Epäilen olevani narsisti tai muu persoonallisuushäiriöinen

Kaikenlaista.

Joku luulee, että tää on psykiatrinen poli, josta saa heti tarvittavaa apua harhaisille aatoksille.

Mee oikealle lekurille, sieltä saat tarvittavan lääkityksen.

Päivystys lääkäreille on avoinna Suomessa 24h.

Niin oletkin ap,

Vierailija kirjoitti:

Hyi h*****i! Toi täydellinen empatian puute on todella sairasta. Toivottavasti yksikään loukkaantunut eläin tai ihminen ei osu koskaan tiellesi, koska kaltaiseltasi ei apua takuulla heltiäisi.

Hmm... kommenttisi kertoo omasta empatian puutteestasi. :)

Olen empaattinen tosielämässä, autan ihmisiä ja eläimiä jotka tarvitsevat apua. En vain jossain tilanteissa, kuten netissä, tunne juuri empatiaa.

Olen saanut paljon irti Jordan Petersonin luennoista ja haastatteluista. Todella viisas mies. Jotkut ei tykkää, mutta jos kuuntelet ilman ennakko-oletuksia, et varmasti pety. Käsittelee mm. hyvyyttä ja pahuutta, ja paljon, paljon muuta.

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole narsistinen. On aivan normaalia, että tuntemattomien ihmisten kohtalot ei liikuta sinua. Monella esim. maatilalla kasvaneella eläinten kuolema on normaali asia, saattavat olla surullisia jos tunsivat eläimen mutta ymmärtävät, että kuolema kuuluu elämän kiertokulkuun normaalina asiana. Narsistinen ihminen ei vahtisi käytöstään tuolla tavalla, vaan olisi sitä mieltä, että hän on oikeassa.

Sen sijaan tuota itseinhoa ryhtyisin työstämään. Minun kokemukseni on, että monet itseään "empaattisiksi" tituleeraavat henkilöt saattavat käydä todella aggressiivisiksi ja vihamielisiksi, jos paljastat, että sinussa on vähän kylmempi puoli -- tai ainakin netissä paljastavat tämän oikean karvansa (ja empatian puutteensa). Onko itselläsi tällaisia kokemuksia? Voisiko itseinhosi kummuta sellaisista?

Minulla on ollut aika karu lapsuus, varmaan tuo käytöksen tarkkailu johtuu siitä. En edes tiennyt että tämä voi olla osa itseinhoa, tuo jatkuva syyllisyys ja tarkkailu. En siedä itseltäni huonoa tai edes typerää käytöstä missään tilanteessa. Muut näkevät minut "ylikilttinä".

Kuulostaa hankalalta tavalta elää. Voin sinänsä samaistua, että nuorempana olin välillä todella perfektionistinen oman käytökseni suhteen, nykyisin olen onnistunut pääsemään siihen tilanteeseen että harmittaa, mutta tulipa tehtyä ja ensi kerralla paremmin. Hankaluus tässä on yksinkertaisesti ihmisrodun viallisuus: me kaikki teemme aivan hemmetin typeriä asioita ajoittain.

Liittyykö tuo oletus persoonallisuushäiriöstä/narsismista jotenkin tähän käytökseen? Esimerkiksi että pelkäisit, ettet voi lopettaa käytöksesi kontrollointia, muuten narsistisuutesi tulee esille?

Ja lisään vielä, että vaikka sinulla olisikin persoonallisuushäiriö, se ei tee sinusta mitenkään huonoa ihmistä. Minulla on epäilty vaativaa persoonallisuushäiriötä (ei täyttynyt kriteerit, mutta ymmärrän miksi epäiltiin ja mietin itsekin joskus, onko minulla se), ja minulla on kaksi ystävää, joilla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Kumpikaan heistä ei ole huonompi ihminen diagnoosinsa takia; toinen saattaa joskus tulistuessaan olla aika hankala, mutta helvetti täytyy kunnioittaa sitä, miten kovasti hän on tehnyt töitä ja saanut käytöstään kontrolliin tässä parin vuoden aikana, mitä olen hänet tuntenut.

"Persoonallisuushäiriöinen" on vaan sana, jota ihmiset tykkää heittää ilmoille yrittäessään loukata, tai leimata jonkun toisen ihmisen vialliseksi. Varsinkin nettikeskusteluissa.

Minä olen epävakaa, siihen on lääkityskin. Oikeasti pelkään että minusta tulee paha, siis oikeasti paha, kun en enää jaksa olla kiltti.

