenkään. Eikä vaurioiden paranemisnopeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On luonnollista pelätä synnytystä. Aivan outoa jos ei sitä miettisi. Itse olin viikko sitten suunnitellussa sektiossa lääketiteteellisitä syistä ja toivoisin, ettei sektiota kokemattomat romantisoisi sitä täälläkään.
Yhtä helvettiä tämä on ja ei ole todellakaan eka sektio minulle eli kokemusta on.
Sektio ei ole kivuton. Itse olin 2,5 päivää sidottuna kipupumppuun ja siellä ne alateitse synnyttäneet hakivat itse ruokansa ja kävelivät vauvojen kanssa. Olin kateellinen.Missä käytetään sektion jälkeen kipupumppua? Hus on luopunut niistä jo kauan sitten, kuulostaa vähän trollilta.
Ja ihan itse myös sektioäidit hakevat sen ruokansa.
Kys. En pystynyt hakemaan koska katetri ja kipupumppu.
En ole trolli. Heti kun ei ole mieluista tietoa niin herjataan trolliksi. Tää on niin tätä.
Aivan, täällähän eräs väitti harrastaneensa seksiä viikon päästä sektiosta ja sai yläpeukkuja. Eli kaikki muu kuin tuollainen elvistely ja valhe on trollausta. Sillä sektio on sitä kiihkoisesti ajaville vain ihan ”pikkuleikkaus”
Sektio tulee kuitenkin aina saada jos on pelkopotilas eikä muu auta pelonhallintaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada todellinen viimeaikainen tilasto Suomesta siitä, että kuinka monessa prosentissa alatiesynnytyksistä ei tapahdu mitään vaurioita eli ei edes lieviä repeämiä eikä tehdä epparia eikä pääty sektioon.
Jos kerran vauriot on harvinaisia ja yleensä menee hyvin, niin kuinka usein oikeasti menee niin, että ei tule mitään repeämiä eikä tehdä epparia eikä vastaavaa.
Mitä kaikkia ”vauriota” tilastoidaan? Mikä on ”hyvin mennyt” synnytys?
Esim. kolmasosalla synnyttäjistä esiintyy traumaperäinen stressihäiriö synnytyksen jälkeen, mutta niitä ei mitenkään hoideta, tutkita tai tilastoida. Ovatko nämä hyvin menneitä synnytyksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada todellinen viimeaikainen tilasto Suomesta siitä, että kuinka monessa prosentissa alatiesynnytyksistä ei tapahdu mitään vaurioita eli ei edes lieviä repeämiä eikä tehdä epparia eikä pääty sektioon.
Jos kerran vauriot on harvinaisia ja yleensä menee hyvin, niin kuinka usein oikeasti menee niin, että ei tule mitään repeämiä eikä tehdä epparia eikä vastaavaa.
Jos lasket pienen repeämän vaurioksi niin mikäs se sektiohaava sitten on? Samalla tavalla sekin pitää tikata kiinni, mutta paranee lähestulkoon entiselleen. Alapääkin paranee.
Tietenkin sektiohaava on vaurio! Mutta miten se liittyy alatiesynnytyksessä tapahtuviin vaurioihin? Kysyin tilastoa niihin liittyen. Sektio ei liity siihen asiaan yhtään mitenkään. Eikä vaurioiden paranemisnopeus.
Ohis. Mutta kyllähän se liittyy. Jotenkin vauva pitää saada ulos, ja siitä tuppaa tulemaan vaurioita. Sektiosta aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada todellinen viimeaikainen tilasto Suomesta siitä, että kuinka monessa prosentissa alatiesynnytyksistä ei tapahdu mitään vaurioita eli ei edes lieviä repeämiä eikä tehdä epparia eikä pääty sektioon.
Jos kerran vauriot on harvinaisia ja yleensä menee hyvin, niin kuinka usein oikeasti menee niin, että ei tule mitään repeämiä eikä tehdä epparia eikä vastaavaa.
Mitä kaikkia ”vauriota” tilastoidaan? Mikä on ”hyvin mennyt” synnytys?
Esim. kolmasosalla synnyttäjistä esiintyy traumaperäinen stressihäiriö synnytyksen jälkeen, mutta niitä ei mitenkään hoideta, tutkita tai tilastoida. Ovatko nämä hyvin menneitä synnytyksiä?
