Hyvätuloisen perheen köyhyys

Alat kokeilemaan eri säästävaihtoehtoja. Esim.ruuassa. moni tuhlaa siihen ja satanen kuussa tekee monta saa vuodessa. Harrastus välineissä ja lasten vaatteissa kierrätystä. Meillä on merkkihullu teini, mutta onneksi kierrätysmyönteinen. Hänen vaatteet tulee, kenkiä lukuunottamatta, kirpparilta. Niistä.pienistä säästöistä kertyy vuodessa paljon.

Ja jos on tunne, että rahaa on, sitä menee. Jos on tunne niukkuudesta, sitä ei mene. Siirrä.osa käyttövaroista heti pois ja ajattelet, että jäljellä jäänellä on elettävä. Usein sillä sitä elämäkin.

Jotenkin me ollaan samassa loukussa kuin aloittaja, hyvätuloisia ja rahasta aina pulaa. Paljon on asioita mistä voisi säästää ja vaikka sen paperilla ymmärtää, niin yllättävän vaikeaa toteuttaa. Asutaan huonolla alueella, omaa tyhmyyttään rempattiin kämppää ja ei arvonnoususta tietoa, niin remonttilainat kuin asuntolainat tulee maksaa, lasten harrastukset liian kalliita, halvemmallakin voisi matkustaa kerran vuodessa, yksityisen päiväkodin voisi vaihtaa kunnalliseen, laajennettua perhettä ei tarvitsisi tukea jne, mutta käytännössä näistä asioista on vaikea muuttaa. Ap varmaankin hyvin samanlaisessa tilanteessa. Ymmärrystä hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhustenkin kohdalla pätee sanonta suu säkkiä myöten. Jos ei ole varaa asua nykyisissä taloissa, talot myyntiin ja pyyntihinta kohdilleen eli muuttotappiokunnissa alas.

Ei niiden huonokuntoisten talojen arvo odottamalla nouse ja rahan käyttäminen loputtomiin korjauksiin on sama kuin heittäisi rahat kaivoon.

Mitä tämä neuvo hyödyttää. Myyntitappiokunnassa talo pitää myydä muutamalla tonnilla. Tilalle saat vuokra-asunnon, joka on vanha ja kulahtanut. Asumisviihtyvyys heikkenee ja rahaa ei ole käytössä yhtään sen enempää.

Jos asunto on viihtyisä, mikäs siinä on asuessa. Mutta nyt asunnot vaativat kaikkia kuluja.

Ei se muuttotappioasunto muutu miksikään. Helpompi on muuttaa asukkaiden ollessa hengissä.

Ystäväni asuu Espoossa ja hänen äitinsä Rovaniemellä. Äiti oli vuosikausia huonossa kunnossa.

Yhtäkkiä äiti kuoli. Lopulta työtön mieheni meni asuntoon, asui siellä pari viikkoa.

Pakkasi arvokkaimmat, myi huonekalut, kierrötti loput, laittoi pihan kuntoon, asunnon myyntikuntoon.

Jos on omakotitalo, työtä on triplasti enemmän.

Työkaverini asuu 200 neliön omakotitalossa.

On ehkä vuosi sitten alkanut tyhjentämään. Tuo mulle kestokassillisen kerran kuussa.

Missään ei tunnu eikä näy.

Omakotitalot syö tavaraa ja paljon.

Tyhjentäminen ei ole mitään herkkua.

Hyvätuloisen ihmisen köyhyys on aivan eri kuin todellisen köyhän.

Hyvätuloisella on varaa sumplia ja säästää siitä summasta. Ihan varmaan aina jotain löytyy.

Jos esimerkiksi kuukauden nettotulot ovat luokkaa 5000 euroa voi itse ainakin hiukan säädellä miten sen summan käyttää.

Mutta jos nettotulot kuukaudessa ovat 500 euroa niin suplimisen ja säästämisen rajat ovat pienet.

Tuo vanhempien auttaminen kannattaa kartoittaa. Jos ovat siinä tulotasossa, että saavat tukia ne haetaan.

Jos on omaisuutta tai rahaksi vaihdettavaa se vaihdetaan rahaksi.

