Lue keskustelun säännöt.
Ystävä ei ymmärrä käytöksensä satuttavan muita ja erityisesti itseään mm. loukkaantuu helposti
03.01.2020 |
Miten hänelle voisi selittää, että hänen käytöksensä ei ole ihan, noh, normaalia? Pelko siitä, milloin hän taas hyökkää, arvostelee ja vertailee on läsnä jatkuvasti. Eniten hän tuntuu kuitenkin kärsivänsä siitä itse. Ei saa unta, koska miettii jonkun sanomisia ja sitä miten häntä aina loukataan. Hän luo nämä tilanteet omassa päässään. Ihmiset eivät tarkoita tai edes kohdista niitä asioita häneen, mutta hän tulkitsee usein asiat niin. Löytää normaaleistakin keskusteluista loukkauksia. Jopa pelkkä "moi" voi aiheuttaa pohdinnan siitä, että joku moikkasi oudosti ja on suuttunut hänelle. Yleensä taustalla on jokin asia, joka häntä häiritsee. Hän ei ymmärrä, että ajatus johtuu hänen omasta tunteesta ja luultavasti vanhoista käsittelemättömistä asioista. Olemme tunteneet useamman vuoden ja olen saanut osani tästä käytöksestä. Monesti on ollut kiukuttelua, mykkäkoulua ja välttelyä esim. opiskeluaikoina koulussa. Tuntuivat/tuntuvat todella pahalta. Siitä seuraa syytös, että sanoin jotain loukkaavaa tai käyttäydyn jollakin lailla väärin häntä kohtaan. Minulla ei ole ollut koskaan hyvä itsetunto/itseluottamus ja usein suhtautumiseni onkin ollut se, että olen hirveä ihminen ja minun pitää muuttaa käytöstäni paremmaksi/muututtava paremmaksi ihmiseksi. Vaikka jokin järjen ääni sanoo, ettei tuollaisesta voi loukkaantua. Yritän kovasti varoa sanomisiani, mutta se ei tunnu auttavan, kun koskaan ei tiedä mikä se loukkaava asian on. Hänellä on katkennut monia ystävyyssuhteita ja usein syyttääkin välien katkeamisesta sitä toista. Olen nähnyt, että käyttäytyy ainakin äitiään ja miestään kohtaan samoin. Mököttää ja väittää, että joku on sanonut jotain loukkaavaa, vaikka hän on kääntänyt asian mielessään sellaiseksi. Kerran läsnäollessani hänen äitinsä yritti selittää hänelle, että eihän tapahtuneessa asiassa edes ollut mitään ystävääni koskevaa tai sellaista, että hänen tarvitsisi äidille vihoitella. Ystäväni pyyteli anteeksi äitinsä käytöstä, vaikka se olisi ollut hän, jonka olisi pitänyt anteeksi pyytää. Tilanne on raskas, enkä haluaisi hylätä ystävääni. Tiedän, että läheiset ovat hänelle tärkeitä ja hän tukeutuu minuun usein. Pelkää jäävänsä yksin ja usein "syyttääkin" muita siitä, että hylkäävät hänet. Esim muuttavat toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, menevät naimisiin, hankkivat lapsia ym. eli hän ei tunne kuuluvansa heidän elämäänsä. Hän jää ulkopuolelle. Joskus soittaa, kuinka muilla on aina jotakin, eikä kenelläkään ole aikaa hänelle. Hänet jätetään yksin. Näin tapahtuu viikonloppuna, kun haluaisi lähteä leffaan tai baariin ja miehensä on töissä ja kavereilla jo muita suunnitelmia. Olen se, joka toimii kuuntelijana. Miten tilanteessa voisi toimia? Voinko auttaa jotenkin? Tunnen itseni todella huonoksi ihmiseksi tämän vuoksi. Pitäisi olla tukena, mutta voimat alkavat loppumaan. Yhteydenpidon vähentäminenkään ei tunnu auttavan, koska luokkaantuu siitä etten ota tarpeeksi usein yhteyttä. Ja taas tunnen itseni huonoksi ystäväksi. Sellainenhan minä kai olenkin. En osaa olla hänelle oikea ystävä kun ajattelen tällaista. Pitkä sepustus. Löytyykö täältä vertaistukea?
