Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Vierailija kirjoitti:

”Meinaatko sä olla siivoojana lopun elämääs?”

Isäni sanoi sängyllä maaten, kun olin lukion jälkeen tehnyt siivoushommia pari vuotta. Kiitos vaan.

Tämä siis n. 30 vuotta sitten. Muistan täsmälleen paikan, sängyn värin, jne. Isän pään asennonkin.

Vierailija kirjoitti:

Puolituttu aikuinen kertoi että minussa ja olemuksessani on jotain vastenmielisen pahaa/pahansupaa. Olin koulukiusattu kiltti ja sosiaalisesti kömpelö kakkosluokkalainen ja ilmeisesti syy kiusaamiseen tuli tuossa. Myös opettaja kerran syytti ilmeilystä kun istuin aloillani ihan neutraalisti ja mietin omiani.

Ilmeisesti resting bitch- naama voi olla lapsellakin?

Muistui mieleeni kuinka 8-vuotiaana kaikkien rakastama opettajamme otti minut puhutteluun irvistelystä, vaikka olin ollut hyvällä tuulella enkä todellakaan ollut irvistellyt kellekään. Tosi ikävä muisto kuinka itkin vain enkä osannut koskaan kertoa että opettaja on ymmärtänyt minut väärin.

Minulla on ilmeisesti myös edelleen tuo resting bitch face, sillä minua on aikuisiälläkin väärinymmärretty usemman kerran että olen vihainen tms, vaikka olin ihan hyvällä tuulella. En tiedä mistä johtuu, mielestäni hymyilen jopa enemmän kuin monet muut, sillä olen aina halunnut välttää sitä että minut nähdään tympeänä ihmisenä. 

’ Meijän ei olisi ikinä pitänyt mennä naimisiin’ , puolison toteamus 25v jälkeen

Äitini sanoi ollessani alle kouluikäinen, että minä menen vaikka harmaan kiven läpi.

Opettaja vitosluokalla sanoi, että minusta tulee vielä jotain.

Ensimmäisessä kehityskeskustelussa pomo sanoi, että 'sinä et jää tuleen makaamaan'.

Ei tullut mitään erikoista, vaan ihan tavallinen pikkupomo ja kolmen lapsen äiti.

Minähän en mulggujen kanssa röitä tee

Zinc

Kyll on kamala päivä kun viimeinenkin viedään,

rakas anoppini tokaisi hääpäivämme aamuna.

Siis ”vein” hänen poikansa.

Anoppini oli todella ilkeä karjalaiseukko, tulin sen vuosikymmenten mittaan huomaamaan.

Muutama vuosi sitten kauniina kesäpäivänä katseli puutarhaamme ja sanoi. aika kivaksi olet saanut tuon puutarhan. Meni 3 päivää miettiessä, mistä moinen ystävällisyyden puuska.

”Haista paska!” Sanoi isä kun joutui tulla minua yöllä vastaan bussipysäkille.

”You are 55 for legs.” Sanoi yksi ukrainalainen työkaveri mansikkapellolla kun sanoin että painan tuon verran. Vanhempi mies 17-vuotiaalle tytölle. Kiits!

”Sä oot kaunein nainen kenet tiedän.” Miespuolinen ystävä.

Onhan noita brutaaleja kommentteja kuullut vaikka kuinka paljon erityisesti miesten suusta. Kehuja on parempi muistella.

Olet sensuelli nainen. Tämä on kauneinta mitä mulle on ikinä sanottu,

Juoksin bussiin illalla myöhään 44-vuotiaana kurppana  ja 16-v pojat huutaa perään sulla on hyvä perse. Oli tosin perjantai ilta mutta vieläkin lämmittää sydäntä. 

Näytät ihan hämähäkiltä sanoi isoäitini. Olin jotain 12-13 vuotias ja silloin olin muuten hoikka, mutta takamus isohko. Sanoi sen vielä hyvin halventavaan sävyyn. Nythän se olisi muotia.

Oma äitini muisti teiniaikoinani usein minulle kertoa, kuinka painoi vähemmän kuin minä lähtiessään isosiskoani aikoinaan synnyttämään. Painoa oli minulla silloin varmaan alle 50kg, mutta eipä ole ihme että näin itseni aina hirvittävänä läskinä. Juuri katselin vanhoja kuvia itsestäni, ja muistan elävästi kuinka ajattelin silloin oikeasti olevani ällöttävän lihava - kuvissa kuitenkin näkyi tikkulaiha teini vailla yhtäkään ylimääräistä grammaa. Itse en ikinä voisi arvostella oman lapseni painoa tai ulkonäköä.

Mummini sanoi minulle koko suvun kuullen, kun oli joku 25v. " MInun mielestä olet aina ollut ihan sen.. mikä sen nimi nyt on... no se... Missi Anne Pohtamon näköinen!"