Usein jo pieni metsäpalsta, vaikka ei tuottaisi rahana mitään, luetaan tuloksi. Vuosittainen kasvu lasketaan tuloksi vaikka rahallisesti ei missään joka vuosi näy. Tukea haettaessa se ikäänkuin on tuloa ja vähentää tuen määrää. Tai jopa estää sen.

Eli kaikki omaisuus vaikuttaa Kelan tukien haussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhustenkin kohdalla pätee sanonta suu säkkiä myöten. Jos ei ole varaa asua nykyisissä taloissa, talot myyntiin ja pyyntihinta kohdilleen eli muuttotappiokunnissa alas.

Ei niiden huonokuntoisten talojen arvo odottamalla nouse ja rahan käyttäminen loputtomiin korjauksiin on sama kuin heittäisi rahat kaivoon.

Mitä tämä neuvo hyödyttää. Myyntitappiokunnassa talo pitää myydä muutamalla tonnilla. Tilalle saat vuokra-asunnon, joka on vanha ja kulahtanut. Asumisviihtyvyys heikkenee ja rahaa ei ole käytössä yhtään sen enempää.

Ei sen vuokra-asunnon tarvitse olla vanha ja kulahtanut. Kunnat remontoivat kyllä asuntoja säännöllisesti. Kyllä siinä rahaa säästyy, kun vuokran maksuun saa asumistukea. Asumisen kulut tippuvat monta sataa euroa kuukaudessa.

Niin just, eli siirretään kuluja yhteiskunnan maksettavaksi. Eli muiden työssäkäyvien. Tämä just on vikana Suomessa, liian huoletonta nostaa tukia.

Jos muuttotappiokunnassa asuu 2 ihmistä vuokralla, voit olla varma eläkkeet riittää kyllä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Ja kas, seuraava saivartelija astui areenalle. No, jatketaanpa sitten samaan malliin. Lapsi on kaksi metriä pitkä ja vyötärö 27 tuumaa. Ostapa alesta housut. Tai paita, joka ei jätä selkää paljaaksi. Lapsen jalka on kokoa 52, ostapa alesta kengät. Ja vielä kasvunvaran kanssa.

Noi ruokaesimerkkisi olivat typeryydessään samaa luokkaa kuin omat vaate-esimerkkini tässä viestissä.

Mutta eikö se ole juuri hyväosaisuutta, että pystyy ostamaan vaikka useammat talvivaatteet saman vuoden aikana, jos on tarvetta? Huono-osaisuutta olisi se, että ei olisi ollenkaan varaa lasten talvivaatteisiin, tai jos joutuisi tinkimään niiden kunnosta tai säähän sopivuudesta rahan vuoksi. Hyvätuloisuushan nimenomaan mahdollistaa sen, että tällaiset asiat eivät aja perhettä konkurssiin. Jotenkin kummallista että tässä keskustelussa on päädytty pohtimaan, onko hyvätuloisen elämä ankeaa, kun ei voi herkutella päivittäin Helsingin kalleimmissa kahviloissa ilman, että se törsäily alkaisi tuntua jossain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just tätä tarkoitin. Aika tarkkaan pitää miettiä milloin haluaa herkutella. Ei voi joka päivä käydä herkkuhetkellä. 10-15 euroa ylimääräisiä kuluja päivässä olisi jo 2600- 3900 euroa vuodessa (laskettu 52 viikkoa, viisi kertaa viikossa). Kerrankin viikossa olisi jo 520-780 euroa vuodessa. Tuolla rahalla saa jo lasten talvikamppeet, melkein.

Ahaa, nyt keskustelu on jo kääntymässä jo sellaiseksi, että köyhyyden mittarina pidetään sitä, voiko muiden sijoitusten jälkeen käydä vielä joka päivä kahvilassa. Itse kun luulin, että tässä puhuttiin kahvilakäynneistä ehkä silloin tällöin.