Kommentit (39)
Mitä sinä saat tuollaisesta "ystävyys"suhteesta? Vaikuttaa siltä, että teet niin tai näin, aina toinen loukkaantuu ja sinä tunnet olosi ikäväksi. Kaverillasi voi olla jonkun sortin persoonallisuushäiriö tai ainakin traumoja hylkäämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää ymmärtää, ettei sun tarvi, etkä voi, ratkaista noita tilanteita, tai muuttaa ystäväni ajatusmaailmaa tai käytöstä.
Anna sen puhua mitä puhuu ja kuuntele vain. Älä ala selittää, miten asiat oikeasti ovat äläkä mene mukaan vatvomiseen. Voit sanoa, että kaikilla asianosaisilla varmasti on omat näkökulmansa, mitta älä ala vakuuttaa tai argumentoida niistä mitään.
Pidä huolta siitä, että kun sinä puhut, puhut jostain muusta. Jostain kivasta ja neutraalista. Itsestäsi, suunnitelmistasi, kauniista säästä, pihanhoidosta y,s.josystäväsi löytää tästä jotain loukkaantumisensihetta, sano, ettet tarkoittanut sitä niin ja jatka juttua joko keskustelun alla olleesta tai jostain muusta asiasta, (ei siis loukkaantumisesta tai sen syyn selittelystä).
Ja tottakai sun pitää olla mahdollisimman hyvä ihminen, muttei se välttämättä tarkoita, että sun pitää taipua toisen ihmisen tahtomille mutkille. Tämä johtuu siitä, ettei se oikeasti olisi hyväksi sinulle eikä hänelle. Se, mitä ihmiset haluavat, ei useinkaan ole sitä, mitä he tarvitsisivat tai mikä olisi heille hyväksi. Ja sun ensisijaiset velvollisuutesi kohdistuvat siihen, että pidät itsesi kunnossa: niin kuin lentokoneessa laita happinaamari ensin itsellesi ja auta muita vasta sen jälkeen, koska jos itse pökerryt hapenpuutteessa, et pysty enää muitakaan auttamaan.
Tuntuu, että elämäni ja puheenaiheeni ovat osasyy loukkaantumiseen. Yhdestä ilon aiheeesta ei halunnut keskustella ollenkaan, koska asia ahdisti häntä. Asia liittyi tulevaisuuden suunnitelmiini. Voidaan tietenkin puhua niitä näitä, mutta ystävyyssuhde jää aika pinnalliseksi. Ei heti sano loukkaantuneensa, vaan hautoo sitä sisällään jopa kuukausia ja sitten hyökkää syytellen. Nykyään kyllä huomaan hänen ilmeestä, että sanoin jotain väärää, mutta ei edes keskustella häneen liittyvästä asiasta, joten en aina tiedä mitä sanoin väärin. Hän on useamman kerran sanonut ja kerran itkenyt ettei hänen asiansa ole mitään verrattuna minun asioihini. Tuntee ettei voi puhua minulle omista asioistaan, kun minulla on rankempaa. Yksi kerroista oli sukulaiseni kuoleman jälkeen. Olen selittänyt, että tietenkin voi puhua ja vaihtaa kuulumisiaan normaalilla tavalla. Tuntee, että elämänsä on jotenkin tyhjempää kuin minun elämäni ja onkin vuosien varrella vertaillut paljon niitä. Hänellä on kuitenkin vilkkaampi sosiaalinen elämä kuin minulla ja onkin aina menossa. Tuntuu hieman sitä, että oli elämäni asia hyvä tai huono, niin hän vertaa tilannetta aina omaansa ja tuntee huonommuutta. Kuuntelijana olenkin toiminut suurimmaksi osaksi. En vain tiedä miten kestäisin hänen "hyökkäyksensä" ja negatiivisuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahalta tuntuu, kun olen syyttänyt itseäni kaikesta monta vuotta. Onko oikein päästää irti? Hirveä syyllisyys syntyy miettiessänikin...
