Epäilen olevani narsisti tai muu persoonallisuushäiriöinen

Et ole narsistinen. On aivan normaalia, että tuntemattomien ihmisten kohtalot ei liikuta sinua. Monella esim. maatilalla kasvaneella eläinten kuolema on normaali asia, saattavat olla surullisia jos tunsivat eläimen mutta ymmärtävät, että kuolema kuuluu elämän kiertokulkuun normaalina asiana. Narsistinen ihminen ei vahtisi käytöstään tuolla tavalla, vaan olisi sitä mieltä, että hän on oikeassa.

Sen sijaan tuota itseinhoa ryhtyisin työstämään. Minun kokemukseni on, että monet itseään "empaattisiksi" tituleeraavat henkilöt saattavat käydä todella aggressiivisiksi ja vihamielisiksi, jos paljastat, että sinussa on vähän kylmempi puoli -- tai ainakin netissä paljastavat tämän oikean karvansa (ja empatian puutteensa). Onko itselläsi tällaisia kokemuksia? Voisiko itseinhosi kummuta sellaisista?

Vierailija kirjoitti:

Et ole narsistinen. On aivan normaalia, että tuntemattomien ihmisten kohtalot ei liikuta sinua. Monella esim. maatilalla kasvaneella eläinten kuolema on normaali asia, saattavat olla surullisia jos tunsivat eläimen mutta ymmärtävät, että kuolema kuuluu elämän kiertokulkuun normaalina asiana. Narsistinen ihminen ei vahtisi käytöstään tuolla tavalla, vaan olisi sitä mieltä, että hän on oikeassa.

Sen sijaan tuota itseinhoa ryhtyisin työstämään. Minun kokemukseni on, että monet itseään "empaattisiksi" tituleeraavat henkilöt saattavat käydä todella aggressiivisiksi ja vihamielisiksi, jos paljastat, että sinussa on vähän kylmempi puoli -- tai ainakin netissä paljastavat tämän oikean karvansa (ja empatian puutteensa). Onko itselläsi tällaisia kokemuksia? Voisiko itseinhosi kummuta sellaisista?

Minulla on ollut aika karu lapsuus, varmaan tuo käytöksen tarkkailu johtuu siitä. En edes tiennyt että tämä voi olla osa itseinhoa, tuo jatkuva syyllisyys ja tarkkailu. En siedä itseltäni huonoa tai edes typerää käytöstä missään tilanteessa. Muut näkevät minut "ylikilttinä".

Juu, ei saa vihata itseään.

Se pitäisi saada vähitellen pois, muutettua itsensä hyväksi kohteluksi, hyvinvoinnin sallimiseksi itselleen.

Aika tulee muuttamaan jokaista, voi olla vanhana helposti liikuttuva jne...

Miksi siis surra, juuri nyt, tuollaista asiaa.

Ehkä se tehtiin suojelemaan juuri sinua?

Ap, kertomuksesi perusteella kehtaan antaa ”keittiöpsykologin” diagnoosin: Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ET kärsi.

Minulla on kyllä traumaperäinen persoonallisuuden jakautuminen, jota hoidetaan. Voi osittain tuo tunteettomuus johtua siitä. Välillä, todella harvoin olen hyvin herkkä liikuttumaan asioista.

Inhottavaa kun ihan oikeasti ajattelen olevani piilonarsisti, jota muut eivät vain huomaa. :/

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole narsistinen. On aivan normaalia, että tuntemattomien ihmisten kohtalot ei liikuta sinua. Monella esim. maatilalla kasvaneella eläinten kuolema on normaali asia, saattavat olla surullisia jos tunsivat eläimen mutta ymmärtävät, että kuolema kuuluu elämän kiertokulkuun normaalina asiana. Narsistinen ihminen ei vahtisi käytöstään tuolla tavalla, vaan olisi sitä mieltä, että hän on oikeassa.

Sen sijaan tuota itseinhoa ryhtyisin työstämään. Minun kokemukseni on, että monet itseään "empaattisiksi" tituleeraavat henkilöt saattavat käydä todella aggressiivisiksi ja vihamielisiksi, jos paljastat, että sinussa on vähän kylmempi puoli -- tai ainakin netissä paljastavat tämän oikean karvansa (ja empatian puutteensa). Onko itselläsi tällaisia kokemuksia? Voisiko itseinhosi kummuta sellaisista?

