Muita, jotka ”katuvat” uusperhettä? Onko suhteenne loppunut miehen lapsen takia?

Sama täällä. Miehen erityislapsi muutti meille asumaan lastensuojelullisista syistä. On haastava, jopa häntä psykiatrisella arvioineen lääkärin mukaan.

Itsellä kaksi lasta ja yhteinenkin ehti syntymään ennen miehen lapsen sijoitusta meille.

Koska olen vielä kotona hoitamassa pienintä, niin tämän erityislapsen hoito ja jäsentäminen eli vastuu ja velvollisuudet ovat kaatuneet minun niskaani. Jopa siinä määrin, että omat lapset on laitettava sivuun.

Jaksaminen on koetuksella ja jätesankona toimin, koska olenhan ainoa kun yrittää lasta kasvattaa.

Kyllä. Tympii. Jos olisin tiennyt niin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on loppunut viiden vuoden parisuhde miehen lasten takia - tai ei oikeastaan lasten takia vaan sen takia, että hänellä ylipäätään oli lapsia. Lapset olivat suhteen alkaessa 1- ja 3-vuotiaat. Exälläni oli exänsä kanssa huonot välit, mikä osaltaan hankaloitti suhdettamme. Lapset olivat ihan normaaleja lapsia, eivät mitenkään erityisen hankalia. Itseäni kuitenkin alkoi rassata se, että kaikki asiat piti suunnitella miehen lasten aikataulujen ja "lapsivuorojen" perusteella ja lasten äiti tietysti löi kapuloita rattaisiin, minkä ehti. Olin itse lapseton, joten sikäli olin hyvin eri tilanteessa kuin sinä. Olisin halunnut miehen kanssa normaalin kahden aikuisen parisuhteen, johon olisi sitten lapsia tullut myöhemmin. Emme kuitenkaan missään vaiheessa saaneet elää omilla ja parisuhteemme ehdoilla, ja kyllästyin tilanteeseen ja lähdin. Oli aivan oikea päätös.

Kamalaa lukea tällaista tekstiä. Aikuiset ihmiset asettavat itsensä ja oman etunsa puolustuskyvyttömien lasten edelle 😯 Niin surullista ja itsekästä. Mikset etsinyt lapsetonta miestä, kun alusta lähtien olet halunnut pelkkää kahdenkeskistä suhdetta miehen kanssa. Todella julmaa käytöstä pieniä lapsia kohtaan, sekä lasten isältä että uudelta naiselta.

Saipa tämä kirjoitus paljon alapeukkuja. Tuo on valitettavan totta. Läheltä seurannut vastaavaa tilannetta missä lapseton (vela) nainen rikkoi avioliiton. Ja tämä tossukka ex-nainen sitten masentelee ja säälii lastensa isää milloin mistäkin syystä. Ei näitä kuvioita ulkopuolisena pysty ymmärtämään aina. Nimimerkillä -itse tekisin toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperheessä kasvaneena sanon sen neuvon että pitäkää omat asuntonne niin kauan kunnes lapset lähtevät kotoa pois.

Minua ahdisti kun kodissani oli vieras joka viikonloppu eikä se vieras edes kysynyt sopiiko tulla vaan olin ihan mitätön ja arvoton. En ollut ihan lapsi vaan nuori tai lapsen ja nuoren välillä ja vitutti kun alkoi viikonloppu niin joka viikonloppu änkesi meille asumaan mies pe- su iltaan asti. Jälkeen päin ajattelin että kuinka se kehtasi sillä minä en ikinä noin toimisi aikuisena. Käydä naimassa, vaatteensa pesemässä, paskalla, syömässä kuin hotellissa ja vehkeitäni pesemässä jossain yh perheessä. Se tuli kuin viiden tähden hotelliin viikonlopuiksi viihtymään täydellä ylläpidolla vanhempiensa hotellista ja loisi viikot vanhemmillaan. Mihinkä se ei maksanut vuokraa vaan säästi oman asunnon hinnan näin kalliiseen kaupunki asuntoon. 

Sitten kun se epänormaali suhde lopulta päättyi ja minua syytettiin sen loppumisesta vaikka äijä narahti vieraista naisista ja sekin oli minun vikani, lapsen vika kun en iloinnut sen äijän meillä lojumisesta. Ihme temppuja se äijä vielä teki ja kaikki oli minun syytäni kun se sitten lähti lopullisesti. Äitini piti itseään niin ainutlaatuisena ettei se syy voinut olla siinä että se äijä kyllästyi sen naimiseen. Syy piti löytyä jostain muusta vaikka sitten lapsesta. Sillä äijällä ei ollut koskaan aikomustakaan muuttaa yhteen naisen kanssa jolla oli lapsia edellisestä suhteesta vaan käyttää hyväkseen niin kauan kunnes löytää lapsettoman naisen jonka kanssa perustaa perhe. 20v nuorempi nainen sen nappasi perheen perustamiseen joka oli aivan järkyttävän näköinen ja kelpasi vanha mies kun kenellekkään oman ikäiselleen se nainen ei kelvannut. olin onnellinen että siitä päästiin eroon mutta äitini kapinoi eikä tahtonut hyväksyä sitä. Syytti minua että pilasin heidän hienon suhteen.   En nuorena tajunnut kuinka raskaan taakan se heitti nuorelle ihmiselle joka ei sellaista ymmärrä. Eikö aikuisella ihmisellä ole mitään vastuuta omasta elämästään. 

