HS: Synnytyspelkodiagnoosit merkittävässä kasvussa, mutta hoito keskittyy usein edelleen sektion riskien listaamiseen

Vierailija kirjoitti:

Pointtina koko jutussa on pelon hoito. Henkilö pelkää asiaa x ja hänen pelkoa yritetään hoitaa pelottelemalla asialla y.

Jos henkilö pelkää vaikka koiria niin ei sitäkään pelkoa voi hoitaa pelottelemalla susilla.

Joo jotenkin tuntuu ihan käsittämättömältä, että pelkoon vastataan pelottelulta. Hyvin tyypillinen asennehan on tämä, että on se kumma ja ihmeellistä, että naiset pelkäävät nykyään niin kovin, niin sitten ollaan itse lietsomassa lisää pelkoa! Niin että pitikö sitä nyt pelätä vai ei..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyspelon lisääntyminen johtuu varmaankin siitä, että kaikenlaisia kauhutarinoita synnytyksestä on nykyään helpommin saatavilla.

Itse olin raskaana 90-luvulla ja joskus olen miettinyt, että jos olisi ollut netti ja some saatavilla, olisin varmaan myös ollut vaatimassa sektiota peloissani. Palstallakin on ketjuja kamalista synnytyskokemuksista ja niihin ei pahemmin kirjoittele nämä, joilla synnytys sujui helposti.

Ehkä ennen normaaliin elämään kuuluneet ja ihmisen fyysisyyteen liittyvät asiat ovat tuttuja vain ruudulta? Outoja ovat kyllä tälläkin palstalla nähneeni nuorten luulot emättimen pysyvästä pilalle menosta.

Kyllä se massiivinen ja särkevä arpi aika pysyvä haitta on.

Vierailija kirjoitti:

Minulla se pelottelutapaaminen kyllä vain vahvisti sektiopäätöstä. Kerrottiin mm. että ensisynnyttäjä repeää alatiesynnytyksessä lähes varmasti, ja myös kivunlievitystoiveeni paljastuivat epärealistisiksi. Ja tämän käynnin tarkoitus oli siis pelotella pois sektiotoiveesta - millaistakohan tietoa olisi annettu, jos tavoite olisi ollut antaa mahdollisimman puolueetonta tietoa eri menetelmistä?

Ensisynnyttäjä repeää lähes varmasti:

esim. minä sain kaksi tikkiä ja palauduin täydellisesti, pystyin käymään itse suihkussa synnytyksen jälkeen eikä palautuminen tehnyt kipeää missään vaiheessa.

Sektiosynnyttäjä taas revitään satavarmasti:

palautumiseen liittyy enemmän kipuja ja se kestää todennäköisesti pidempään.

En ymmärrä miksi asioista pitää puhua näin raflaavasti kummankaan synnytystavan osalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektioidut lapset ovat ikävä kyllä sairaampia, mutta jos kerran pelko johtaa sektioon, eikä varsinaiset lääketieteelliset syyt, niin mikäs siinä. Oikea tapa olisi varmaankin terapoida se pelko pois. Tai lisätä lääkitystä.

Paras tapa olisi, jos voitaisiin taata täysin varma kivunlievitys synnyttäjille sekä minimoida kaikki riskit. Kyse on varmasti mm. sekä tieteellisen tutkimuksen että käytännön resurssien puutteesta. Anestesialääkäriä ei saada yöllä paikalle, kun tämä on tärkeämmissä tehtävissä. Lisäksi muistetaan aina muistuttaa kivunlievityksen haitoista, "parempi ilman".

Tutkimusten mukaan alatiesynnytys ohjelmoi lapsen geenejä tietyllä tavalla ja samalla se saa sopivan mikrobiston synnytyskanavasta. Siksi sektioiduilla on enemmän tiettyjä sairauksia. Kipu kuuluu osaksi elämää ja sitäkin voi oppia hallitsemaan ilman lääkkeitä. Nukutus on aina riski ja siinä voi lähteä henki, eli on aina suurempi riski kuin synnytyskipu.

Ehkä neuvoloissa pitäisi olla parempi synnytysvalmennus ja tarvittaessa psykoterapiaa.