Kuinka monta lasta sulla on? Itsellä meni tänä vuonna lasten talvikamppeisiin alle 100 euroa. Muut ostin kirpputorilta, paitsi nuoremman lapsen toppahousut, jotka ovat esikoisen vanhoja (ovat eri sukupuolta ja heillä on aika perinteiset värimieltymykset, siksi kaikkia ei kierrätetä). Olisihan nuo Prismastakin saanut varmasti niin, että 250 eur olisi riittänyt. Ja olen kyllä syönyt välillä ulkona ja käynyt kahviloissakin. Joka päivä tosin en voisi minäkään mennä, mutta en kyllä haluaisikaan päivittäin herkutella.

Ei köyhyys tarkoita sitä, että ei voi tuhlailla joka päivä miten sattuu. Köyhyys tarkoittaa sitä, että on niin pienet tulot, että se haittaa arkea ja estää tekemästä sellaisia asioita, joita yleisesti ottaen ihmiset tekevät.

Minusta on poskettoman hupaisaa kuinka täällä aina (ihan aina) hyökätään toisia vastaan ja ne omat valinnat ovat niin erinomaisia. Sunkin viestistä kuuluu selkeä syyttely, että nyt on ostettu liian kallista, ei ole etsitty oikeista paikoista, on hankittu merkkituotteita ja pahimmassa tapauksessa tehty lapsia liikaa. En viitsi alkaa edes keskustella, sillä seuraava valopää sitten kaivaa parsinneulalla taas jonkin langanpätkän jota revitellä.

En nyt sano, että tilanteemme olisi tämä. Ehkäpä perheessä on vanhempi lapsi, tyttö. On haluttu pojalle sisarus, mutta tuleekin kaksi. Poikia. Tytön ollessa pieni on saatu lahjaksi/ostettu vaaleanpunaisia ja oikein tyttömäisiä vaatteita. Kummalle pojalle ne pukee vai pukeeko kummallekaan.

Alkutalvesta yksi lapsista, pahimmassa tapauksessa kaksi tai kaikki kolme, saavat hillittömän kasvuspurtin. Kengät puristaa ja lahkeet on liian lyhyet. Odotetaanko vain kiltisti kevättä ja shortsikelejä. Joku koulussa varastaa naulakosta talvitakin jne.

Nämä nyt olivat vain esimerkkejä. Mutta olisi kiva jos ei kaikesta alettaisi halkoa hiuksia. Kuten sanottu mietin työnkin puolesta taloudellisuutta ja kaikenlaisia laskelmia on tehty. Meille perheenä olisi viisasta muuttaa parempien palkkojen ja matalamman verotuksen maahan. Koulutusta on riittävästi ja työpaikkoja tarjolla. Jotenkin vain haluaisi Suomessa pysyä.

No mutta otapa nyt huomioon, että ennen tätä minun vaate.esimerkkiäni kirjoitit itse, että pitää katsoa, mihin tuhlailee rahaa, että esim. päivittäin ei voisi herkutella kalliissa kahvilassa. Ihan kuin se nyt olisi joku köyhyyden tai huono-osaisuuden merkki. Sitäpaitsi sinähän voisit vaikka herkutella päivittäin kalliissa kahvilassa, jos ei olisi tullut se kasvuspurtti juuri tähän kohtaan. Kai säkin nyt sen tajuat, ettei hyvätuloinenkaan ihan kaikkea maailmasta saa - vaikka miten isoilla tuloilla on AINA mahdollista keksiä jokin huvitus tai ylellisyys, mihin rahat eivät enää riitä. Kun vain mielikuvitus on rajana, voi jokainen kokea varallisuutensa harmillisen rajalliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvätuloisen ihmisen köyhyys on aivan eri kuin todellisen köyhän.

Todellakin, sillä ei ole olemassa mitään hyvätuloista köyhyyttä. Voi toki olla niin, että hyvätuloisen rahat eivät riitä kaikkeen, mitä haluaisi, tai kaikkeen mitä joku muu voi ostaa, mutta se ei ole köyhyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Peruskahvila Strindberg: latte 5,80, kakku 8,40. Kyllä nämä Helsingin kahvilat näissä hinnoissa kaikki.