Onkohan se mies koskaan kertonut vanhoilla päivillään tehtailemilleen lapsilleen mitä se harrasti edellisessään elämässään, tuskimpa. Minä ihmettelisin miksi isäni oli niin vanha kuin 40 kymppinen kun vasta perusti perheensä ja mitä oli siihen saakka tehnyt. Eivät he varmaankaan uskoisi että hän eli uusperheessä kymmenen vuotta siipiveikkona. 

Olen saanut paskimmat vanhemmat mitä elämässä voi saada kun nyt näkee kuinka lapsia suojellaan niin minua ei suojeltu koskaan miltään. Olen koonnut elämäni pelkästä haukkumisesta. Toinen vanhempani ilmestyi sitten vasta sairaana niin että olisin saanut hoitaa sen paskan kun ei maksanut elareitakaan vaan maksatutti veronmaksajilla niin arvatkaa voinko kunnioittaa sellaista ihmistä. Joka ei ollut suojelemassa minua koskaan. 

Parhaat vinkit uusperheille on että välttäkää niitä älkääkö koskaan sellaisia perustako sillä se on vain aikuisten tarpeita varten eikä niissä oteta muita ihmisiä huomioon. Lapset eivät rakastu niihin vieraisiin ihmisiin vaan ne ovat vieraita ikuisesti. Uusio puolisot eivät koskaan tykkää toisten tekemistä kakaroista ja lapset vaistoaa sen vaikka joku koittasi teeskennellä. Vieras on aina vieras vaikka kuinka joku koittaa väittää jotain muuta hetken huumassaan. Hyvin harvoilla synkkaa kemiat ja näitä voi löytyä jokunen mutta se on hyvin harvinaista. 

En koskaan pystynyt mitään perhettä perustamaan kun perhemalli kotoa oli ihan sairas ja epänormaali. Sisarukset kaikki ovat eronneita eikä kukaan niistäkään ole normaalia perhettä pystynynyt koskaan perustamaan. 

Olen pahoillani puolestasi. Toisaalta lohdutti lukea, että jollakin toisella on ollut vastaavia kokemuksia kuin itsellä. Alkkisäitini otti luoksensa asumaan itseään nuoremman alkkismiehen - saman, jonka kanssa ensin petti isäämme vuosikausia. Sen uuden ukon kanssa sitten dokasivat ja naivat kaikki viikonloput, myös silloin kun olin siellä. Toki ennemmin näin kavereita, teini-ikäinen kun olin, mistä äiti kyllä joskus sitten syyllisti minua, että en ollut hänen luonaan hänen vuokseen vaan siksi, että näin ystäviäni. Jos me lapset olimme epäkohteliaita äidin miesystävää kohtaan, meille osoitettiin ovea.

Olihan se todella outoa, että pienehkössä huushollissa piti tila jakaa meille vieraan aikuisen kanssa. Ikkunallisten väliovien takaa näki, kun ne äiti ja ukkonsa naivat aamulla krapuloissaan.

Koskaan näistä asioista ei ole puhuttu, kuten ei myöskään äitin alkoholismista. Eikä varsinkaan siitä, mitä äiti oli tehnyt isällemme, jonka luoksen hän sitten aina ajoittain vinkui kun ei kuitenkaan saanut suhteestta alkkikseen kaikkea sitä, mitä kaipasi. Hän kyseli humalapäissään meiltä lapsilta (teineiltä), voisikohan isä ottaa hänet takaisin.

Sanomattakin lienee selvää, että välit äitiini ovat hyiset. En ole omia lapsiani altistanut juuri lainkaan vieraille miehille; olemme olleet yli 10 vuotta keskenämme, miehiä on täällä käynyt korkeintaan ystävinä päiväsaikaan. Muutaman vuoden päästä lapset muuttavat kotoa pois. Ovat tasapainoisia, hyväntuulisia ja fiksuja teinejä.

