Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset suhtautuvat niin vihamielisesti, jos kaunis nainen kertoo saavansa ikävää kohtelua muilta naisilta?
04.01.2020 |
Kaikille on ok että ruma nainen kertoo ikävistä kokemuksistaan, mutta jos erehtyy mainitsemaan että on kaunis ja saa ikävää kohtelua muilta, on heti itseään täynnä oleva k u s i pää joka vain kuvittelee että muut kohtelevat ikävällä tavalla. Mitätöidään siis se kauniin ihmisen saama huono kohtelu, ihan kuin se olisi mahdottomuus.
Voisitteko kertoa mistä tällainen asenne johtuu?
Kommentit (131)
Itse taas olen havainnut että kauniita enemmänkin mielistellään. Ehkä sitten jos joku on kateellinen tms. voi olla ilkeä mutta mitä esim. kouluaikoina muistan niin kyllä niitä kauniimpia enemmänkin mielisteltiin ja kehuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaavia kysymyksiä on palstalla hyvin usein.
Ikävää, jos tuollaista tapahtuu. Olen 54-vuotias enkä ole ikinä nähnyt tuollaista tilannetta.
Näitä tehtailee varmaan joku mies, joka haluaa uskotella itselleen, että naisten koko elämä pyörii ulkonäön ympärillä - oman ja muiden - ja että naisten kaikki kanssakäyminen on pelkkää ulkonäöllä kilpailua.
Niinpä. Kuvitteli, että ap haukutaan täällä rumaksi ja kukin alkaa kehua, että on varmasti kauniimpi kuin ap. Sen sijaan tässä kyseenalaistettiinkin ap:n ajatustapaa ja johtopäätöksiä. Kummasti ap katosikin paikalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on ollut vaikea saada naispuolisia ystäviä, edes tuttavia. Olen mielestäni mukava mutta en tungetteleva. Osaan kuunnella ja olen kiinnostunut. Ystävällinen, mutta en mielistelijä. Olen aina kärsinyt siitä että toiset naiset, ei kaikki mutta valtaosa, suhtautuvat muhun kylmäkiskoisesti, enkä ole ymmärtänyt miksi. Kerran sitten avauduin asiasta miesystävälleni niin hän totesi hyvin yksioikoisesti että "Se on tuo kauniin naisen ongelma." En minä tiedä, onko se?
Kuulostaa, että miehesi ei vain osannut vastata tai ei uskaltanut kertoa, mitä oikeasti ajattelee. Mitä tuollaiseen kysymykseen oikein voi vastata kuin jotain tuollaista ympäripyöreää? Halusi väistää aiheen, josta voi tulla riita ja esittää sen sijaan kohteliaisuuden.
Niin, voihan se olla. En minä häneltä tietenkään mitään kysynyt, vaan kerroin vaan surustani. Varmasti hän halusi lohduttaa jotenkin. Jokin vika minussa joka tapauksessa on. En varmaan koskaan saa selville mikä.
Minulla on sama ongelma ja olen kaunis kyllä, kaunis ja siro ulkoisesti. Olen kuitenkin aika varma, että ongelmani (vaikeus saada ystäviä) johtuu siitä, että olen liian ankara itselleni ja muille. Kanssani on myös vaikea olla rennosti ainakin useimmille. Minulla on aika kipeä tausta, joten minusta ei saa niin paljon irti. Jotkut ajattelevat, että olen sillä tavalla teennäinen vaikka todellinen syy siihen miksen huutele taustoistani ja olen pidättyvä useimpien seurassa on se, etten halua antaa leuhkaa kuvaa, en halua velloa menneissä enkä halua kilpailla siinä kuka on selvinnyt mistäkin ja parhaiten. Minulla on kaksi kaukana asuvaa ystävää mieheni lisäksi. Toiseen tutustuin yläasteikäisenä ja toiseen opiskeluaikana, molemmat samoista taustoista ponnistaneita naisia. Ulkonäkö ei mitenkään yhdistä meitä vaan aaltopituudet. Yksinäisyyteni johtuu kuitenkin enimmäkseen siitä millaista seuraa olen, en monenkaan kanssa yhteensopiva. Lisäksi olen tosiaan ankara ja luulen, että moni ahdistuu seurassani. Olen jotenkin sillä tavalla vieraan ja pelottavankin tuntuinen ihmisille, jotka näkevät vain sen, mitä näytän. Lopuilla, jotka onnistuvat näkemään tai arvaamaan enemmän, ei välttämättä ole muista syistä paljon yhteistä kanssani. Vähissä on siis ihmiset, joiden kanssa sillälailla synkkaa. Onneksi on joitain eikä tarvitse olla aivan yksin. Sinullakin on mies onneksi, toivottavasti sielunsiskokin vielä löytyy! :)
Kiitos, tämä antoi paljon ajattelemisen aihetta. Itsekin olen todella ankara itselleni. Perfektionisti ja todella itsekriittinen (sekä ulkonäön että kaiken muunkin suhteen). Ehkä se jotenkin heijastuu muihinkin, vaikka en mielestäni vaadi muilta täydellisyyttä 🤔 Tätä pitää työstää kyllä. Opin jo varhain että omista asioistaan ei kannata kauheasti jutella, koska harva niistä on kiinnostunut tai niihin pystyy tai haluaa samaistua. Kuuntelen mieluummin. Mutta joo, kiitos. Tämä vei mua eteenpäin.