On ihan tervettä pelätä suunnatonta ja hallitsematonta kipua, jota ei välttämättä lupauksista huolimatta haluta hoitaa. On tervettä pelätä pidätyskyvyn menetystä, lapsen vammautumista ja hankalia repeämiä. Pelko suojaa ihmistä eikä sitä voi tässä terapioida pois, koska pelon syyt ovat todellisia ja riskit realistisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän monia, joilla ollut kunnon puudutukset loppuun asti eli kyse on puhtaasti tahdosta. Naisia ei haluta puuduttaa kunnolla. synnytyskulttuuri Suomessa on pääosin sadistista.

Mä sain kunnon puudutuksen. Eikö nykyään saa epiduraalia edes pyydettäessä?

Saa, mutta ei jos ponnistusvaihe on lähestymässä. Ponnistusvaiheessa ei saa olla kuin kohdunkaulapuudute. Repeäminen, välilihan leikkaus ja tikkaaminen tulee tuntea Suomen sadistisissa käytännöissä.

Siis mun lapset on jo isoja, mutta muistan, että mulle kerrottiin tuo puudutuksen pyytäminen ajoissa. Ja suunnilleen kaikki mun tuntemani äidit ovat saaneet puudutuksen jos ovat sen halunneet. Puhun tässä siis normaalisti edenneestä synnytyksestä.

En nyt ymmärrä tuota sadistista synnytyskulttuuria. Onko se jotain, mikä on tullut ihan viimevuosina vai eikö naiset kehtaa/halua vaatia mitään kivunlievitystä? Millä tavalla sadismi ilmenee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä miten yhteiskunnalta kyllä vaaditaan sektiota kustannuksineen, mutta tupakoinnin lopettaminen, normaalipainoon hakeutuminen, venyttely ja liikunnan harrastaminen on liikaa pyydetty. Yhteiskunnan kyllä pitää maksaa, mutta samalla itse maksimoidaan riskejä.

Yhteiskuntaa ei ole, jos lapsia ei tule. Eli saa yhteiskunta kyllä tukea heitä, jotka raa'an työn eli omalla kehollaan uuden ihmiskehon tekevät.

Toki on yhteiskunnalle kannattavaa tukea lapsien hankintaa, mutta kyllä ihmisille pitäisi opettaa, että vastaa pitää ottaa myös itse, koska synnytäjien rapakuntoisuus maksaa yheiskunnalle myös.

Mitä tekemistä synnytyspelolla on rapakuntoisuuden kanssa?

Arvatenkin synnytys on rapkuntoisille kivuliaampi ja levittävät kokemustaan muille. 

Ei ole.

Olisiko tälle jotain faktatietoa? Voisi kuvitella, että jos ei jaksa ponnistaa vatsalihaksilla, tulee enempi komplikaatioita ja synnytys kestää kauemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyspelon lisääntyminen johtuu varmaankin siitä, että kaikenlaisia kauhutarinoita synnytyksestä on nykyään helpommin saatavilla.

Itse olin raskaana 90-luvulla ja joskus olen miettinyt, että jos olisi ollut netti ja some saatavilla, olisin varmaan myös ollut vaatimassa sektiota peloissani. Palstallakin on ketjuja kamalista synnytyskokemuksista ja niihin ei pahemmin kirjoittele nämä, joilla synnytys sujui helposti.

Ehkä ennen normaaliin elämään kuuluneet ja ihmisen fyysisyyteen liittyvät asiat ovat tuttuja vain ruudulta? Outoja ovat kyllä tälläkin palstalla nähneeni nuorten luulot emättimen pysyvästä pilalle menosta.

Kyllä se massiivinen ja särkevä arpi aika pysyvä haitta on.

Oletpa turhamainen. Minulla on koko olkavarren peittävä arpi. Kolmannen asteen palovamma, joka saatu jo lapsena. Ei millään tavalla haittaa elämääni. Pientä kiristelyä välillä ihossa muttei haittaa minua. Arvet ovat minulle ainoastaan jälkiä eletystä elämästä.

