Hyvätuloisen perheen köyhyys
Mitä tekisitte tilanteessani? Meillä on puolisoni kanssa hyvät tulot ja vakituinen työ, mutta tulot eivät silti riitä. Meillä on kaksi lasta ja talo isohkon kaupungin kehyskunnassa. Käytännössä kaikki rahat menevät asuntolainaan, iäkkäiden vanhempiemme auttamiseen, ruokaan ja lasten harrastuksiin. Talon myyminen ei ole vaihtoehto.
Tästä on hankala keskustella kenenkään kanssa, koska vasta-argumentti liittyy aina hyviin tuloihin.
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ylempänä oli hyvä kirjoitus. Silloin kun tehdään hyväpalkkaista työtä, niin työpäiville ei lasketa mittaa. Töitä painetaan ja sitten painetaan vielä vähän lisää. Verotus todellakin vie aimo potin ja siinä onkin jo tuloja tasattu hyvin.
Tämän lisäksi vapaa-aikaa ei ole niin paljon. Ei ole aikaa metsästää Torilta tai Huutonetistä käytettyjä lasten vaatteita, käydä vahtimassa punalaputettuja elintarvikkeita iltaisin, kiertää kirpputoreja. Ei voi kykkiä metsässä marjasangon kanssa kovin monta päivää. Silloin harvoin kun on lomalla tai ehjä viikonloppu on kiva vain olla perheen kanssa.
No luuletkos, että köyhä tekee noita säästämisjuttuja ilokseen tai ylipäätään on köyhä kun se on niin mukavaa?
Jos hyvätuloisenakaan rahat ei riitä ja pitää säästää, niin silloin ei ole varaa valita mikä on kivaa ja mitä on mukavaa tehdä. Se aika niihin punalappuisiin vaan pitää jostain taikoa, että saa ruokaa pöytään.
Vai eivätkö ne rahat kuitenkaan ihan aikuisten oikeesti olekaan niin loppu kuin annatte ymmärtää? Että sen verottajan jälkeen jää kuitenkin ihan mukavat rahat lokoisaan elämään.
On vain kiva valittaa ja olla muka-köyhä. Kun kuitenkin näköjään on varaa valita epämukavan ja mukavan tekemisen väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ylempänä oli hyvä kirjoitus. Silloin kun tehdään hyväpalkkaista työtä, niin työpäiville ei lasketa mittaa. Töitä painetaan ja sitten painetaan vielä vähän lisää. Verotus todellakin vie aimo potin ja siinä onkin jo tuloja tasattu hyvin.
Tämän lisäksi vapaa-aikaa ei ole niin paljon. Ei ole aikaa metsästää Torilta tai Huutonetistä käytettyjä lasten vaatteita, käydä vahtimassa punalaputettuja elintarvikkeita iltaisin, kiertää kirpputoreja. Ei voi kykkiä metsässä marjasangon kanssa kovin monta päivää. Silloin harvoin kun on lomalla tai ehjä viikonloppu on kiva vain olla perheen kanssa.
Tuohan ei sitten enää ole hyväpalkkaisuutta, vaan pelkästään enemmän tehtyä työtä. Luulin, että tässä puhuttiin nyt oikeasti hyväpalkkaisista ihmisistä eikä siitä, että jotkut tekevät normaalipalkkaista työtä kellon ympäri.
Hyvä aloitus, sillä tätähän meininki pk-seudulla on. Asuminen on niin saatanan kallista! Ei auta hyväkään bruttopalkka, kun verottaja vie yli kolmanneksen. Nettopalkasta sitten isoin siivu menee asumiseen ja ihan pakollisiin kuluihin - ruokaan, sähköön, vakuutuksiin jne.
Meillä nettotulot vähän alle 4000 euroa kuukaudessa, yh-talous. Mitään ei jää säästöön, eikä silti eletä leveästi ollenkaan.