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Kauneus on lyhytaikainen tyrannia - Sokrates. Jokainen vanhenee ja painovoima voittaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän kukaan sitäkään jaksa kuunnella jos miljonääri kertoo omista ongelmistaan.
Kaunis nainen on etuoikeutetuimpia eliöitä tuntemassamme universumissa.
Yleensä kauniit ovat omahyväisiä ja suhtautuvat muihin alentavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on ollut vaikea saada naispuolisia ystäviä, edes tuttavia. Olen mielestäni mukava mutta en tungetteleva. Osaan kuunnella ja olen kiinnostunut. Ystävällinen, mutta en mielistelijä. Olen aina kärsinyt siitä että toiset naiset, ei kaikki mutta valtaosa, suhtautuvat muhun kylmäkiskoisesti, enkä ole ymmärtänyt miksi. Kerran sitten avauduin asiasta miesystävälleni niin hän totesi hyvin yksioikoisesti että "Se on tuo kauniin naisen ongelma." En minä tiedä, onko se?
Tunnen myös vaatimattoman ja tylsän näköisiä naisia, joiden on vaikea saada ystäviä. Mistähän se heidän kohdallaan sitten johtuisi?
Tuo miehen taktiikka oli se perinteinen "olet erilainen kuin muut naiset, muut naiset ovat niin ikäviä ihmisiä" - eli kehutaan yhtä naista moittimalla muita. Miehille on tietysti edullista, jos naiset kyräilevät toisiaan, niin he eivät liittoudu esim. vaatimaan työelämään tasa-arvoa tai mitään muutakaan. Mitä joku mies muka tietäisi edes kauniin naisen ongelmista?
Oikeasti aikuisiällä usein ystävystyminen ei enää tapahdu niin helposti kuin joskus nuorempana. Ei siihen välttämättä ole mitään erityistä syytä, ehkä ovat vaan vääriä ihmisiä itselle.
Minua monet ovat pitäneet hyvännäköisenä, jopa kauniina, mutta saan kyllä helposti ystäviä eikä ihmiset vaikuta kateellisilta.
Ja kauniille naisille se on tietysti edullista, että on niitä muita (rumempia) naisia liittolaisina. Siksi heidän mielestä naisten täytyy pitää yhtä. Vain oma etu on mielessä. Tietävät, että miehet kuitenkin mielummin äänestävät kaunista kuin rumaa naista.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Nuorena oli kuitenkin täysillä mukana kun vielä pärjäsi. Nykyään ei enää ole kaunis joten helppoa pilkata ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kaunis mutta hiljainen ja tylsä nainen.
Miehiltä uskon saavani hyvää kohtelua ja huomiota siksi että olen kaunis.
Naisilta saan huonoa kohtelua koska olen hiljainen, mitäänsanomaton ja tylsä. Naisten keskuudessa kaunis naama ei takaa hyvää kohtelua vaan tarvitaan enemmän luonnetta ja hyvää persoonaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun on ollut vaikea saada naispuolisia ystäviä, edes tuttavia. Olen mielestäni mukava mutta en tungetteleva. Osaan kuunnella ja olen kiinnostunut. Ystävällinen, mutta en mielistelijä. Olen aina kärsinyt siitä että toiset naiset, ei kaikki mutta valtaosa, suhtautuvat muhun kylmäkiskoisesti, enkä ole ymmärtänyt miksi. Kerran sitten avauduin asiasta miesystävälleni niin hän totesi hyvin yksioikoisesti että "Se on tuo kauniin naisen ongelma." En minä tiedä, onko se?