En ole muuten ikinä kirjoiottanut tai puhunut näistä lapsuuteni asioista kenellekään. Tämä oli ensimmäinen kerta... sen verran kivulias asia :(

Hyvähän se on kertoa edes anonyyminä ♡. Minulla ei ole vastaavia kokemuksia, mutta itsestäänselvää, että eron jälkeen ei tuoda ketään uutta ihmistä lasten kotiin. Erosta kohta 10 v ja näin ollaan menty.

Nosto

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Miehen erityislapsi muutti meille asumaan lastensuojelullisista syistä. On haastava, jopa häntä psykiatrisella arvioineen lääkärin mukaan.

Itsellä kaksi lasta ja yhteinenkin ehti syntymään ennen miehen lapsen sijoitusta meille.

Koska olen vielä kotona hoitamassa pienintä, niin tämän erityislapsen hoito ja jäsentäminen eli vastuu ja velvollisuudet ovat kaatuneet minun niskaani. Jopa siinä määrin, että omat lapset on laitettava sivuun.

Jaksaminen on koetuksella ja jätesankona toimin, koska olenhan ainoa kun yrittää lasta kasvattaa.

Kyllä. Tympii. Jos olisin tiennyt niin....

Osittain voin samastua tähän.. miehellä lapsia edellisestä liitosta ja itel ei.. nyt 1 yhteinen.. tuntuu kun miehen lapset ovat meillä niin täytyy heihin keskittyä 100% .. tuntuu että oma pitää jättää sivuun.. ja hoidan kans joitain menoja jne jne.. tietty tottakai osallistun mut harmittaa ihan kuin täytyy oma "unohtaa" kun miehen lapset on meillä (viikko-viikko).. mies kyllä osallistuu lapsiensa hoitoon jne mut silti tullut tälläinen olo..

Nosto

Nosto

Meillä yhtenä isona syynä eroon oli miehen lapsi. En vain jaksanut enää erilaisten kasvatusperiaatteiden aiheuttamaa sietämätöntä ärsytystä ja riitoja joka toinen viikko... Mies antoi lapselle ei kaikessa, mutta monessa isossa asiassa periksi ja päätäntävallan. Ja sen kyllä huomasi: fiksusta tytöstä kasvoi pikkutyranni, joka ei selvästi itsekään voinut hyvin :(. Tähän vielä päälle muut uusperheen ongelmat, kuten ajoittainen ulkopuolisuuden tunne, oman tilan puute ja yksipuoliset kompromissit/jatkuva joustaminen omista tarpeista. Harmi, mies olisi ollut muuten erittäin sopiva ja hyvä :(.

Nosto

Taas tää päivä kun odottaa että millä mielellä lapset tulee.. onko heti valitusta joka asiasta.. saatika kuumeen mittausta tai muuten vaivojen valitusta ettei tarvitsisi kouluun mennä tiistaina.. jotenkin mystisesti aina jotain kun kouluun pitäisi mennä.. mut sit kyl kotona pystyisi vaikka mitä tekeen.. yleensä kyl loppuu siihen ku lasten isä sanoo et lähdetään lääkärissä käymään kun taaas kuumetta yms vaivaa..

Nonniin. Pikainen lukeminen paljastaa palstamammojen syvimmät aatteet. Uusperheissä syy on yleensä miehen ex-vaimojen , kun menee huonosti.

Ydinperheissä syy on yleensä miehessä kun menee huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Nonniin. Pikainen lukeminen paljastaa palstamammojen syvimmät aatteet. Uusperheissä syy on yleensä miehen ex-vaimojen , kun menee huonosti.

Ydinperheissä syy on yleensä miehessä kun menee huonosti.

Noh, jos lasten ollessa äidillään saadaan kaikki mitä halutaan, jos ei muuten niin jankkaamalla asioita niin annetaan periksi... "kiva" samaa kuunnella kun lapset isällään ja isä ei anna helposti periksi ja muutenkin kuri toisenlainen.. ja kaikkee muutakin "ihanaa" saa kuunnella..

Vierailija kirjoitti:

Taas tää päivä kun odottaa että millä mielellä lapset tulee.. onko heti valitusta joka asiasta.. saatika kuumeen mittausta tai muuten vaivojen valitusta ettei tarvitsisi kouluun mennä tiistaina.. jotenkin mystisesti aina jotain kun kouluun pitäisi mennä.. mut sit kyl kotona pystyisi vaikka mitä tekeen.. yleensä kyl loppuu siihen ku lasten isä sanoo et lähdetään lääkärissä käymään kun taaas kuumetta yms vaivaa..

Mutta tuohan ei ole lainkaan äitipuolen ongelma, vaan isän.

Vierailija kirjoitti:

Kadun!! Vaikeata enää erota, koska on yhteinen lapsi 😭

Joo, samapa tilanne täällä. Me ollaan oltu yhdessä nyt 6v, ja mietin päivittäin eroa.

