Miehen JÄRKKY neljänkympin kriisi - mitä kaikkea siihen kuuluu ja kuinka jeesuksen pitkään se kestää? Mikä on paras lääke vaivaan?

Sinähän se tässä kynnysmatto olet ja jätät lapsillekin huonon kuvan itsesi kohtelusta.

Ero ok jos hän ottaa lapset kansa hoidat heitä viikonloppuisin.

Ole nyt aikuinen ja pistä loppu tuollaiselle pelleilylle- arvosta itseäsi!

Tyypillinen 40-kriisi. Ja useimmiten päättyy eroon. Meillä alkoi kesken omakotitaloremontin miehen ollessa 39 ja nuorimmaisen lapsemme ollessa 1,5v. Musiikkimaku muuttui, vaatetustyyli muuttui, kännykkä kourassa ihan joka paikassa 24/7. Heviä soitti kotona niin, että koko kortteli kuuli ja tietysti koko ikänsä rauhallisena elänyt mies alkoi juosta kapakoissa ja viettää öitä pois kotoa. Sitten alkoi pikkuhiljaa se valittaminen. Oman ajan puutetta se valitti eniten ja vaikka kuinka reissasin lasten kanssa keskenämme ja annettiin herralle sitä aikaa, ei se tuntunut mitään auttavan.

Kunnes kesäloman päätteeksi 2017 jalkapallokentän laidalla herra kertoi, että on kipinä meidän suhteesta loppunut ja uusi nainen kenen kanssa suunnittelee tulevaisuutta. Juu annoin pari viikkoa aikaa miettiä, että mitä herra aikoo tehdä ja siitäpä se muuttikin käytännössä suoraan sitten uuden naikkosen kotiin. Eroa ei millään halunnut hakea ja ositustakin olisi halunnut venyttää vaikka kuinka pitkään - että semmosia veijareita.

Erosta on kaksi vuotta ja alkushokin jälkeen elämänlaatuni on parantunut paljon. Exä parin partavesikuukauden jälkeen palasi takaisin samaksi itsekseen ja tekee remonttia nyt uudelle naiselleen. Itse olen nyt 40+ ja todellakin nautin elämästäni, seksuaalisuudesta ja ylipäätänsä omasta ajasta jota ei viimeisinä avioliittovuosina juurikaan ollut.  Ja kun erosta kuluuu aikaa, aloin itse tajuamaan että ei se liitto nyt loppujen lopuksi niin ihanaa muutenkaan viimeisinä vuosina ollut. Jopa salaa vähän vahingoniloinen,  että jatkaa elämäänsä toisen kanssa.

Siihen kannattaa varautua, että eron jälkeenkään nämä herrat eivät välttämättä tokeennu hetkeen. Uudelle ei uskalla näyttää huonoja puoliaan, joten turvalliselle vanhalle exälle voi sitten purkaa ne ikävät tunteet. Ja jos avioliitossa on ollut ongelmia, vaikkapa kasvatuserimielisyyksiä, nekään eivät eron myötä ratkea vaan pahenevat.

En ole lukenut koko ketjua, mutta jäin miettimään, onko mies samassa iässä kuin omalle isälleen (tai muulle tärkeälle aikuiselle) on tapahtunut jotakin? Tai samaistuu johonkin teidän lapsen tämän hetken ikäkauteen, missä tapahtui hänelle isoja asioita? Jostain myös juuri luin, että miesten masennus saattaa näkyä aggressiona yms. käytöksenä. Voisikohan ohjata lääkäriin juttelemaan ylipäätään terveydestä?

Meillä miehellä tuli joku aikuistumiskriisi, kun nuorempi lapsi oli n. 3 ja vanhempi pari vuotta vanhempi. Tuskaili ja purki huonoa oloaan. Keskusteltiin asioista monen kuukauden ajan. Sitten alkoi älytön kitinä ja valitus, ja kertoi, miten tahtoo erota. Tunnen mieheni, ja arvasin, että nyt miekkonen tarvitsee sitä kovaa rakkautta ja herättelyä.

