Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset suhtautuvat niin vihamielisesti, jos kaunis nainen kertoo saavansa ikävää kohtelua muilta naisilta?
04.01.2020 |
Kaikille on ok että ruma nainen kertoo ikävistä kokemuksistaan, mutta jos erehtyy mainitsemaan että on kaunis ja saa ikävää kohtelua muilta, on heti itseään täynnä oleva k u s i pää joka vain kuvittelee että muut kohtelevat ikävällä tavalla. Mitätöidään siis se kauniin ihmisen saama huono kohtelu, ihan kuin se olisi mahdottomuus.
Voisitteko kertoa mistä tällainen asenne johtuu?
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Nuorena oli kuitenkin täysillä mukana kun vielä pärjäsi. Nykyään ei enää ole kaunis joten helppoa pilkata ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää.
En ole pilkannut ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää. Ja kyllä, luultavasti silloin kun aloin muuttua muille ihmisille näkymättömäksi, minulta alkoi vapautua aikaa ja energiaa niin paljon, että huomasin mitä kaikkea muuta paljon mielenkiintoisempaa maailmassa on.
En koe olevani tai koskaan olleenikaan mukana missään kilpailussa. Ja vaikka olisinkin, en näe mitään syytä miksen pärjäisi nuorelle ja kauniille, ellei kyseessä ole kauneuskilpailu? Jos on vaikka tietokilpailu, nykyään päihittäisin kyllä nuoren ja kauniin itseni. Ja jos puhut miehistä, niin vaikka miehet eivät enää ole elämäni suurin sisältö, olen saanut vanhana ja rumana paljon paremman miehen kuin mitä minulla oli nuorena ja kauniina. Eikä tarvinnut edes kilpailla kenenkään kanssa.
Kaikki miehet ovat kiinnostuneempia siitä nuoresta ja kauniista kuin sinusta. Varmaan miehesikin, mutta tietää ettei sellaiseen ole mahdollisuuksia.
Hauska katsella, miten myrkyllinen ihminen jää aina yksi. Maailmassa on oikeutta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo nykyään keski-ikäinen nainen näkee entisen itsensä nuorissa ja kauniissa naisissa. Siksi hän on heille tyly, vaikka kokee kohtelevansa nuoria naisia kaikkia samalla tavalla. Selittelee että ei tämä kateudesta johdu. Mutta tuskin nuori ja kaunis nainen häntä kohtelee millään tavalla. Tuskin nuorta ja kaunista kiinnostaa vanha ruma keski-ikäinen sen vertaa että olisi tarvetta kohdella häntä huonosti. Nuorille ja kauniille naisille keski-ikäiset naiset ovat pelkkää ilmaa. Kuten myös miehille.
Keski-ikäiset naiset eivät saa missään huomiota. He pitävät niistä harvoista jotka vielä huomioivat heidät naisina. Eli eivät nuoret naiset heitä mitenkään huonosti kohtele. Vanhat naiset vaan eivät saa mitään huomiota keneltäkään, jonka tulkitsevat tylyydeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Pinnalliset ihmiset ei tajua ettei kaikki ole yhtä pinnallisia
Useimmat oikeasti kauniit (eikä muoviset) ei kilpaile, silloinkaan kun ovat nuoria ja hyvin kauniita.Näes itsetunto tekee sen, ettei elämä ole jatkuvaa vertailua. Äly tekee sen, että elämässä ulkonäkö on vain yksi aspekti, ei koko elämä.
Et ilmeisesti ymmärrä, että ”kilpailu” on sitä omasta ulkonäöstä huolehtimista. Eli pysyy kauniina ja miehet edelleen tavoittelevat. Jos on jo vanha, niin ei enää ole tarvetta pysyä mukana ”kilpailussa” eli ei ole tarvetta panostaa ulkonäköön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Nuorena oli kuitenkin täysillä mukana kun vielä pärjäsi. Nykyään ei enää ole kaunis joten helppoa pilkata ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää.
En ole pilkannut ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää. Ja kyllä, luultavasti silloin kun aloin muuttua muille ihmisille näkymättömäksi, minulta alkoi vapautua aikaa ja energiaa niin paljon, että huomasin mitä kaikkea muuta paljon mielenkiintoisempaa maailmassa on.
