Lue keskustelun säännöt.
Miten lääkäri voi määrätä elvytyskiellon potilaalleen?
31.12.2019 |
Lukkarinen väittää lööpeissä näin. Kuulostaa hyvin omituiselta.
Ellei potilas määrää elvytyskieltoa niin eikö lääkäreillä ole velvollisuus yrittää elvyttää potilasta aivan viimeiseen asti?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Tapasin henkilön jonka rintaan on tatuoitu elvytyskielto. Selitti ettei halua jäädä piuhoihin kiinni vihanneksena jos sairastuu vakavasti tms. Kysyin mielenkiinnosta että mitä tapahtuu jos hän vaikka jää auton alle ja saa kovan iskun päähän/keskivartaloon mutta ei vahingoitu pysyvästi vaan voisi toipua, mutta toipuminen edellyttäisi elvyttämistä turmapaikalla. Hän ei osannut vastata ja vaikutti hämmentyneeltä, josta seurasi se että hämmennyin itse :D Siis toimiiko tuo dnr niin että se rajataan tiettyihin asioihin vai onko se voimassa kaikissa tilanteissa.
Tietenkin ihminen hoidetaan ja elvytetään, jos on vaikka sydänkohtaus, ja jos on mahdollista, että hän paranee elämän arvoiseen elämään, ei siinä tatuoinnit paljon vaikuta. Jonkin aikaahan usein pahoin loukkaantuneita joudutaan pitämään vaikka hengityskoneessa, kunnes hoitotoimet tehoavat. Jokaisen pitäisi ymmärtää, että elvytys kielletään vain jos tiedetään, että potilas on esim.aivokuollut tai elvytys vain lisäisi hänen tuskiaan, kun toivoa paranemisesta ei enää ole. Päätös on varmaan helpompi lääkärille, jos turha elvytys on toivottu lopetettavaksi omassa hoitotahdossa.
Meillä kuitenkin, kun mummu kuoli lääkäri vielä soitti, että onko hän viime aikoina maininnut jotain, jolla perusteella elvytystä pitäisi jatkaa vaikka hoitotahdossa luki, ettei enää, kun ei parane. Mummu oli lähes satavuotias ja oli terävä mieleltään loppuun asti, ja vaivaisena ja kipuisenakin joka kerran käydessämme toivoi, että pääsisi pois rakkaan miehensä viereen hautaan. Oli helppoa sanoa, että ei tarvitse jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaan jossain ois joku tilasto mistä näkis monellekko tulee aivoihin vammoja elvytyksestä ja moniko toipuu 100%.
lehdissä toki on aina ne menestystarinat ja täydelliset toipumiset.
Vierailija kirjoitti:
Halutaan siivota köyhät pois yhteiskunnasta. Harvemmin varakkaille näitä päätöksiä tehdään.
Ja höpöhöpö, ei kukaan siellä teholla maatessa tuota yhteiskunnalle yhtään mitään vaan syö tuhansia yhteiskunnan rahoja joka vuorokausi, ei siellä kannata makuuttaa ketään jolla ei ole ennustetta vaikka olisi millaiset miljoonat tilillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin henkilön jonka rintaan on tatuoitu elvytyskielto. Selitti ettei halua jäädä piuhoihin kiinni vihanneksena jos sairastuu vakavasti tms. Kysyin mielenkiinnosta että mitä tapahtuu jos hän vaikka jää auton alle ja saa kovan iskun päähän/keskivartaloon mutta ei vahingoitu pysyvästi vaan voisi toipua, mutta toipuminen edellyttäisi elvyttämistä turmapaikalla. Hän ei osannut vastata ja vaikutti hämmentyneeltä, josta seurasi se että hämmennyin itse :D Siis toimiiko tuo dnr niin että se rajataan tiettyihin asioihin vai onko se voimassa kaikissa tilanteissa.
