Lue keskustelun säännöt.
Haluan lopettaa äitini toiveiden ja käskyjen mukaan elämisen! Ja olen 48 vuotta.
31.12.2019 |
Äitini on sanellut elämääni nyt 48 vuoden ajan. Olen suorittanut sitä ja tätä ja tuota, koska äitini vaatii tai toivoo, tai on aina haaveillut. Ja minähän olen toteuttanut. Jopa hiusmallin ja vaatteet hän on sanellut. Uskokaa pois, tämä on totta. Olen perheellinen nainen, minulla on hyvä työ, ja olen muutenkin ihan normaalilla älyllä varustettu. Ja silti tämä on päässyt käymään.
Nyt kun hän alkoi valittaa kiloistani, tuli mitta täyteen. Hänen mielestään minun pitää nyt laihduttaa että olen kaunis. Pehmensi heti että olet toki kaunis nyt lihavanakin, mutta olisit oikein kaunis kun olisit laiha. Voihan per*ele. Mä en jaksa koko ajan elää hänen tavoitteittensa ja käskyjensä mukaan. Joo, kivaa olisi laihtua (tullut 10 kg tässä ylimääräistä), mutta tässä elämäntilanteessa olen keskittynyt selviytymään asioista, ja itsestä huolehtiminen on jäänyt vähälle. Ajatteleeko tuo liki 80-vuotias äitini, että kun hän sanoo, niin minä laihdun? Tuli jotenkin stoppi tälle touhulle. Joku lapsenomainen uhma nousi pintaan. Joko nyt sitten laihdutan itseni tikuksi tai sitten paisutan norsuksi. Raivostuttaa.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Arvaan, että monen kontrolloivan lapsuudessa on suuria menetyksiä esim. oman vanhemman menetys, sisaruksen kuolema, evakkous, sotalapsena Ruotsissa? Pitääkö paikkaansa?
Tuosta kun jää lapselle setunne, että jos elämää ei kontrolloi, niin menettää senkin mitä on. Ja mikä onkaan tärkeintä kuin se oma lapsi? Näin ne lapsuudessa jotain kamalaa kokeneet, yrittävät pitää meitä mahdollisimman lähellä, jotta me emme vaan tekisi vääriä valintoja ja sairastuisi, kuolisi, jäisi auton alle, joutuisi työttömäksi, koska on väärän malliset hiukset, sairastuisi, koska on 10kg ylimääräistä, tuhlaisi kaikkia rahojamme liian kalliisiin huonekaluihin, pilaisi silmiämme liian vähäisella valaistuksella, kylmettäisi itseämme ilman villahousuja ja olisi se marginaalinen tapaus joka kuolisi virtsaputkentulehdukseen...
Heille, kun on turha sanoa, että älä hätäile, älä murehdi turhasta, löysää vähän. He kun tietävät jo omasta lapsuudestaan, että maailma on kamala paikka, kamalia asioita tapahtuu, lottovoittoa ei saa, vaan kielteisen voiton.
Tsemppiä ap! Laitata nyt ensin vaikka ne hiukset siihen malliin kun haluat. Ehkä äitisi huomaa, että siihen et kuollut.
Näinhän se on! Itsekin olen perfektionisti, vaativien vanhempien lapsi. Nyt pelkään etten osaa oäästää lapsiani irti. Pienillä "auttamisilla" on aina kaksi puolta.
N50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan, että monen kontrolloivan lapsuudessa on suuria menetyksiä esim. oman vanhemman menetys, sisaruksen kuolema, evakkous, sotalapsena Ruotsissa? Pitääkö paikkaansa?
Tuosta kun jää lapselle setunne, että jos elämää ei kontrolloi, niin menettää senkin mitä on. Ja mikä onkaan tärkeintä kuin se oma lapsi? Näin ne lapsuudessa jotain kamalaa kokeneet, yrittävät pitää meitä mahdollisimman lähellä, jotta me emme vaan tekisi vääriä valintoja ja sairastuisi, kuolisi, jäisi auton alle, joutuisi työttömäksi, koska on väärän malliset hiukset, sairastuisi, koska on 10kg ylimääräistä, tuhlaisi kaikkia rahojamme liian kalliisiin huonekaluihin, pilaisi silmiämme liian vähäisella valaistuksella, kylmettäisi itseämme ilman villahousuja ja olisi se marginaalinen tapaus joka kuolisi virtsaputkentulehdukseen...
Heille, kun on turha sanoa, että älä hätäile, älä murehdi turhasta, löysää vähän. He kun tietävät jo omasta lapsuudestaan, että maailma on kamala paikka, kamalia asioita tapahtuu, lottovoittoa ei saa, vaan kielteisen voiton.
