Miten lääkäri voi määrätä elvytyskiellon potilaalleen?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lääkäri määrää elvytyskiellon, ja vakavasti sairaille se tehdään poikkeuksetta. Oikeellisuudesta voidaan olla monta mieltä. Voihan itsekin sanoa ettei halua elvytystä, mutta ei voi sanoa että haluaa. Tai ei sillä ole juridista merkitystä. Lääkärin sana on laki.

Miten tämä voi olla epäselvää jollekin? Eikö teillä ole ollut kuolevia omaisia? (Onnekasta toki jos ei). Äkillisen sairaskohtauksen saanutta yritetään elvyttää, jos ei ole vakavaa perussairautta. Pitkäaikaissairasta/kroonikkoa/kuolevaa ei koskaan.

Ei pidä paikkaansa tuo viimeinen lause. Tottakai myös pitkäaikaissairaita ja "kroonikoita" elvytetään. Olennaista on ennuste; sekä perussairauden suhteen, että hypoteettisen elvytystilanteen jälkeen. Primum non nocere: first, do no harm. Elvytys ja tehohoito ovat invasiivista ja potilaalle raskasta hoitoa, eikä potilasta ole perusteltua altistaa sille jos hän ei esim. perussairautensa vuoksi siitä lopulta hyödy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halutaan siivota köyhät pois yhteiskunnasta. Harvemmin varakkaille näitä päätöksiä tehdään.

Ja höpöhöpö, ei kukaan siellä teholla maatessa tuota yhteiskunnalle yhtään mitään vaan syö tuhansia yhteiskunnan rahoja joka vuorokausi, ei siellä kannata makuuttaa ketään jolla ei ole ennustetta vaikka olisi millaiset miljoonat tilillä.

Tuohon ei onneksi mennä, mutta:

Lopulta on aina raja jossa hoidettava elossa joko tuottaa tai ei tuota yhteiskunnalle. Jos hoitopaikasta maksaa itse ja on korkea verotettava eläke, voi tulot kattaa moninkertaisesti menot. Jos lisäksi on oman yrityksensä kautta tuloja, verokertymä voi huomattavastikin ylittää kulut. Omistukset ulkomailla ja vaikka lähisuku ollut siellä perinnönjakoa varten, osinkoverotus on Suomeen niin kauan kuin potilas on saattohoidossa Suomessa. Jos taas eläkerahastotuottoja ulkomailta, niistäkään ei veroja tule kuin siihen päivään, jolloin sen maksu kuoleman vuoksi päättyy.

Yksityiselle hoitolaitokselle rikas potilas voi olla todella arvokas. Kun vaan ei koskaan kävisi niin, että joku laitos voisi pitää kärsivää elvytettynä niin kauan, kuin onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halutaan siivota köyhät pois yhteiskunnasta. Harvemmin varakkaille näitä päätöksiä tehdään.

Ja höpöhöpö, ei kukaan siellä teholla maatessa tuota yhteiskunnalle yhtään mitään vaan syö tuhansia yhteiskunnan rahoja joka vuorokausi, ei siellä kannata makuuttaa ketään jolla ei ole ennustetta vaikka olisi millaiset miljoonat tilillä.

Tuohon ei onneksi mennä, mutta:

Lopulta on aina raja jossa hoidettava elossa joko tuottaa tai ei tuota yhteiskunnalle. Jos hoitopaikasta maksaa itse ja on korkea verotettava eläke, voi tulot kattaa moninkertaisesti menot. Jos lisäksi on oman yrityksensä kautta tuloja, verokertymä voi huomattavastikin ylittää kulut. Omistukset ulkomailla ja vaikka lähisuku ollut siellä perinnönjakoa varten, osinkoverotus on Suomeen niin kauan kuin potilas on saattohoidossa Suomessa. Jos taas eläkerahastotuottoja ulkomailta, niistäkään ei veroja tule kuin siihen päivään, jolloin sen maksu kuoleman vuoksi päättyy.

