Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Kun aikoinani, no siitä on jo aikaa, tein kotoani lähtöä 17 vuotiaana itsenäiseen elämään niin isäni siinä jeesaili ja toi tavaroita eteiseen. Sanoi siinä että; Muista sitten että ne on eri miehet jotka ruumiita tekkee ja ne jotka niitä pessee. Monet vuodet on mantrana ollut ja olen yrittänyt muistaa iskän ohjeen.

Olin yläasteella, minua kiusattiin painosta, jota ei edes kauheasti ollut ylimääräistä.

Lähinnä kuiskimista ja huutelua "lempinimellä" joka tuli sanayhdistelmästä. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka Läsä (Läskisäkki).

Olin ystäväni kanssa kotitaloudwn tunnilla ja vahingossa tein jonkun virheen niin ystäväni sanoi " mitä hittoa sä teet.. Hemmetin.. Hemmetin.. Läsä"

Se tunne mikä 15 vuotiaan tytön sisälle tuli, oli jotain kamalaa.

Katosin vaivihkaa naulakoille ja tuntui etten saanut happea, itketti.

Ystäväksi luulema henkilö kutsuu samalla nimellä kuin ne jotka tekivät yläaste ajastani helvettiä.

En ole vieläkään päässyt yli nuoruusajan haukkumisista, vaikka elämäni pitäisi olla mallillaan.

no eipä se väärässä ollut jos niin paljon muksujakin

Don´t sell your property. Sanoi eräs mies minulle 90 luvulla kun möin firmani. Oikeassa oli..Uuden aloitus ei milloinkaan ollut yhtä onnistunut kuin tämä ensimmäinen firmani. 

Onks se jotenkin kipee, kun se on noin sairaan iso 🙂🍆 totesi exä...

up

Eräs lähisukulainen haukkui esikoiseni hampaita ja syytti minua siitä, että teen hänelle tahallani oravan hampaat kun annan syödä tuttia ja annoin maitoa pullosta. Joka kerta oli jotain mainittavaa hampaista, joissa oli pieni rako etuhampaiden välissä.

Lapsi oli tuolloin jotain parivuotias.. en oo unohtanut, tuntui niin pahalle pienen puolesta.

Yläkoulun ope totesi kerran kun lintsasin kaverin kanssa poikien perään, että haluatko tulevaisuudessa vain olla h * orana kylillä vai opiskella kunnolla. Aika karu kommentti yhden pinnaamisen seurauksena. Ei ole tuokaan unohtunut.

Äiti lapsesta asti arvostellut painoa, pituutta, finnejä, karvoitusta… en osaa itseäni nähdä millään tapaa kauniina tai viehättävänä. Yli 30 vuoden jälkeen tulee aina sanat mieleen kun syön jotain hyvää, että ”tuolleen se pylly vaan leviää”..

Yläasteella miespuolinen matematiikan opettaja sanoi koko luokalle: Minulla ei ole koskaan ollut näin huonoa luokkaa. Siihen joku oppilas huusi: Eikä meillä ole koskaan ollut noin huonoa opettajaa.

Opettaja meni naamaltaan punaiseksi ja poistui luokasta.

"Ei teidän lapsi normaalilta näytä", sanoi lastenlääkäri vastasyntyneiden teholla lapsemme syntymän jälkeen. Kyllä, diagnoosi tuli muutaman viikon iässä, mutta näitä sanoja en tule unohtamaan ikinä. Ikinä.

"Sinusta ei koskaan tule mitään" - isäni minulle hyvin nuorelle/pienelle lapselle.

Yksi nykyään vanha laulajatar sanoi laivalla mikrofoniin ollessamme vaimon kanssa parketilla että pitäisi opetella ensin tanssimaan. Lapsiperheenä oltiin laivalla eka kertaa moneen vuoteen, vieläkin tuo 80 luvun kappaleitaan lauleleva henkilö tuntuu moukalta.

@MeCommentToo

Opettaja kokkikoulussa ja olin melkein valmistunut "ei sinusta ravintolakokkia tule" nice, thank you! Valmistuin silti ja tein paljon ravintolahommia, tosin en kokkina :P

” Helikin tekee enemmän töitä mitä vakituiset”

Näin sanoi entisen työpaikan esimies, kun otin puheeksi työvuorot, jotka jaettiin periaatteella: vakituisille helpot ja sijaisille raskaat.

⛷ v****** Minna!

Mun kommentti näköjöön poistettu, mikäköhän siihen on syynä 

Laitan uudestaan.

Yläasteella vuotta vanhempi poika huusi "Sulla on iso perse", tämä on jäänyt päähän ja on myöhemminkin vaikuttanut elämääni niin, etten ole sellasia paitoja pitänyt, jotka paljastaisi esim farkkutakapuoleni. En ole halunnut että kukaan kyylää ahteriani. Toi poika silmäili minua usein, oli vissiin vähän ihastunut, mutta ei kyllä lohduttanut yhtään.

Eipä ole vaivannut mikään. Varmaan johtuu siitä, että toisten sanomiset nyt ylipäätään ei juuri kiinnosta.

Osasin lukea mennessäni kouluun. Suurin osa vasta opetteli. Kun tultiin joululomalta, opettaja kyseli, mitä olimme lukeneet loman aikana. Olin silloin varsinainen lukutoukka ja vuorollani luettelin vinon pinon kirjoja, oli Tiinaa ja Peppi Pitkätossua yms. Tunnin jälkeen opettaja käski minun jäädä luokaan ja haukkui minut elvistelijäksi, joka masentaa vasta lukemaan opettelevat luokkakaverit. Itselleni tuli paha mieli ja edelleen muistan sen miten kyyneleet kihosivat silmiin ja olin siipi maassa pitkään sen jälkeen. Enkä enää ikinä kertonut lukemisiani koulussa.

Joskus aika kauan sitten odotin raitiovaunua Kaisaniemenkadulla. Pysäkillä oli useita ihmisiä, ja myös yksi vähän deekun näköinen ilmeisimmin laitapuolen kulkija. Hän lähestyi minua ja sanoi "anteeksi, mutta pitää sanoa että neidillä on ihanat pusuhuulet". Muut pysäkillä olijat vähän naurahtelivat. Mahdoinko kiittää, olin kuitenkin hyvin nuori ja hyvin häkeltynyt. - Hieno kohteliaisuus, ainoa laatuaan tapaamiltani miehiltä. Sydäntä lämmittää vieläkin! Kiitos, sinä tuntematon mies!

"Oot niin tyhmä, ettei sulla pitäis olla oikeutta hengittää, kaiken lisäksi oot vissiin mennyt vielä lisääntymään. Se lapsi pitäs tappaa samantien". Kaikkee sanottu, mutta toi ollu varmasti pahin.

Olin juuri synnyttänyt ja vauvani kuoli kahden tunnin ikäisenä. Minut siirrettiin synnyttäneidenn vuodeosastolle johonkin komeroon, ettei tarvitsisi nähdä muita äitejä vauvoineen. Kätilö tarjosi minulle nukahtamislääkettä jotta voisin nukkua kun takana oli ollut RANKKA AVAUTUMISVAIHE. Tsiisus, mikä ammattilainen.