Pidät varmaan rumina myös tyhjiin imettyjä rintoja?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 2 sektioitua teiniä. Tosi terveitä olleet aina

Anteeksi, mutta alkoi hymyilyttää mielikuva, että sinulle syntyi sektiolla kaksi teiniä.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

On ihan tervettä pelätä suunnatonta ja hallitsematonta kipua, jota ei välttämättä lupauksista huolimatta haluta hoitaa. On tervettä pelätä pidätyskyvyn menetystä, lapsen vammautumista ja hankalia repeämiä. Pelko suojaa ihmistä eikä sitä voi tässä terapioida pois, koska pelon syyt ovat todellisia ja riskit realistisia.

Erittäin hyvin kiteytetty koko ongelman ydin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektioidut lapset ovat ikävä kyllä sairaampia, mutta jos kerran pelko johtaa sektioon, eikä varsinaiset lääketieteelliset syyt, niin mikäs siinä. Oikea tapa olisi varmaankin terapoida se pelko pois. Tai lisätä lääkitystä.

Paras tapa olisi, jos voitaisiin taata täysin varma kivunlievitys synnyttäjille sekä minimoida kaikki riskit. Kyse on varmasti mm. sekä tieteellisen tutkimuksen että käytännön resurssien puutteesta. Anestesialääkäriä ei saada yöllä paikalle, kun tämä on tärkeämmissä tehtävissä. Lisäksi muistetaan aina muistuttaa kivunlievityksen haitoista, "parempi ilman".

Tutkimusten mukaan alatiesynnytys ohjelmoi lapsen geenejä tietyllä tavalla ja samalla se saa sopivan mikrobiston synnytyskanavasta. Siksi sektioiduilla on enemmän tiettyjä sairauksia. Kipu kuuluu osaksi elämää ja sitäkin voi oppia hallitsemaan ilman lääkkeitä. Nukutus on aina riski ja siinä voi lähteä henki, eli on aina suurempi riski kuin synnytyskipu.

Ehkä neuvoloissa pitäisi olla parempi synnytysvalmennus ja tarvittaessa psykoterapiaa.

Sektio tehdään puudutuksessa eikä nukutuksessa, paitsi hätäsektio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektioidut lapset ovat ikävä kyllä sairaampia, mutta jos kerran pelko johtaa sektioon, eikä varsinaiset lääketieteelliset syyt, niin mikäs siinä. Oikea tapa olisi varmaankin terapoida se pelko pois. Tai lisätä lääkitystä.

Paras tapa olisi, jos voitaisiin taata täysin varma kivunlievitys synnyttäjille sekä minimoida kaikki riskit. Kyse on varmasti mm. sekä tieteellisen tutkimuksen että käytännön resurssien puutteesta. Anestesialääkäriä ei saada yöllä paikalle, kun tämä on tärkeämmissä tehtävissä. Lisäksi muistetaan aina muistuttaa kivunlievityksen haitoista, "parempi ilman".

Tutkimusten mukaan alatiesynnytys ohjelmoi lapsen geenejä tietyllä tavalla ja samalla se saa sopivan mikrobiston synnytyskanavasta. Siksi sektioiduilla on enemmän tiettyjä sairauksia. Kipu kuuluu osaksi elämää ja sitäkin voi oppia hallitsemaan ilman lääkkeitä. Nukutus on aina riski ja siinä voi lähteä henki, eli on aina suurempi riski kuin synnytyskipu.

Ehkä neuvoloissa pitäisi olla parempi synnytysvalmennus ja tarvittaessa psykoterapiaa.

Missä muussa yhteydessä ihan oikeasti valistetaan, kuinka kipu kuuluu elämään, kuin synnytyksessä ja naisten vaivoissa noin yleisesti? 

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan mieti miksi synnytyspelko on "merkittävässä kasvussa"? Jotenkin sopii naisten yleisten ahdistushäiriöiden kasvuun eli naiset lienevät vain liian herkkiä nykyään. Neuroottisempia kuin ennen.

Minustakin olisi mielenkiintoista tietää mistä kasvu johtuu. Pelkoa ja jännitystä on varmasti aina synnytykseen liittyen, edes vähän. Se on tapahtuma, jossa voi käydä kaikenlaista.

Toisaalta, voihan se olla, että nyt pelkoa kysellään ja kuunnellaan enemmän. Voihan olla niinkin, että loppujen lopuksi hyvin harva vauva jää kuitenkaan syntymättä tämän takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyspelon lisääntyminen johtuu varmaankin siitä, että kaikenlaisia kauhutarinoita synnytyksestä on nykyään helpommin saatavilla.