No ei se kyllä nyt valitettavasti varmaankaan ole. Miten on sitten mahdollista, että joillakin hyvin kauniilla naisilla on todella paljonkin kavereita. Itsellänikin on kavereina niin kauniita naisia, että olen esim. Baarissa pelkkää ilmaa, kun kaikki miehet piirittävät kaunista ystävääni. Ei minua haittaa, koska hän on huipputyyppi ja vietetään aikaa yhdessä ja meillä on hauskaa. Eikä hän katoa näiden miesten matkaan eikä tee ulkonäöstään numeroa. Sanoo vaan kohteliaasti, ettei nyt drinkit ja seura kiinnosta.
Tietysti jos joku on poikkeuksellisen kaunis ja lisäksi meikkaa, laittaa hiuksia ja pukeutuu hyvin joutuu olemaan varmaan vähän tarkempi, ettei voivottele oman ulkonäkönsä pikkuvikoja samoin, kuin kaverit.
Sekin vaikuttaa minkälaisiin kaveriporukoihin hakeutuu. Jos kaverit ei ole kiinnostuneita ulkonäöstä vaan esim. Musiikin soittelusta ja pelailusta ennen ulos lähtöä ja yksi jo ennestään kaunis pynttäytyy muista erillään koko illan.
Kyllähän kauneus on sellainen mitä todella monet haluaa ja jos sitä tuo monessa keskustelussa esillee niin se muita varmasti harmittaa.
En tiedä onko hyvä vertaus, mutta miehille iso penis on jotenkin jotain todella arvokasta ja jos joku isomunainen mainostaisi sitä joka välissä ja aloittaisi aheita miten vaikeaa, ku ei meinaa naiseen mahtua ja tyttöset ihmettelee, ettei ole koskaan isompaa nähneet niin kai se ärsyttäisi. En tiedä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Nuorena oli kuitenkin täysillä mukana kun vielä pärjäsi. Nykyään ei enää ole kaunis joten helppoa pilkata ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää.
En ole pilkannut ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää. Ja kyllä, luultavasti silloin kun aloin muuttua muille ihmisille näkymättömäksi, minulta alkoi vapautua aikaa ja energiaa niin paljon, että huomasin mitä kaikkea muuta paljon mielenkiintoisempaa maailmassa on.
En koe olevani tai koskaan olleenikaan mukana missään kilpailussa. Ja vaikka olisinkin, en näe mitään syytä miksen pärjäisi nuorelle ja kauniille, ellei kyseessä ole kauneuskilpailu? Jos on vaikka tietokilpailu, nykyään päihittäisin kyllä nuoren ja kauniin itseni. Ja jos puhut miehistä, niin vaikka miehet eivät enää ole elämäni suurin sisältö, olen saanut vanhana ja rumana paljon paremman miehen kuin mitä minulla oli nuorena ja kauniina. Eikä tarvinnut edes kilpailla kenenkään kanssa.
Koska vika ei ole kauneudessa vaan siinä, että on ihmisiä joiden päähän ei mahdu kuin oma kauneus. Ja he ovat tympeää seuraa.
Tiedän tämän, olin nuorena hyvin kaunis.
Koska väkisin tulee tosi omahyväiset vibat ihmisestä joka olettaa huonon kohtelun aina johtuvan juuri siitä kauniista ulkonäöstä. Ikään kuin kaikki pyörisi vain sen kauneuden ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Nuorena oli kuitenkin täysillä mukana kun vielä pärjäsi. Nykyään ei enää ole kaunis joten helppoa pilkata ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää.
En ole pilkannut ihmisiä joille ulkonäkö on tärkeää. Ja kyllä, luultavasti silloin kun aloin muuttua muille ihmisille näkymättömäksi, minulta alkoi vapautua aikaa ja energiaa niin paljon, että huomasin mitä kaikkea muuta paljon mielenkiintoisempaa maailmassa on.
