Mikä vaivaa ihmistä, joka ei pidä koirista?
Nyt puhutaan pienistä ja söpöistä koirista, joista ei edes lähde karvaa, ja jotka ovat sisäsiistejä. Ymmärrän, jos joku ei pidä isoista, kuolaavista köriläistä, mutta pieni söpö koira..?
Uusi poikaystäväni ei halua koiraani kotiinsa, jos menen hänen luokseen yöksi. Sitä varten minun pitää viedä koira toiseen kaupunkiin hoitoon. Paljon helpompaa olisi, jos koiran voisi ottaa mukaan. Sehän vain syö ja nukkuu. Välillä vien sen ulos. Mies tiesi alusta asti, että minulla on koira. Jos se on niin suuri ongelma, niin miksi halusi tavata ja alkaa seurustella?!
Ex poikaystäväni oli paljon mukavampi. Hän jopa vei koiran aamulenkille vapaaehtoisesti, jotta minä sain nukkua pidempään.
Kommentit (175)
Jep! En mä halua käyttää mun lemmikkiä omaan etuuni, en mä halua mun lemmikin kärsivän tieten tahtoen, en mä halua ajatella että eläimen lyöminen on "Ok koska se ei käyttäydy", en mä koiria vihaa, vaikka en niistä niin paljoa välitäkään, ei oo sellasta tunnesidettä kasvanut, kun koiraihmiset joita joutuu kuunnella on narsistisia, ja kyllä mä haluaisin koiran, mutta kohtelisin sitä hyvin enkä laittaisi omaksi edukseni esim. Näyttelykoiraksi tai etenkeen vaaralliseen hommaan kuten poliisikoiraksi. Ja koira reissuja pakotetaan tällaseen ja palkintona he on "ihmisen paras ystävä" koska he kärsivät ja raatavat. Ei rakkautta noin tarvitse ansaita
ensin nuolevat yksityisiä paikkojaan ja sitten nuolevat ihmisten naamoja! YÖKK!
En vain pidä koirista tai oikeastaan mistään kotieläimistä. Haju, karvat, kuolaaminen, räksytys ja hyppiminen päälle ärsyttävät. En ole vielä kohdannut koiraa, joka ei tunge väkisin syliin tai naamaa nuolemaan. Jopa anoppini ihmisarka kissa loikkasi viimeksi syliini. Koen tuollaisen ahdistavaksi. Isoja koiria pelkään.
Mitä taas tulee näihin "allergisoimattomiin" koiriin, niin ei päde muhun. Isän koira meni ainakin mun nenään.
Tilannetta ei helpota se, että nykyisen lääkitykseni ja terveydentilani vuoksi minulta on kielletty kaikki kontaktit eläimiin, varsinkin kissoihin niiden aiheuttaman tautiriskin vuoksi. Ahdistaa entistä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuus on joskus hassu juttu. Minun 60v. miesystäväni ei "pidä" koirastani. Väittää huonosti kasvatetuksi. Samassa paketissa siis vielä se tärkeä naisen kykyjen vähättely.
Onko tullut mieleen sellainen vaihtoehto, että ehkä mies on oikeassa? Olen nähnyt niin monta "mamin pikku kultaa", että en ihmettelisi yhtään..
Onko kyse nyt koulutetusta, siististä, hyvin käyttäytyvästä, sosiaalisesta ja kiltistä koirasta. Jolla on kotona tilaa ja pihassa. Vai huonosti pidetystä, raivokkaasta, näykkivästä, raapivasta ja haisevasta koirasta, jonka omistaja ei oikein ole kartalla näistä asioista. Panikoivat haukkuvat ovat erikseen myös.
Mitään ongelmaa ei ole, jos koira on puhdas ja hyvin koulutettu. Nykypäivänä tämä tosin on harvinaisuus. Itseäni on koira purrut provisoimatta kolme kertaa, niin syystäkin on antipatioita. Lisäksi koirat ovat petoeläimiä ja lihansyöjiä. Jos pitäisi valita koirattoman ja koirallisen välillä, todennäköisesti ottaisin koirattoman. Se on sinun lemmikkisi, ei minun vastuullani.
Kyllä mä pidän koirista tavallaan, mutta en tykkää olla niiden kanssa. Ne haisevat pahalta ja se tuo levottomuutta ilmapiiriin, kun niitä pitää komennella ja huomioida. Kaikki koirat ei hauku mutta jos haukkuu niin haukkumisesta kuuluu kova ääni. 3-5x päivässä lenkittely ja pissattelu on kova ruljanssi myös, vaikka itse en olisikaan se joka on vastuussa siitä. Esimerkiksi mökillä on aina kurjempaa, kun on koiria paikalla ja ne pitää kaikessa ottaa huomioon. Tykkään kyllä heittää koiralle vaikka palloa ja ystävälliset koirat on mukavia, mutta muuta hyvää sanottavaa ei koiraelämästä oikein ole.