Ei ole kaikki Helsingin kahvilat tuollaisissa hinnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhustenkin kohdalla pätee sanonta suu säkkiä myöten. Jos ei ole varaa asua nykyisissä taloissa, talot myyntiin ja pyyntihinta kohdilleen eli muuttotappiokunnissa alas.

Ei niiden huonokuntoisten talojen arvo odottamalla nouse ja rahan käyttäminen loputtomiin korjauksiin on sama kuin heittäisi rahat kaivoon.

Mitä tämä neuvo hyödyttää. Myyntitappiokunnassa talo pitää myydä muutamalla tonnilla. Tilalle saat vuokra-asunnon, joka on vanha ja kulahtanut. Asumisviihtyvyys heikkenee ja rahaa ei ole käytössä yhtään sen enempää.

Säästöä tulee, kun ei mene isoja lämmityskustannuksia, ei tarvitse maksaa lumitöistä eikä ruohonleikkuusta eikä huolto, - ja korjaustöistä. Asumistuki kattaa paremmin vuokra-asumisen kulut.

Pitemmällä tähtäimellä säästöä tulee vielä enemmän, kun vanhus joutuu hoitokotiin ja asunto jää tyhjilleen. Kulut juoksevat edelleen, mutta vanhus ei voi enää huolehtia kuluista lainkaan, koska lähes kaikki tulo menee hoitkotimaksuihin.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun aiheena olikin se ettei "hyvätuloisillakaan" enää riitä rahat mihinkään. Kaikki tietää jo ettei köyhillä riitä. Kohta ollaan kaikki samaa köyhälistöä riippumatta työpaikoista. Ratkaisuksi on jo tarjottu osakemiljonääriksi alkamista tai miljoonakämpän hankkimista keskustasta työpaikan ja päiväkodin vierestä.

Mihin kaikkeen hyvätuloisilla sitten pitäisi riittää rahat? Aloitusviestistä kävi ilmi, että ap laittaa vaan rahat eri kohteisiin, mihin oikeasti haluaisi, mutta oikeastihan hänen rahansa riittävät todella hyvin vaikka mihin. Voisiko joku nyt vaikka selkeästi luetella, mihin asioihin hyvätuloisen rahat pitäisi riittää? Ja pitäisikö ne riittää niihin senkin jälkeen, kun on ensin laittanut rahat kolmeen eri omakotitaloon ja kolmen eri talouden pyörittämiseen, harrastuksiin ja sijoituksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjaa kuinka moni on sitä mieltä, että omia vanhempia ei tarvitse auttaa. En kyllä enää ihmettele, että maailma tuntuu kovasydämiseltä paikalta. Siis jos voi auttaa, niin tokihan omia vanhempia autetaan.

No ei todellakaan tarvitse auttaa ylläpitämään samaa elintasoa kuin töissä ollessa. Kaikki kyllä tietävät, että eläke on pienempi kuin palkka. Eläkkeen ajankohta on usein tiedossa ja siihen voi varautua (poislukien sairaseläke). Omat menot pitää suhteuttaa tuloihin.

Ihmettelen, miksi niitä vanhempien taloja pitää remontoida AP:n perheen laskuun. Jos talot ovat muuttotappiokunnissa ja vanhoja, ei niitä kukasn osta remonteista huolimatta. Eli sama jättää remontoimatta ja antaa taloken pikkuhiljaa hajota purkukuntoisiksi.

Omilla sukulaisilla on pienikin eläke riittänyt elinkustannuksiin ja siitä on jäänyt säästöönkin. He ovat aikanaan kokeneet pula-ajan sodan jälkeen ja oppineet säästäväisiksi. Ehkä nuorempien eläkeläisten on vaikeampi saada eläke riittämään. Veikkaan, että se tulee olemaan vaikeaa minullekin.

Toki riippuu eläkkeen määrästä, mihin raha riittää, mutta eikö nykyään saa sitten sosiaaliapua mistään, jos raha ei riitä elämiseen ja lääkkeisiin.