Hommasin eropaperit ja kerroin, että ero onnistuu. Lisäksi ilmoitin, että hän ottaa lapset ja on lähivanhempi. Minulla oli silloin epäsäännöllinen vuorotyö ja pitkät työmatkat. Miehellä puolestaan joustavat työajat arkipäivinä ja pystyi tekemään etäpäiviäkin. Yllättäen mieli muuttuikin. Jokin raksahti miehen aivoissa ja kaikki ahdistus alkoi purkautua. Terapiaa vaati, mutta nyt muksut on teini-ikäisiä ja mies on edelleen rinnalla.

Olen 37v. Olen elänyt koko elämäni ei-tavalliseen tapaan. En ole tieten tahtoen päättänyt, että elänpä sinkkuna ja en hanki kunnon töitä tai opiskelupaikkaa. Elämä on vain muotoutunut näin. Sanoisin, että elämä löi kovat tiskiin jo lapsena ja nuorena. Olen kokenut itse, että elämäni on vasta aidosti alkanut, kun täytin 30. Haaveilen edelleen parisuhteesta ja avioliitosta (nuoruuden kahta 1,5 vuoden deittailiviritelmää ei lasketa). Haaveilen, että saan pysyvän työpaikan tai jonkin muun hyvän tavan ansaita elantoania epämääräisten "soitellaan kun tarvitaan"-keikkojen sijaan. 

Rupsahtamista en sure. En ole koskaan ollut hemaiseva tai miesten kiinnostuksen kohteena.

Minulla on vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa, niin paljon asioita, joista olen joutunut jäämään paitsi. Siinä, missä muut menivät ns. uraputkielämää läpi onnellisina ja tyytyväisinä ilman suurempia harmeja, minä koen pääseväni siihen vasta nyt, kun muut alkavat kriiseillä ja tajuta, että olenko tehnyt itse valintani vai olenko vain suorittanut elämää.

Ainoa, mikä harmittaa, on ajan rajallisuus. Kun on 40, elämä on jo puolessa välissä, jos hyvin käy. Jos käy huonosti, suurin osa elämästä on jo eletty. On vielä niin hirveästi asioita, joita haluan tehdä, nähdä ja kokea. Mietin riittääkö aikani siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosi: Miehesi on jumissa maallisessa kehossaan.

Ratkaisu: Meditaatio ja jooga osaksi elämäntapaa. Tällä tavoin ihminen saa rauhan, joka on riippumaton kehosta.

No voi VMP sentään.  Ehkä kaikkein epätasapainoisimmat ihmiset, joita tiedän, ovat hurahtaneet muotibuddismiin tai muuhun vastaavaan trendiin.

M50

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ole mikään kriisi. Eroa mies valmistelee ja koettaa hakea oikeutusta sille kehittelemällä kaikenlaisia kuviteltuja vääryyksiä.

Jos olette jo niin pitkällä, että miehelläsi on toinen ja hän avoimesti kertoo asiasta, niin en katselisi päivääkään. Mies järkiintyy vasta sitten, kun on elänyt jonkin aikaa uuden ihastuksensa kanssa arkea. Nyt hän elää huumaa, mutta se haihtuu.

Samaa mieltä. Koin itse mieheni taholta saman, ja ymmärsin ja ymmärsin. Koitin tukea ja ymmärtää. Lopulta alkoi itse vihjailla erosta ja sanoin että antaa palaa. Muutti pois, kiukutteli puolisen vuotta kaikesta kuinka ”hän joutuu nyt niin koville kun pitää elareita maksaa ja pienessä kämpässä pitää lapsia kerran viikossa”. Todellisuudessa minä jäin taloomme koska olin ainoa joka pystyi, ja mies maksoi elaria alle minimin.

Nyt reilu vuosi myöhemmin itkee, kun oli kiva ja ymmärtäväinen vaimo ja ihanat lapset ja niin kiva talokin missä puuhastella. Että lähti etsimään jotain eikä itsekään tiennyt mitä. Uuden naisen kanssa tullut bänät.

Se on voivoi. Mulla ei ole ikävä, se ehti mennä ohi jo.