Aika hurja luku tuo kolmasosa. Olisiko jotain lähdettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua ikinä lapsia, koska en jaksa tapella synnytystavasta ihmisten kanssa, joille pääasia on pelottelu, nälviminen ja vittuilu. Jenkeissä tämäkin asia paremmin.
Paremmin? Jenkeissä sekä äitiys- että imeväiskuolleisuus on kehitysmaan tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada todellinen viimeaikainen tilasto Suomesta siitä, että kuinka monessa prosentissa alatiesynnytyksistä ei tapahdu mitään vaurioita eli ei edes lieviä repeämiä eikä tehdä epparia eikä pääty sektioon.
Jos kerran vauriot on harvinaisia ja yleensä menee hyvin, niin kuinka usein oikeasti menee niin, että ei tule mitään repeämiä eikä tehdä epparia eikä vastaavaa.
Mitä kaikkia ”vauriota” tilastoidaan? Mikä on ”hyvin mennyt” synnytys?
Esim. kolmasosalla synnyttäjistä esiintyy traumaperäinen stressihäiriö synnytyksen jälkeen, mutta niitä ei mitenkään hoideta, tutkita tai tilastoida. Ovatko nämä hyvin menneitä synnytyksiä?
Aika hurja luku tuo kolmasosa. Olisiko jotain lähdettä?
Esim. J. Gamble & D Creedy, British Journal of Midwifery, 2005
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada todellinen viimeaikainen tilasto Suomesta siitä, että kuinka monessa prosentissa alatiesynnytyksistä ei tapahdu mitään vaurioita eli ei edes lieviä repeämiä eikä tehdä epparia eikä pääty sektioon.
Jos kerran vauriot on harvinaisia ja yleensä menee hyvin, niin kuinka usein oikeasti menee niin, että ei tule mitään repeämiä eikä tehdä epparia eikä vastaavaa.
Mitä kaikkia ”vauriota” tilastoidaan? Mikä on ”hyvin mennyt” synnytys?
Esim. kolmasosalla synnyttäjistä esiintyy traumaperäinen stressihäiriö synnytyksen jälkeen, mutta niitä ei mitenkään hoideta, tutkita tai tilastoida. Ovatko nämä hyvin menneitä synnytyksiä?
Aika hurja luku tuo kolmasosa. Olisiko jotain lähdettä?
Myös tässä tutkimuksessa oli päädytty siihen, että noin kolmasosa oireilee https://www.sciencedaily.com/releases/2012/08/120808121949.htm
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada todellinen viimeaikainen tilasto Suomesta siitä, että kuinka monessa prosentissa alatiesynnytyksistä ei tapahdu mitään vaurioita eli ei edes lieviä repeämiä eikä tehdä epparia eikä pääty sektioon.
Jos kerran vauriot on harvinaisia ja yleensä menee hyvin, niin kuinka usein oikeasti menee niin, että ei tule mitään repeämiä eikä tehdä epparia eikä vastaavaa.
Mitä kaikkia ”vauriota” tilastoidaan? Mikä on ”hyvin mennyt” synnytys?
Esim. kolmasosalla synnyttäjistä esiintyy traumaperäinen stressihäiriö synnytyksen jälkeen, mutta niitä ei mitenkään hoideta, tutkita tai tilastoida. Ovatko nämä hyvin menneitä synnytyksiä?
Aika hurja luku tuo kolmasosa. Olisiko jotain lähdettä?
Myös tässä tutkimuksessa oli päädytty siihen, että noin kolmasosa oireilee https://www.sciencedaily.com/releases/2012/08/120808121949.htm
3,4 prosenttia synnyttäjistä saa traumaperäisen stressihäiriön tuon linkkaamasi tutkimuksen mukaan. Tarkkuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada todellinen viimeaikainen tilasto Suomesta siitä, että kuinka monessa prosentissa alatiesynnytyksistä ei tapahdu mitään vaurioita eli ei edes lieviä repeämiä eikä tehdä epparia eikä pääty sektioon.
Jos kerran vauriot on harvinaisia ja yleensä menee hyvin, niin kuinka usein oikeasti menee niin, että ei tule mitään repeämiä eikä tehdä epparia eikä vastaavaa.
