Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Olin juuri valmistunut sairaanhoitajaksi, käly kehui ; ai että noita sairaahoitajan pikkutietoja.

Erosin 29-vuotiaana, koska puolisolleni alkoholi oli lopulta tärkeintä. Tapailin miehiä, mutta ei tuntunut alkuun löytyvän sopivaa. Työkaverini totesi epäonniseen deittailuuni ilman huumoria, että "Jotkut on kai tarkoitettu olemaan yksin".

Vierailija kirjoitti:

Kun menin seiskaluokalle vuonna 1975 niin välitunnilla seisoin yksin 540 oppilaan keskellä, niin kuului huuto ’ pojat kahtokkee tuota’ olin heidän mielestään koulun rumin. Sika olinkin koko yläasteen ajan!

Sänkyhommiin ei mieskaverilla ollut tarpeeksi seisokkia, niin sanoi’että olet niin vastenmielinen ettei seiso’!

Törkeitä ihmisiä. 😔

Vuosia sitten soitin terveyskeskukseen varatakseni ajan lääkärille, koska kasvojani ja päätäni särki kovasti. Vastaanottoapulainen huuteli jollekin, että "täällä se luulosairas allergikko soittelee". En saanut apua sieltä, mutta hammaslääkärissä selvisi, että viisaudenhampaani olivat tulehtuneet ja särkivät koko naamaa. Kipu loppui, kun viisaudenhampaat poistettiin. Vaikka ensin kysyin apua "väärältä" taholta, niin ei se oikeuta nimittelemään ja olemaan auttamatta.

Vierailija kirjoitti:

Tapa itsesi. Sanoi isäpuoli

Käsittämättömän julmasti sanottu! Tuo on oikeastaan rikos.

Isäsi ei ole oikea isäsi, sanottiin.

"Et osaa tehdä hyviä sanoituksia". Joskus 90-luvun loppupuolella. Aloin keskittyä säveltämiseen.

Naurettavaa muistella tätä vuosikymmenien päästä, mutta kirjoitanpa kuitenkin: Olin jotain 14, ja oli todistusten jakopäivä ja kesäloma edessä. Kun menin hakemaan todistustani luokanvalvojan kädestä, tämä pauhasi: - Kuinka sinä kehtaat ottaa käsitöistä kutosen! Ei siitä mitään hyötyä ole, vaikka olisi muuten hyvä todistus.  Luokanvalvoja oli myös meidän kässäope, joka ei tykännyt minusta. Syytä en tiedä, kemiat eivät kai kohdanneet. Kevätjuhlapäivä meni pilalle, kaikki tuijottivat kun minut näin nolattiin.

Mies on kuin mulkku, minulle sanottiin, en tiedä onko se kohteliaisuus vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vuosia sitten soitin terveyskeskukseen varatakseni ajan lääkärille, koska kasvojani ja päätäni särki kovasti. Vastaanottoapulainen huuteli jollekin, että "täällä se luulosairas allergikko soittelee". En saanut apua sieltä, mutta hammaslääkärissä selvisi, että viisaudenhampaani olivat tulehtuneet ja särkivät koko naamaa. Kipu loppui, kun viisaudenhampaat poistettiin. Vaikka ensin kysyin apua "väärältä" taholta, niin ei se oikeuta nimittelemään ja olemaan auttamatta.

Oliko Kurun TK? Siellä oli ihan pimeetä porukkaa töissä muinoin.

Kun meille syntyi lapsettomuushoitojen jälkeen kaksoset, eräs tuttu soitti ja sanoi "otan osaa". Luuli kai olevansa hyvinkin vitsikäs.

Hän kuoli myöhemmin johonkin persesyöpään tai vastaavaan, enkä jäänyt kyllä suremaan enkä ottamaan osaa.

Joitakin vuosia sitten kesätöissä olin samassa paikassa entisen miespuoleisen koulukaverin kanssa (alaloulu-lukio). Totesi siinä, että mitä mulle on tapahtunu ku ennen olin niin kuuma et sukat pyöri jaloissa ja nyt tommonen hyh.

Olin lihonnut. Meni työpäivä pilalle.

...kun se isäskin on sellainen......

(Olen korkeakoulutettu nainen)

Olen kolmelapsisesta perheestä, ja kaksi sisarustani olivat molemmat erityislapsia, joilla oli myös mielenterveyshaasteita. Äitini, joka oli aivan suunnattomat kuormittunut sisarusteni auttamisesta, totesi minulle kerran ollessani teini "onneksi sinä olet noinkin normaali, muuten pitäisin itseäni huonona äitinä".

Varmasti äitini ei ajatellut kommenttia sen enempää. Kuitenkin tuosta syntyi kierre, jossa en uskaltanut yhtään rasittaa äitiäni omilla huolillani. En nyt aikuisenakaan uskalla puhua kenellekään omista asioistani, koska pelkään olevani pelkkä taakka.

Luoja ei laiskoja elätä. Työlle pakko mut ei ruualle.

Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Paljon ylipainoisia elämäntapa työttömiä.

Olin lapsena kova jännittäjä. Eriyisen ahdistavina koin luokan uimahallireissut. Arkana kysyin sijaisopettajalta, olisiko mahdollista jäädä pois reissusta ja korvata se jollain muulla liikunnalla. Hermostukseni näkyi tic -oireen pahenemisena, eli räpyttelin silmiäni vimmaisesti. Tuo kookas naisopettaja katsoi minua kylmästi, ja tokaisi jäätävällä äänellä, että 'mulle on aivan turha silmiä räpytellä.' 

Aikaa tuosta on jo 45 vuotta. Muistan aivan elävästi oman pienuuteni kookkaan opettajan silmien alla ja hyytävän asenteen. 

Oppilas, kun olin ihan urani alkupuolella ja sijaistan kuukauden. "Sä oot kyllä paras ope, joka meillä on ollu."

Niitä on monia mutta jälkeenpäin on selvinnyt että kateellisten ihmisten epävarmuudessa ja alemmuuskompleksissa heittämiä juttuja.

Osa ihmisistä on lisäksi sellaisia kuin lapset että jos heillä on huono olo piikittelevät kaikkia ympärillä olevia.

Joillakin on kova tarve päteä ja kokevat minut uhkana.

Jos menee työhön jossa toinen on ollut 40 vuotta ja hoitaa sen heti hyvin alkaa lyttäys kampanja jossa yritetään tehdä uudesta työntekijästä osaamatonta alaista samanarvoiselle työntekijälle. Ikinä ei tule onnistumaan. Jos sanoo että pärjää koska on kokemusta ja tietää että pärjää se koetaan ylimielisyydeksi ja nöyryyden puutteeksi. Usein ihmisillä on omassa itseluottamuksessa tai korvien välissä muuten joku ongelma. Monessa paikassa on törmännyt siihen että vanhempi työntekijä haluaa että työ tehdään laiskasti ja paskasti koska jos se tehdään hyvin hän näytää huonolta. Näyttäisikö siksi että on huono?

Kesätöissä, kun olin leikkaamassa nurmikkoa enkä oikeen puhunu mitään. "Ujo mies ei naista saa" yks asiakas sitte kerran totesi.

Eräs ranskalainen naisasiakas kävi useamman kerran liikkeessä, jossa olin päällikkönä. Hän sanoi minulle, että ansaiset paljon paremman työn, etene elämässäsi.

Se sai minut uskomaan itseeni, vaihdoinkin jonkun ajan kuluttua työpaikkaa, etenin urallani nopeasti ja saavutin johtajan paikan isossa kansainvälisessä yhtiössä.

Tämä nainen on jäänyt ikuisesti mieleeni.