Miksi ihmiset suhtautuvat niin vihamielisesti, jos kaunis nainen kertoo saavansa ikävää kohtelua muilta naisilta?
Kaikille on ok että ruma nainen kertoo ikävistä kokemuksistaan, mutta jos erehtyy mainitsemaan että on kaunis ja saa ikävää kohtelua muilta, on heti itseään täynnä oleva k u s i pää joka vain kuvittelee että muut kohtelevat ikävällä tavalla. Mitätöidään siis se kauniin ihmisen saama huono kohtelu, ihan kuin se olisi mahdottomuus.
Voisitteko kertoa mistä tällainen asenne johtuu?
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Nuorena oli kuitenkin täysillä mukana kun vielä pärjäsi. Nykyään ei enää ole kaunis joten helppoa pilkata ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää.
En ole pilkannut ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää. Ja kyllä, luultavasti silloin kun aloin muuttua muille ihmisille näkymättömäksi, minulta alkoi vapautua aikaa ja energiaa niin paljon, että huomasin mitä kaikkea muuta paljon mielenkiintoisempaa maailmassa on.
En koe olevani tai koskaan olleenikaan mukana missään kilpailussa. Ja vaikka olisinkin, en näe mitään syytä miksen pärjäisi nuorelle ja kauniille, ellei kyseessä ole kauneuskilpailu? Jos on vaikka tietokilpailu, nykyään päihittäisin kyllä nuoren ja kauniin itseni. Ja jos puhut miehistä, niin vaikka miehet eivät enää ole elämäni suurin sisältö, olen saanut vanhana ja rumana paljon paremman miehen kuin mitä minulla oli nuorena ja kauniina. Eikä tarvinnut edes kilpailla kenenkään kanssa.
Kaikki miehet ovat kiinnostuneempia siitä nuoresta ja kauniista kuin sinusta. Varmaan miehesikin, mutta tietää ettei sellaiseen ole mahdollisuuksia.
Hauska katsella, miten myrkyllinen ihminen jää aina yksi. Maailmassa on oikeutta :)
Jep, jonnen ongelma on se ettei hän saa kaunista naista, ja jonne kuvittelee että muidenkin elämä on yhtä tyhjää ja epätoivoista. Ja että muut ovat yhtä pinnallisia kuin hän.
Nuori ihminen usein luulee tietävänsä kaiken ja siksi kohtelee muita ylimielisesti, ja sitten maailma vastaa samoin. Kaunis ja ruma, elämä opettaa molempia.
Sitten on näitä kuolaajasetiä, jotka vaikuttavat siihen että moni kaunis nuori nainen kokee itsensä imarrelluksi, niin minäkin hetken koin. Sitten kun tajuaa miten limaisia ne sedät ovat, on vaan helpotus että heistä pääsee eroon.
Maailmassa on oikeutta: aika tasaa tilit, kauneus katoaa ja jos koko elämä on sille rakentunut, kriisi on syvä.
Omahyväisiä inhotaan, ei kauniita.
Mistä johtuu, että minulla on paljon kokemuksia jotka olisivat vaikeita kenelle rahansa. Siitä huolimatta vanhemmat naiset vähättelevät kokemuksiani ja kertovat, että elämä opettaa?
Älä yritä esittää naista, et ole uskottava.
Kaunis vs. seksikäs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin ihan rehellisesti, ilman pienintäkään itsekehua sanoa olevani kaunis nainen. Tämä on myös monen muunkin kuin omani tai äitini mielipide :)
En ole koskaan saanut huonoa kohtelua ulkonäöstäni johtuen. Ainoa ikävä kohtelu mitä ulkonäköni on aiheuttanut on se, että tuntemattomat ihmiset saattavat aliarvioida minut pelkäksi "nätiksi naamaksi" vailla mitään sisältöä. Jos olen saanut ikävää kohtelua, kyseessä on ollut aina muutenkin ikävä ihminen tai reaktio omaan ikävään käytökseeni.
Ehdottaisin aloittajalle, että älä piiloudu ulkonäkösi taakse ja selitä sillä kaikkea. Saatat oppia jotain itsestäsi ja ennen kaikkea huomata, ettei kaikkien reaktiot sinuun johdu pelkästään ulkonäöstäsi.