Monilla tutuilla on tähän ikään mennessä ollut jo kesämökkikin hankittuna - kun ostivat asuntonsa siihen aikaan kun halvalla sai.
Verotus on tässä maassa aivan syvältä. On turhaa ihmetellä miksi tavallinen palkansaaja vihaa nk. sossupummeja, perusteettomasti maahan pyrkiviä ja kaikkia muitakin tukien väärinkäyttäjiä, sillä juuri poskettoman suurien sosiaalikulujen vuoksi verotusta pidetään meillä käsittämättömän korkealla tasolla. Ja toki sitten vielä järjettömät yritystuet jne., ei niitäkään pidä unohtaa.
Ostovoimaa meidän perheellä ei ole nimeksikään ja onko se sitten yhteiskunnan - palveluntuottajien esimerkiksi - etu? Ei ole varaa ostella palveluita, nippa nappa tarpeellinen saadaan hankittua ja sekin yleensä vaatii huolellista suunnittelua.
Tämä maa on niin menossa kohti helvettiä.... varmaan pitää nostaa kytkintä ja mennä tekemään asiantuntijatyötä jonnekin muualle, missä palkkatuloilla pystyy tarjoamaan perheelleen edes jonkinlaisen toimeentulon.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ihan samoja neuvoja kuin köyhillekin:
Auto tai autot pois, kulkekaa julkisilla, pyörällä tai kävelkää. Saatte raitista ilmaa ja kunto kasvaa. Kyllä hyvin kerkiää töihin kun lähtee ajoissa.
--> sulta taisi mennä ohi että ap kertoi näin tekevänsä
Asunto halvempaan, ei ihmisen pidä asua kalliimmassa kuin mihin on varaa. Voi asua syrjemmässä ja halvemmalla alueella. --> mutta kun ne oli 3 isovanhempien taloutta, jota ap miehensä kanssa auttoi
Vierailija kirjoitti:
Kaikki matkustelu pois, silllon ei matkustella jos rahat ei riitä. Matkustelu ei ole mikään oikeus ihmiselle. Punalappuisia tuotteita kaupasta ja menkää illalla kun 60 % alennus. Ei mitään ylimääräistä osteta. Varsinkaan pullaa, karkkia, tupakkaa ja kaljaa yms. Leipokaa itse leivät ja sämpylät, ruoka laitetaan alusta alkaen itse, ei eineksiä, ne ovat kalliita. Marjoja ja sieniä metsästä, ei tarvita autoa, kulkee linja-autossa tai pyörän tarakalla monta ämpäriä. Vaatteet ja muut tilpehöörit kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta. Myykää kirpparilla kaikki turha pois, ja osin tarpeellinenkin.
--> pääsääntöisesti näi ap kertoi elävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Eivätkä viitsi nähdä yhtään vaivaa, aikaa kyllä riittää kun vain viitsii hmisten muutakin kuin valittaa. Hyväosaiset ovat usein luusereita, laiskoja ja aloitekyvyttömiä. .
Tai tässä tapauksessa liian kilttejä elättäessään vanhempiaan.
Monta autoa velalla? Monta kulutusluottoa?
Oli tulot mitkä tahansa varma ja toimiva tapa säästää (ja ainoa minulle) on se, että kun palkka tulee tilille siirrän siitä aina 200€ säästötilille ja nostan 100€ "patjan alle". Niitä rahoja ei sen jälkeen enää ole.
Tämän jälkeen maksan pakolliset kulut ja laskut ja sitten mietin miten saan kuukauden budjetin pysymään plussalla tai edes +/-0.
Niillä rahoilla sitten tehdään aina joskus joku kiva kaukomatka.
Vierailija kirjoitti:
Oli tulot mitkä tahansa varma ja toimiva tapa säästää (ja ainoa minulle) on se, että kun palkka tulee tilille siirrän siitä aina 200€ säästötilille ja nostan 100€ "patjan alle". Niitä rahoja ei sen jälkeen enää ole.