Itse olin raskaana 90-luvulla ja joskus olen miettinyt, että jos olisi ollut netti ja some saatavilla, olisin varmaan myös ollut vaatimassa sektiota peloissani. Palstallakin on ketjuja kamalista synnytyskokemuksista ja niihin ei pahemmin kirjoittele nämä, joilla synnytys sujui helposti.

Ehkä ennen normaaliin elämään kuuluneet ja ihmisen fyysisyyteen liittyvät asiat ovat tuttuja vain ruudulta? Outoja ovat kyllä tälläkin palstalla nähneeni nuorten luulot emättimen pysyvästä pilalle menosta.

Osalle synnyttäjistä repeämät aiheuttavat pysyvän vaurion ja synnytyksen jälkeen paikat ovat löysempiä. Tämä on ihan faktaa.

Ennen näistä ei vaan puhuttu, eikä niitä edes hoidettu. Eivät ne olleet ”normaaleja” silloinkaan, mutta yleisiä.

Ihmisiä nukutetaan milloin missäkin toimenpiteissä hampaaanpaikkauksista lähtien. Tuttavani syöpälapsi nukutetaan viikoittain syöpähoitojen vuoksi eikä siitä ole mitään haittaa, joten nukutus ei nyt kovin kummoinen riski ole nykyään.

Vierailija kirjoitti:

On ihan tervettä pelätä suunnatonta ja hallitsematonta kipua, jota ei välttämättä lupauksista huolimatta haluta hoitaa. On tervettä pelätä pidätyskyvyn menetystä, lapsen vammautumista ja hankalia repeämiä. Pelko suojaa ihmistä eikä sitä voi tässä terapioida pois, koska pelon syyt ovat todellisia ja riskit realistisia.

Tämä periaate pääte koko elämään. Todennäköisyydellä pitäisi kuitenkin olla joku rooli näissä arvioissa.

Suomessa on eurooppalaisessa mittakaavassa paljon alatiesynnytyksen aiheuttamia pysyviä elåmää haittaavia alapäävammoja.

Monissa maissa mm. Isossa-Britanniassa, Sveitsissä ja Belgiassa nainen saa aina päättää itse synnytystapansa johtuen siitä ettå hän on täysivaltainen aikuinen ihminen joka saa päättää mitkä riskit on valmis ottamaan. Äitien eikä lasten synnytyskuolleisuus poikkea Suomesta.

Syntyvyys on romahtanut ja vinkutaan jostain synnytystalkoista ja luullaan ettå sillä saadaan naiset itsensä rikkomaan ettå joo nyt me synnytetään!

Yhtään ainutta asiaa joka oikeasti vaikuttaa syntyvyyden laskuun ei olla valmiita tekemään eli jakamaan vanhemmuuden kulut tasan molempien vanhempien työnantajien kesken, vakinaistamaan naisten työpaikkoja ja vihdoinkin takaamaan naisille asiallinen, kunniottava raskauden seuranta ja takuu koko synnytyksen ajan kestävästå ystävällisestä, ammattimaisesta henkilökunnasta joka joka hetki toteuttaa naisen tarpeen kunnolliseen kivunlievitykseen ja valitsemiinsa asentoihin ja siihen ettå nainen saa aina halutessaan sektion sillä että sanoo sen valitsevansa.

Synnytyksen jälkeen hoidon pitää olla ammattimaista ja kunniottavaa ja jokaiselle lääkärille ja hoitajalle pitää antaa heti potkut jos suusta pääsee lause ettå sinulla on elämänarvot hukassa, mitä valitat, kun sinulla on terve lapsi ja tämä tilanteessa jossa nainen esim vuoden kuluttua synnytyksestå vihdoin tohtii sanoa ettå seksi ei tunnu enää miltåän ja pissakin karkaa vaikka on jumpannut hulluna ja on mitattu ettå lihasvoimaa on.

Naiset: älkää tehkö lapsia, naisen osa siinä on vain hävitå niin paljon ettei mitään järkeä. Ottakaa heti joku pitkäkestoinen ehkäisy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyspelon lisääntyminen johtuu varmaankin siitä, että kaikenlaisia kauhutarinoita synnytyksestä on nykyään helpommin saatavilla.