Mitä kaikkia ”vauriota” tilastoidaan? Mikä on ”hyvin mennyt” synnytys?
Esim. kolmasosalla synnyttäjistä esiintyy traumaperäinen stressihäiriö synnytyksen jälkeen, mutta niitä ei mitenkään hoideta, tutkita tai tilastoida. Ovatko nämä hyvin menneitä synnytyksiä?
Aika hurja luku tuo kolmasosa. Olisiko jotain lähdettä?
Myös tässä tutkimuksessa oli päädytty siihen, että noin kolmasosa oireilee https://www.sciencedaily.com/releases/2012/08/120808121949.htm
Zimmermannin (2013) mukaan useat tutkimukset paljastavat, että peräti 6 % naisista kokevat posttraumaattisia oireita synnytyksen jälkeen, kun taas Ayersin (2004) ja Söderqvistin, Wijma & Wijman (2006) mukaan PTSD kärsii noin 2 % synnyttäjistä. Muiden traumaattisen kokemusten lisäksi seksuaalinen hyväksikäyttö, masennus, sekä operatiiviset toimenpiteet ovat riskitekijöitä PTSD:n kehittymiseen. Oikean diagnoosin ja PTSD:n hoidon on kohdistuttava paitsi äitiin myös hänen läheisiinsä. PTSD:n oireet vaihtelevat fyysisistä kivuista masennukseen ja itsemurha-ajatuksiin. (Sandall 2004, 162.)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/89225/Ulmanen_Tuire.pdf.p…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytys on vaarallista ja älyttömän kivuliasta. On vain ja ainoastaan tervettä pelätä sitä. Mikään lässytys ei näitä faktoja poista. Ennen tätä ei vaan uskallettu tunnustaa.
Kyllä se on vähän niin kuin sukurasitus jos pelkää tai ei-pelkää synnytystä. Olen raskautunut 5 kertaa ja jokainen synnytys on ollut hups vaan, huolimatta joka kerta vuorokauden kestäneistä synnytyksistä. Oman äitini kokemukset samat. Ystäväpiirissäni synnytetään ja saman tien ollaan ulkona sairaalasta. Kipua on, mutta aika moni meistä on kokenut, mitä on oikea kipu, se on negatiivista, vakavan sairauden aiheuttamaa kipua, esim syövän. Synnytyskipu on positiivista, elämää luovaa kipua. Siihen kannattaisi uskoa, se on naisen luonnollinen tehtävä ja kaikki kykenevät siihen ja pystyvät synnyttämään nappsisuorituksella!
Minä uskoin tähän hypetykseen, lähdin synnyttämään luomuna, vaikka alunperin olin mennyt pelkosektiota hakemaan. Lääkärin mielestä suvun naisten hankalat synnytykset eivät periydy. Minut saatiin uskoteltua että naisen vartalo on luotu synnyttämään ja se osaa kyllä hommansa, lääkkeettömänä varsinkin se menee omaan synnytyskuplaansa ja hoitaa homman ja on ihana ja mahtava ja kipu niin positiivista!
Jep. Olisi pitänyt uskoa sitä omaa fiilistä siitä, että ei onnistu. Oma henki oli ihan hiuskarvan varassa, lapsen henki myös. vauva ei koskaan mahtunut edes laskeutumaan, lantio oli liian ahdas vaikka halkesi(!), lapsella napanuora kaulan ympärillä. Kipu (3vrk käynnistys, oksitosiinilla vuorokauden ylläpidetyt hirmusupistukset) ei ollut todellakaan mitään kaunista, eikä positiivista. Mikäli olisin saanut liikuttua, olisin tappanut itseni. Pyysin miestäni tappamaan minut koska en kestänyt enää. Onneksi lopulta anestesiologi vapautui ja sain epiduraalin, joka piti kivut poissa ja sain nukuttua nelisen tuntia. Kohtutulehduksen vuoksi pääsin viimein kiireelliseen sektioon.
Vuoden toipuminen fyysisesti, ikuiset traumat minulle ja muistikuvia ei esikoiseni vauva-ajasta kamalasti ole. Vain siksi, että suostuin uskomaan tuohon hypetykseen. Faktahan on, että ihmisen noustua seisoma-asentoon lantion muoto on muuttunut kovasti ja ihmisvauvojen päänympärys sen sijaan kasvanut.