Tämän jälkeen maksan pakolliset kulut ja laskut ja sitten mietin miten saan kuukauden budjetin pysymään plussalla tai edes +/-0.
Niillä rahoilla sitten tehdään aina joskus joku kiva kaukomatka.
Entäs, kun pakolliset kulut vievät tilin miinukselle?
Halpa auto ja halvempi asunto. Autoon pitää laittaa niin vähän kuin mahdollista. Se on huonoin kulutuskohde. Mitä tulee asumiseen, niin itseasiassa vuokra-asuminen työsuhdeasunnossa Helsingin keskustassa on hyvätuloiselle todella edullista. Verotusarvo on kaukana käyvästä arvosta ja etu on todellinen. Säästyneet varat voi sijoittaa osakkeisiin, jotka pitkällä aikavälillä tuottavat paremmin kuin asunnot. Toki oman asunnon voi 2v jälkeen myydä verovapaasti, joka on iso hyöty. Toisaalta osakkeista saa matkan varrella kassavirtaa, jota voi käyttää elämiseen ja elintaso voi olla varsin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli tulot mitkä tahansa varma ja toimiva tapa säästää (ja ainoa minulle) on se, että kun palkka tulee tilille siirrän siitä aina 200€ säästötilille ja nostan 100€ "patjan alle". Niitä rahoja ei sen jälkeen enää ole.
Tämän jälkeen maksan pakolliset kulut ja laskut ja sitten mietin miten saan kuukauden budjetin pysymään plussalla tai edes +/-0.
Niillä rahoilla sitten tehdään aina joskus joku kiva kaukomatka.
Entäs, kun pakolliset kulut vievät tilin miinukselle?
Sitten täytyy etsiä niistä pakollisista kuluista ne, mitkä pystyy karsimaan, ei siinä muu auta.
Mutta neuvoni oli siis lähinnä aplle, jolla hänelläkin on ihan kelpo tulot mikä melkein aina tarkoittaa sitä, että ei huomaakaan mihin kaikkeen oikeasti turhaan rahaa saa kulumaan suuria summia.
Se säästettävä raha täytyy poistaa käyttövaroista ihan ensimmäiseksi.
Toinen hyvä tapa hyvätuloisille säästää on se, että nostaa esim 200€ Ja päättää, että sen on riitettävä kahveihin, meikkeihin, kirjoihin, lounaisiin, sukkahousuihin, karkkeihin, servietteihin, kynttilöihin, askartelutarvikkeisiin, Hiusten muotoilutuotteisiin, shampanjalasillisiin Ja muihin heräteostoksiin jne (tai mikä kenellekin sellainen "kohtuullinen" summa onkaan)
Aidosti köyhällehän tuo irtoava summa voi olla vaikka vain 5€ - ja sitten ei auta muu kuin miettiä mistä rahaa saisi lisää tienattua :(
Vierailija kirjoitti:
Halpa auto ja halvempi asunto. Autoon pitää laittaa niin vähän kuin mahdollista. Se on huonoin kulutuskohde. Mitä tulee asumiseen, niin itseasiassa vuokra-asuminen työsuhdeasunnossa Helsingin keskustassa on hyvätuloiselle todella edullista. Verotusarvo on kaukana käyvästä arvosta ja etu on todellinen. Säästyneet varat voi sijoittaa osakkeisiin, jotka pitkällä aikavälillä tuottavat paremmin kuin asunnot. Toki oman asunnon voi 2v jälkeen myydä verovapaasti, joka on iso hyöty. Toisaalta osakkeista saa matkan varrella kassavirtaa, jota voi käyttää elämiseen ja elintaso voi olla varsin hyvä.
Tuo on varmasti totta, mutta aika harva työnantaja taitaa ihan vain pyynnöstä hankkia sen työsuhdeasunnon - varsinkaan sellaisen mihin vanhemmat kaksi lasta ja koira sopivat.