Muutoin välillä olen pohtinut suomalaista tapaa, jossa jokainen asuu omillaan, että sekin on kallista. Halvemmaksi tulisi hankkia vaikka yksi iso asunto, johon mummot ja papatkin voisivat muuttaa omiin huoneisiinsa. Jaettaisiin sitten yhteisesti ne asumiskustannukset. Tietysti se edellyttäisi sopeutumista, mutta ainakaan ei tarvitsisi asua yksin, ja nuoret ja vanhat näkisivät toisiaan. Tiedän kuitenkin, ettei tällaiseen järjestelyyn moni suostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun aiheena olikin se ettei "hyvätuloisillakaan" enää riitä rahat mihinkään. Kaikki tietää jo ettei köyhillä riitä. Kohta ollaan kaikki samaa köyhälistöä riippumatta työpaikoista. Ratkaisuksi on jo tarjottu osakemiljonääriksi alkamista tai miljoonakämpän hankkimista keskustasta työpaikan ja päiväkodin vierestä.

Mihin kaikkeen hyvätuloisilla sitten pitäisi riittää rahat? Aloitusviestistä kävi ilmi, että ap laittaa vaan rahat eri kohteisiin, mihin oikeasti haluaisi, mutta oikeastihan hänen rahansa riittävät todella hyvin vaikka mihin. Voisiko joku nyt vaikka selkeästi luetella, mihin asioihin hyvätuloisen rahat pitäisi riittää? Ja pitäisikö ne riittää niihin senkin jälkeen, kun on ensin laittanut rahat kolmeen eri omakotitaloon ja kolmen eri talouden pyörittämiseen, harrastuksiin ja sijoituksiin?

Niinpä. Joku muu tässä (tai jossain vastaavassa) ketjussa osuvasti tästä sanoikin. Kun hyvätuloinen käyttää rahaansa hulppeaan asuntoon, harrastuksiin, matkusteluun, ostoksiin ja sijoituksiin, hän katsoo, että kaiken jälkeen hänelle jäi 200 euroa. Sitten joku kertoo, että työttömällä tai pienituloisella jää vuokran jälkeen kaikkeen muuhun elämiseen 500 euroa, tämä hyvätuloinen taivastelee, miten pienituloisella jää niin paljon enemmän käteen ja miten epäreilu maailma on. 

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni Suomessa on muutamia ongelmia:

* Elintaso nousee koko ajan ja kilpailu. Montako matkaa tehdään per vuosi, autot, vaatteet, talot, harrasteet. Koko ajan tahti ja taso kiihtyy.

Tähän kohtaan kommentoin nyt sen, että on täysin oma valinta, lähteekö elämään elämäänsä ja tekemään kulutuspäätöksensä tuolla periaatteella. On myös mahdollista miettiä lomia ja matkoja oman budjetin ja omien kiinnostusten puitteissa eikä sen mukaan, pitääkö yrittää ylittää naapurin viime vuotiset standardit. Voi myös keskittyä elämään kivaa elämää oman perheen kanssa eikä keskittyä naapureiden ja tuttavien elämien vertailuun.

Veikkaanpa vähän, että tuollainen kilpailu ja vertailu on maakuntien pikkukaupunkien juttu. Asun itse Helsingissä enkä kyllä tunne mitään tarvetta "näyttää" tuollaisissa asioissa yhtään kenellekään. Me käydään lasten kanssa matkoilla lähikunnissa ja ehkä Virossa ja Ruotsissa, kerran vuodessa kauempana Euroopassa. Olemme nauttineet yhtä lailla Lontoosta kuin Porvoosta. Ei yhtään ole tarvetta näyttää muille, että olisi varaa mennä kauemmaskin. Autoa en halua ollenkaan, ja vaatteissa keskityn oman tyylisiin vaatteisiini. Minun vaatteitani kehutaan tosi usein, ja valtaosa niistä on ostettu kirpputorilta. Harrastukset saavat lapset valita oman kiinnostuksensa mukaan, minä en niitä ala sanella sillä perusteella, mikä tekisi vaikutuksen johonkin naapuriin/tuttavaan/kumminkaimaan. Itse harrastan liikuntaa (kirppikseltä ostetuissa treenivaatteissa), lukemista ja elokuvia (pääasiassa kirjastosta lainatuilta DVD:iltä tai Yle Areenasta). Ystävien kanssa voidaan nähdä kotona tai käydä joskus kahvilassa, mutta valitaan vähän halvempia paikkoja. Ja asutaan ihan tavallisella alueella, lasten kaveripiiri on ihan keskiluokkaista, mutta eivät hekään kaikki edes matkustele paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni Suomessa on muutamia ongelmia:

* Elintaso nousee koko ajan ja kilpailu. Montako matkaa tehdään per vuosi, autot, vaatteet, talot, harrasteet. Koko ajan tahti ja taso kiihtyy.