Yksityiselle hoitolaitokselle rikas potilas voi olla todella arvokas. Kun vaan ei koskaan kävisi niin, että joku laitos voisi pitää kärsivää elvytettynä niin kauan, kuin onnistuu.

Tähän suuntaan ollaan menossa. Yksityiset rahastaa ja pitää hengissä niin kauan kuin mahdollista varakkaita, köyhille hengenlähtö asap.

Äidille lääkäri teki päätöksen elvytyskiellosta kun oli todennut ettei voida enää hoitaa, eli 2 viikkoa sen jälkeen. Tutun äidille jolla oli sydänvika ei ollut sitä ehditty tehdä, elvytettiin lasten pyynnöstä pari kolme kertaa kunnes heidän äitinsä oli sanonut että mitä pahaa hän on tehnyt kun ette anna hänen mennä. Sen jälkeen eli puoli vuorokautta eikä enää elvytetty. Ihan syystä sen päätöksen lääkärit tekee.

Olihan se karua kuunneltavaa, kun lääkäri kertoi sairaalassa vieruskaverille elvytyskiellosta. Siinä sitten yö keskusteltiin yhdessä elämästä, kuolemasta ja peloista. En unohda sitä yötä koskaan.

Yleensä syöpäpotilaat käyvät nämä keskustelut hoitavan lääkärin kanssa ja tekevät hoitotahdon. En tiedä miksi kukaan parantumatonta tautia sairastava haluaisi, että häntä väkisin elvytetään ja hoidetaan mahdollisesti kivuliaastikin, kun toivoa pitkästä elämästä ei ole.

Olen vielä nuori, kirjotin jo ei elvytetä :, vakavasti sairas jos olen ja oliko yli 70v.vaikka mikäs ikä se nyt on? Olen törmännyt asiaan muutenkin nähnyt laput missä luki.Ehkä omaisten itsensä ihmiset päättäneet..Kait lääkärikin voisi??kipujen hoidosta kirjoitin: hoidetaan asiallisella tavalla,kunnolla.Mutta ei nytkään kipujen hoito ei onnistu, miten se sitten onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halutaan siivota köyhät pois yhteiskunnasta. Harvemmin varakkaille näitä päätöksiä tehdään.

Ja höpöhöpö, ei kukaan siellä teholla maatessa tuota yhteiskunnalle yhtään mitään vaan syö tuhansia yhteiskunnan rahoja joka vuorokausi, ei siellä kannata makuuttaa ketään jolla ei ole ennustetta vaikka olisi millaiset miljoonat tilillä.

Tuohon ei onneksi mennä, mutta:

Lopulta on aina raja jossa hoidettava elossa joko tuottaa tai ei tuota yhteiskunnalle. Jos hoitopaikasta maksaa itse ja on korkea verotettava eläke, voi tulot kattaa moninkertaisesti menot. Jos lisäksi on oman yrityksensä kautta tuloja, verokertymä voi huomattavastikin ylittää kulut. Omistukset ulkomailla ja vaikka lähisuku ollut siellä perinnönjakoa varten, osinkoverotus on Suomeen niin kauan kuin potilas on saattohoidossa Suomessa. Jos taas eläkerahastotuottoja ulkomailta, niistäkään ei veroja tule kuin siihen päivään, jolloin sen maksu kuoleman vuoksi päättyy.

Yksityiselle hoitolaitokselle rikas potilas voi olla todella arvokas. Kun vaan ei koskaan kävisi niin, että joku laitos voisi pitää kärsivää elvytettynä niin kauan, kuin onnistuu.

Tähän suuntaan ollaan menossa. Yksityiset rahastaa ja pitää hengissä niin kauan kuin mahdollista varakkaita, köyhille hengenlähtö asap.

Noita kommentteja voi verrata salaliittoteorioihin. Ei mitään käsitystä mitä me terveydenhuollossa tehdään. Vain erikoissairaanhoidossa voidaan tehdä tehokasta elvytystä. Yksityisissä palvelutaloissa ei. Peruselvytystä voidaan antaa ja sitten potilas lähtee sairaalaan jossa hoitoa mahdollisesti jatketaan. Elvytystilanteessa on ihan se ja sama paljonko pankkitilillä on rahaa tai ei ole. Raha ei pelasta ketään, ammattitaitoinen hoitohenkilökunta voi sen tehdä.