Tietenkin ihminen hoidetaan ja elvytetään, jos on vaikka sydänkohtaus, ja jos on mahdollista, että hän paranee elämän arvoiseen elämään, ei siinä tatuoinnit paljon vaikuta. Jonkin aikaahan usein pahoin loukkaantuneita joudutaan pitämään vaikka hengityskoneessa, kunnes hoitotoimet tehoavat. Jokaisen pitäisi ymmärtää, että elvytys kielletään vain jos tiedetään, että potilas on esim.aivokuollut tai elvytys vain lisäisi hänen tuskiaan, kun toivoa paranemisesta ei enää ole. Päätös on varmaan helpompi lääkärille, jos turha elvytys on toivottu lopetettavaksi omassa hoitotahdossa.
Meillä kuitenkin, kun mummu kuoli lääkäri vielä soitti, että onko hän viime aikoina maininnut jotain, jolla perusteella elvytystä pitäisi jatkaa vaikka hoitotahdossa luki, ettei enää, kun ei parane. Mummu oli lähes satavuotias ja oli terävä mieleltään loppuun asti, ja vaivaisena ja kipuisenakin joka kerran käydessämme toivoi, että pääsisi pois rakkaan miehensä viereen hautaan. Oli helppoa sanoa, että ei tarvitse jatkaa.
Itse asiassa vaikka tämä saattaa vastata käytäntöä, niin tämä ei kyllä vastaa lakia. Potilaalla ei ole oikeutta vaatia lääketieteellisesti perusteettomaksi katsottua hoitoa, kuten elvytystä toivottomaksi katsotussa tilanteessa, mutta potilaalla on oikeus kieltäytyä hengen pelastavasta hoidosta elvytys mukaanlukien. Tatuointia tosin tuskin lasketaan, siihen sisältyy liian paljon tulkintaongelmia. Onko tosissaan tehty, onko henkilö edelleen sitä mieltä jne. Mutta jos on aukottomasti tiedossa että henkilö olisi kieltäytynyt elvytyksestä, niin hänen elvytyksensä on laitonta ja siitä voi myös joutua vastuuseen.
Vierailija kirjoitti:
varmaan jossain ois joku tilasto mistä näkis monellekko tulee aivoihin vammoja elvytyksestä ja moniko toipuu 100%.
lehdissä toki on aina ne menestystarinat ja täydelliset toipumiset.
Muistelen nähneeni tilaston, jonka mukaan sairaalassa aloitetuista elvytyksistä pienempi osuus johtaa siihen, että potilas palaa täysin itsenäiseen elämään kuin ns. katuelvyksissä. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö sairaaloissa osattaisi elvyttää paremmin kuin keskimääräinen maallikko, vaan siitä että sairaalassa olemiseen on aina joku syy, jos siis puhutaan potilaista. Useimmilla on vähintään yksi vakava perussairaus, useimmilla enemmän kuin neljä. Siviilielämässä sattuvissa äkillisissä elottomuuksissa taas on kysymys usein periaatteessa terveen ihmisen ensimmäisestä sydänkohtauksesta, hukkumisesta tmv. tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sairastaa parantumatonta sairautta, niin oikeastiko haluaa 3 tuntia lisää kipuja?
Joku voi epätoivoisessa tilanteessa haluta elvytystä.
Jos se kipu ei esim halavalla ole aivan kohtuuton tai lääkkeillä autettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sairastaa parantumatonta sairautta, niin oikeastiko haluaa 3 tuntia lisää kipuja?
Joku voi epätoivoisessa tilanteessa haluta elvytystä.
Jos se kipu ei esim halavalla ole aivan kohtuuton tai lääkkeillä autettavissa.
Haluta toki voi ja esittää lääkärille toiveen, mutta tässäkin tapauksessa lääkäri on se, joka päätöksen tekee lääketieteellisin perustein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelin hetki sitten samaa, kun luin erään uutisjutun otsikon. Sitten luin itse jutun, ja siinä kerrottiin syöpäklinikan kokouksessa erikoislääkäreiden tulleen yhdessä siihen lopputulokseen, että mikäli Lukkarinen elvytettäisiin, hänen sydämensä ei jaksaisi enää kuitenkaan toimia, vaan hän pysyisi enää elossa sen aikaa kun olisi koneissa. Eli elvyttämisen jälkeen elintoiminnot palaisivat enää keinotekoisesti.