Tähän kohtaan kommentoin nyt sen, että on täysin oma valinta, lähteekö elämään elämäänsä ja tekemään kulutuspäätöksensä tuolla periaatteella. On myös mahdollista miettiä lomia ja matkoja oman budjetin ja omien kiinnostusten puitteissa eikä sen mukaan, pitääkö yrittää ylittää naapurin viime vuotiset standardit. Voi myös keskittyä elämään kivaa elämää oman perheen kanssa eikä keskittyä naapureiden ja tuttavien elämien vertailuun.

Veikkaanpa vähän, että tuollainen kilpailu ja vertailu on maakuntien pikkukaupunkien juttu. Asun itse Helsingissä enkä kyllä tunne mitään tarvetta "näyttää" tuollaisissa asioissa yhtään kenellekään. Me käydään lasten kanssa matkoilla lähikunnissa ja ehkä Virossa ja Ruotsissa, kerran vuodessa kauempana Euroopassa. Olemme nauttineet yhtä lailla Lontoosta kuin Porvoosta. Ei yhtään ole tarvetta näyttää muille, että olisi varaa mennä kauemmaskin. Autoa en halua ollenkaan, ja vaatteissa keskityn oman tyylisiin vaatteisiini. Minun vaatteitani kehutaan tosi usein, ja valtaosa niistä on ostettu kirpputorilta. Harrastukset saavat lapset valita oman kiinnostuksensa mukaan, minä en niitä ala sanella sillä perusteella, mikä tekisi vaikutuksen johonkin naapuriin/tuttavaan/kumminkaimaan. Itse harrastan liikuntaa (kirppikseltä ostetuissa treenivaatteissa), lukemista ja elokuvia (pääasiassa kirjastosta lainatuilta DVD:iltä tai Yle Areenasta). Ystävien kanssa voidaan nähdä kotona tai käydä joskus kahvilassa, mutta valitaan vähän halvempia paikkoja. Ja asutaan ihan tavallisella alueella, lasten kaveripiiri on ihan keskiluokkaista, mutta eivät hekään kaikki edes matkustele paljon.

Juu, todellakin on oma valinta. Tämä ketju ja tuo toinen, jossa puhuttiin yli 3060 euroa tienaavasta "pienipalkkaisesta" osoittavat, että monet ovat täysin sokaistuneita tälle kilpailulle. Näille on täysin pöyristyttävää, jos ei joka vuosi pääsekään sinne Thaimaahan tai pitäisi lopettaa lapsen ratsastusharrastus. Koska "elintasohan laskee ja mitä elämää se muka sitten olisi". No ihan sitä normaalia elämää, jota moni muukin elää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhustenkin kohdalla pätee sanonta suu säkkiä myöten. Jos ei ole varaa asua nykyisissä taloissa, talot myyntiin ja pyyntihinta kohdilleen eli muuttotappiokunnissa alas.

Ei niiden huonokuntoisten talojen arvo odottamalla nouse ja rahan käyttäminen loputtomiin korjauksiin on sama kuin heittäisi rahat kaivoon.

Mitä tämä neuvo hyödyttää. Myyntitappiokunnassa talo pitää myydä muutamalla tonnilla. Tilalle saat vuokra-asunnon, joka on vanha ja kulahtanut. Asumisviihtyvyys heikkenee ja rahaa ei ole käytössä yhtään sen enempää.

Ei sen vuokra-asunnon tarvitse olla vanha ja kulahtanut. Kunnat remontoivat kyllä asuntoja säännöllisesti. Kyllä siinä rahaa säästyy, kun vuokran maksuun saa asumistukea. Asumisen kulut tippuvat monta sataa euroa kuukaudessa.