Edelleen isolla osalla synnytys sujuu hyvin, vaikkakin n. 25% jää jonkinasteista inkontinenssia ja osa vauvoista kärsii hapenpuutteesta synnytyksen aikana.
Synnytys voi parhaimmillaan olla kuvaamasi kaltainen, osa synnytyksistä onkin! Ja sellainenhan olisi aivan ideaalitilanne. Kuitenkin tiedossa on, että kaikilla se ei niin suju. Suosittelen ihmisiä kuuntelemaan sitä omaa kroppaa ennen kaikkea, ei mitään hypetystä (luomun tai sektion puolesta), vaan omaa kroppaansa ja toimimaan sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada todellinen viimeaikainen tilasto Suomesta siitä, että kuinka monessa prosentissa alatiesynnytyksistä ei tapahdu mitään vaurioita eli ei edes lieviä repeämiä eikä tehdä epparia eikä pääty sektioon.
Jos kerran vauriot on harvinaisia ja yleensä menee hyvin, niin kuinka usein oikeasti menee niin, että ei tule mitään repeämiä eikä tehdä epparia eikä vastaavaa.
Mitä kaikkia ”vauriota” tilastoidaan? Mikä on ”hyvin mennyt” synnytys?
Esim. kolmasosalla synnyttäjistä esiintyy traumaperäinen stressihäiriö synnytyksen jälkeen, mutta niitä ei mitenkään hoideta, tutkita tai tilastoida. Ovatko nämä hyvin menneitä synnytyksiä?
Aika hurja luku tuo kolmasosa. Olisiko jotain lähdettä?
Myös tässä tutkimuksessa oli päädytty siihen, että noin kolmasosa oireilee https://www.sciencedaily.com/releases/2012/08/120808121949.htm
Oireilu on aivan eri asia.
Kukapa meistä ei olisi elänyt tunteiden vuoristorataa synnytyksen jälkeen? Synnytystavasta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hammaslääkäripelkoa ymmärretään, synnytyspelkoa ei. Tätä en ole koskaan tajunnut. Onhan nyt synnytys aika paljon rajumpi kuin mikään hammaslääkärikäynti.
Niinpä. Kun menee hammaslääkäriin niin melkein odotusaulassa jo pistetään puudutus ja koko ajan kysellään että eihän satu?
Synnytyksessä kettuillaan jos kehtaa pyytää kivunlievitystå ja sitä pantataan viimeiseen asti ja missään vaiheessa sitä.ei tarjota jos itse ei tiedå että siinä kohtaa voisi käyttåä toisenlaista puudutetta. Tahallaan rääkätään mikä keretåän.
Kipu ei jalosta ketåän eikä missään. Itse sain toiselta epiduraalin loppuvaiheessa ja se auttoi ja pystyin ponnistamaan kunnolla ja lapsi syntyi pirteänä ja pystyin iloitsemaan heti vauvasta. Toiselta ei tahallaan annettu puudutusta ja tuska oli järkyttävä enkä tiennyr koko alavartalon kivusta mistä kohtaa pitäisi ponnistaa, lapsi syntyi velttona ja happiarvoja mittailtiin, itse olin kivusta kankea ja järkyttynyt enkä olisi halunnut sen aiheuttajaa eli lasta syliini ollenkaan eli pantakkaa puudutusta ja pilatkaa äiti-lapsikiintymyssuhteen synty.
åååå on jaksanut kirjoitella jo monta tekstiä, päivystääkö kokopäiväisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada todellinen viimeaikainen tilasto Suomesta siitä, että kuinka monessa prosentissa alatiesynnytyksistä ei tapahdu mitään vaurioita eli ei edes lieviä repeämiä eikä tehdä epparia eikä pääty sektioon.
Jos kerran vauriot on harvinaisia ja yleensä menee hyvin, niin kuinka usein oikeasti menee niin, että ei tule mitään repeämiä eikä tehdä epparia eikä vastaavaa.
Mitä kaikkia ”vauriota” tilastoidaan? Mikä on ”hyvin mennyt” synnytys?