En koe olevani tai koskaan olleenikaan mukana missään kilpailussa. Ja vaikka olisinkin, en näe mitään syytä miksen pärjäisi nuorelle ja kauniille, ellei kyseessä ole kauneuskilpailu? Jos on vaikka tietokilpailu, nykyään päihittäisin kyllä nuoren ja kauniin itseni. Ja jos puhut miehistä, niin vaikka miehet eivät enää ole elämäni suurin sisältö, olen saanut vanhana ja rumana paljon paremman miehen kuin mitä minulla oli nuorena ja kauniina. Eikä tarvinnut edes kilpailla kenenkään kanssa.
Kaikki miehet ovat kiinnostuneempia siitä nuoresta ja kauniista kuin sinusta. Varmaan miehesikin, mutta tietää ettei sellaiseen ole mahdollisuuksia.
Äläpäs nyt liioittele. Kaikki miehet ja naiset varmaan pitävät kauniimpaa kauniimpana, mutta kauneus tai sen puoleen komeuskaan ei ole ainoa syy millä parisuhteita muodostetaan. Ikäero puolestaan on useimmille jo miinuspuoli, jos se alkaa olla kovinkin suuri.
Mutta tämä menee jo aika kauas aiheesta, joka omalta osaltani oli se, että olen joutunut myöntämään olleeni nuorena väärässä, kun projisoin muihin naisiin omia ennakkoluulojani ja käsityksiäni, jotka olivat lähestulkoon kokonaan omasta päästäni ja kulttuurin minulle syöttämästä vihamielisestä naiskuvasta peräisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Pinnalliset ihmiset ei tajua ettei kaikki ole yhtä pinnallisia
Useimmat oikeasti kauniit (eikä muoviset) ei kilpaile, silloinkaan kun ovat nuoria ja hyvin kauniita.Näes itsetunto tekee sen, ettei elämä ole jatkuvaa vertailua. Äly tekee sen, että elämässä ulkonäkö on vain yksi aspekti, ei koko elämä.
Harvemmin nuo ”ei-muoviset” ovat oikeasti kauniita. Kunhan kuvittelevat. Todellisuudessa heissäkin olisi paljon paranneltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Nuorena oli kuitenkin täysillä mukana kun vielä pärjäsi. Nykyään ei enää ole kaunis joten helppoa pilkata ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää.
En ole pilkannut ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää. Ja kyllä, luultavasti silloin kun aloin muuttua muille ihmisille näkymättömäksi, minulta alkoi vapautua aikaa ja energiaa niin paljon, että huomasin mitä kaikkea muuta paljon mielenkiintoisempaa maailmassa on.
En koe olevani tai koskaan olleenikaan mukana missään kilpailussa. Ja vaikka olisinkin, en näe mitään syytä miksen pärjäisi nuorelle ja kauniille, ellei kyseessä ole kauneuskilpailu? Jos on vaikka tietokilpailu, nykyään päihittäisin kyllä nuoren ja kauniin itseni. Ja jos puhut miehistä, niin vaikka miehet eivät enää ole elämäni suurin sisältö, olen saanut vanhana ja rumana paljon paremman miehen kuin mitä minulla oli nuorena ja kauniina. Eikä tarvinnut edes kilpailla kenenkään kanssa.
Kaikki miehet ovat kiinnostuneempia siitä nuoresta ja kauniista kuin sinusta. Varmaan miehesikin, mutta tietää ettei sellaiseen ole mahdollisuuksia.
Hauska katsella, miten myrkyllinen ihminen jää aina yksi. Maailmassa on oikeutta :)
Jep, jonnen ongelma on se ettei hän saa kaunista naista, ja jonne kuvittelee että muidenkin elämä on yhtä tyhjää ja epätoivoista. Ja että muut ovat yhtä pinnallisia kuin hän.
Nuori ihminen usein luulee tietävänsä kaiken ja siksi kohtelee muita ylimielisesti, ja sitten maailma vastaa samoin. Kaunis ja ruma, elämä opettaa molempia.
Sitten on näitä kuolaajasetiä, jotka vaikuttavat siihen että moni kaunis nuori nainen kokee itsensä imarrelluksi, niin minäkin hetken koin. Sitten kun tajuaa miten limaisia ne sedät ovat, on vaan helpotus että heistä pääsee eroon.
Maailmassa on oikeutta: aika tasaa tilit, kauneus katoaa ja jos koko elämä on sille rakentunut, kriisi on syvä.
