Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?
Kommentit (2721)
Minua sanottiin aikoinaan ihan Pfeifferin näköiseksi, eräs englantilaispoika sanoi, kun olin 25. Sääli, että olin liian ujo, että siitä olisi tullut mitään.
"... Kännissä...", mutisi eräs eläkeläispariskunta, kun oksensin sisuskalujani pihalle sairaalan pihalla jäätävässä ruokamyrkytyksessä. Eivät muuten ottaneet minua sinne sairaalaankaan vaan passittivat kotiin...
Jouduin väkivaltaisen seksuaalirikoksen uhriksi. Menin sen jälkeen terapiaan ja terapeutti katsoi minua silmiin ja sanoi monta kertaa peräkkäin ”se ei ollut sinun vika”. Ne oli vaikuttavimmat sanat, jota olen kuullut. Jotenkin parantuminen alkoi siitä.
Opettaja ala-asteella sanoi minulle että et ole niin tyhmä kuin miltä näytät.
"Noooh, et sä nyt NIIIN lihava ole, mutta voisit kyllä vähän kiinteytttää" -oma äitin suusta, kun olin 12.v.
Tunnetussa naistenvaateliikkeessä myyjä: Mene kotiin syömään. Olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen ihminen.
*tuosta lapsesta ei koskaan tule mitään* isoäitini tokaisu, jonka äitini kertoi minulle kun olin 8-vuotias.
*turhaan yrität. et kuitenkaan pääse* äitini yliopiston pääsykokeiden aamuna.
*polvesi ei kestä* äitini, kun kerroin treenaavani maratonille.
-N56, FT, useita maratoneja. Ikuinen katkeruus äitiä kohtaan.
Ala-asteen opettaja kyseli tunnilla jotain, johon kukaan ei osannut vastata. Opettaja sanoi sitten, että autuaita ovat puupäät, sillä he eivät huku.
Sama opettaja kuunteli ohimennen, kun välitunnilla yritin huvikseni pianolla tapailla jotain melodiaa ja sanoi, ettei
sinusta ainakaan pianistia tule, kun on tuollaiset nakkisormetkin.
Ja oikeassa olikin, ei tullut pianistia, ei.
Eihän nuo isoja juttuja ole, mutta paremmin ne jäi kuitenkin mieleen, kuin monet muut varsinaiset opetukset.
Asiakas ei ssanut tahtoaan läpi niin tiuskaisi " Soitan seiskaan ja kerron teistä"
siinä oli kyllä mulla pokassa pitelemistä, jonka jälkeen totesin että soittakaa vain, mutta asian laita ei miksikään tule muuttumaan.
Negatiivisiahan sitten riittää yksi raivostuttavimmista on sellasella halveksuvalla äänellä että jostain sunkin täytyy palkkas saada. Olisi tehnyt mieli sanoa sille keski-iässä olevalle miehelle, että kyllä niin saankin sellasiet mukavat 40 000e vuodessa tällä työllä josta tykkään, eikä ole minun syyni ettei sinulla ole luottotietoja
Yliopistossa opiskellessani istuttiin kurssikaverien kanssa ruokalassa ja puhuttiin kesätöistä. Olin maininnut aikaisemmin, että olin edelliskesänä kaupassa kesätöissä (en siis ollut saanut kesätyötä ns. omalta alalta, mikä ei 90-luvun lamavuosina ollut mitenkään tavatonta).
Yksi porukan tytöistä kääntyi jossain vaiheessa katsomaan minua ja totesi pilkallisesti, että ”Sä varmaan päädyt taas jonnekin kassalle.”
En ollut hänen kanssaan ollut paljonkaan tekemisissä aiemmin (enkä todellakaan tuon jälkeenkään) enkä ollenkaan ymmärrä, mistä tuli tuo tarve vähätellä minua. Kommentti on joka tapauksessa painunut muistiini ja muistan tuon tilanteen elävästi vielä n. 25 vuoden jälkeenkin. Joskus olen miettinytkin, oliko hänellä jostain syystä itsellään tosi paha olla tai oliko ehkä kysymys persoonallisuushäiriötasoisesta ilkeydestä.
Olen kaksisuuntainen, ja sairauteni puhkesi vaikealla depressiolla. Äitini mukaan olin 'vain löysä p*ska'.
"älä oo niiku norsunperse" kiva ku oli/on samaanaikaan masennus:/
Ihan jees mutta olen mä isompaakin saanut sanoi yksi hoito.
Olen atoopikkon ja kasvoissa oli ihottumaa ja yläasteella kaksi vuotta ylempänä ollutta jeppeä kutsui pizza-faceksi. Tosi kiva oli kuulla noi sanat ensi-ihastuksen edessä :( Naispuoleinen olen siis)
Kun menin seiskaluokalle vuonna 1975 niin välitunnilla seisoin yksin 540 oppilaan keskellä, niin kuului huuto ’ pojat kahtokkee tuota’ olin heidän mielestään koulun rumin. Sika olinkin koko yläasteen ajan!
Sänkyhommiin ei mieskaverilla ollut tarpeeksi seisokkia, niin sanoi’että olet niin vastenmielinen ettei seiso’!
Äiti sanoi että minusta tulee TV:n orja, kun lapsena katselin vähän liian mielelläni telkkaria. Se kyllä sattui, vaikka en ees ihan tajunnut koko kommenttia tuolloin. Olin ehkä 5-6-vuotias.
"Kyllä tuolla puudelin tappais." Kehu. Miehuudesta.
"Jos käyttäisit puuteria, olisit kauniimpi"
Noin sanoi 6v pikkupoika.