Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

"Sun k__pä tuntuu hyvältä, tuntuu että se täyttää mut kokonaan".

Silloinen poikaystävä sanoi aktin jälkeen jotta,

olihan se niinku olis pesäpallomailan heittänyt messuhalliin.

Tuntu kyllä tosi pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Sisareni, jolla ei itsellään ole lapsia, sanoi minulle, kun tuskailin teininuoreni ongelmien kanssa, että "sitä pitää ajatella ennen kuin lapsia hankkii, että niistä voi olla vaivaa".

Äidin raivoisa huuto. "Älä vaan ikinä hanki kakaroita, ei niistä o kuin vaivaa!"

Tulipa sekin sitten selväksi.

Vierailija kirjoitti:

"sä et edes tiedä olevasi kaunis" ja miesystäväni on oikeassa, koska koko yläasteen ajan pojat osoittivat minun olevan hyi ja se leima on seurannut minua.

Mulla sama mutta olen poika ja  tämä osoitus tuli tytöiltä. Silti puolisoni jaksaa muistuttaa edelleen, että olen komea. Mun on vain vähän vaikea uskoa sitä tai ottaa kehuja vastaan, kun koko lapsuuden ja nuoruuden on osoitettu nimenomaan päinvastaista. 

Sä et osa yhtään laulaa, sanoi alakoulun ope. Enkä ole sen koommin laulanut.

Sinusta ei koskaan tule mitään. Myöhemmin: snusta ei ole tullut mitään -vanhemmat

Hän ymmärtää asioita.

Olin porukassa istumassa iltaa, ehkä 8-10 henkilöä paikalla ja juttelimme jostain. Yksi nainen sanoin näin minusta (mies). Tämä jäi mieleen. En itse ajattele ymmärtäväni naisia tai muitakaan mitenkään erityisen hyvin. Mutta tuo tuo hymyn huulille vieläkin =)

"Sua ei kaivata täällä" kun olin menossa tanssimaan ala-asteella. Siihen loppui mun liikunnan ilo

"Tapa ittes luuseri" kun pyysin ' kaverilta' lainarahoja takaisin yläasteella

Isosiskoni sanoi minulle että hän ihmettelee kun vanhemmat eivät tappaneet minua kun synnyin ja hänen miehensä nauroi asialle. Siskoni oli silloin 25v ja minä 11v. Muistan tämän yhä 30 vuoden jälkeen.

En muista tarkkaa sanamuotoa mutta silloisen parhaan kaverin (nykyisin ex-kaveri) sanojen mukaan minua ei raiskattu koska en tehnyt vastarintaa/kieltäytynyt ääneen. Olin unessa ja totaalisen hämmentynyt/lamaantunut kun kimppuuni käytiin.

Yksi kaveri sanoi, että olisin superkaunis, jos olisin pari kiloa hoikempi. En loukkaantunut, koska mulla ei ollut paino-ongelmia (hyvin hoikka olin). Toinen ystävä sanoi, että mulla on iso perse.

Näin vanhemmiten tajuan, että olivat kateellisia mulle, kun olin aika suosittu tyttö siihen aikaan. Yksikään mies ei ole ulkonäköäni moittinut eikä naisetkaan noita kahta lukuunottamatta. 

Myöhemmin törmäsin samaan ilmiöön, kun eräs tyttären koulukaveri ilkeili tytölleni joka käänteessä. Osasin kertoa mistä se johtuu eikä siinä kaikki. Kun törmäsin tähän tyttöön ja hänen äitiinsä sattumalta ja he kysyivät mitä tytölleni kuuluu, niin tämä samainen kadehtija puuskahti "enpä olisi uskonut" kun kerroin tyttäreni arvostetusta ja hyvin palkatusta ammatista. Kateudesta ei ehkä kovin herkästi parane?

Entinen sulhanen sanoi, että onpa ihanaa, kun sulla on noin iso v.....Näytti valokuvaa entisestä tyttöystävästä noin niin kuin vertailun vuoksi. Olisi halunnut lisäksi saman nimen meidän mahdollisesti joskus tulevalle tyttärelle kuin tän entisen yh-mimmin tyttärellä oli. Juu, oli pian entinen sulho. Voiko noin tyhmää ollakaan! Terveisiä vaan Kotkaan.