En koe olevani tai koskaan olleenikaan mukana missään kilpailussa. Ja vaikka olisinkin, en näe mitään syytä miksen pärjäisi nuorelle ja kauniille, ellei kyseessä ole kauneuskilpailu? Jos on vaikka tietokilpailu, nykyään päihittäisin kyllä nuoren ja kauniin itseni. Ja jos puhut miehistä, niin vaikka miehet eivät enää ole elämäni suurin sisältö, olen saanut vanhana ja rumana paljon paremman miehen kuin mitä minulla oli nuorena ja kauniina. Eikä tarvinnut edes kilpailla kenenkään kanssa.
Kaikki miehet ovat kiinnostuneempia siitä nuoresta ja kauniista kuin sinusta. Varmaan miehesikin, mutta tietää ettei sellaiseen ole mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori ja varsin kaunis, muut naiset, erityisesti vanhemmat, kohtelivat minua usein hieman nuivasti. Itse olin hyvin kärkäs tulkitsemaan sen johtuvaksi kauneudestani. Minulla oli sellainen käsitys, että nuoruus ja kauneus on tärkeintä naisessa, en nähnyt naisen elämällä muuta arvoa. Luonnollisesti kuvittelin vanhempia ja ei niin kauniita naisia katkeriksi ja katellisiksi.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin siihen, miten itse kohtelin noita naisia. Nyt ihan nolottaa. Minulla oli niin vahvat ennakkoluulot ja -käsitykset heitä kohtaan eivätkä ne olleet mitenkään mairittelevia. Ei kai ihmekään että se heijastui näin.
Nyt kun olen vanhentunut ja rumentunut, voin rehellisesti sanoa että ruman keski-ikäisen mielessä on miljoona tärkeämpää asiaa kuin kadehtia nuorempia ja kauniimpia. Itse en mistään hinnasta vaihtaisi takaisin omaan nuoruuteeni.
Kohtelen ihmisiä pääasiassa hyvin ulkonäöstä riippumatta, mutta jos minuun suhtaudutaan tympeästi, saatan suhtautua samoin takaisin. Samoin, jos ihmisten oletus minusta on sellainen, että mukamas tuomitsen ja kadehdin heitä ulkonäön perusteella, niin luultavasti suhtaudun tympeästi koska sellaisella käsityksellä toinen kyseenalaistaa ja mitätöi kykyni muodostaa rationaalisia mielipiteitä muista ihmisistä.
Eli koska vanhenit ja rumenit, et enää pärjäisi kilpailussa nuorelle ja kauniille naiselle, joten jättäydyit ulos kilpailusta. Nykyään mietit siksi muita asioita kuin ulkonäköä. Täysin luonnollista.
Miksi se siis olisi joku kilpailu, jossa pitäisi pärjätä? Jos vain kertakaikkiaan tajuaa, ettei siinä kilpailussa ole mitään järkeä eikä hyötyä, mitä väliä sillä on, pärjäisitkö siinä vai et?
ohis
Pinnalliset ihmiset ei tajua ettei kaikki ole yhtä pinnallisia
Useimmat oikeasti kauniit (eikä muoviset) ei kilpaile, silloinkaan kun ovat nuoria ja hyvin kauniita.
Näes itsetunto tekee sen, ettei elämä ole jatkuvaa vertailua. Äly tekee sen, että elämässä ulkonäkö on vain yksi aspekti, ei koko elämä.
Omasta kauneudesta puhumista tai siihen viittaamista pidetään omahyväisenä ja huonona käytöksenä.
Olen niin fiksu, että mulle ollaan ilkeitä.
Olen niin loistava työsssäni, että mulle ollaan ilkeitä.
Olen niin menestyvä, että mulle ollaan ilkeitä.
Olen niin hyväkuntoinen, että mulle ollaan ilkeitä.
Olen niin vastuuntuntoinen, että mulle ollaan ilkeitä.
Olen niin luontoystävällinen, että mulle ollaan ilkeitä.
Olen niin rikas, että mulle ollaan ilkeitä.
Olen niin kaunis , että mulle ollaan ilkeitä.
Mitä nåissä on yhteistä? Väitteen esittäjä väittää olevansa muta parempi ja että häntä kiusataan koska hän on parempi. Ja kiusaaminen todistaa, että kaikkien muidenkin mielestä juuri tämä on se kaikkein tärkein ominaisuus...