Tämä asia ei ole näin yksioikoinen. Minulla on muutamia kauniita ystäviä sekä sukulaisia. Kaunis saa olla, mutta jos on seksikkäällä tavalla kaunis, eli herätät miehissä himoja, niin se on kateuden vuoksi tosi monille naisille turn off. Eli jos olet muodokas, isorintainen, hyväpyllyinen ja muutenkin seksikäs vartalo ja kaunisnaamainen se herättää tosi paljon ihan silmiinnähtävää syrjintää. Mutta jos olet vaikka Sanna Marinin näköinen, niin naisetkin helposti hyväksyvät sellaisen kauneuden. Eli olet nätti, mutta ei erityisen näyttäviä muotoja eikä monenkaan mielestä varsinaisesti seksikäs, kaunis ennemminkin. Tai vaikkapa kuin Jenni Vartiainen, useimpien mielestä enemmän kaunis kuin seksikäs.
Hmmm.. siis missä kontekstissa mua pitäisi häiritä jonkun vaikkapa ystävänä seksikäs kauneus ja miesten himot? Kun mä hengailen naisystävieni kanssa, niin ei siinä ympärillä miehiä pyöri. Siis yhdessähän me ollaan syömässä, kahvilla, lenkillä, kylässä toisen luona tms. Ja jos baariin mennään, niin siellä on ehkä sitten eri säännöt, ja niiden mukaan mennään.
Tunnen sellaisia naisia, joihin "kaikki" miehet ihastuu, . Se ei ole mikään ongelma, jos se nainen ei tee siitä ongelmaa. Mutta sitten on niitä naisia, joiden käytös muuttuu heti kun joku mies tulee samaan tilaan, se huomio on pakko saada tavalla tai toisella. Sellaisen kanssa harva jaksaa olla kaveri, koska aina jäät kakkoseksi, kun pitää se huomio miehiltä saada tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Nuorena oli kuitenkin täysillä mukana kun vielä pärjäsi. Nykyään ei enää ole kaunis joten helppoa pilkata ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää.
En ole pilkannut ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää. Ja kyllä, luultavasti silloin kun aloin muuttua muille ihmisille näkymättömäksi, minulta alkoi vapautua aikaa ja energiaa niin paljon, että huomasin mitä kaikkea muuta paljon mielenkiintoisempaa maailmassa on.
En koe olevani tai koskaan olleenikaan mukana missään kilpailussa. Ja vaikka olisinkin, en näe mitään syytä miksen pärjäisi nuorelle ja kauniille, ellei kyseessä ole kauneuskilpailu? Jos on vaikka tietokilpailu, nykyään päihittäisin kyllä nuoren ja kauniin itseni. Ja jos puhut miehistä, niin vaikka miehet eivät enää ole elämäni suurin sisältö, olen saanut vanhana ja rumana paljon paremman miehen kuin mitä minulla oli nuorena ja kauniina. Eikä tarvinnut edes kilpailla kenenkään kanssa.
Kaikki miehet ovat kiinnostuneempia siitä nuoresta ja kauniista kuin sinusta. Varmaan miehesikin, mutta tietää ettei sellaiseen ole mahdollisuuksia.
Hauska katsella, miten myrkyllinen ihminen jää aina yksi. Maailmassa on oikeutta :)
Huomaan muuten sinunkin viestissäsi myrkkyä :( Etkö itse huomaa?
Vahingonilo on luonteen rumuutta, ja kyllä, myrkyllisyyttä myös.
Kerro mitä olet tarkalleen ottaen sanonut ja mihin sävyyn. Entä miten itse kohtelet muita naisia? Puolustatko "rumia" kun heitä pilkataan? Hakeudutko "rumempien" seuraan siksi että näytät itse paremmalta, ja sitten korostat jatkuvasti omaa kauneuttasi?
Siinä ihan pari syytä, joiden perusteella voisin kuvitella että sinuun suhtaudutaan vihamielisesti.
Naiset eivät ole yhtä pinnallisia kuin miehet. Toki katkeria ja kateellisiakin löytyy, mutta jos naiset kohtelevat huonosti niin olettaisin ensisijaisesti että olet itse omalla käytökselläsi provosoinut sen. Varsinkin jos kohtaat vihamielisyyttä usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Nuorena oli kuitenkin täysillä mukana kun vielä pärjäsi. Nykyään ei enää ole kaunis joten helppoa pilkata ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää.