Ääneen lausumaton totuus ja sääntö on että yli 70 v ja vakavasti ja/tai kroonisesti sairaita tai vammaisia ei elvytetä, vaan toimitaan samoin kuin koronan kanssa eli annetaan taudin levitä/edetä ja henkilön kuolla pois. Se on säästöä yhteiskunnalle ja ratkaisu hoivapommiin, eläkepommiin ja hoitajapulaan.

Lääkäri voi tehdä dnr-päätöksen lääketieteellisin perustein vaikka potilas tai omainen sitä vastustaisi. Asiasta pitää pyrkiä keskustelemaan ja tekemään päätös yhteisymmäryksessä, mutta lopullinen päätös on lääkärin.

Hoitotahto kannattaa tehdä ajoissa, jotta voi itse määritellä että ei halua elvytystä ja tehohoitoa tilanteessa, jossa se ei todennäköisesti parantaisi elämänlaatua. Omaiset saattaa nimittäin vastustaa näitä päätöksiä viimeiseen asti, ja ellei ole päättäväinen kokenut lääkäri kyseessä ei välttämättä päätöstä tehdä jos omaiset vastustaa vaikka potilas olisi kuinka sairas.

Suomessa ylihoitaminen on varmasti tavallisempaa kuin alihoitaminen. Olen nähnyt tapauksia jossa syöpäpotilaita hoidetaan epäinhimillisen pitkään vaikka ennuste on todella huono. Ja elvytys siinä tilanteessa vain pitkittää kärsimystä. Elvytyksen jälkeen vaikeasti sairaan loppuelämä on yhtä kärsimystä tehohoidossa tai vuodeosastolla. Jopa saattohoitopotilaita on elvytetty kun hoidon rajaukset ei ole ollut tiedossa. Tämä on järjestelmän vika, kun eri järjestelmiin tehdyt päätökset ei keskustele keskenään tai omaiset eivät ymmärrä sairauden vaihetta tai tehtyjä hoidon rajauksia.

Ai että jotain yli 90-vuotiasta pitäisi vielä elvyttää?

Yleensä elvyttämättä jättämisestä valittavat potilaan omaiset. Heille on NIIN rankkaa kun se lähellä vihannesta oleva potilas menehtyy yhtäkkiä. Olisi nyt pitänyt vielä ainakin pari päivää elää, jotta olisi voinut käydä vierailemassa viimeisen kerran.

Vierailija kirjoitti:

Ääneen lausumaton totuus ja sääntö on että yli 70 v ja vakavasti ja/tai kroonisesti sairaita tai vammaisia ei elvytetä, vaan toimitaan samoin kuin koronan kanssa eli annetaan taudin levitä/edetä ja henkilön kuolla pois. Se on säästöä yhteiskunnalle ja ratkaisu hoivapommiin, eläkepommiin ja hoitajapulaan.

Juuri näin. Tällaisen ohjeen oli saanut suht isossa sairaalassa työnsä aloittanut sh-tuttava. Kirjallisesti sitä ei kuulemma annettu vaan määräys oli suullinen ylemmältä taholta. Tuttava oli kauhuissaan ensin mut jatkoi kuitenkin töitään. Hoito- ja hoiva-alan ulkopuolella ihmiset ei edes tajua tätä eikä epikriisien ammattikielestä erota mitä edes on tehty ja mikä on ollu tilanne.

Vierailija kirjoitti:

se sais olla lähtöohtaisesti kaikilla automaattisesti.

luonto hoitaa asiat parhaiten.

Riittäisi kyllä ihan, että se olisi sinulla. Kaltaisesi pazkan poistuminen olisi pelkästään positiivinen asia.