Olin tosi otettu koska mummi ei ollut koskaan ennen kommentoinut ulkonäköäni, eikä se muutenkaan ollut meillä tapana.

Ostin moottorisahan eron jälkeen yli 40-vuotiaana naisena sahatakseni ihan vain pihaan jääneitä metrin mittaisia puita. Soitin isälleni kysyäkseni jotain sahaan liittyvää ja puhelun lopuksi hän sanoi huolestuneena: ole nyt varovainen kun rupeat kaatamaan puita. Todellinen itsetunnon kohottaja että isä piti itsestäänselvänä että minusta olisi metsuriksi.

Kun olin nuori äiti usein sanoi että minun pitäisi kirjoittaa romaani koska saisin varmaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

Eronneena ja laihtuneena poikkesin ulkona vietetyn illan jälkeen lähikauppaan mustassa lyhyessä mekossa ja mustissa sukkahouisissa. Vastaan tuli tuntematon mies jolta pääsi spontaanisti: olet todella kaunis.

Asiakas katseli pitkään ja kysyi, olenko varattu. Sanoin että olen.

"Sun miehesi on onnen poika". 

Hah, oltiin juuri eroamassa, että tuskin niin onnekkaaksi tunsi itseään. Mutta kyllähän se piristi, että joku näki minussa sellaista, vaikka oma mies ei nähnytkään.

Oma äitini on sanoi minulle joskus yläasteella kun oli vapaapäivä koulusta ja hän oli menossa töihin "tulisit nyt edes mukaani käymään kun haluan näyttää kaikille kuinka ihana tyttö mulla on." toi on jäänyt ihanasti mieleen ja välit on edelleen todella lämpimät vaikkei samassa maassa asutakkan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei teistä koskaan mitään tule!"

- mummoni minulle ja sisaruksilleni. Mummo oli todella ylpeä, koska hänen toinen tyttönsä (eli tätini) oli päässyt rikkaisiin naimisiin ja nämä tädin lapset Eli meidän serkkumme olivat mummolle kaikki kaikessa.

Toivottavasti ei haittaa jos kysyn, mutta mitä teistä lopulta tuli? Toivon että mummosi sai pitkän nenän tuosta häijyydestään ja ymmärsi edes hävetä.

Ei haittaa. Meitä on kolme sisarusta ja kaikista tuli ns. normaaleja työssäkäyviä ihmisiä perheineen. Mummolle tämä ei kuitenkaan koskaan riittänyt vaan aina sai kuulla, että se ja se serkku on ostanut sitä ja tätä.

Meillä sama. Minä en pärjännyt koulussa. Kävin lukiotakin 5 vuotta.

Serkkuni oli L.n ylioppilas, lempilapsi. Valmistui lääkäriksi.

Ex miehen vanhemmat omistavat ison parkkitalon ja muita kiinteistöjä. Nykyinen mies lääkäri .

Itse aloin puolivahingossa asuntosijoittajaksi.

Omistan mieheni kanssa 16 asuntoa Helsingissä, velkaa muutamaksi vuodeksi.

Nyt etsitään ns loppuelämän kotia .

Olemme jatkaneet työntekoa, kun ei ole ns mitään muutakaan tekemistä. Nyt olen koronan vuoksi lomautettuna. Olin vapaaehtoinen.

Arvostelija ei ole enää hengissä. Taloudellisesti me ollaan paremmin menestyneitä. Lisäksi saman miehen kanssa naimisissa ..

Äitini oli 48-vuotias minut synnyttäessään. Muistan neljän tai viiden ikäisenä, kuinka neuvolan lääkäri katsoi minua hymyillen ja totesi äidille, että olipa tullutkin täysosuma. Ymmärsin sen kehuksi, ja se lämmittää mieltä vieläkin.

"Sinä olet valoisa persoona"

Ekana työpäivänä kun jännitin niin maan perkuleesti. Oli ihana kommentti!

"Oot vähän pulskistunu sitten viime kesän"

Oma isäni kun olin epävarma ja täysin normaalipainoinen teini-ikäinen. En tiedä mitä liikkui päässä. Edelleen muistan, vaikka aikaa on kulunut lähes 20 vuotta.

”Ruma oot, mut pillu se on sullakin” Kiitos tästä. Bussissa rinnakkaisluokkalainen häirikköpoika huus mulle kun jäin pois bussista. Aikaa on kulumut 30 vuotta ja nuo sanat kaikuvat edelleen päässä. Ihan sama vaikka kuka olisi kehunut ulkonäköäni myöhemmin, pidän heitä kaikkia valehtelijoina, jotka eivät ole saaneet kauniimmilta pillua ja olen heidän viimeinen toivonsa.

Sul on hyvä perse, pylly.

Siitä olen varmaan eniten kuullut.

Toinen on:

Sinulla on kauniit silmät.