En ole pilkannut ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää. Ja kyllä, luultavasti silloin kun aloin muuttua muille ihmisille näkymättömäksi, minulta alkoi vapautua aikaa ja energiaa niin paljon, että huomasin mitä kaikkea muuta paljon mielenkiintoisempaa maailmassa on.
En koe olevani tai koskaan olleenikaan mukana missään kilpailussa. Ja vaikka olisinkin, en näe mitään syytä miksen pärjäisi nuorelle ja kauniille, ellei kyseessä ole kauneuskilpailu? Jos on vaikka tietokilpailu, nykyään päihittäisin kyllä nuoren ja kauniin itseni. Ja jos puhut miehistä, niin vaikka miehet eivät enää ole elämäni suurin sisältö, olen saanut vanhana ja rumana paljon paremman miehen kuin mitä minulla oli nuorena ja kauniina. Eikä tarvinnut edes kilpailla kenenkään kanssa.
Kaikki miehet ovat kiinnostuneempia siitä nuoresta ja kauniista kuin sinusta. Varmaan miehesikin, mutta tietää ettei sellaiseen ole mahdollisuuksia.
Hauska katsella, miten myrkyllinen ihminen jää aina yksi. Maailmassa on oikeutta :)
Jep, jonnen ongelma on se ettei hän saa kaunista naista, ja jonne kuvittelee että muidenkin elämä on yhtä tyhjää ja epätoivoista. Ja että muut ovat yhtä pinnallisia kuin hän.
Nuori ihminen usein luulee tietävänsä kaiken ja siksi kohtelee muita ylimielisesti, ja sitten maailma vastaa samoin. Kaunis ja ruma, elämä opettaa molempia.
Sitten on näitä kuolaajasetiä, jotka vaikuttavat siihen että moni kaunis nuori nainen kokee itsensä imarrelluksi, niin minäkin hetken koin. Sitten kun tajuaa miten limaisia ne sedät ovat, on vaan helpotus että heistä pääsee eroon.
Maailmassa on oikeutta: aika tasaa tilit, kauneus katoaa ja jos koko elämä on sille rakentunut, kriisi on syvä.
Omahyväisiä inhotaan, ei kauniita.
Mistä johtuu, että minulla on paljon kokemuksia jotka olisivat vaikeita kenelle rahansa. Siitä huolimatta vanhemmat naiset vähättelevät kokemuksiani ja kertovat, että elämä opettaa?
Keitä nämä vanhemmat naiset ovat ja missä kontekstissa sulle näitä viisauksiaan latelevat?
Ketä tahansa. Tuntemattomia, tuttuja, (lähi)sukulaisia...
Missä sä sitten ja miksi avaudut näistä kokemuksistasi varsinkin tuntemattomille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Nuorena oli kuitenkin täysillä mukana kun vielä pärjäsi. Nykyään ei enää ole kaunis joten helppoa pilkata ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää.
En ole pilkannut ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää. Ja kyllä, luultavasti silloin kun aloin muuttua muille ihmisille näkymättömäksi, minulta alkoi vapautua aikaa ja energiaa niin paljon, että huomasin mitä kaikkea muuta paljon mielenkiintoisempaa maailmassa on.
En koe olevani tai koskaan olleenikaan mukana missään kilpailussa. Ja vaikka olisinkin, en näe mitään syytä miksen pärjäisi nuorelle ja kauniille, ellei kyseessä ole kauneuskilpailu? Jos on vaikka tietokilpailu, nykyään päihittäisin kyllä nuoren ja kauniin itseni. Ja jos puhut miehistä, niin vaikka miehet eivät enää ole elämäni suurin sisältö, olen saanut vanhana ja rumana paljon paremman miehen kuin mitä minulla oli nuorena ja kauniina. Eikä tarvinnut edes kilpailla kenenkään kanssa.
Kaikki miehet ovat kiinnostuneempia siitä nuoresta ja kauniista kuin sinusta. Varmaan miehesikin, mutta tietää ettei sellaiseen ole mahdollisuuksia.