Oma äitini teki muistin vielä jotenkin toimiessa hoitotahdon, jossa kielsi myös suuret kirurgiset toimenpiteet. Hän ei halunnut "jäädä kitumaan" vuosikausiksi. Hänen tahtonsa tietäminen teki tilanteesta kaikille helpompaa, kun hän myöhemmin sairastui niin, että suuri leikkaus olisi voinut ehkä pelastaa hänet mutta samalla siitä toipuminen olisi ollut rankkaa ja vaikeaa vanhukselle.

Lääkäri oli selvästi helpottunut, kun me aikuiset lapset tiesimme tahdosta ja olimme myös sitä mieltä, että äitimme tahtoa tulisi noudattaa. Tilanne oli täsmälleen sellainen, jota äitimme oli pelännyt toivuttuaan aiemmin parista suuresta leikkauksesta. Lopputulos olisi todennäköisesti ollut sama mutta äiti olisi joutunut kärsimään kauemmin yrittäessään muistisairaana ja heikkona toipua suuresta hätäleikkauksesta. Kannattaa tehdä oma hoitotahto kun se on vielä mahdollista.

Nykyään ei saa kuolla rauhassa. Marketeissakin on puhuvia defilaattoreita, joilla maallikko osaa antaa elvytyksen. Sitten, jos joudut laitokseen, menetät oikeuden kuolla. Siellä makaat 20 vuotta ja lääkäri päättää sinun asioista.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin henkilön jonka rintaan on tatuoitu elvytyskielto. Selitti ettei halua jäädä piuhoihin kiinni vihanneksena jos sairastuu vakavasti tms. Kysyin mielenkiinnosta että mitä tapahtuu jos hän vaikka jää auton alle ja saa kovan iskun päähän/keskivartaloon mutta ei vahingoitu pysyvästi vaan voisi toipua, mutta toipuminen edellyttäisi elvyttämistä turmapaikalla. Hän ei osannut vastata ja vaikutti hämmentyneeltä, josta seurasi se että hämmennyin itse :D Siis toimiiko tuo dnr niin että se rajataan tiettyihin asioihin vai onko se voimassa kaikissa tilanteissa.

Ei tuollainen tatuiointi merkitse mitään tositilanteessa.

Mielivaltaisesti pärstäkertoimen mukaan.

Lääkäri voi määrätä elvytyskiellon esim. dementiaa sairastavalle vaikka tämä olisi muuten täysin kunnossa. Kielto koskee vain ja ainoastaan elvytystä, ei muuta hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääneen lausumaton totuus ja sääntö on että yli 70 v ja vakavasti ja/tai kroonisesti sairaita tai vammaisia ei elvytetä, vaan toimitaan samoin kuin koronan kanssa eli annetaan taudin levitä/edetä ja henkilön kuolla pois. Se on säästöä yhteiskunnalle ja ratkaisu hoivapommiin, eläkepommiin ja hoitajapulaan.

Juuri näin. Tällaisen ohjeen oli saanut suht isossa sairaalassa työnsä aloittanut sh-tuttava. Kirjallisesti sitä ei kuulemma annettu vaan määräys oli suullinen ylemmältä taholta. Tuttava oli kauhuissaan ensin mut jatkoi kuitenkin töitään. Hoito- ja hoiva-alan ulkopuolella ihmiset ei edes tajua tätä eikä epikriisien ammattikielestä erota mitä edes on tehty ja mikä on ollu tilanne.

Ei pidä paikkaansa. Tulkaapa esim. Katselemaan minkälaisessa kunnossa oleville Suomessa tehdään ja aloitellaankin hemodialyysihoitoja. Ihmisille tehdään 10+ kpl sepelvaltimoiden pallolaajennustoimenpiteitä, suunnitellaan elinsiirtoja vaikka ei kykenisi huolehtimaan siirteestä ja hyljinnänestolääkityksestä, annetaan hyvin kalliita (tuhansia euroja/kk maksavia) syöpähoitoja. Tosiasia on, että yli 65-70 vuotiaiden hoitokulut kattaa suurimman osan terveydenhuollon kuluista ja lapsille sekä nuorille jää mopen osa, pelkät muruset/rääppeet.