Omahyväisiä inhotaan, ei kauniita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Pinnalliset ihmiset ei tajua ettei kaikki ole yhtä pinnallisia
Useimmat oikeasti kauniit (eikä muoviset) ei kilpaile, silloinkaan kun ovat nuoria ja hyvin kauniita.Näes itsetunto tekee sen, ettei elämä ole jatkuvaa vertailua. Äly tekee sen, että elämässä ulkonäkö on vain yksi aspekti, ei koko elämä.
Harvemmin nuo ”ei-muoviset” ovat oikeasti kauniita. Kunhan kuvittelevat. Todellisuudessa heissäkin olisi paljon paranneltavaa.
Muovisen rahka-petrin mielestä. Ei kiinnosta sen runkkufantasia, ja muuta ei tule saamaan, ei tuolla luonteella.
Vierailija kirjoitti:
Voin ihan rehellisesti, ilman pienintäkään itsekehua sanoa olevani kaunis nainen. Tämä on myös monen muunkin kuin omani tai äitini mielipide :)
En ole koskaan saanut huonoa kohtelua ulkonäöstäni johtuen. Ainoa ikävä kohtelu mitä ulkonäköni on aiheuttanut on se, että tuntemattomat ihmiset saattavat aliarvioida minut pelkäksi "nätiksi naamaksi" vailla mitään sisältöä. Jos olen saanut ikävää kohtelua, kyseessä on ollut aina muutenkin ikävä ihminen tai reaktio omaan ikävään käytökseeni.
Ehdottaisin aloittajalle, että älä piiloudu ulkonäkösi taakse ja selitä sillä kaikkea. Saatat oppia jotain itsestäsi ja ennen kaikkea huomata, ettei kaikkien reaktiot sinuun johdu pelkästään ulkonäöstäsi.
Tämä asia ei ole näin yksioikoinen. Minulla on muutamia kauniita ystäviä sekä sukulaisia. Kaunis saa olla, mutta jos on seksikkäällä tavalla kaunis, eli herätät miehissä himoja, niin se on kateuden vuoksi tosi monille naisille turn off. Eli jos olet muodokas, isorintainen, hyväpyllyinen ja muutenkin seksikäs vartalo ja kaunisnaamainen se herättää tosi paljon ihan silmiinnähtävää syrjintää. Mutta jos olet vaikka Sanna Marinin näköinen, niin naisetkin helposti hyväksyvät sellaisen kauneuden. Eli olet nätti, mutta ei erityisen näyttäviä muotoja eikä monenkaan mielestä varsinaisesti seksikäs, kaunis ennemminkin. Tai vaikkapa kuin Jenni Vartiainen, useimpien mielestä enemmän kaunis kuin seksikäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset naiset eivät saa missään huomiota. He pitävät niistä harvoista jotka vielä huomioivat heidät naisina. Eli eivät nuoret naiset heitä mitenkään huonosti kohtele. Vanhat naiset vaan eivät saa mitään huomiota keneltäkään, jonka tulkitsevat tylyydeksi.
Mitä sinä oikein höpiset. Totta kai kaikki ihmiset saavat yleensä huomiota, tai ei kai tässä vaan nyt puhuta pelkästä seurustelusta. Noin muuten en ole nähnyt vanhempia naisia joita ei huomioida. Minulle ainakin mitä vanhemmaksi tulen niin sitä ystävällisempiä ihmiset ovat.
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset naiset eivät saa missään huomiota. He pitävät niistä harvoista jotka vielä huomioivat heidät naisina. Eli eivät nuoret naiset heitä mitenkään huonosti kohtele. Vanhat naiset vaan eivät saa mitään huomiota keneltäkään, jonka tulkitsevat tylyydeksi.
Ei kaikkia nuoriakaan naisia huomioida tai tavoitella. Itseasiassa moni nuori nainen on näkymätön. Vain kauniit saavat tuntea olevansa "valideja" yhteiskunnan silmissä, eikä kauneus katso ikää. Vai luuletko, että esim. Anne Kukkohovin tarvitsee olla kovin kateellinen nuorille naisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo nykyään keski-ikäinen nainen näkee entisen itsensä nuorissa ja kauniissa naisissa. Siksi hän on heille tyly, vaikka kokee kohtelevansa nuoria naisia kaikkia samalla tavalla. Selittelee että ei tämä kateudesta johdu. Mutta tuskin nuori ja kaunis nainen häntä kohtelee millään tavalla. Tuskin nuorta ja kaunista kiinnostaa vanha ruma keski-ikäinen sen vertaa että olisi tarvetta kohdella häntä huonosti. Nuorille ja kauniille naisille keski-ikäiset naiset ovat pelkkää ilmaa. Kuten myös miehille.