Ja toisaalta miksi kuolemaa tekevää pyrittäisiin enää pitämään elossa koneilla, jotka voivat pelastaa jonkun toisen hengen?
Ikävä tilanne Lukkarisella. Toisaalta jos nuoret hänen kohtalostaan luettuaan lähtevät herkemmin kertomaan lääkäreille oudoista oireistaan, moni nuori voi päästä hoitoihin ajoissa. Lukkarinen ei ole siis toiminut varmasti mitenkään väärin, hänellä vain tuli oireita vasta myöhäisessä vaiheessa, kun hoidoista ei enää ollut apua. Ihan hyvä kuitenkin nuorten ymmärtää, että huonolla onnella voi sairastua vakavasti jo nuorena ja vaikka olisi miten timmi ja huolehtinut ulkonäöstään. Sikäli Lukkarisen avautuminen julkisuudessa sairastumisestaan on hyödyllistä, vaikka itseäni tuollainen toiminta oudoksuttaa.
Pitäisi ehkä oikaista se yleinen harhaluulo, että esim. vanhuksen hoitotahdon teko tarkoittaisi sitä, että ei hoideta. Kyllä vanhuksia hoidetaan, juuri olen saatellut vanhusta tutkimuksesta toiseen kipujen takia, vaikka on selvää, että jos joku vakava tauti löydettäisiin, niin hän on jo niin vanha ja hauras, että ei parantavaa hoitoa enää kestäisi, tai siis palleatiiviseksi menisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi ehkä oikaista se yleinen harhaluulo, että esim. vanhuksen hoitotahdon teko tarkoittaisi sitä, että ei hoideta. Kyllä vanhuksia hoidetaan, juuri olen saatellut vanhusta tutkimuksesta toiseen kipujen takia, vaikka on selvää, että jos joku vakava tauti löydettäisiin, niin hän on jo niin vanha ja hauras, että ei parantavaa hoitoa enää kestäisi, tai siis palleatiiviseksi menisi.
Samoin on todella tärkeää selittää potilaalle ja omaisille, että DNR-päätös ei poissulje mitään muuta hoitoa kuin itse elvytyksen. On olemassa myös laajempi SLK-päätös (sallitaan luonnollinen kuolema), joka rajaa hoitoa laajemminkin. Tätä lyhennettä käytetään kuitenkin nykyään hyvin harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halutaan siivota köyhät pois yhteiskunnasta. Harvemmin varakkaille näitä päätöksiä tehdään.
Höpö höpö!
Apelleni, joka oli miljonääri, teki lääkäri elvytyskiellon.
Jos potilas ei enää hyötyisi elvytyksestä, sitä ei tehdä.
Parhaimmmillaan tai pahimmillaan potilas kituisi vielä jotain päiviä, yleensä "vihanneksena".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halutaan siivota köyhät pois yhteiskunnasta. Harvemmin varakkaille näitä päätöksiä tehdään.
Ja höpöhöpö, ei kukaan siellä teholla maatessa tuota yhteiskunnalle yhtään mitään vaan syö tuhansia yhteiskunnan rahoja joka vuorokausi, ei siellä kannata makuuttaa ketään jolla ei ole ennustetta vaikka olisi millaiset miljoonat tilillä.
Kiinnostaisi kuulla alapeukuttajan perustelut. Luuletko nyt ihan oikeasti, että se elvytyskiellon tehnyt lääkäri saa jonkun päivä päivältä kasvavan siivun siitä miljoonaperinnöstä, vai miksi ihmeessä sinä kuvittelet että ne vanhuksen tilillä makaavat miljoonat sitä lääkäriä liikuttaa? Lääkäriä kiinnostaa vain se, ettei tehohoitoresurssia hukata turhaan toivottomiin potilaisiin -etenkin jos teholle olisi jonossa sellaisiakin potilaita joilla sitä ennustetta olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halutaan siivota köyhät pois yhteiskunnasta. Harvemmin varakkaille näitä päätöksiä tehdään.