Ymmärrän aloittajaa. Asun yksin pk-seudulla ja palkka on 4000 e kuussa. Veroon ja maksuihin menee reilu 30% ja käteen jäävästä summasta 900 e vuokraan ja autopaikkaan. Kaksio ookoo-seudulla, ei mitään luksusta. Auto oltava, koska työssä käydään asiakkailla, joista osa maakunnissa, joten auton oltava turvallinen ja varmatoiminen. Tähän päälle opintolainan lyhennys. Lisäksi muutin tänne työn perässä valmistumisen jälkeen joten maksan myös muuton kuluja, joita on noin 4000 eurolla sis. Takuuvuokra, tuplavuokrat, muuttoauton vuokra ja löpöt...
Melko tarkkaan saa katsoa mihin loppurahat käyttää. Tähän voi toki huudella säästövinkeistä yms. tajuamatta ollenkaan miten huolestuttava valtion tilanne on, jos hyväpalkkaisten tulot eivät meinaa riittää normaalielämään ja pieneen ekstraan.
Mistä tulee kotimainen kulutus, jonka varassa Suomen talous tällä hetkellä on? Mistä palveluita tuottavat yritykset saavat asiakkaansa, jos kaikki noudattavat täälläkin lueteltuja säästövinkkejä?
Omalla kohdallani kaikki lisäraha menisi palveluihin, joita yleensä tuottavat pienipalkkainen naiset. Kampaajakäyntejä, kosmetologi, hieroja, pt, siivooja yms. Ostaisin sisustusjuttuja pienistä liikkeistä, samoin vaatteet. Leikkokukkia kotiin ja viemisiksi kavereille.
No jos mistään ette ole valmiita karsimaan niin ymmärrätte varmaan että aika mahdoton yhtälö?
Mites lasten harrastukset? Kyllä ne ilman arpia selviää vaikka niistä pitäisi karsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ylempänä oli hyvä kirjoitus. Silloin kun tehdään hyväpalkkaista työtä, niin työpäiville ei lasketa mittaa. Töitä painetaan ja sitten painetaan vielä vähän lisää. Verotus todellakin vie aimo potin ja siinä onkin jo tuloja tasattu hyvin.
Tämän lisäksi vapaa-aikaa ei ole niin paljon. Ei ole aikaa metsästää Torilta tai Huutonetistä käytettyjä lasten vaatteita, käydä vahtimassa punalaputettuja elintarvikkeita iltaisin, kiertää kirpputoreja. Ei voi kykkiä metsässä marjasangon kanssa kovin monta päivää. Silloin harvoin kun on lomalla tai ehjä viikonloppu on kiva vain olla perheen kanssa.
No luuletkos, että köyhä tekee noita säästämisjuttuja ilokseen tai ylipäätään on köyhä kun se on niin mukavaa?
Jos hyvätuloisenakaan rahat ei riitä ja pitää säästää, niin silloin ei ole varaa valita mikä on kivaa ja mitä on mukavaa tehdä. Se aika niihin punalappuisiin vaan pitää jostain taikoa, että saa ruokaa pöytään.
Vai eivätkö ne rahat kuitenkaan ihan aikuisten oikeesti olekaan niin loppu kuin annatte ymmärtää? Että sen verottajan jälkeen jää kuitenkin ihan mukavat rahat lokoisaan elämään.
On vain kiva valittaa ja olla muka-köyhä. Kun kuitenkin näköjään on varaa valita epämukavan ja mukavan tekemisen väliltä.
Yleensä kai matalampaan palkkaan on syynä osa-aikatyö. Sitten tukien varoissa elävillä on matalampi toimeentulo. Molemmissa ryhmissä on kuitenkin aikaa käytössään, ehtii paneutumaan säästötoimenpiteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus, sillä tätähän meininki pk-seudulla on. Asuminen on niin saatanan kallista! Ei auta hyväkään bruttopalkka, kun verottaja vie yli kolmanneksen. Nettopalkasta sitten isoin siivu menee asumiseen ja ihan pakollisiin kuluihin - ruokaan, sähköön, vakuutuksiin jne.
