Lapsen (jälkikasvun) haluamista ei ole olemassakaan ihmisen biologiassa! Miksi me sitten jatkuvasti vaadimme sitä itseltämme/muilta?

Olemme ensimmäinen sukupolvi Homo sapiensin 300 000 vuotisen lajinkehityksen historiassa, jonka lisääntyminen riippuu haluamisesta. Silti, me keskustelemme kuin lapsen haluaminen olisi joku lajimme sisäsyntyinen ominaisuus, mietimme naisten hormonitasojen muutoksia ja vapaudenkaipuuta syiksi syntyvyyden notkahtamiseen, mietimme että mikä meihin on ihmisenä mennyt.

Ihmisen lajin kannalta on tarvittu kahta asiaa: himoa seksiin ja sitä, että lapsi (jota ei ole haluttu) on muodostunut rakkaaksi ja tärkeäksi syntyessä. Tämän on varmistanut synnytyksen aiheuttama hormonimyrsky. Oikeastaan on tarvittu vain vahvemman osapuolen himo seksiin. Näin niitä perheitä on syntynyt vuosituhansia, ilman mitään haluja. Äitini äiti sanoi, että ei lapsia haluttu, niitä vain tuli.

Mielestäni on äärimmäisen ongelmallista painostaa naisia tutkimaan HALUAAN lapsenhankintaan. On varmasti totta, että osalla naisista on tämä halu ja äärimmäisen vahvana. Mutta kun oletamme, että se on jokin normi, mikä pitäisi olla, niin moni nainen ajattelee jo hyvin nuorena, että koska hänellä ei tätä HALUA ole, tai ymmärrä mikä se edes on, niin perhe ei ole häntä varten. Sitten tätä halua tuputetaan, arvellaan ja sovitellaan naisen ylle vuosia. "No eikö se vauva.." "Kyllä se mieli muuttuu..."

Voisimme mieluummin keskustella tasolla, joka on järkevä. Haluatko perheen? Se on paljon järkevämpi kysymys. Jos jaksat hoitaa miehen kanssa ne pienet lapset, niin kiinnostaako että olisi jossain vaiheessa se "oma porukka" eli perhe? Ihmiset joiden kanssa tehdä jotain yhdessä? Kaikki nämä kysymykset ovat hyvin kaukana, kun jankataan halusta, jonka puutteesta ihminen ahdistuu.