Ei sinusta tule. "Pahuus" on monelle subjektiivista. Esimerkiksi minusta tuo "hoitoon!!!"-jankkaaja on oikeasti paha, jonkun muun mielestä hän on lähinnä ärsyttävä, kolmannen mielestä varmaan ilmaisee huolensa hyvinvoinnistasi väärällä tavalla. Ihmiset ei muutu psykopaateiksi tai narsisteiksi vahingossa.

Sä et yhtäkkiä muutu jollain lailla pahaksi siksi, että hillitset kontrollia/olet vähemmän ylikiltti. Sen sijaan itse yrittäisin hyväksyä sen, että sä elät maailmassa, missä on tuollaisen jankkaajan kaltaisia ihmisiä, jotka on valmiita leimaamaan ihmisiä hyvin vähästä. Siksi itseään suojellakseen on hyvä pitää tiettyä feikkiä kohteliaisuuden muuria yllä tilanteessa, jossa on vieraita (joskaan ei välttämättä niin paljon kuin sinä pidät!), mutta sitten myös kerätä ympärilleen niitä aitoja ystäviä, jotka ymmärtävät, ettei tuntemattomien ihmisten kuolemiin tunteettomasti suhtautuminen ole vaarallista, ja joiden kanssa voi olla oikeasti oma itsensä.

Jos epäilet, olet.

Vierailija kirjoitti:

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole narsistinen. On aivan normaalia, että tuntemattomien ihmisten kohtalot ei liikuta sinua. Monella esim. maatilalla kasvaneella eläinten kuolema on normaali asia, saattavat olla surullisia jos tunsivat eläimen mutta ymmärtävät, että kuolema kuuluu elämän kiertokulkuun normaalina asiana. Narsistinen ihminen ei vahtisi käytöstään tuolla tavalla, vaan olisi sitä mieltä, että hän on oikeassa.

Sen sijaan tuota itseinhoa ryhtyisin työstämään. Minun kokemukseni on, että monet itseään "empaattisiksi" tituleeraavat henkilöt saattavat käydä todella aggressiivisiksi ja vihamielisiksi, jos paljastat, että sinussa on vähän kylmempi puoli -- tai ainakin netissä paljastavat tämän oikean karvansa (ja empatian puutteensa). Onko itselläsi tällaisia kokemuksia? Voisiko itseinhosi kummuta sellaisista?

Minulla on ollut aika karu lapsuus, varmaan tuo käytöksen tarkkailu johtuu siitä. En edes tiennyt että tämä voi olla osa itseinhoa, tuo jatkuva syyllisyys ja tarkkailu. En siedä itseltäni huonoa tai edes typerää käytöstä missään tilanteessa. Muut näkevät minut "ylikilttinä".

Kuulostaa hankalalta tavalta elää. Voin sinänsä samaistua, että nuorempana olin välillä todella perfektionistinen oman käytökseni suhteen, nykyisin olen onnistunut pääsemään siihen tilanteeseen että harmittaa, mutta tulipa tehtyä ja ensi kerralla paremmin. Hankaluus tässä on yksinkertaisesti ihmisrodun viallisuus: me kaikki teemme aivan hemmetin typeriä asioita ajoittain.

Liittyykö tuo oletus persoonallisuushäiriöstä/narsismista jotenkin tähän käytökseen? Esimerkiksi että pelkäisit, ettet voi lopettaa käytöksesi kontrollointia, muuten narsistisuutesi tulee esille?

Ja lisään vielä, että vaikka sinulla olisikin persoonallisuushäiriö, se ei tee sinusta mitenkään huonoa ihmistä. Minulla on epäilty vaativaa persoonallisuushäiriötä (ei täyttynyt kriteerit, mutta ymmärrän miksi epäiltiin ja mietin itsekin joskus, onko minulla se), ja minulla on kaksi ystävää, joilla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Kumpikaan heistä ei ole huonompi ihminen diagnoosinsa takia; toinen saattaa joskus tulistuessaan olla aika hankala, mutta helvetti täytyy kunnioittaa sitä, miten kovasti hän on tehnyt töitä ja saanut käytöstään kontrolliin tässä parin vuoden aikana, mitä olen hänet tuntenut.

"Persoonallisuushäiriöinen" on vaan sana, jota ihmiset tykkää heittää ilmoille yrittäessään loukata, tai leimata jonkun toisen ihmisen vialliseksi. Varsinkin nettikeskusteluissa.

Minä olen epävakaa, siihen on lääkityskin. Oikeasti pelkään että minusta tulee paha, siis oikeasti paha, kun en enää jaksa olla kiltti.