Lapin junamatkal ku otettiin kaljaa röökikopis, noin 50vuotias kysy multa et oonko tyttö vai poika (olin silloin 15v).Äänenmurros oli jo mut jonkun verran ylipainoa, ehkä se oli vittuiluu mun manboobseista mitkä on onneksi jo historiaa. Vaatetuksena oli viel löysät farkut + huppari

"Liisa" on kuin isänsä.

Tuo lause on syöpynyt mieleni syövereihin vaikka tapahtuneesta on jo parikymmentä vuotta. Tuon lauseen sanoja ei tarkoittanut ihan suoraan verrata minua pahoinpitelevään, narsistiin, mutta sillähän ei siinä tilanteessa ollut väliä, että mitä sanoja tarkoitti. Tarkoitti verrata jotakin pientä "elettä", ei luonnetta.

Terveysopin tunnilla luokanvalvojani puhui älä sinä vaan ala liian pian työntämään lastenvaunuja.

Nyt katsotaan sun lättäjalkoja, sukat pois ja jalkapohjat kasteltiin piti sitten astua paperille, ja kappas oli kunnon kaaret, ei lähellekkään lättäjalkoja.

Open naama venähti.

Musiikissa oli laulukoe, yritin valita jonku helpon surullisen laulun.

Kuuntelimme korvat ovessa kun joku joutui sisälle laulamaan.

Kun vuoroni tuli, lauloin ope säesti pianolla.

Sain arvosanan 9 ja muut sanoi niin ku sulla on nuha.

Ei ollu nuhaa!

Kaverin isoveli: sun kynnet on ihankuin Sally Spectralla. Sen koommin en ole juuri pitänyt liian pitkiä kynsiä kauniina. Ja tämä tapahtui viime vuosituhannella.

Muutama, kotona kuultu vanhemmilta tai sisarilta:

"Et osaa edes ruskettua niin kuin normaalit ihmiset!" Olen syntyjäni punatukkainen, ainoa perheestä.

"Miksi aina laulat, kun ei sulla ole ääntäkään?" Lakkasin laulamasta, vaikka musiikista sain vähintään ysejä. Tiedän itsekin, että pysyn parhaiten nuotissa ja muistan enemmän musiikkia kuin koko epämusikaalinen perheeni yhteensä. Mutta en viitsi kiusata muiden korvia.

"Sinuna en luulisi liikoja itsestäni." Äitini, cumun ylioppilas minulle, joka kirjoitin laudaturit ja olin samalla perheen yrityksessä töissä jopa kirjoituspäivistä osan. 

"Sinun pitäisi olla hyvin hiljaa arvosanoistasi. Aiheutat siskoillesi hirveät paineet." Kun oli tullut laudatur toisensa jälkeen. En edes puhunut niistä muuten kuin sanoin, mikä tulos oli tullut. Eikä asia siitä miksikään olisi muuttunut, vaikka en olisi puhunut mitään. En vain ymmärtänyt osata huonommin, että siskoilla olisi parempi mieli ja pienemmät paineet. Oikeastihan mielensä pahoitti sanoja eli äiti, joka oli vuosia selittänyt, miten etevä oli, mutta häntä sorsittiin arvosanoissa, kun opettaja oli kateellinen yms.

Kaikki negatiivinen on jääny mieleen

Se kun 25 vuotta sitten ylppäreissä joku sukulainem uteli tulevaisuuden suunnitelmia ja isä naureskellen möläytti että ei minusta ole kuin siivoojaksi tai kouluruokalan keittiöön... Noh, eipä tullut kumpaakaan, paljon paremmissa hommissa olen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisareni, jolla ei itsellään ole lapsia, sanoi minulle, kun tuskailin teininuoreni ongelmien kanssa, että "sitä pitää ajatella ennen kuin lapsia hankkii, että niistä voi olla vaivaa".

Äidin raivoisa huuto. "Älä vaan ikinä hanki kakaroita, ei niistä o kuin vaivaa!"

Tulipa sekin sitten selväksi.

No mun äiti kertoi, että hänen elämänsä meni piloille kun synnyin.