Tsemppiä ap! Laitata nyt ensin vaikka ne hiukset siihen malliin kun haluat. Ehkä äitisi huomaa, että siihen et kuollut.
Näinhän se on! Itsekin olen perfektionisti, vaativien vanhempien lapsi. Nyt pelkään etten osaa oäästää lapsiani irti. Pienillä "auttamisilla" on aina kaksi puolta.
N50
Et varmasti halua olla tämän ketjun vanhempien kaltainen?
Et halua olla se, kenestä mietitään: laitanko välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Tuo painoon tarttuminen on kauheinta. Oma äitini on lähes 80 vuotias ja hän on kommentoinut painoani varhaisesta teini iästä asti, jolloin painoin n. 54kg ja pituutta oli jo noin 170cm tai yikin, koska olen 175cm pitkä. Silloinkin olin siis lihava aina jostain kohtaa. Miltei kaiken muun olen ohittanut vain tyrmistyneenä, mutta painon kommentoinnista olen itkenyt lukemattomat kerrat. Aikuisiällä paino on vaihdellut 57-70 kg välillä, ja vain hänelle se tuntuu olevan iso ongelma. Olisin halunnut monta kertaa sanoa, että olisi tyytyväinen kun olen terve....
N. 49v.
Onpa helpotus kuulla, etten ole ainoa.
Mä olen 47, ja koko ikäni olen ollut liian lihava äidilleni. Ok, anoreksiavuosinani ikuisuus sitten kelpasin, mutta normaalipainoisena olen joutunut kuulemaan painostani.
Äitini kommentoi aina ensimmäisenä painoani. Outoa käytöstä kertakaikkiaan. Puhe ei auta. Muutkin ovat puhuneet minun lisäkseni; nykyisin yritämme puhua kasvavien lastenlasten näkökulmasta. Mutta ei.
Mikä noita vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan, että monen kontrolloivan lapsuudessa on suuria menetyksiä esim. oman vanhemman menetys, sisaruksen kuolema, evakkous, sotalapsena Ruotsissa? Pitääkö paikkaansa?
Tuosta kun jää lapselle setunne, että jos elämää ei kontrolloi, niin menettää senkin mitä on. Ja mikä onkaan tärkeintä kuin se oma lapsi? Näin ne lapsuudessa jotain kamalaa kokeneet, yrittävät pitää meitä mahdollisimman lähellä, jotta me emme vaan tekisi vääriä valintoja ja sairastuisi, kuolisi, jäisi auton alle, joutuisi työttömäksi, koska on väärän malliset hiukset, sairastuisi, koska on 10kg ylimääräistä, tuhlaisi kaikkia rahojamme liian kalliisiin huonekaluihin, pilaisi silmiämme liian vähäisella valaistuksella, kylmettäisi itseämme ilman villahousuja ja olisi se marginaalinen tapaus joka kuolisi virtsaputkentulehdukseen...
Heille, kun on turha sanoa, että älä hätäile, älä murehdi turhasta, löysää vähän. He kun tietävät jo omasta lapsuudestaan, että maailma on kamala paikka, kamalia asioita tapahtuu, lottovoittoa ei saa, vaan kielteisen voiton.
Tsemppiä ap! Laitata nyt ensin vaikka ne hiukset siihen malliin kun haluat. Ehkä äitisi huomaa, että siihen et kuollut.
Näinhän se on! Itsekin olen perfektionisti, vaativien vanhempien lapsi. Nyt pelkään etten osaa oäästää lapsiani irti. Pienillä "auttamisilla" on aina kaksi puolta.
N50Et varmasti halua olla tämän ketjun vanhempien kaltainen?
Et halua olla se, kenestä mietitään: laitanko välit poikki.
En tietenkään halua. Tuo edellinen on vaan niin totta. Kyse ei ole haluamisrsta.
Mietin paljon mikä on oikein. En puutu kotoa muuttaneen tyttäreni asioihin, vaikka ostin kaiken hänen asuntoonsa yhdessä hänen kanssaan. Kotona asuva poika on täysi-ikäinen ja hänen asioistaan huolehdin. Mietin osaanko koskaan päästää irti. Enkä kuitenkaan ole hänen kouluasioistaan huolehtinut edes yläkoulussa. Täällähän moni äiti miettii vielä lukiolaisen kouluasiouta.
Täällä ihan sama meininki. Olen 43, äitini 81. Painokommentit myös, vaikken edes ole kovin iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamatussakin taitaa olla, että pahat teot seuraavat kolmanteen tai neljänteen polveen. Näinhän se on.