Seurauksena tässä on ollut että olen alkanut vihaamaan mieheni lapsia -minusta on tullut se paha äitipuoli. Tuntuu etten saa ikinä haluta mitään, saa mitään päättää itse, koko helevet*n karuselli pyörii exän aikataulujen ja noiden lasten aikataulujen mukaan. En koskaan pääse edes vaikka 2:n viikon lomalle yhtäjaksoisesti ilman niitä mieheni kanssa. Asia alkanut v*tuttaa aika rankasti viimeisen vuoden aikana ja tämä viimeisin joulu-uusivuosi-härdelli oli aivan persewstä taas. Kaikkien loma meni pilalle.

Sitä minä en vaan ymmärrä, miksi te naiset ängeätte liittoon miehen kanssa , jolla on jo 2-3lasta . Okei, rakastutte, mutta miksi ette elä yhdessä ja katso pari- kolme vuotta, että millaista se elämä on siinä uusperheessä. Miksi pitää tehdä heti niitä lapsia ja sitoutua niin tiiviisti.

Odottakaa, että se ensihuuma rakkaudesta laantuu, sillä näin käy aina ja katsokaa sitten mikä on niin mukavaa siinä uusperheessä.

Ei riitä vastaus, että kun alussa oli kaikki hyvin. Totta helvetissä oli, kun aivot on sekaisin rakastumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadun!! Vaikeata enää erota, koska on yhteinen lapsi 😭

Joo, samapa tilanne täällä. Me ollaan oltu yhdessä nyt 6v, ja mietin päivittäin eroa.

Seurauksena tässä on ollut että olen alkanut vihaamaan mieheni lapsia -minusta on tullut se paha äitipuoli. Tuntuu etten saa ikinä haluta mitään, saa mitään päättää itse, koko helevet*n karuselli pyörii exän aikataulujen ja noiden lasten aikataulujen mukaan. En koskaan pääse edes vaikka 2:n viikon lomalle yhtäjaksoisesti ilman niitä mieheni kanssa. Asia alkanut v*tuttaa aika rankasti viimeisen vuoden aikana ja tämä viimeisin joulu-uusivuosi-härdelli oli aivan persewstä taas. Kaikkien loma meni pilalle.

Minä olen myös äitipuoli ja saan av:lla aina miljoona alapeukkua. Koska se tapahtuu, mitä minä haluan ja päätän. Lasten aikataulut eivät koskaan muutu, ellen minä halua miehen kanssa kaksistaan lomamatkalle. Jos haluan neljän viikon lomalle, niin lapset perutaan.

Mutta kah - meidän uusperhe voi hyvin, enkä näe tässä mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan karhunpalvelus! Sitä olenkin yrittänyt tässä kuviossa selittää, että normaalit rajat ja kasvatus sekä pienet pettymykset ovat hyväksi ja normaaleja asioita. Mutta ei ei vaan voi ymmärtää tämä mies. Aivan pelottaa mikä tästä nuoresta tulee ja pitäisi kuitenkin loppuelämä katsella.

Ap

Mikä estää muuttamasta erilleen kahteen osoitteeseen? Olisi hyvä ratkaisu kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tää päivä kun odottaa että millä mielellä lapset tulee.. onko heti valitusta joka asiasta.. saatika kuumeen mittausta tai muuten vaivojen valitusta ettei tarvitsisi kouluun mennä tiistaina.. jotenkin mystisesti aina jotain kun kouluun pitäisi mennä.. mut sit kyl kotona pystyisi vaikka mitä tekeen.. yleensä kyl loppuu siihen ku lasten isä sanoo et lähdetään lääkärissä käymään kun taaas kuumetta yms vaivaa..

Mutta tuohan ei ole lainkaan äitipuolen ongelma, vaan isän.

No ei, mutta eipä sitä ole kiva kuunnella.. halusin tai en..

Vierailija kirjoitti:

Sitä minä en vaan ymmärrä, miksi te naiset ängeätte liittoon miehen kanssa , jolla on jo 2-3lasta . Okei, rakastutte, mutta miksi ette elä yhdessä ja katso pari- kolme vuotta, että millaista se elämä on siinä uusperheessä. Miksi pitää tehdä heti niitä lapsia ja sitoutua niin tiiviisti.

Odottakaa, että se ensihuuma rakkaudesta laantuu, sillä näin käy aina ja katsokaa sitten mikä on niin mukavaa siinä uusperheessä.

Ei riitä vastaus, että kun alussa oli kaikki hyvin. Totta helvetissä oli, kun aivot on sekaisin rakastumisesta.

Kun oma ikä raksuttaa siellä kolmenviiden pinnassa niin on kiire! Kun löytyy lapsiystävällinen mies, sille pungetaan äkkiä lapsi ja sitten vasta mietitään, miten se elämä nyt järjestyy.