Minulla on ollut aika karu lapsuus, varmaan tuo käytöksen tarkkailu johtuu siitä. En edes tiennyt että tämä voi olla osa itseinhoa, tuo jatkuva syyllisyys ja tarkkailu. En siedä itseltäni huonoa tai edes typerää käytöstä missään tilanteessa. Muut näkevät minut "ylikilttinä".

Kuulostaa hankalalta tavalta elää. Voin sinänsä samaistua, että nuorempana olin välillä todella perfektionistinen oman käytökseni suhteen, nykyisin olen onnistunut pääsemään siihen tilanteeseen että harmittaa, mutta tulipa tehtyä ja ensi kerralla paremmin. Hankaluus tässä on yksinkertaisesti ihmisrodun viallisuus: me kaikki teemme aivan hemmetin typeriä asioita ajoittain.

Liittyykö tuo oletus persoonallisuushäiriöstä/narsismista jotenkin tähän käytökseen? Esimerkiksi että pelkäisit, ettet voi lopettaa käytöksesi kontrollointia, muuten narsistisuutesi tulee esille?

Ja lisään vielä, että vaikka sinulla olisikin persoonallisuushäiriö, se ei tee sinusta mitenkään huonoa ihmistä. Minulla on epäilty vaativaa persoonallisuushäiriötä (ei täyttynyt kriteerit, mutta ymmärrän miksi epäiltiin ja mietin itsekin joskus, onko minulla se), ja minulla on kaksi ystävää, joilla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Kumpikaan heistä ei ole huonompi ihminen diagnoosinsa takia; toinen saattaa joskus tulistuessaan olla aika hankala, mutta helvetti täytyy kunnioittaa sitä, miten kovasti hän on tehnyt töitä ja saanut käytöstään kontrolliin tässä parin vuoden aikana, mitä olen hänet tuntenut.

"Persoonallisuushäiriöinen" on vaan sana, jota ihmiset tykkää heittää ilmoille yrittäessään loukata, tai leimata jonkun toisen ihmisen vialliseksi. Varsinkin nettikeskusteluissa.

Olet just sitä, mitä luulet olevasi.

Muutoin et kirjoittelisi tänne.

Hae apua. Mutta tuskin siitä on apua.

Älä vertaa itseäsi turhaan muihin. He eivät ole sinua parempia.

Niin, oletkin viallinen.

Normaali ei kirjoittelisi tuollaisia julkiselle palstalle.

Oletko ajatellut, , että saattaisit olla psykopaatti?

Kaikki on aina mahdollista, niin kauan kuin on.

Oot ainakin jotenkin psyykkisesti sairas, kirjoituksestasi päätellen.

Hae apua.

Luin tekstiäsi ja yllättävän paljon samaa löysin sieltä mitä itsessäni näen... Ole armollinen itsellesi ❤️ Itsekin samoja asioita miettinyt, että olenko vain tunteeton, kun en tunne niin kuin haluaisin. Toisaalta tiedän olevani hyvin herkkä ja jotenkin olen luonut itselleni muurin, ettei asiat tuntuisi niin vahvasti minussa. Välillä kuitenkin saattaa tulla vahvoja tunteita pintaan, monenlaisia. Jopa itken! Ja se tuntuu hyvältä, sen hetken tunnen että kyllä mussa tunnetta on.

Olet saanut täältä jo hyviä vinkkejä. Olen samaa mieltä, että kannattaa työstää tuota itsensä "inhoa", minäkin sitä työstänyt paljon. Pikkuhiljaa. Olet nuori, mitä aikaisemmin sen parempi kun pääset purkamaan näitä ajatuksia. Itse olen 34v ja vihdoin muutama vuosi sitten pääsin terapiaan. Olisin sitä tarvinnut paljon aikaisemmin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)

Mene hyvä ap äkkiä lääkäriin.

Oot henkisesti harhateillä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, oletkin viallinen.

Normaali ei kirjoittelisi tuollaisia julkiselle palstalle.

No just.

Mutta tuollaisia ^ kirjoittaa?

Hohhoijaa taas.. menehän ipana takaisin kasvamaan.

Aloituksesi ei oo terveen ihmisen tekstiä.

Käy lääkärissä, mitä nopeammin, sen parempi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole narsistinen. On aivan normaalia, että tuntemattomien ihmisten kohtalot ei liikuta sinua. Monella esim. maatilalla kasvaneella eläinten kuolema on normaali asia, saattavat olla surullisia jos tunsivat eläimen mutta ymmärtävät, että kuolema kuuluu elämän kiertokulkuun normaalina asiana. Narsistinen ihminen ei vahtisi käytöstään tuolla tavalla, vaan olisi sitä mieltä, että hän on oikeassa.