Sodan menetykset seuraavat meitä 40-50 -vuotiaita, olimme sitten toista tai kolmatta sukupolvea.
Tuo kontrollointi ja menetyksen pelko on vanhemmissa on niin ärsyttävää.
Toivottavasti lapsemme saavat hengittää rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaan, että monen kontrolloivan lapsuudessa on suuria menetyksiä esim. oman vanhemman menetys, sisaruksen kuolema, evakkous, sotalapsena Ruotsissa? Pitääkö paikkaansa?
Tuosta kun jää lapselle setunne, että jos elämää ei kontrolloi, niin menettää senkin mitä on. Ja mikä onkaan tärkeintä kuin se oma lapsi? Näin ne lapsuudessa jotain kamalaa kokeneet, yrittävät pitää meitä mahdollisimman lähellä, jotta me emme vaan tekisi vääriä valintoja ja sairastuisi, kuolisi, jäisi auton alle, joutuisi työttömäksi, koska on väärän malliset hiukset, sairastuisi, koska on 10kg ylimääräistä, tuhlaisi kaikkia rahojamme liian kalliisiin huonekaluihin, pilaisi silmiämme liian vähäisella valaistuksella, kylmettäisi itseämme ilman villahousuja ja olisi se marginaalinen tapaus joka kuolisi virtsaputkentulehdukseen...
Heille, kun on turha sanoa, että älä hätäile, älä murehdi turhasta, löysää vähän. He kun tietävät jo omasta lapsuudestaan, että maailma on kamala paikka, kamalia asioita tapahtuu, lottovoittoa ei saa, vaan kielteisen voiton.
Tsemppiä ap! Laitata nyt ensin vaikka ne hiukset siihen malliin kun haluat. Ehkä äitisi huomaa, että siihen et kuollut.
Juuri näin. Äitini menetti isänsä sodan seurauksena, menetti veljensä ja monta muutakin asiaa mitä mainitsit. Oli köyhyyttä, mutta siitä selvittiin. Ja ymmärrän kyllä täysin, että noilla kokemuksilla on valtava vaikutus ihmisen mieleen. Ja pitääkin olla, muuten olisi outoa. Mutta tuo kontrollointi on hurjaa, vaikkakin sen ymmärrän.
Pidän nämä hiukset nyt näin kun olen niihin tottunutkin :) .ap
Tuo on kypsää, että pidät tuon hiusmallin, vaikka äitisi on neuvonut tuohon malliin, kun kerran pidät siitä.
Osa meistä on niin lapsellisia, että kun kontrollointi ottaa päähän, niin tekee aivan päin vastoin, kuin vanhempi neuvoo. Vaikka kokisi neuvon hyväksi. Saa sitten ihan itse harmitella, kun on ajanut päänsä kaljuksi.
t. vähemmän kypsä aikuinen 43v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli väkivaltainen juoppo, koska oma isänsä oli sodassa. Äitini on kontrollifriikki, koska oma äitinsä oli mitä lie. Ainahan selitys löytyy. Tuolla logiikalla minäkin voisin tehdä mitä vain, koska isä ja koska äiti ja 90-luvun lama.
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli väkivaltainen juoppo, koska oma isänsä oli sodassa. Äitini on kontrollifriikki, koska oma äitinsä oli mitä lie. Ainahan selitys löytyy. Tuolla logiikalla minäkin voisin tehdä mitä vain, koska isä ja koska äiti ja 90-luvun lama.
Älä sentään vertaa sotaa ja lamaa. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli väkivaltainen juoppo, koska oma isänsä oli sodassa. Äitini on kontrollifriikki, koska oma äitinsä oli mitä lie. Ainahan selitys löytyy. Tuolla logiikalla minäkin voisin tehdä mitä vain, koska isä ja koska äiti ja 90-luvun lama.
Älä sentään vertaa sotaa ja lamaa. Kiitos.
Miksi en? Aina löytyy pahempaa ja kamalampaa, kun mennään taaksepäin. Sen sijaan pitäisi katsoa eteenpäin ja antaa omille lapsille parempaa kuin itse sai - ei kostaa näille vaikeuksiaan.
15 vuotta sitten äidilläni oli vielä avain mulle. Oli töissä ollessani tuottanut eteiseeni Iskun kaapin. "Se on kallis ja kunnon puuta. Sen saa lukkoonkin, kun sulla ei ole mitään lukollista kaappia mihin saisit tavaroitasi. "
Kaappi lähti pari kuukautta sitten. Hakija teki siitä väliaikaisen terraarion jollekin elukalle.