Itse olin raskaana 90-luvulla ja joskus olen miettinyt, että jos olisi ollut netti ja some saatavilla, olisin varmaan myös ollut vaatimassa sektiota peloissani. Palstallakin on ketjuja kamalista synnytyskokemuksista ja niihin ei pahemmin kirjoittele nämä, joilla synnytys sujui helposti.

Ehkä ennen normaaliin elämään kuuluneet ja ihmisen fyysisyyteen liittyvät asiat ovat tuttuja vain ruudulta? Outoja ovat kyllä tälläkin palstalla nähneeni nuorten luulot emättimen pysyvästä pilalle menosta.

Minäkin luulen, että nykynuoret lukevat netistä kaikki kauhutarinat ja uskovat niitä kritiikittä. Sitten pelätään tyhjää. Suurempi osa synnytyksistä kun kuitenkin menee onnistuneesti ja vammoitta.

Kaikki tuntemani naiset ovat synnyttäneet sujuvasti ja itselleen sopivaa kivunlievitystä saaden. Itse synnytin sillä mielellä, että pyydän kivunlievitystä sitten, kun olo on mahdoton. No, ei sitä mahdotonta olotilaa tullut koskaan, selvisin loppuun asti.

Kenenkään tuntemani tutun ja kaverin seksielämä tai alapää ei ole mennyt synnytyksessä pilalle. Pimpero on tehty sitä varten, joten hyvin se siitä paranee. Itse asiassa seksi paranee synnytyksen jälkeen, sillä paikat tulevat herkemmiksi.

Ihan turhaan te pelkäätte maailman vanhinta asiaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän monia, joilla ollut kunnon puudutukset loppuun asti eli kyse on puhtaasti tahdosta. Naisia ei haluta puuduttaa kunnolla. synnytyskulttuuri Suomessa on pääosin sadistista.

Mä sain kunnon puudutuksen. Eikö nykyään saa epiduraalia edes pyydettäessä?

Saa, mutta ei jos ponnistusvaihe on lähestymässä. Ponnistusvaiheessa ei saa olla kuin kohdunkaulapuudute. Repeäminen, välilihan leikkaus ja tikkaaminen tulee tuntea Suomen sadistisissa käytännöissä.

Kyllä ainakin Oys:ssa sai epiduraalin lähellä ponnistusvaihetta. Sekä ponnistusvaihe että tikkaus olivat itsellä täysin kivuttomia epiduraalin ansiosta. Myös avautumisvaiheen alkuun sai lääkkeellistäkin kivunlievitystä omalla toivomuksella.

Varmasti osalla kivunlievitys epäonnistuu, mutta ei joka paikassa mitenkään tarkoituksella ketään kiduteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyspelon lisääntyminen johtuu varmaankin siitä, että kaikenlaisia kauhutarinoita synnytyksestä on nykyään helpommin saatavilla.

Itse olin raskaana 90-luvulla ja joskus olen miettinyt, että jos olisi ollut netti ja some saatavilla, olisin varmaan myös ollut vaatimassa sektiota peloissani. Palstallakin on ketjuja kamalista synnytyskokemuksista ja niihin ei pahemmin kirjoittele nämä, joilla synnytys sujui helposti.

Ehkä ennen normaaliin elämään kuuluneet ja ihmisen fyysisyyteen liittyvät asiat ovat tuttuja vain ruudulta? Outoja ovat kyllä tälläkin palstalla nähneeni nuorten luulot emättimen pysyvästä pilalle menosta.

Kyllä se massiivinen ja särkevä arpi aika pysyvä haitta on.

Oletpa turhamainen. Minulla on koko olkavarren peittävä arpi. Kolmannen asteen palovamma, joka saatu jo lapsena. Ei millään tavalla haittaa elämääni. Pientä kiristelyä välillä ihossa muttei haittaa minua. Arvet ovat minulle ainoastaan jälkiä eletystä elämästä.

Pidät varmaan rumina myös tyhjiin imettyjä rintoja?

No olisitko halunnut nuo arvet tieten tahtoen, vai olisitko pärjännyt ilmankin? Entäs jos sellainen olisi naamassa? Tai lapsesi saisi sellaisen, kuittaisitko samalla tavalla?