Hauska katsella, miten myrkyllinen ihminen jää aina yksi. Maailmassa on oikeutta :)
Huomaan muuten sinunkin viestissäsi myrkkyä :( Etkö itse huomaa?
Vahingonilo on luonteen rumuutta, ja kyllä, myrkyllisyyttä myös.
Se on vaan oikeutta, että ilkeä jää yksin. Toki ilkeällä on omat ongelmansa ja ehkä syynä on kurja lapsuus joka on estänyt henkisen kasvun aikuiseksi tms, mutta kukaan omaa myrkkyään muihin syytävä ei sääliä ansaitse.
Te yksinäiset rahkapetrit olette palstan viihdettä, jankkaamassa huomiosta ja kauniista naisista. Saamatta koskaan kumpaakaan, mutta omapa on valintanne olla noin pinnallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Nuorena oli kuitenkin täysillä mukana kun vielä pärjäsi. Nykyään ei enää ole kaunis joten helppoa pilkata ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää.
En ole pilkannut ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää. Ja kyllä, luultavasti silloin kun aloin muuttua muille ihmisille näkymättömäksi, minulta alkoi vapautua aikaa ja energiaa niin paljon, että huomasin mitä kaikkea muuta paljon mielenkiintoisempaa maailmassa on.
En koe olevani tai koskaan olleenikaan mukana missään kilpailussa. Ja vaikka olisinkin, en näe mitään syytä miksen pärjäisi nuorelle ja kauniille, ellei kyseessä ole kauneuskilpailu? Jos on vaikka tietokilpailu, nykyään päihittäisin kyllä nuoren ja kauniin itseni. Ja jos puhut miehistä, niin vaikka miehet eivät enää ole elämäni suurin sisältö, olen saanut vanhana ja rumana paljon paremman miehen kuin mitä minulla oli nuorena ja kauniina. Eikä tarvinnut edes kilpailla kenenkään kanssa.
Kaikki miehet ovat kiinnostuneempia siitä nuoresta ja kauniista kuin sinusta. Varmaan miehesikin, mutta tietää ettei sellaiseen ole mahdollisuuksia.
Hauska katsella, miten myrkyllinen ihminen jää aina yksi. Maailmassa on oikeutta :)
Jep, jonnen ongelma on se ettei hän saa kaunista naista, ja jonne kuvittelee että muidenkin elämä on yhtä tyhjää ja epätoivoista. Ja että muut ovat yhtä pinnallisia kuin hän.
Nuori ihminen usein luulee tietävänsä kaiken ja siksi kohtelee muita ylimielisesti, ja sitten maailma vastaa samoin. Kaunis ja ruma, elämä opettaa molempia.
Sitten on näitä kuolaajasetiä, jotka vaikuttavat siihen että moni kaunis nuori nainen kokee itsensä imarrelluksi, niin minäkin hetken koin. Sitten kun tajuaa miten limaisia ne sedät ovat, on vaan helpotus että heistä pääsee eroon.
Maailmassa on oikeutta: aika tasaa tilit, kauneus katoaa ja jos koko elämä on sille rakentunut, kriisi on syvä.
Omahyväisiä inhotaan, ei kauniita.
Mistä johtuu, että minulla on paljon kokemuksia jotka olisivat vaikeita kenelle rahansa. Siitä huolimatta vanhemmat naiset vähättelevät kokemuksiani ja kertovat, että elämä opettaa?
Keitä nämä vanhemmat naiset ovat ja missä kontekstissa sulle näitä viisauksiaan latelevat?
Ketä tahansa. Tuntemattomia, tuttuja, (lähi)sukulaisia...
Missä sä sitten ja miksi avaudut näistä kokemuksistasi varsinkin tuntemattomille?
Noniin, eli tottakai nuoren naisen oma vika tottakai. Ainahan se syy on nuoressa naisessa.
Vierailija kirjoitti:
Voin ihan rehellisesti, ilman pienintäkään itsekehua sanoa olevani kaunis nainen. Tämä on myös monen muunkin kuin omani tai äitini mielipide :)
En ole koskaan saanut huonoa kohtelua ulkonäöstäni johtuen. Ainoa ikävä kohtelu mitä ulkonäköni on aiheuttanut on se, että tuntemattomat ihmiset saattavat aliarvioida minut pelkäksi "nätiksi naamaksi" vailla mitään sisältöä. Jos olen saanut ikävää kohtelua, kyseessä on ollut aina muutenkin ikävä ihminen tai reaktio omaan ikävään käytökseeni.