Meillä nettotulot vähän alle 4000 euroa kuukaudessa, yh-talous. Mitään ei jää säästöön, eikä silti eletä leveästi ollenkaan.
Monilla tutuilla on tähän ikään mennessä ollut jo kesämökkikin hankittuna - kun ostivat asuntonsa siihen aikaan kun halvalla sai.
Verotus on tässä maassa aivan syvältä. On turhaa ihmetellä miksi tavallinen palkansaaja vihaa nk. sossupummeja, perusteettomasti maahan pyrkiviä ja kaikkia muitakin tukien väärinkäyttäjiä, sillä juuri poskettoman suurien sosiaalikulujen vuoksi verotusta pidetään meillä käsittämättömän korkealla tasolla. Ja toki sitten vielä järjettömät yritystuet jne., ei niitäkään pidä unohtaa.
Ostovoimaa meidän perheellä ei ole nimeksikään ja onko se sitten yhteiskunnan - palveluntuottajien esimerkiksi - etu? Ei ole varaa ostella palveluita, nippa nappa tarpeellinen saadaan hankittua ja sekin yleensä vaatii huolellista suunnittelua.
Tämä maa on niin menossa kohti helvettiä.... varmaan pitää nostaa kytkintä ja mennä tekemään asiantuntijatyötä jonnekin muualle, missä palkkatuloilla pystyy tarjoamaan perheelleen edes jonkinlaisen toimeentulon.
Kirjoitat, että 4000e/kk netto menee ihan kokonaan joka kuukausi. Yhden aikuisen ja X määrän lapsia talous? Mihin ne rahat sitten menee, jos mitään ei jää käteen mutta mitää palveluita tai hyödykkeitä ei myöskään ole varaa ostaa?
Ketjussa on nyt esitetty, että keskiluokkainen ja keski- tai hyvätuloinen ei voi ostaa alennuksesta, kirppikseltä eikä muutenkaan voi toteuttaa niitä yleensä köyhille ehdotettuja säästövinkkejä, kun "ei ole aikaa". No mikä sitten ratkaisuksi? Olisiko teistä sitten hyvä, että hyvätuloisen ostovoimaa nostettaisiin lisäämälle hänelle tulevaa tai käteenjäävää summaa? Entäs sitten pienituloiset ja köyhät, mikä auttaisi heitä saamaan tulonsa paremmin riittämään? Tarkoitan, että pitäisikö mielestänne heillekin antaa lisää rahaa, vai olisiko teistä hyvä systeemi se, että hyvätuloisille annettaisiin lisää rahaa, ja pienituloiset sitten vaan onkisivat ja marjastaisivat enemmän ja etsisivät lisää punalappuisia ale-tuotteita?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kai matalampaan palkkaan on syynä osa-aikatyö. Sitten tukien varoissa elävillä on matalampi toimeentulo. Molemmissa ryhmissä on kuitenkin aikaa käytössään, ehtii paneutumaan säästötoimenpiteisiin.
Eli osa-aikatyöstä tai työttömyydestä johtuvaan köyhyyten tarjotaan ratkaisuksi omaa säästämistä, mutta hyvätuloisten tai varakkaiden kohdalla säästämisen sijaan pitäisi saada lisää rahaa?
Jos menee Stockmannille ostamaan paidan, niin miten tähän menee olennaisesti enemmän aikaa, kuin jos menee UFFille ostamaan paidan?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus, sillä tätähän meininki pk-seudulla on. Asuminen on niin saatanan kallista! Ei auta hyväkään bruttopalkka, kun verottaja vie yli kolmanneksen. Nettopalkasta sitten isoin siivu menee asumiseen ja ihan pakollisiin kuluihin - ruokaan, sähköön, vakuutuksiin jne.