Ap
Onko tähän sitten oikeaa tapaa päättää ystävyys? Ei kai sellaista voi tehdä satuttamatta toista. En voi suoraankaan sanoa, että kaikki on likaa. Tiedän jo, että laittaa varmaan kaiken minun syykseni. Että olen se, joka ei välitä, eikä osaa olla ystävä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäisin taakseni, en miettisi hetkeäkään enkä tasan ole ihminen huonoimmasta päästä. Sinä olet kiltti ja ystäväsi osaa pelata sinua.
Vierailija kirjoitti:
Onko tähän sitten oikeaa tapaa päättää ystävyys? Ei kai sellaista voi tehdä satuttamatta toista. En voi suoraankaan sanoa, että kaikki on likaa. Tiedän jo, että laittaa varmaan kaiken minun syykseni. Että olen se, joka ei välitä, eikä osaa olla ystävä.
Ap
Mitä sillä on sitten väliä, jos hän laittaa kaiken sinun syyksesi? Sinulla on oikeus rajata ystävyyttä tai lopettaa se, jos et saa siitä mitään tai jos et jaksa. Ystävälläsi on oikeus tuntea siitä ihan miten nyt tuntee ja ilmaista se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille tähän vastanneille!
Ei kai sillä pitäisi olla väliä. Mieleni nyt vain toimii niin. Hänellä on täysi oikeus tuntea niin kuin tuntee. Ihan niin kuin tähänkin asti. En vain haluaisi satuttaa enkä haluaisi, että hän tuntee itsensä hylätyksi. Mutta se kai vaatisi vain sitä, että pysyisimme ystävinä
Ap
Vähän nyt kuulostaa siltä että tyyppi on alkanut jo sairastuttaa sinuakin.
Tuossa ei ole juuri mitään normaalia ystävyyssuhdetta olemassa. Outoa molemminpuoleista ripustautumista, ja kumpaakin vidhuttaa toinen.
Oletko sinä joku alamainen tuolle kuningattarelle, tai kynnysmatto? Miksei sun fiilikset ole samanarvoisia kun hänen?
Mikä ihmeen pöpipään omaishoitaja sinä olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko hänelle sanoa, että joudun varomaan sanojani todella paljon ja pelkään loukkaavani? Onko mitään keinoa ottaa asiaa ns. nätisti puheeksi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vähän nyt kuulostaa siltä että tyyppi on alkanut jo sairastuttaa sinuakin.
Tuossa ei ole juuri mitään normaalia ystävyyssuhdetta olemassa. Outoa molemminpuoleista ripustautumista, ja kumpaakin vidhuttaa toinen.Oletko sinä joku alamainen tuolle kuningattarelle, tai kynnysmatto? Miksei sun fiilikset ole samanarvoisia kun hänen?
Mikä ihmeen pöpipään omaishoitaja sinä olet?
Välillä toulta tuntuukin...
Oma ripustautumiseni saattaa johtua siitä, etten vain halua hylätä häntä. Hänellä ei ole ollut helppo nuoruus ja ymmärrän häntä. En haluaisi tuottaa lisää ahdistusta.
Mutta tosiaan oma oloni huononee jatkuvasti. Välillä on hyviäkin aikoja, se kai pitää pinnalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko tuohon aloitukseen saada kappalejaot? En jaksa lukea tuollaista yhteen pötköön kirjoitettua romaania.
Ystäväsi manipuloi sinua ja todennäköisesti muitakin ihmisiä elämässään. Tiedostat itsekin, että et ole tehnyt mitään väärin, mutta silti tunnet syyllisyyttä. Tuo on juuri manipulointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän nyt kuulostaa siltä että tyyppi on alkanut jo sairastuttaa sinuakin.