Nyt en ymmärtänyt. Miksi olisin ilkeä ihmiselle, jossa näen entisen itseni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Nuorena oli kuitenkin täysillä mukana kun vielä pärjäsi. Nykyään ei enää ole kaunis joten helppoa pilkata ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää.
En ole pilkannut ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää. Ja kyllä, luultavasti silloin kun aloin muuttua muille ihmisille näkymättömäksi, minulta alkoi vapautua aikaa ja energiaa niin paljon, että huomasin mitä kaikkea muuta paljon mielenkiintoisempaa maailmassa on.
En koe olevani tai koskaan olleenikaan mukana missään kilpailussa. Ja vaikka olisinkin, en näe mitään syytä miksen pärjäisi nuorelle ja kauniille, ellei kyseessä ole kauneuskilpailu? Jos on vaikka tietokilpailu, nykyään päihittäisin kyllä nuoren ja kauniin itseni. Ja jos puhut miehistä, niin vaikka miehet eivät enää ole elämäni suurin sisältö, olen saanut vanhana ja rumana paljon paremman miehen kuin mitä minulla oli nuorena ja kauniina. Eikä tarvinnut edes kilpailla kenenkään kanssa.
Kaikki miehet ovat kiinnostuneempia siitä nuoresta ja kauniista kuin sinusta. Varmaan miehesikin, mutta tietää ettei sellaiseen ole mahdollisuuksia.
Hauska katsella, miten myrkyllinen ihminen jää aina yksi. Maailmassa on oikeutta :)
Jep, jonnen ongelma on se ettei hän saa kaunista naista, ja jonne kuvittelee että muidenkin elämä on yhtä tyhjää ja epätoivoista. Ja että muut ovat yhtä pinnallisia kuin hän.
Nuori ihminen usein luulee tietävänsä kaiken ja siksi kohtelee muita ylimielisesti, ja sitten maailma vastaa samoin. Kaunis ja ruma, elämä opettaa molempia.
Sitten on näitä kuolaajasetiä, jotka vaikuttavat siihen että moni kaunis nuori nainen kokee itsensä imarrelluksi, niin minäkin hetken koin. Sitten kun tajuaa miten limaisia ne sedät ovat, on vaan helpotus että heistä pääsee eroon.
Maailmassa on oikeutta: aika tasaa tilit, kauneus katoaa ja jos koko elämä on sille rakentunut, kriisi on syvä.
Omahyväisiä inhotaan, ei kauniita.
Mistä johtuu, että minulla on paljon kokemuksia jotka olisivat vaikeita kenelle rahansa. Siitä huolimatta vanhemmat naiset vähättelevät kokemuksiani ja kertovat, että elämä opettaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun on ollut vaikea saada naispuolisia ystäviä, edes tuttavia. Olen mielestäni mukava mutta en tungetteleva. Osaan kuunnella ja olen kiinnostunut. Ystävällinen, mutta en mielistelijä. Olen aina kärsinyt siitä että toiset naiset, ei kaikki mutta valtaosa, suhtautuvat muhun kylmäkiskoisesti, enkä ole ymmärtänyt miksi. Kerran sitten avauduin asiasta miesystävälleni niin hän totesi hyvin yksioikoisesti että "Se on tuo kauniin naisen ongelma." En minä tiedä, onko se?
Enpä usko. Tunnen paljon kauniita naisia, sellaisista peruskauniista pitkistä laihoista blondeista oikeasti upeisiin kaunottariin. Kyllä näillä on ihan normaali ystäväpiiri joka muodostuu pääasiassa naisista. Ei se ulkonäkö oikeasti ole millään lailla ratkaiseva tekijä näille ihmisille ystävyydessä tai missään muussakaan.
Itse olen lyhyt ja lihava, eikä sekään ole koskaan vaikuttanut ystävyyssuhteisiini kenenkään kanssa.
Sitä ei sais sanoa mutta ei ap ihan väärässä ole. Kyllä kauneuden takia voi saada huonompaa kohtelua. Mutta voi se johtua muistakin syistä toki mutta kauneuskin voi olla ihmisessä ärsyttävä piirre joillekin.
