Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä ihminen jää aika yksin, jos on lapseton.
02.01.2020 |
Ei vielä nuoruudessa eikä aina keski-iässäkään, mutta sen jälkeen kyllä. Omat lapset perheinen ovat suurimmalle osalle kuitenkin ne tärkeimmät ja pysyvimmät ihmiset ja antavat merkitystä ja syvyyttä elämään. Ja pysyvät rinnalla loppuun asti.
Velat vastustavat tätä ajatusta. Ja ehkä heidän kokemuksensa lähisuhteista ovatkin toisenlaisia ja sen kautta velojen valintoja voikin ymmärtää. Ei osaa kaivata sellaista yhteenkuuluvuutta ja rakkautta, mitä ei ole koskaan kokenutkaan.
Kommentit (91)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jaksa näitä taas, todella puuduttavaa jo.
Miten lapsettomien kokemukset lähisuhteista voi olla toisenlaisia, jos kaikilla ihmisillä omat lapset perheineen on tärkeimpiä?
Moni ei ajattele sitä vanhaa vanhuuttaan.
Jos elää vanhaksi, ei kavereista ole enää seuraa. Kaikki köpöttelevät vain kotioloissaan. Kaikilla ei pelaa muistiaan. Keskeinen elämänsisältö on lapsenlapset. Jos on lapsenlapsia, niin vanhukset jauhaa niistä aina.
Ei tämä nyt oikein toimi. :D Vanhainkodit pursuavat vanhuksia, joita kukaan ei käy katsomassa vaikka lapsia olisi tehnyt kuinka paljon. Tai sitten käyvät piipahtamassa ja tuomassa keksipaketin jouluna ja juhannuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on hinta siitä, että saadaan miehen kanssa elää omannäköistämme elämää ilman lapsiperhehelvettiä niin olkoon sitten niin. Tosin ihmettelen mihin ne omat sisarukseni ovat tästä muka katoamassa..
Niin se monesti on. Kun mietin omia vanhempiani jotka ovat lähes 70v niin kyllä he aika yksinäisiä olisivat ilman meitä lapsia ja lapsenlapsia. Molemmat asuvat yksin. Ehkä jos olisi kumppani kenen kanssa elää niin se vähän helpottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin vahvistaa tämän, vanhusten hoitokodeissa käy juuri lapset ja lapsenlapset, monet useinkin. Jälkikasvun käynti on suuri ilo ja piristää vanhuksen mieltä. Toki on niitäkin, joilla lapset käyvät harvoin. Ne, joilla ei lapsia ole, saavat vieraita yleensä tosi harvoin, monet ei koskaan. Kaikki pienet asiat, jotka hoituvat lasten kautta, hoidetaan viranomaisten välityksellä. Ankeaa ja tyhjää. Veri on vettä sakeampaa, moni huomaa sen liian myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä nyt oikein toimi. :D Vanhainkodit pursuavat vanhuksia, joita kukaan ei käy katsomassa vaikka lapsia olisi tehnyt kuinka paljon. Tai sitten käyvät piipahtamassa ja tuomassa keksipaketin jouluna ja juhannuksena.
Eivät ole kovin hyvin hoitaneet lapsiaan jos välit noin etäiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos muistutuksesta hei!
t. kiltti::::mies
Vanhemmille omat lapset ovat (usein) tärkeimmät. Mutta heidän lapsilleen taas ne omat perheet.
Vanhemmuus on se kaikkein omistavin muoto perhesuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä puuduttavaa ja 0/5 tällä pastalla.
Olen kuusikymppinen ja huomaan, että suurin osa tekemisestä vapaa-ajalla muilla on lasten ja lastenlasten kanssa hääräämistä. On sitä sun tätä urheilutapahtumaa, konsertteja jne.
Läheisyys tuee yhteisestä joulupöydästä ja muutenkin... Voi lähteä eläinmuseoon, Linnanmäelle, teatteriin ja mitä vain.
Olen itse lapseton ja läsnä sisarusten lapsiperheissä. En ole kateellinen tai en ainakaan myönnä sitä itsellenikään. Mutta totean havaintojeni mukaan sen olevan vain ihan toisenlaista ja mahdollisesti rikkaampaa.
Maailman huonoin syy hankkia lapsia olisi se, että he sitten hoitaa asioitani kun olen vanha ja raihnainen :D Voihan myös olla, että välit menee ennen sitä. Tai lapset muuttavat kauas, jopa ulkomaille, heitä kun ei voi kahlita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on yleistymässä ikääntyvien ihmisten kimppa-asuminen, oli lapsia tai ei. Eli ystäviä, serkuksia, sisaruksia keskenään.
Hyvä juttu mielestäni. Ollaan muutaman ystävän kanssa jo pohjustamassa sellaista. Jos ei sama asunto, niin kortteli. :)
Kuulehan ap
- mulla ollut läheiset perhesuhteet, nyt jo vanhemmat rajan takana
- lapset eivät takaa seuraa eikä apua vanhuuteen. Niin se vain on. Sen huomaa esim.missä tahansa hoitolaitoksessa. Useimmilla hylätyillä vanhuksilla on lapsia.
Jotkut onnekkaat apua saavat, mutta sen varaan ei voi laskea. En tekisi lapsia vanhuuden turvaksi!
Vanhuus on pskaa oli lapsia tai ei.
Tää on tyhmää kirjoittelua, koska tällä yritetään kiusata veloja, mutta kun veloja ei kiinnosta. Kun joku asia ei kiinnosta, niin sitä ei osaa pelätä vaikka olisi joku luennoimassa koko elämän aiheesta korvan juuressa.
Tämä taas kiinnostaa ja pelottaa niitä, jotka lapsia toivoisivat mutta eivät kumppanin puutteen tai muun syyn vuoksi niitä saa. Sitten siinä pelossa vellotaan ja uskotaan että elämässä ei ole mitään järkeä. Joka ei ole millään tasolla totta.
Joten voi miettiä, kuka tällä höpinällä saavuttaa ja mitä ja miksi.
T: Onnellinen vela jota ei kiinnosta
Riippuu ihan ihmisestä. Äitini on valittanut yksinäisyyttään siitä lähtien, kun kuopus eli minä muutin pois lapsuudenkodistani. Ja erityisesti sen jälkeen, kun hän jäi eläkkeelle. Siitä huolimatta, että me lapset soitamme hänelle parin viikon välein ja käymme parin kuukauden välein käymässä. Tai no veljeni käy vain kerran vuodessa, koska asuu perheineen Yhdysvalloissa.
Alue: Aihe vapaa
ei jää