Toinen nainen

up

Vierailija kirjoitti:

Joo, on kokemusta. Ap:n aloitus on kuin omasta kynästä.

Ja alkoi juuri ennen 40 v synttäreitä.

Ja oltu yhdessä lähes 20 vuotta ja yhteiset lapset

Sama. Meillä vaan alkoi noin viisi vuotta myöhemmin ja loppui heti viiskymppisten jälkeen. Mies nykyään lauhkea kuin mikä ja haluaa taas jatkaa tätä suhdetta. Luulisin että johtui ikääntymisestä ja hormonitoiminnan heikkenemisestä. Tuskastui itseensä ja yritti buustata nuoremmilla naisilla. Viidenkympin villitys on totta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ole mikään kriisi. Eroa mies valmistelee ja koettaa hakea oikeutusta sille kehittelemällä kaikenlaisia kuviteltuja vääryyksiä.

Jos olette jo niin pitkällä, että miehelläsi on toinen ja hän avoimesti kertoo asiasta, niin en katselisi päivääkään. Mies järkiintyy vasta sitten, kun on elänyt jonkin aikaa uuden ihastuksensa kanssa arkea. Nyt hän elää huumaa, mutta se haihtuu.

Samaa mieltä. Koin itse mieheni taholta saman, ja ymmärsin ja ymmärsin. Koitin tukea ja ymmärtää. Lopulta alkoi itse vihjailla erosta ja sanoin että antaa palaa. Muutti pois, kiukutteli puolisen vuotta kaikesta kuinka ”hän joutuu nyt niin koville kun pitää elareita maksaa ja pienessä kämpässä pitää lapsia kerran viikossa”. Todellisuudessa minä jäin taloomme koska olin ainoa joka pystyi, ja mies maksoi elaria alle minimin.

Nyt reilu vuosi myöhemmin itkee, kun oli kiva ja ymmärtäväinen vaimo ja ihanat lapset ja niin kiva talokin missä puuhastella. Että lähti etsimään jotain eikä itsekään tiennyt mitä. Uuden naisen kanssa tullut bänät.

Se on voivoi. Mulla ei ole ikävä, se ehti mennä ohi jo.

Etkö voi antaa uutta mahdollisuutta? On ihan normaalia että ihmiset tekevät elämässään virheitä ja tulee huonoja vaiheita. Huomaa sitten jälkikäteen että toimi väärin. 

Tietääkö tämä kolmas pyörä sinusta ap? Jos mahdollista niin jututa häntä

Nosto

Jep! Mies joka haluaa eron. Itse jäin odottamaan vuosiksi samaan tilanteeseen ja melkein meni lopulta oma mielenterveys. Pakene niin kauan kuin oma järkesi vielä juoksee!

Ok, lähde "työmatkalle", vie lapset hoitoon, anna anopille avain ja soita lauantaiaamuna, että käy teillä katsomassa unohtuiko silitysrauta päälle.

Vierailija kirjoitti:

Ok, lähde "työmatkalle", vie lapset hoitoon, anna anopille avain ja soita lauantaiaamuna, että käy teillä katsomassa unohtuiko silitysrauta päälle.

Nimenomaan

Miten niin moni nainen haluaa jäädä roikkumaan petollisessa miehessä? Sehän on pettämisestä, että tekstaa vieraan naisen kanssa, eikö?

Millä ihmeen logiikalla ap päättelee, että kyseessä on neljänkympin kriisi ja jankkaa sitä koko ajan. Ei tossa nyt tartte iällä olla mitään tekemistä, mies on ehkä vaan kyllästynyt olotilaansa, ei muuten kuviossa olisi uutta naista. Näin ne erot etenee, olipa ihmiset minkä ikäisiä hyvänsä.

Oottakaapa kun miehelle tulee viidenkympin villitys, siinäpä vasta onkin! Omalla miehellä kesti jotain 4-5 v., mutta nyt on kriiseilynsä kriiseillyt. Onneksi pysyin rinnalla, mutta "myötä ja vastamäessä". Heikomman pää ei olisi kestänyt siinä kyydissä. Aivan kuin murkun kanssa olisi elänyt yht'äkkiä.