Meillä nettotulot vähän alle 4000 euroa kuukaudessa, yh-talous. Mitään ei jää säästöön, eikä silti eletä leveästi ollenkaan.
Minulla on huomattavasti pienemmät tulot kuin mitä sinulle jää verotuksen jälkeen. Minäkään en koe eläväni leveästi, mutta miksi pitäisikään? Siis jos leveästi eläminen tarkoittaa jatkuvaa shoppailua ja sitä, että voi ostaa suunnilleen kaiken. Pystyn kuitenkin viemään lapset silloin tällöin jonnekin matkalle (ei minnekään eksoottiseen paikkaan, mutta Euroopassa ollaan matkusteltu) ja tehdään retkiä lähialueella oleviin kuntiin. Minäkin olen yh ja saan elatustueksi Kelan minimin, toinen vanhempi ei pysty osallistumaan lasten kuluihin ollenkaan. Vakuutuksia minulla ei ole muita kuin kotivakuutus ja matkavakuutus. En kyllä koe, että mitään olennaista puuttuukaan. Lapset voivat myös harrastaa, mitä haluavat - tosin onneksi kumpikaan ei harrasta mitään jäkiekon tapaista superkallista.
Mieheni erosi minusta. Halusin kynsin ja hampain pitää kiinni kodistamme, lapsille oli tarpeeksi muutosta, kun isä lähti. Ja myöhemmin tuli äitipuoli ja pikkusisko.
En ole pärjännyt hyvin, mutta olen pärjännyt.
Olen tehnyt oman työni ohella vaikka mitä. Nyt on puskurissa rahaa ja parin vuoden päästä asuntolaina loppuu.
Lapset ovat viikko - viikko ex.n luona ja kun olen yksin, poikani huoneessa asuu virolainen työmies, joka maksaa 100 e viikko. Kuussa 200 e.
Käytin pari v talvisin päävalontuojana kynttilöitä.
Olin laittanut töihin ilmoituksen ilmoitustaululle otetaan vastaan kynttilän jämiä. Sulatin ja tein korkeita kynttilöitä.
Kun on muutama extraveto vetämässä, säästää vähän rahaa. Kun tekee paljon enemmän, säästää oikeesti rahaa. Ja tienaa ylimääräistä.
Olen aloittanut nyt jo tekemään ensi joulun joulukortteja. Myyn joka joulu niitä 500 kpl. 2 e kpl se on tonni käteen.
Taloyhtiössä oli kattoremontti. Meidän kodin osuus oli 15 000 e. Siihen summaan sai tehdä aika monta villasukkaa, kranssia, joulukorttia ja 100 tai kenties 1000 muuta.
Hölmöhän tämä on. Mutta en halua antaa periksi.
Survivor kirjoitti:
Suomalainen verohelvetti pitää huolen, että myös mediaanitulojen ylittävillä perheillä on taloudellisesti tiukkaa. Bruttotulot voivat olla komea, mutta käteen jäävä osuus on jotain ihan muuta. Ja lapsiperheen pakollisten kulujen jälkeen käytettävissä olevien varojen määrä voi hyvinkin olla vähäinen.
Ruuhkavuosia elävien ongelmaa kärjistää usein myös se, että tulojen kohotessa myös työhön panostuksen määrä usein kasvaa eli painetaan toista työrupeamaa kotona firman läppärin ääressä lasten nukkumaanmenon jälkeen ja samoin viikonloppuisin. NIinpä työn, lasten päiväkoti- ja harrasterumban jälkeen ei jää aikaa metsästellä tarjousruokia, hypätä kirpputorilla, leipoa sämpylöitä, ajella polkupyörällä tarjousten perässä tai keräillä sieniä pitkin metiköitä. Hyvä jos jollakin ylimääräistä aikaa on, säästäväisyyden hyve kunniaan. Kaikilla samaa mahdollisuutta ei kuitenkaan ole. Työn sitovuudesta johtuen lasten sairaskuluvakuutukset on pakko pitää, jotta työrumban ja arjen saa pyöritettyä myös korvakierteen ja muiden sairauksien aikana. Kustannus on kuitenkin iso, etenkin useampilapsiessa perheessä.