Kateutta ja kiusaamista on niin monenlaista. Itse olen ollut vain tavallisen nätti mutta olen silti saanut siitäkin piikittelyä. Ei kovin usein eikä paljon mutta sen verran kuitenkin, että tiedän sellaisenkin olevan mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Nuorena oli kuitenkin täysillä mukana kun vielä pärjäsi. Nykyään ei enää ole kaunis joten helppoa pilkata ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää.
En ole pilkannut ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää. Ja kyllä, luultavasti silloin kun aloin muuttua muille ihmisille näkymättömäksi, minulta alkoi vapautua aikaa ja energiaa niin paljon, että huomasin mitä kaikkea muuta paljon mielenkiintoisempaa maailmassa on.
En koe olevani tai koskaan olleenikaan mukana missään kilpailussa. Ja vaikka olisinkin, en näe mitään syytä miksen pärjäisi nuorelle ja kauniille, ellei kyseessä ole kauneuskilpailu? Jos on vaikka tietokilpailu, nykyään päihittäisin kyllä nuoren ja kauniin itseni. Ja jos puhut miehistä, niin vaikka miehet eivät enää ole elämäni suurin sisältö, olen saanut vanhana ja rumana paljon paremman miehen kuin mitä minulla oli nuorena ja kauniina. Eikä tarvinnut edes kilpailla kenenkään kanssa.
Kaikki miehet ovat kiinnostuneempia siitä nuoresta ja kauniista kuin sinusta. Varmaan miehesikin, mutta tietää ettei sellaiseen ole mahdollisuuksia.
Hauska katsella, miten myrkyllinen ihminen jää aina yksi. Maailmassa on oikeutta :)
Jep, jonnen ongelma on se ettei hän saa kaunista naista, ja jonne kuvittelee että muidenkin elämä on yhtä tyhjää ja epätoivoista. Ja että muut ovat yhtä pinnallisia kuin hän.
Nuori ihminen usein luulee tietävänsä kaiken ja siksi kohtelee muita ylimielisesti, ja sitten maailma vastaa samoin. Kaunis ja ruma, elämä opettaa molempia.
Sitten on näitä kuolaajasetiä, jotka vaikuttavat siihen että moni kaunis nuori nainen kokee itsensä imarrelluksi, niin minäkin hetken koin. Sitten kun tajuaa miten limaisia ne sedät ovat, on vaan helpotus että heistä pääsee eroon.
Maailmassa on oikeutta: aika tasaa tilit, kauneus katoaa ja jos koko elämä on sille rakentunut, kriisi on syvä.
Omahyväisiä inhotaan, ei kauniita.
Mistä johtuu, että minulla on paljon kokemuksia jotka olisivat vaikeita kenelle rahansa. Siitä huolimatta vanhemmat naiset vähättelevät kokemuksiani ja kertovat, että elämä opettaa?
Keitä nämä vanhemmat naiset ovat ja missä kontekstissa sulle näitä viisauksiaan latelevat?
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset naiset eivät saa missään huomiota. He pitävät niistä harvoista jotka vielä huomioivat heidät naisina. Eli eivät nuoret naiset heitä mitenkään huonosti kohtele. Vanhat naiset vaan eivät saa mitään huomiota keneltäkään, jonka tulkitsevat tylyydeksi.
Palstan huomiohoora, eli tämän kirjoittaja, on mies. Jotakin narsismia ja persoonallisuushäiriötä se jatkuva huomion hakuhan on.
Tiedän myös erään fitness misun, joka on kaunis ja tottunut ihmisten ihailuun varsinkin somessa. Livenä tämä tyyppinä on itsekeskeinen minulle kaikki heti nyt tyyppi. Tuijottelee itseään peilistä jatkuvasti, pitää itseään parempana kuin muut. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Antaa somessa aivan eri kuvan itsestään mitä oikeasti on.
Tiedän myös erään fitness misun, joka on kaunis ja tottunut ihmisten ihailuun varsinkin somessa. Livenä tämä tyyppinä on itsekeskeinen minulle kaikki heti nyt tyyppi. Tuijottelee itseään peilistä jatkuvasti, pitää itseään parempana kuin muut. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Antaa somessa aivan eri kuvan itsestään mitä oikeasti on.
Ehkä ihmiset ei jaksa käsitellä kauniita ihmisiä silkkihansikkain, koska olettavat hyvännäköisten jo muutenkin saavan paljon positiivista erityiskohtelua. Ihmiset ehkä alitajuntaisesti "tasaavat tilejä"?