Tuossa ei ole juuri mitään normaalia ystävyyssuhdetta olemassa. Outoa molemminpuoleista ripustautumista, ja kumpaakin vidhuttaa toinen.Oletko sinä joku alamainen tuolle kuningattarelle, tai kynnysmatto? Miksei sun fiilikset ole samanarvoisia kun hänen?
Mikä ihmeen pöpipään omaishoitaja sinä olet?Välillä toulta tuntuukin...
Oma ripustautumiseni saattaa johtua siitä, etten vain halua hylätä häntä. Hänellä ei ole ollut helppo nuoruus ja ymmärrän häntä. En haluaisi tuottaa lisää ahdistusta.
Mutta tosiaan oma oloni huononee jatkuvasti. Välillä on hyviäkin aikoja, se kai pitää pinnalla.Ap
Noniin, eli sinut on velvoitettu ottamaan vastaan kohtuutonta käytöstä koska hän on the Uhri.
Kuule sellaiset ihmiset tarvitsevat aina jonkun jonka päälle pascoa. Eikä se lopu ennenkuin sulla ei ole omanarvon tuntoa jäljellä enää murentakaan, ja sitten tyyppi siirtyy kiduttamaan jotain muuta omasta tarpeellisuudestaan pascakulhona vakuuttunutta kuoliaaksiymmärtäjää.
Nyt poistat tommosen myrkkykeison elämästäsi, ansaitset normaalit ihmissuhteet. Eiköhän tuo ole jo riittävästi kupannut vampyyrinä.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi manipuloi sinua ja todennäköisesti muitakin ihmisiä elämässään. Tiedostat itsekin, että et ole tehnyt mitään väärin, mutta silti tunnet syyllisyyttä. Tuo on juuri manipulointia.
Tämän asian ymmärtäminen saa kaiken päälaelleen. Miten olenkin suostunut moiseen?
Kestänyt ja sietänyt monta vuotta. Jos minä olenkin vain se yliherkkä, joka ei kestä toisen suuttumusta? Niin syyllisyys ja itsesyytös...
Jos en olisi tietoinen, että käyttäytyy muitakin kohtaan samoin, pitäisin itseäni varmaan täysin syyllisenä. Ja olen joskus pitänytkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi manipuloi sinua ja todennäköisesti muitakin ihmisiä elämässään. Tiedostat itsekin, että et ole tehnyt mitään väärin, mutta silti tunnet syyllisyyttä. Tuo on juuri manipulointia.
Tämän asian ymmärtäminen saa kaiken päälaelleen. Miten olenkin suostunut moiseen?
Kestänyt ja sietänyt monta vuotta. Jos minä olenkin vain se yliherkkä, joka ei kestä toisen suuttumusta? Niin syyllisyys ja itsesyytös...
Jos en olisi tietoinen, että käyttäytyy muitakin kohtaan samoin, pitäisin itseäni varmaan täysin syyllisenä. Ja olen joskus pitänytkin.Ap
Manipulointihan toimiikin vain silloin, jos toinen ei tajua, että häntä manipuloidaan. Et olisi voinut olla suostumatta, koska et huomannut, mistä todellisuudessa oli kysymys. Jos olisit huomannut, että ystäväsi manipuloi sinua, et tietenkään olisi suostunut.
Manipulointi olisi tietoista toimintaa. Aloituksesta minulle muodostui vaikutelma, että ystävä olisi enemmänkin ns. vainoharhainen ja epävarma sosiaalisissa suhteissa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Nuo ongelmat taitaa olla sen verran syvällä ystäväsi psyykessä, että ei niitä sillä vaan selätetä että joku järjen tasolla selittäisi hänelle ettei käytös ole normaalia. Luulen ettet voi kauheasti auttaa oikein mitenkään. Hän luultavasti ajan myötä menettää kaikki ystävät, mikä voi juurikin olla se hyvä juttu joka lopulta pakottaa miettimään itseään ja menemään esim. terapiaan.