Ehdottaisin aloittajalle, että älä piiloudu ulkonäkösi taakse ja selitä sillä kaikkea. Saatat oppia jotain itsestäsi ja ennen kaikkea huomata, ettei kaikkien reaktiot sinuun johdu pelkästään ulkonäöstäsi.
MINÄ olen kaunis ja nuorekas.asiallista kohtelua,kun itsekkin olen kohtelias.Minua luullaan poikkeuksetta huomattavasti ikääni nuoremmaksi,joka hämmentää iän kysyjiä tai sitä tarvitsevia.
Olen kauniiksi kehuttu ja jonkin verran kohdannut ilkeilyä. Kaikkia kokemuksia en jaksa jakaa mutta jotkut ovat kyllä jääneet mieleeni..kun olin nuorena täysi ikäisenä muuttanut vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan eräs naisvihamielinen nainen otti minut kohteekseen. Olin kiltti ja varmasti helpon oloinen kohde.. Ensimmäisenä päivänä kun tutustuimme ja toivoin että ehkäpä meistä tulee ystäviä, tämä uusi tuttavuus alkoi valittaa kun minunnäköisillä on niin helppoa ja nätit saa kaikki miehet. En tiennyt mitä sanoa..Olen Miesten keskuudessa melko epäsuosittu koska miehet pitävät minua usein ylimielisenä. Tämä tuttava todella otti minut hampaisiin..piikitteli minkä ehti sen lyhyen ajan kun olimme "kavereita". Paljon on itseään joutunut kovettaa..
Vierailija kirjoitti:
Tuo nykyään keski-ikäinen nainen näkee entisen itsensä nuorissa ja kauniissa naisissa. Siksi hän on heille tyly, vaikka kokee kohtelevansa nuoria naisia kaikkia samalla tavalla. Selittelee että ei tämä kateudesta johdu. Mutta tuskin nuori ja kaunis nainen häntä kohtelee millään tavalla. Tuskin nuorta ja kaunista kiinnostaa vanha ruma keski-ikäinen sen vertaa että olisi tarvetta kohdella häntä huonosti. Nuorille ja kauniille naisille keski-ikäiset naiset ovat pelkkää ilmaa. Kuten myös miehille.
Tyypillinen miehen kommentti, jolla yritetään uskotella nuorille tytöille, että vanhemmat naiset ovat heille ilkeitä ja kateellisia ja muutenkin lietsoa halveksuntaa naisten välille. Naisten välinen solidaarisuushan on miehille myrkkyä. Vangin kapina on vartijan painajainen, ja vartijan työ helpottuu kun vangit saadaan tappelemaan keskenään sen sijaan että nämä voisivat vaikka nousta yhdessä vartijaa vastaan.
Tietenkin mies haluaa uskotella nuorelle nätille tytölle, että muihin naisiin ei voi luottaa, ja että vain nuorena voit ylipäänsä olla arvokas, keski-iässä et ole enää mitään koska vain miehen kiinnostus tuo sinulle arvoa ja kun se loppuu, et ole enää mitään. Tällä tavallahan saa sen tytön alistettua valtaansa. Mielellään vielä sanotaan, että vanhempien ja kokeneempien naisten, oman äidinkään, varoituksia miehistä ei pidä kuunnella, ne ovat vain kateellisia ja katkeria. Miehet ovat tässä taitavia ajamaan omaa etuaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset naiset eivät saa missään huomiota. He pitävät niistä harvoista jotka vielä huomioivat heidät naisina. Eli eivät nuoret naiset heitä mitenkään huonosti kohtele. Vanhat naiset vaan eivät saa mitään huomiota keneltäkään, jonka tulkitsevat tylyydeksi.
Palstan huomiohoora, eli tämän kirjoittaja, on mies. Jotakin narsismia ja persoonallisuushäiriötä se jatkuva huomion hakuhan on.
Ja paljastaa hyvin seksikeskeisen, alkeellisen miehisen ajattelutapansa. Mikään muu huomio paitsi seksuaalinen kiinnostus ei tälle kirjoittajalle ole mitään, ja hän uskoo naistenkin olevan siitä yhtä pakkomielteisiä.