Tykkäätkö ap lapsista? Miksi, miksi et? Söpöistä pienistä lapsista
Samaa voisi kysyä, että miksi ihmiset ei pidä jyrsijöistä lemmikkeinä esim. rotista? En omista siis itse rottia. Hajuhaitan ymmärrän, mutta rotat ovat varsin älykkäitä eläimiä, joita pystytään kouluttamaan hyvinkin moninaisiin asioihin.
En ymmärrä miksi täällä puhutaan eläinrakkaudesta kuin sen ainoa ilmenemismuoto olisi koirista pitäminen? Eli jos ei pidä koirista ei ole eläinrakas? Erikoinen logiikka. Itse pidän lähes kaikista eläimistä ja se poikkeus on koirat. (Ja hevoset, mutta niille olen myös pahasti allerginen) Siedän kyllä koiria ja tulen koirien kanssa ihan hyvin toimeen, en vaan erityisemmin pidä niistä. Tarvitsevia, huomiohakuisia, usein sottaisia ja haisevia, otuksia.
Niinpä, eläinrakas = koirarakas. Itsekään en käsitä tätä. Oma eläinrakkauteni suuntautuu jyrsijöihin. Eivät haise, ovat koulutettavissa, eivät syö lihaa ja ovat äärimmäisen siistejä ja ihmisrakkaita hyvin koulutettuina.
Onpa harvinaisen tyhmä kysymys. Kaikki eivät tykkää siitä mistä sinä tykkäät ja päinvastoin.
Vähän yhtä älykästä ku kysyis että miten joku ei voi tykätä tarantelloista koska minä tykkään. No, kaikki ei tykkää samoista asioista.
Ei kai minua mikään vaivaa, toivottavasti. En vain pidä niin paljon koirista tai kissoista, että itse ottaisin.
En jaksa nähdä vaivaa ja huolta mitä ne tuovat tullessaan. Eläinlääkärikulut, hoitopaikan etsintä reissujen ajaksi jne. Enkä kyllä välttämättä haluaisikaan luokseni koiraa joka viikonloppu, koska sen ajan voi olla rennommin paremman puoliskon kanssa. Nukkua pitkään ilman aamulenkille lähtöä.
Mikä siinä on ettet kysynyt häneltä heti alussa koirista että voisiko elää koiran kanssa jos olet koiraihminen ? Sama juttu vaikka tupakoinnin , päihteiden tai matkatyön kanssa , toista ei voi muuttaa niin on helpointa valita sopiva puoliso .
En pidä koirista, mutta se tarkoittaa nimenomaan sitä etten halua olla koirien kanssa missään tekemisissä enkä omistaa sellaista. Moni koira voi olla söpö ja niitä voi rapsuttaa jos omistaja tunkee ne rapsutettavaksi. Jostain syystä koirat tykkäävät minusta ja harvoin mikään koira haukkuu minulle. En kuitenkaan lähesty koiria tai lässytä niille.
Moni omistaja kyllä puhuu koirilleen kuin vauvalle joka on omituista. En myöskään ymmärrä ihmisten nimiä koirilla.
Minä pidän koirista ja nuorena olisin halunnut omankin. Lapsiperhe-elämä teki sen etten jaksa enää edes ajatusta siitä, että joku kulkisi perässäni ja vaatisi hoivaa. Olen sen savotan tehnyt ja lapset oli ihania, mutta onneksi he kasvoivat ja kehittyivät.
Koira on ikuinen lapsi, joka kaipaa syliä ja osoittaa mieltään, jos olet poissa. Sotkua ja leluja kotona, ei kiitos. Koirat myös haisee. Ja nukkuminen on minulle tärkeää. En halua miettiä klo 23 tai aamuseitsemältä, että pitää lähteä ovesta ulos, koska jollain on pissahätä! Joka päivä. Ei väliä, vaikka norossa tai kuumeessa makaisit, niin koira tarvitsee ne pissatukset ja lisäksi aktiviteettia.
0/5. Mutta mä en pidä koirista. Ne haisee, karvaa lähtee, kuolaaminen/nuoleminen on ällöttävää. Haukkuminen raivostuttaa, et voi tehdä mitään ellet huolehdi ensin koirasta.
Kukapa ei koirista tykkäis, ovathan ne vaarallisimpia eläimiä Suomessa, tappavat eniten ihmisiä kaikista eläimistä.
Sama syy, miksi monet eivät pidä moottoripyöristä.