Niin just, eli siirretään kuluja yhteiskunnan maksettavaksi. Eli muiden työssäkäyvien. Tämä just on vikana Suomessa, liian huoletonta nostaa tukia.

Eikö se ole hyvä asia, että sama on mahdollista sinulle, sinun lapsille tai sinun vanhemmille, kun elämä ei menekään kuten on suunnitellut?

Ei meillä käydä kahvilassa.

Lasten hiihtolomalla, joka vuosi, käydään laivalla. Tänä vuonna matka varattiin ajoissa, saadulla tax free lahjakortilla, maksoi 20 euroa. Omat eväät mukaan.

Loppuviikosta käydään Tallinnassa, black Friday tarjous 1 e ja varasin aamiaiset menoon. Koko perhe 36 e matka.

Välillä käydään pulkkamäessä. Kyllä, esiteinikin lähtee mukaan. Termariin kaakaota ja purkkiin kermavaahtoa, voileipiä jne. Luultavasti lasten kavereita tulee mukaan. Ostan yhden ranskanleivän enemmän.

Budjetti hiihtolomaan on 150 e ja rahat tuli kirppismyynneistä. Tavarat saatu työpanoksesta.

Suunnittelulla ja etukäteen varaamisella voi vähävarainen perhe tehdä ihan mitä vaan.

Ei me itketä, ettei päästä kanarialle. Mutta ei myöskään jäädä kotiin valittamaan ei oo mitään tekemistä. Ennen satamaan menoa käydään Oodissa ja siellä oli joku musiikkihuone. Helsinki on täynnä ilmaistapahtumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menoja pitää karsia. Mitä tarkoittaa, että autatte iäkkäitä vanhempia? Rahallako?

Väärä neuvo. Menojen karsimisella on rajansa. Millä ei taas ole rajaa on tulojen lisäämisellä. Toisinsanoen keskittyisin siihen että miten saa lisää tuloja. Tämä käytännössä tarkoittaa säästämistä, ja niiden saatujen säästöjen SIJOITTAMISTA tuottamaan tuloja.

Sijoittamista kaikille sopivana bulkkiratkaisuna suosittelevat ainoastaan ne, jotka ovat joko vasta innostuneet siitä itsekin tai ovat vähän hölmöjä.

Jos ei ole rahaa elämiseen, ei missään nimessä kannata sijoittaa. Se on takuuvarma resepti menettää osa vähistäkin rahoista. Piensijoittajan on aina suhtauduttava osakkeisiin "menetettynä rahana," eikä niillä tee lyhyellä aikavälillä mitään. Ensin on oltava puskurirahasto käteistä, jotta esim. auton hajoaminen tai työttömyys ei romauta koko korttitaloa. Työtön ei saa mitään tukia ennen kuin osakkeet on myyty, ja ne on myytävä sillä hinnalla millä ne sattuvat sillä hetkellä olemaan.

Ap:n tapauksessa on huonon suunnittelun takia lipsahdettu tilanteeseen, joka ei ole kestävä. Moni suomalainen on samassa tilanteessa eli elää yli varojensa tai aivan veitsenterällä koko ajan. Nyky-yhteiskunta kannustaa joka välissä sellaiseen järjettömyyteen mutta siitä ei valitettavasti pääse pois kuin karsimalla ja tässä tapauksessa asunto on liian kallis.

Veikkaan, että kyseessä on todella iso uusi omakotitalo paikassa, jonne ei pääse julkisilla ja jossa asuntojen arvo on romahtanut. Sinne on ihan turha yrittää saada vuokralaisia joten Ap:lle suosittelen asunnosta eroon hankkiutumista hinnalla millä hyvänsä: takkiin voi tulla mutta siitäkin selviää ja ehkä oppii jotain.

Huomaa että naiset vauhdissa, kun ensimmäinen ratkaisu on säästäminen. Näinkö te itsekin toimitte? Ei ihme kun naiset tienaavat niin huonosti ja itkevät epätasa-arvosta. Mitä jos sen sijaan hankkisitte lisää tuloja!