Esim. kolmasosalla synnyttäjistä esiintyy traumaperäinen stressihäiriö synnytyksen jälkeen, mutta niitä ei mitenkään hoideta, tutkita tai tilastoida. Ovatko nämä hyvin menneitä synnytyksiä?
Aika hurja luku tuo kolmasosa. Olisiko jotain lähdettä?
Myös tässä tutkimuksessa oli päädytty siihen, että noin kolmasosa oireilee https://www.sciencedaily.com/releases/2012/08/120808121949.htm
3,4 prosenttia synnyttäjistä saa traumaperäisen stressihäiriön tuon linkkaamasi tutkimuksen mukaan. Tarkkuutta!
Tarkkuutta itsellesi, tuossa puhuttiin oireilusta, jota esiintyy kolmasosalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada todellinen viimeaikainen tilasto Suomesta siitä, että kuinka monessa prosentissa alatiesynnytyksistä ei tapahdu mitään vaurioita eli ei edes lieviä repeämiä eikä tehdä epparia eikä pääty sektioon.
Jos kerran vauriot on harvinaisia ja yleensä menee hyvin, niin kuinka usein oikeasti menee niin, että ei tule mitään repeämiä eikä tehdä epparia eikä vastaavaa.
Mitä kaikkia ”vauriota” tilastoidaan? Mikä on ”hyvin mennyt” synnytys?
Esim. kolmasosalla synnyttäjistä esiintyy traumaperäinen stressihäiriö synnytyksen jälkeen, mutta niitä ei mitenkään hoideta, tutkita tai tilastoida. Ovatko nämä hyvin menneitä synnytyksiä?
Aika hurja luku tuo kolmasosa. Olisiko jotain lähdettä?
Myös tässä tutkimuksessa oli päädytty siihen, että noin kolmasosa oireilee https://www.sciencedaily.com/releases/2012/08/120808121949.htm
Oireilu on aivan eri asia.
Kukapa meistä ei olisi elänyt tunteiden vuoristorataa synnytyksen jälkeen? Synnytystavasta riippumatta.
Mitä helvettiä? ”Pelkkä” PSTD-oireilukin on ihan eri asia kuin tavallinen tunteiden vuoristorata. Vähättely ei auta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi saada se yksityinen synnytyssairaala Suomeenkin. Jossa saisi valita itse synnytystavan kun itse maksaa. Mutta ei, voin kuvitella miten poliitikotkin mylvisivät "Suomessa maailman paras synnytyksen hoito julkisella, ei sitä saa kyseenalaistaa!!". Kiuru ja Marin ja muut huutaisivat kuorossa.
Siinä suhteessa Suomessa on taannuttu takaisin keskiajalle. Ei ole montaakaaan vuosikymmentä kun esim Mehiläinen hoiti synnytyksiä. Samoin erikoismaksukuokassa oli mahdollista synnyttää sektiolla halutessaan. Eml ei ollut edes erityisen kallista. En tiedä miksi se lopetettiin. En myöskään ymmärrä että valinnanvapautta torperoidaan. Itsekin olen siirtänyt terveydenhoitoni yksityiselle kun terveyskeskus ei toimi niin kuin pitäisi.
Yksityiset lopetettiin koska tuli paremmat vaatimukset ensihoidolle ja varautumiseen. Yksityisillä ei ollutkaan enää varaa pitää yllä molemmille sekä äidille että vauvalle tehohoitomahdollisuutta 24h. Ja ihan oikein. Mikä parku siitä tuliskaan jos äitejä/lapsia kuolisi kun yksityinen lekuri/anestelogi on jo nukkumassa eikä salia ole auki 24h hätäleikkaukseen yksityisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On luonnollista pelätä synnytystä. Aivan outoa jos ei sitä miettisi. Itse olin viikko sitten suunnitellussa sektiossa lääketiteteellisitä syistä ja toivoisin, ettei sektiota kokemattomat romantisoisi sitä täälläkään.
Yhtä helvettiä tämä on ja ei ole todellakaan eka sektio minulle eli kokemusta on.
Sektio ei ole kivuton. Itse olin 2,5 päivää sidottuna kipupumppuun ja siellä ne alateitse synnyttäneet hakivat itse ruokansa ja kävelivät vauvojen kanssa. Olin kateellinen.Missä käytetään sektion jälkeen kipupumppua? Hus on luopunut niistä jo kauan sitten, kuulostaa vähän trollilta.