Ei sinusta tule. "Pahuus" on monelle subjektiivista. Esimerkiksi minusta tuo "hoitoon!!!"-jankkaaja on oikeasti paha, jonkun muun mielestä hän on lähinnä ärsyttävä, kolmannen mielestä varmaan ilmaisee huolensa hyvinvoinnistasi väärällä tavalla. Ihmiset ei muutu psykopaateiksi tai narsisteiksi vahingossa.

Sä et yhtäkkiä muutu jollain lailla pahaksi siksi, että hillitset kontrollia/olet vähemmän ylikiltti. Sen sijaan itse yrittäisin hyväksyä sen, että sä elät maailmassa, missä on tuollaisen jankkaajan kaltaisia ihmisiä, jotka on valmiita leimaamaan ihmisiä hyvin vähästä. Siksi itseään suojellakseen on hyvä pitää tiettyä feikkiä kohteliaisuuden muuria yllä tilanteessa, jossa on vieraita (joskaan ei välttämättä niin paljon kuin sinä pidät!), mutta sitten myös kerätä ympärilleen niitä aitoja ystäviä, jotka ymmärtävät, ettei tuntemattomien ihmisten kuolemiin tunteettomasti suhtautuminen ole vaarallista, ja joiden kanssa voi olla oikeasti oma itsensä.

Niin, ei minua kyllä paljon hetkauta se että joku huutelee, että pitäisi mennä hoitoon. Senkun ulisee, ei minua kiinnosta.

Olen varmaan rakentanut jonkin muurin itselleni, joskus todella harvoin omat tunteet purkautuu itkukohtauksina, mutta ei niitäkään enää juuri ole vahvan lääkityksen takia.

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole narsistinen. On aivan normaalia, että tuntemattomien ihmisten kohtalot ei liikuta sinua. Monella esim. maatilalla kasvaneella eläinten kuolema on normaali asia, saattavat olla surullisia jos tunsivat eläimen mutta ymmärtävät, että kuolema kuuluu elämän kiertokulkuun normaalina asiana. Narsistinen ihminen ei vahtisi käytöstään tuolla tavalla, vaan olisi sitä mieltä, että hän on oikeassa.

Sen sijaan tuota itseinhoa ryhtyisin työstämään. Minun kokemukseni on, että monet itseään "empaattisiksi" tituleeraavat henkilöt saattavat käydä todella aggressiivisiksi ja vihamielisiksi, jos paljastat, että sinussa on vähän kylmempi puoli -- tai ainakin netissä paljastavat tämän oikean karvansa (ja empatian puutteensa). Onko itselläsi tällaisia kokemuksia? Voisiko itseinhosi kummuta sellaisista?

Minulla on ollut aika karu lapsuus, varmaan tuo käytöksen tarkkailu johtuu siitä. En edes tiennyt että tämä voi olla osa itseinhoa, tuo jatkuva syyllisyys ja tarkkailu. En siedä itseltäni huonoa tai edes typerää käytöstä missään tilanteessa. Muut näkevät minut "ylikilttinä".

Kuulostaa hankalalta tavalta elää. Voin sinänsä samaistua, että nuorempana olin välillä todella perfektionistinen oman käytökseni suhteen, nykyisin olen onnistunut pääsemään siihen tilanteeseen että harmittaa, mutta tulipa tehtyä ja ensi kerralla paremmin. Hankaluus tässä on yksinkertaisesti ihmisrodun viallisuus: me kaikki teemme aivan hemmetin typeriä asioita ajoittain.

Liittyykö tuo oletus persoonallisuushäiriöstä/narsismista jotenkin tähän käytökseen? Esimerkiksi että pelkäisit, ettet voi lopettaa käytöksesi kontrollointia, muuten narsistisuutesi tulee esille?

Ja lisään vielä, että vaikka sinulla olisikin persoonallisuushäiriö, se ei tee sinusta mitenkään huonoa ihmistä. Minulla on epäilty vaativaa persoonallisuushäiriötä (ei täyttynyt kriteerit, mutta ymmärrän miksi epäiltiin ja mietin itsekin joskus, onko minulla se), ja minulla on kaksi ystävää, joilla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Kumpikaan heistä ei ole huonompi ihminen diagnoosinsa takia; toinen saattaa joskus tulistuessaan olla aika hankala, mutta helvetti täytyy kunnioittaa sitä, miten kovasti hän on tehnyt töitä ja saanut käytöstään kontrolliin tässä parin vuoden aikana, mitä olen hänet tuntenut.

"Persoonallisuushäiriöinen" on vaan sana, jota ihmiset tykkää heittää ilmoille yrittäessään loukata, tai leimata jonkun toisen ihmisen vialliseksi. Varsinkin nettikeskusteluissa.