Miehen JÄRKKY neljänkympin kriisi - mitä kaikkea siihen kuuluu ja kuinka jeesuksen pitkään se kestää? Mikä on paras lääke vaivaan?

Vierailija

klo 11:34 | 31.12.2019

Te jotka olette vierestä seuranneet miesten neljänkympin kriisejä, niin mitä se käytännössä eteni? Kuinka hulluna mies oli ja ymmärsikö tätä itse ja jos kyllä, niin missä vaiheessa? Kuinka kauan tällainen kriiseily oikein kestää? Kuinka äkisti kriisi loppuu? Miten tämän saa kestettyä ja minimoitua vahingot niin, ettei koko perhe hajoa?

Mies on saanut oman kriisinsä joskus v. 2017/2018 vuoden taitteessa, mutta tämä vuosi on ollut jotakin aivan järkyttävää. Tänä vuonna on kyseenalaistanut yhteisen elämän, uhoaa ja uhmaa. Syyttää minua, ystäviään ja sukulaisia kaikesta ja kaikki asiat on huonosti. On ihastunut kolmanteen, ostelee hullunlailla tavaraa ja käy parturissa ja vaatekaupassa muutaman viikon välein. On kotiaskareissa flegmaattinen ja kiukuttelee siitäkin.

Mielipiteet vaihtelee päivittäin ja suuttuu käsittämättömistä asioista, esim. on itse ehdottanut edellisenä päivänä jotakin,  ja jos olen hyvää hyvyyttäni selvittänyt asiaa ja kertonut sitten hänelle, että tämä homma onnistuisi, niin sitten asia onkin yhtäkkiä aivan syvältä ja suuttuu. Aivan käsittämätöntä.

Koko yhteinen elämämme (20 v) onkin ollut nyt yhtäkkiä täysin hirveää aikaa ja hän on minun takia menettänyt elämän. Syyttelee 15 vuotta vanhoista jutuista, kuin ne olisi eilen tapahtunut. Kiukuttelee ja uhoaa kotona, kuin näppynaamainen teini. Koko maailman on häntä vastaan, paitsi tämä ihana uusi, nuori typy, joka on kenties hänen kauan etsimänsä elämänkumppaninsa. Huoh. Millään ei tunnu olevan väliä, paitsi sillä omalla navalla ja peilikuvalla. Kaikki aiemmin tehdyt päätökset ovatkin olleet yhtäkkiä AIVAN vääriä eikä häntä ole IKINÄ kuunneltu missään asiassa. Mieliala heittelee laidasta laitaan. Ollaan yhtäkkiä oltu AINA aivan vääriä tyyppejä toisillemme.

Muuten olisin lähtenyt kävelemään jo aikaa sitten, mutta ko kyseessä on ollut aikaisemmin tasapainoinen ja normaali mies ja perheen isä. Nyt on kuitenkin pari vuotta hypännyt hulluna, mutta aivan erityisesti tämän vuoden.

En ole oikein mistään löytänyt varsinaista faktaa tästä ukkojen neljänkympin kriisistä, joten ihmettelen tässä, että tuleeko se järki joskus vielä päähän ja kuinka kauan tällainen kriisi kestää? Ukko täyttää ensi vuonna 40 v.

Mulla on hyvä itsetunto ja tiedän tasan tarkkaan, että muitakin ottajia omavaraiselle, työteliäälle ja katseenkestävälle naiselle kyllä olisi, jolla on jalat maassa. Olenpahan kuitenkin sinnikkoluonteeltani ja rakkaudesta jäänyt katsomaan, että palaako se järki sinne kalloon. Noin hulluna ei voi nimittäin loputtomiin olla.

Ota se nuori typy 3 pyöräksi sänkyyn niin sinulakin on siitä jotakin iloa =).  Kun vielä rupeat vietämään kahdestan kiihkeitä öitä typyn kanssa niin miehesi tulee kyllä toisiin aatoksiin . Neiti 32bi