Ja ihan itse myös sektioäidit hakevat sen ruokansa.
Kys. En pystynyt hakemaan koska katetri ja kipupumppu.
En ole trolli. Heti kun ei ole mieluista tietoa niin herjataan trolliksi. Tää on niin tätä.Aivan, täällähän eräs väitti harrastaneensa seksiä viikon päästä sektiosta ja sai yläpeukkuja. Eli kaikki muu kuin tuollainen elvistely ja valhe on trollausta. Sillä sektio on sitä kiihkoisesti ajaville vain ihan ”pikkuleikkaus”
Sektio tulee kuitenkin aina saada jos on pelkopotilas eikä muu auta pelonhallintaan.
En ole tuo kenestä puhuit, mutta minä(kin) sain lapseni suunnitellulla sektiolla ja harrastin seksiä tasan viikon päästä siitä. Eikä siinä ole mitään valhetta tai elvistelyä. En myöskään tarvinnut kipupumppua tai katetria, jaloillani olin jo parin tunnin päästä sektiosta, sitä ennen imetin. Toisilla se nyt vaan menee hyvin.
Asiasta toiseen, se pelkopoli oli ihan vitsi. Pelkkää jankuttamista siitä, kuinka lapset syntyvät alateitse. Tuhottujen värkkien kuvat tai video tuskasta huutavasta naisesta eivät varsinaisesti saaneet mua muuttamaan mieltäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada todellinen viimeaikainen tilasto Suomesta siitä, että kuinka monessa prosentissa alatiesynnytyksistä ei tapahdu mitään vaurioita eli ei edes lieviä repeämiä eikä tehdä epparia eikä pääty sektioon.
Jos kerran vauriot on harvinaisia ja yleensä menee hyvin, niin kuinka usein oikeasti menee niin, että ei tule mitään repeämiä eikä tehdä epparia eikä vastaavaa.
Mitä kaikkia ”vauriota” tilastoidaan? Mikä on ”hyvin mennyt” synnytys?
Esim. kolmasosalla synnyttäjistä esiintyy traumaperäinen stressihäiriö synnytyksen jälkeen, mutta niitä ei mitenkään hoideta, tutkita tai tilastoida. Ovatko nämä hyvin menneitä synnytyksiä?
Aika hurja luku tuo kolmasosa. Olisiko jotain lähdettä?
Myös tässä tutkimuksessa oli päädytty siihen, että noin kolmasosa oireilee https://www.sciencedaily.com/releases/2012/08/120808121949.htm
3,4 prosenttia synnyttäjistä saa traumaperäisen stressihäiriön tuon linkkaamasi tutkimuksen mukaan. Tarkkuutta!
Tarkkuutta itsellesi, tuossa puhuttiin oireilusta, jota esiintyy kolmasosalla.
Kyllä yläpuolella nimenomaan lukee, että ”kolmasosalla esiintyy traumaperäinen stressihäiriö”. Mikä ei sitten onneksi pitänyt paikkaansa.
Tilastoja synnytyksistä ja repeämistä:
En löytänyt tietoa siitä, miten paljon repeämiä todellisuudessa on, sillä 1. ja 2. asteen repeämiä ei tilastoida lainkaan, vaan ainoastaan 3. ja 4. asteen repeämät tilastoidaan.
Mutta jos noita THL:n tilastoja katsoo, niin voidaan todeta, että vuonna 2018
Synnytyksistä 16,7 % päätyi sektioon
20,7 % synnyttäjistä tehtiin episiotomia
3.-4.-asteen (peräaukon sulkijalihaksen osittainen tai kokonaan repeytyminen - jopa peräsuolen limakalvon repeytyminen )repeämän sai 1,2 %
30 % synnytyksistä käynnistettiin
Lähde: https://www.slideshare.net/THLfi/perinataalitilasto-synnyttjt-synnytyks…
Jos lasket pienen repeämän vaurioksi niin mikäs se sektiohaava sitten on? Samalla tavalla sekin pitää tikata kiinni, mutta paranee lähestulkoon entiselleen. Alapääkin paranee.