Minä olen epävakaa, siihen on lääkityskin. Oikeasti pelkään että minusta tulee paha, siis oikeasti paha, kun en enää jaksa olla kiltti.

Ei sinusta tule. "Pahuus" on monelle subjektiivista. Esimerkiksi minusta tuo "hoitoon!!!"-jankkaaja on oikeasti paha, jonkun muun mielestä hän on lähinnä ärsyttävä, kolmannen mielestä varmaan ilmaisee huolensa hyvinvoinnistasi väärällä tavalla. Ihmiset ei muutu psykopaateiksi tai narsisteiksi vahingossa.

Sä et yhtäkkiä muutu jollain lailla pahaksi siksi, että hillitset kontrollia/olet vähemmän ylikiltti. Sen sijaan itse yrittäisin hyväksyä sen, että sä elät maailmassa, missä on tuollaisen jankkaajan kaltaisia ihmisiä, jotka on valmiita leimaamaan ihmisiä hyvin vähästä. Siksi itseään suojellakseen on hyvä pitää tiettyä feikkiä kohteliaisuuden muuria yllä tilanteessa, jossa on vieraita (joskaan ei välttämättä niin paljon kuin sinä pidät!), mutta sitten myös kerätä ympärilleen niitä aitoja ystäviä, jotka ymmärtävät, ettei tuntemattomien ihmisten kuolemiin tunteettomasti suhtautuminen ole vaarallista, ja joiden kanssa voi olla oikeasti oma itsensä.

Niin, ei minua kyllä paljon hetkauta se että joku huutelee, että pitäisi mennä hoitoon. Senkun ulisee, ei minua kiinnosta.

Olen varmaan rakentanut jonkin muurin itselleni, joskus todella harvoin omat tunteet purkautuu itkukohtauksina, mutta ei niitäkään enää juuri ole vahvan lääkityksen takia.

Tuo taas kuulostaa ihan normaalilta itsevarmuudelta ja juuri "muurilta", jonka herkät ihmiset usein joutuvat rakentamaan. Edelleen, et vaikuta yhtään narsistiselta, etkä myöskään piilonarsistiselta. Joo, piilonarsistit piilottelee sitä "oikeaa" persoonallisuuttaan -- mutta niin tekee myös suuri osa muista ihmisistä, joilla on jotain "poliittisesti epäkorrekteja" piirteitä.

Mutta onko sulla ketään esimerkiksi ystäviä, jotka hyväksyy sinut omana itsenäsi, satunnaisen tunnekylmyyden mukaan lukien? Sellainen voi tehdä ihmeitä.

Hmmm... En tiedä mikä sun diagnoosi on, mutta varsinaisia ”markkereita” en sen enempää narsismiin, kuin sen äärimuoto psykopatiaankaan kertomuksestasi löydä.

Vetis 17v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi h*****i! Toi täydellinen empatian puute on todella sairasta. Toivottavasti yksikään loukkaantunut eläin tai ihminen ei osu koskaan tiellesi, koska kaltaiseltasi ei apua takuulla heltiäisi.

Hmm... kommenttisi kertoo omasta empatian puutteestasi. :)

Olen empaattinen tosielämässä, autan ihmisiä ja eläimiä jotka tarvitsevat apua. En vain jossain tilanteissa, kuten netissä, tunne juuri empatiaa.

Kukapa aivan oikeasti tuntisi?

Netti suoltaa väkivaltaa jatkuvalla syötöllä, kuten tv. elokuvat, sarjat, kaikkialla näet väkivaltaista käyttäytmistä 24 tuntia vuorkaudessa.

Turha kenenkään väittää etteikö tämä turruttaisi sietämään väkivaltaa ja kuolemaa ilman sen kummempia omantunnontuskia.

Ketä jaksaa kiinnostaa irakin sodan miljoona kuollutta, ei ketään ja siihen meitä varmasti on manipuloitu jo vuosikymmeniä.

Sodan ja väkivallan hyväksymiseen.

On naurettavaa surra jonkun uppo-oudon ihmisen kuolemaa ja ihmiset jotka vievät kynttilöitä jonnekin turma/murhapaikoille työstävät jotakin muuta kuin sitä tapausta.

Kauhistellaan jotain kun tuntuu että jotain pitää kauhistellaja kaikki muutkin tunnevammaiset kauhistelevat, eikä uskalleta sanoa suoraan, ettei vittu jaksa kiinnostaa paskakikkareen vertaa.

Pöyristykää.