Ajattelepa vaikka Mauno Koivistoa tai Urho Kekkosta. Molemmat kuolivat erittäin varakkaina, mutta pitkälle edenneen muistisairauden runtelemina. Mitä vaihtoehtoa pidät todennäköisempänä: 1) Heidät saattohoidettiin arvokkaasti ja saivat kivuttoman rauhallisen lopun vai 2) He kuolivat koneisiin kytkettyinä kylkiluut murtuneina elvytyksen jäljiltä tai 3) Elvytys lopetettiin tuloksettomna?
Luulisi sen olevan ihan maallikollekin itsestään selvää, että jos olet parantumattomasti sairas ja elvytys ja tehohoito vain pitkittäisi kärsimystä tuomatta MITÄÄN apua, niin silloin ei elvytetä. DNR-päätös ei tarkoita hoitamatta jättämistä ja elämänlaadun parantamista esimerkiksi kipulääkkein.
Itse jouduin sivusta seuraamaan 80-vuotiaan mummuni syöpäkamppailua, niin voin kertoa, että jos olisi lähdetty vielä elvyttämään aiheuttaen pitkittyneen vihannestilan, niin eipä olisi kunniallinen lähtö.
Vierailija kirjoitti:
Halutaan siivota köyhät pois yhteiskunnasta. Harvemmin varakkaille näitä päätöksiä tehdään.
Juu juurikin näin... Kannattaisi ottaa asioista selvää ennen, kuin kirjoittaa jotain näin älytöntä.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi sen olevan ihan maallikollekin itsestään selvää, että jos olet parantumattomasti sairas ja elvytys ja tehohoito vain pitkittäisi kärsimystä tuomatta MITÄÄN apua, niin silloin ei elvytetä. DNR-päätös ei tarkoita hoitamatta jättämistä ja elämänlaadun parantamista esimerkiksi kipulääkkein.
Itse jouduin sivusta seuraamaan 80-vuotiaan mummuni syöpäkamppailua, niin voin kertoa, että jos olisi lähdetty vielä elvyttämään aiheuttaen pitkittyneen vihannestilan, niin eipä olisi kunniallinen lähtö.
*Siis tarkoitin, että elämänlaatua nimenomaan parannetaan kipulääkkein.
Vierailija kirjoitti:
Tapasin henkilön jonka rintaan on tatuoitu elvytyskielto. Selitti ettei halua jäädä piuhoihin kiinni vihanneksena jos sairastuu vakavasti tms. Kysyin mielenkiinnosta että mitä tapahtuu jos hän vaikka jää auton alle ja saa kovan iskun päähän/keskivartaloon mutta ei vahingoitu pysyvästi vaan voisi toipua, mutta toipuminen edellyttäisi elvyttämistä turmapaikalla. Hän ei osannut vastata ja vaikutti hämmentyneeltä, josta seurasi se että hämmennyin itse :D Siis toimiiko tuo dnr niin että se rajataan tiettyihin asioihin vai onko se voimassa kaikissa tilanteissa.
Ei kai kukaan usko, että elvytyskieltotatuointi estää elvyttämisen tositilanteessa??
Täytyykin varmaan laittaa omakantaan itselle elvytyskielto.
Mieluummin lyhyt ja rikas kuin pitkä ja kiduttava elämä.
Nyt menee jo naurettavksi. Siinä vaiheessa, kun lääkäri tekee elvytyskiellon lääkätieteellisin perustein, elvytys hyvin todennäköisesti ei johtaisi kuin kuolemaan ja hekin, joiden sydän saadaan vielä sykkimään joutuisivat vain elämään minuuteista muutamiin päiviin teho-osastolla koneisiin kytkettyinä kylkiluut murtuneina aivot hapenpuutteesta kärsineinä. Rikkaidenko pitäisi kitua vähän pidempään siinä missä köyhempien loppu olisi arvokkaampi, levollisempi ja kauniimpi?