Kyllä minä ainakin keski-ikäisenä naisena saan huomiota perheenjäseniltäni, ystäviltäni, myös työstäni voin saada positiivista palautetta. Minun elämäni ei romahda siihen, että miesten kiinnostus lakkaa.
Mä olen kai kaunis, mutta itsetunto on ihan olematon. Olen oikeasti huumorintajuinen ja lämmin, mutta yleisilme on jäinen. Kun joskus uskallan olla oma itseni ja näyttää, miten avuton tyyppi olen, ihmiset suhtautuu ihan kivasti. Olen järkyttävän ujo. Luulisin, että naiset ei niin tykkää musta tämän takia. Ihmiset yleensä tykkää puheliaista ja rohkeista tyypeistä.. Miehiä mä tunnun kiinnostavan, mutta ajattelen aina, että ne kattoo vaan ulkonäköä. Kun ne huomaa, että sen alla on tosi ujp tyyppi, ne lähtee. Yritän jotenkin tässä sönkätä, että ei kauneus niitä muita naisia karkota. Enemmän se on luonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Nuorena oli kuitenkin täysillä mukana kun vielä pärjäsi. Nykyään ei enää ole kaunis joten helppoa pilkata ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää.
En ole pilkannut ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää. Ja kyllä, luultavasti silloin kun aloin muuttua muille ihmisille näkymättömäksi, minulta alkoi vapautua aikaa ja energiaa niin paljon, että huomasin mitä kaikkea muuta paljon mielenkiintoisempaa maailmassa on.
En koe olevani tai koskaan olleenikaan mukana missään kilpailussa. Ja vaikka olisinkin, en näe mitään syytä miksen pärjäisi nuorelle ja kauniille, ellei kyseessä ole kauneuskilpailu? Jos on vaikka tietokilpailu, nykyään päihittäisin kyllä nuoren ja kauniin itseni. Ja jos puhut miehistä, niin vaikka miehet eivät enää ole elämäni suurin sisältö, olen saanut vanhana ja rumana paljon paremman miehen kuin mitä minulla oli nuorena ja kauniina. Eikä tarvinnut edes kilpailla kenenkään kanssa.
Kaikki miehet ovat kiinnostuneempia siitä nuoresta ja kauniista kuin sinusta. Varmaan miehesikin, mutta tietää ettei sellaiseen ole mahdollisuuksia.
Ottamatta kantaa siihen, että pitääkö tuossa tapauksessa väittämä paikkaansa vai ei, on kuitenkin asiasisällöltään väittämä mielenkiintoinen.
Ihan ensin kysymys: mitä lisäarvoa mies tuo naisen elämään? Jos mies ei arvosta vanhaa kumppaniaan, mitä jää jäljelle? Nykyään parisuhdemalli on sellainen, että molemmat tienaavat yhtälaisesti talouteen, etenkin jos ei olla nuoria (perheenperustusiässä ja nainen mahdollisesti äitiys- tai vanhempainvapaalla). Yksinkertaisesti en näe mitään lisäarvoa siinä, että saa noukkia armon herran kalsareita ja sukkia pyykkikoriin, ja sitten pyykätä toisen pyykkejä. Tai muutenkin passata ja hoitaa asioita, joita oikeastaan voisi vain tehdä ihan itselle.
Mikä tosiaan on tuollaisen miehen lisäarvo? Vanhalla miehellä ei ole mitään muuta myydä itsestään kuin se, että on naiselleen mukava kumppani. Mutta jos mies valitsee tuollaisen perseilyn tien, niin mitä jää jäljelle? Ei oikein mitään. Mitä nainen tekee sellaisella miehellä? Ei oikein mitään.
Siinäpä purtavaa.
Kiehutko raivosta ap. mikäli ruma nainen kertoo, että häntä on kohdeltu hyvin niin naisten kuin miestenkin taholta?
Kuten aika moni täällä jo kommentoi, niin jos saa huonoa kohtelua, se johtuu 100% varmuudella jostain muusta.
Olisi aika katsoa kriittisesti peiliin, eikä siis sitä omaa ulkonäköä vaan omaa käytöstä.
Joistain ihmisistä vaan ei pidetä, eikä se kaunis ulkonäkö siinä auta.