Sen sijaan tuota itseinhoa ryhtyisin työstämään. Minun kokemukseni on, että monet itseään "empaattisiksi" tituleeraavat henkilöt saattavat käydä todella aggressiivisiksi ja vihamielisiksi, jos paljastat, että sinussa on vähän kylmempi puoli -- tai ainakin netissä paljastavat tämän oikean karvansa (ja empatian puutteensa). Onko itselläsi tällaisia kokemuksia? Voisiko itseinhosi kummuta sellaisista?

Minulla on ollut aika karu lapsuus, varmaan tuo käytöksen tarkkailu johtuu siitä. En edes tiennyt että tämä voi olla osa itseinhoa, tuo jatkuva syyllisyys ja tarkkailu. En siedä itseltäni huonoa tai edes typerää käytöstä missään tilanteessa. Muut näkevät minut "ylikilttinä".

Kuulostaa hankalalta tavalta elää. Voin sinänsä samaistua, että nuorempana olin välillä todella perfektionistinen oman käytökseni suhteen, nykyisin olen onnistunut pääsemään siihen tilanteeseen että harmittaa, mutta tulipa tehtyä ja ensi kerralla paremmin. Hankaluus tässä on yksinkertaisesti ihmisrodun viallisuus: me kaikki teemme aivan hemmetin typeriä asioita ajoittain.

Liittyykö tuo oletus persoonallisuushäiriöstä/narsismista jotenkin tähän käytökseen? Esimerkiksi että pelkäisit, ettet voi lopettaa käytöksesi kontrollointia, muuten narsistisuutesi tulee esille?

Ja lisään vielä, että vaikka sinulla olisikin persoonallisuushäiriö, se ei tee sinusta mitenkään huonoa ihmistä. Minulla on epäilty vaativaa persoonallisuushäiriötä (ei täyttynyt kriteerit, mutta ymmärrän miksi epäiltiin ja mietin itsekin joskus, onko minulla se), ja minulla on kaksi ystävää, joilla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Kumpikaan heistä ei ole huonompi ihminen diagnoosinsa takia; toinen saattaa joskus tulistuessaan olla aika hankala, mutta helvetti täytyy kunnioittaa sitä, miten kovasti hän on tehnyt töitä ja saanut käytöstään kontrolliin tässä parin vuoden aikana, mitä olen hänet tuntenut.

"Persoonallisuushäiriöinen" on vaan sana, jota ihmiset tykkää heittää ilmoille yrittäessään loukata, tai leimata jonkun toisen ihmisen vialliseksi. Varsinkin nettikeskusteluissa.

Minä olen epävakaa, siihen on lääkityskin. Oikeasti pelkään että minusta tulee paha, siis oikeasti paha, kun en enää jaksa olla kiltti.

Vierailija kirjoitti:

Luin tekstiäsi ja yllättävän paljon samaa löysin sieltä mitä itsessäni näen... Ole armollinen itsellesi ❤️ Itsekin samoja asioita miettinyt, että olenko vain tunteeton, kun en tunne niin kuin haluaisin. Toisaalta tiedän olevani hyvin herkkä ja jotenkin olen luonut itselleni muurin, ettei asiat tuntuisi niin vahvasti minussa. Välillä kuitenkin saattaa tulla vahvoja tunteita pintaan, monenlaisia. Jopa itken! Ja se tuntuu hyvältä, sen hetken tunnen että kyllä mussa tunnetta on.

Olet saanut täältä jo hyviä vinkkejä. Olen samaa mieltä, että kannattaa työstää tuota itsensä "inhoa", minäkin sitä työstänyt paljon. Pikkuhiljaa. Olet nuori, mitä aikaisemmin sen parempi kun pääset purkamaan näitä ajatuksia. Itse olen 34v ja vihdoin muutama vuosi sitten pääsin terapiaan. Olisin sitä tarvinnut paljon aikaisemmin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)

Olen onnekas siinä mielessä että olen avohoidossa jo, jotain positiivista. Mukava kuitenkin kuulla että sinäkin olet vihdoin saanut apua.

Ja tuolle yhdelle jankkaajalle, tiedän olevani sairas, pahasti epävakaa ja impullisiivinen, mutten ainakaan vielä väkivaltainen.

Hyi h*****i! Toi täydellinen empatian puute on todella sairasta. Toivottavasti yksikään loukkaantunut eläin tai ihminen ei osu koskaan tiellesi, koska kaltaiseltasi ei apua takuulla heltiäisi.