Aikaa yksinkertaisesti ei ole allokoitavissa tehtäviin, jotka eivät ole joko välttämättömiä tai tuota suoraa lisäarvoa laspille. Tätä on näköjään monen vaikea ymmärtää, jos selviää työpäivästä normi työajalla tai on työttömänä.
Kaiken lisäksi asumisen ja liikkumisen kustannukset ovat pääkaupunkiseudulla lähes tähtitieteelliset, jos lapsia on useampi ja tilantarve sen mukainen. Muualla asuvien voi olla vaikea sitäkin ymmärtää.
Niinpä todellisia käytettävissä olevia säästökohteita voi olla vaikea löytää, täytyy vain suhteuttaa menot tuloja vasten ja käyttää velkavipua asunnon hankintaan harkiten.
Köyhän ja hyvätuloisen ero onkin juuri se, että sen köyhän on pakko jaksaa juosta ympäri alennusmyyntejä ja kiertää kirpputoreja, vaikka ei ruuhkavuosissaan ja pikkulapsiarjen keskellä jaksaisi. Hyvätuloinen voi mennä lähimpään kauppakeskukseen ja hakea sieltä tarvitsemansa ostokset - hänellä on siihen varaa, vaikka sen takia ei sitten voisikaan jotain muuta kivaa hankkia. Hyvätuloinen voi todeta, että "ei jaksa" tai "ei ehdi" tai "ei kykene" johonkin, ja kuittaa asian helpommalla eli ostaa sieltä mistä nopeasti ja kätevimmin saa, vaikka se vähän enemmän maksaakin.
Myös pienituloisella voi olla työ, jonka lasten korvakierre sotkee, mutta kaikilla ei vaan ole varaa ottaa niitä sairaskuluvakuutuksia. He menevät sitten lasten kanssa terveyskeskukseen. Tähän väliin on pakko sanoa, että itse olen aina asioinut lasten kanssa terveyskeskuksessa (olisi ollut varaa ottaa vakuutukset, mutten halunnut) ja jossain vaiheessa toisella oli korvakierrekin. Olen saanut aina lapsille nopeasti ajan ja olen saanut hyvää palveluakin. Eli en ole kaipaillut yksityislääkäriä. Toki voisin sinne mennä jos haluaisin - halvemmaksi taitaa tulla satunnainen käynti yksityislääkärissä kuin jatkuvat vakuutukset.
Aijoo, ja minäkin asun pääkaupunkiseudulla. Asun kahden lapsen kanssa kolmiossa. Jonkun mielestä varmaan todella ankeaa asua näin ahtaasti, mutta mieluummin asun tässä näin kuin jossain maakunnissa leveämmin. Autoa ei ole, käytetään julkisia.
Tuossa ylempänä oli hyvä kirjoitus. Silloin kun tehdään hyväpalkkaista työtä, niin työpäiville ei lasketa mittaa. Töitä painetaan ja sitten painetaan vielä vähän lisää. Verotus todellakin vie aimo potin ja siinä onkin jo tuloja tasattu hyvin.
Tämän lisäksi vapaa-aikaa ei ole niin paljon. Ei ole aikaa metsästää Torilta tai Huutonetistä käytettyjä lasten vaatteita, käydä vahtimassa punalaputettuja elintarvikkeita iltaisin, kiertää kirpputoreja. Ei voi kykkiä metsässä marjasangon kanssa kovin monta päivää. Silloin harvoin kun on lomalla tai ehjä viikonloppu on kiva vain olla perheen kanssa.