Sehän on juuri toisinpäin, eli yleensä oletuksena kauniilla on helpompaa.
Ja tuo kateus..Jos olettaa muiden olevan kateellisia, kertoo se lähinnä omasta kateellisesta luonteesta.
Suurimmalla osalla ihmisistä on oma elämä, omat kiinnostuksen kohteet ja arvot - ei ole tarvetta kadehtia ketään.
Vierailija kirjoitti:
Kuten aika moni täällä jo kommentoi, niin jos saa huonoa kohtelua, se johtuu 100% varmuudella jostain muusta.
Olisi aika katsoa kriittisesti peiliin, eikä siis sitä omaa ulkonäköä vaan omaa käytöstä.
Joistain ihmisistä vaan ei pidetä, eikä se kaunis ulkonäkö siinä auta.
Sehän on juuri toisinpäin, eli yleensä oletuksena kauniilla on helpompaa.Ja tuo kateus..Jos olettaa muiden olevan kateellisia, kertoo se lähinnä omasta kateellisesta luonteesta.
Suurimmalla osalla ihmisistä on oma elämä, omat kiinnostuksen kohteet ja arvot - ei ole tarvetta kadehtia ketään.
Eli on ihan oikeutettua, että joitakin kiusataan? Oletko samaa mieltä myös koulukiusatuista? Eli oma vika. Mitäs käyttäytyy huonosti tai ei omaa sosiaalisia taitoja?
Koska sä et ole oikeasti kaunis. Kuvittelet itse olevasi kaunis ja se ärsyttää koska ajettelet niin tyhmästi.
Jaa-a, kai se riippuu siitäkin missä ns piireissä liikkuu. Joillain paikkakunnilla tai opiskelu tai työpaikoilla on sellaista naisten kilpailuasetelmaa, jossain muualla ei taas ollenkaan. Minusta niillä kauniilla (siis missitason kauniilla) on ainakin omissa kouluissani tai työpaikoissani ollut paljonkin naispuolisia kavereita, ja itse asiassa jotkut naisetkin arvostavat kauneutta aika pitkälle, kunhan nyt ei ihan törkeä ihminen ole kyseessä.
Kaikkein vihamielisinta settiä olen nähnyt kun eri piireistä tutut keskivertoa kauniimmat aiemmin toisiaan tuntemattomat hieman kilpailuhenkiset naiset ovat osuneet samaan seurueeseen. Siinä on näkymättömät veitset lennelleet ilmassa. Kaikki kauniit eivät tietenkään ole kilpailuhenkisiä. Sama voi toki tapahtua kahden urasuuntautuneen tai kahden urheilua harrastavan naisen tai soccer mumin välillä.
Muuan ystäväni joskus aiheesta valitti. Nykyisin hänkin on vanha ja yksinhuoltaja. Hän on varmasti saanut kateuttakin osakseen, mutta mielestäni hän itse alkaa helposti puhua pahaa ihmisistä, jotka ovat jossain muussa asiassa häntä parempia, sekä naisista että miehistä. Jotenkin tulee vaikutelma, että hänellä on todella korkea käsitys itsestään ja suhtautuu joihinkin alentuvasti omien ennakkokäsitystensä takia, mutta hermostuu kun se ei vastaakaan todellisuutta. Hän oli myös tosielämän esimerkki siitä tutkimustuloksesta että kauniiden ihmissuhteet eivät kestä, koska vaikka miesten saaminen on ollut helppoa suhteet ovat aina päättyneet, ja eivät suinkaan aina hänen aloitteestaan. Joskus osasyynä on esim ollut hänen liian flirttaileva käytöksensä.
Jumalauta naiset...
Miten te vitun kommentoijat osaatte ollakin noin helvetin ärsyttäviä, pikkuviisaita, nenäkkäitä ja suorastaan ylimielisen narsistisia? Aina tuo sama laulu: ei kaunista kiusata, kuvittelet, jaadajaadajaa, blaa blaa blaa.
En tiedä mitään myrkyllisempää ja kierompaa otusta kuin kateellinen pikkusieluinen nainen.
Ja olen kypsässä iässä oleva mies, koska se kuitenkin kiinnostaa.
Ketä tahansa. Tuntemattomia, tuttuja, (lähi)sukulaisia...