Lue keskustelun säännöt.
Milloin lapsen pitää muuttaa omilleen?
Kunhan vähän ihmettelen
30.12.2019 |
Mun lapset ovat vielä ala-asteella mutta mietin vaan. Anopin mielestä lasten pitää muuttaa omilleen 16-vuotiaana.. olin ihan että mitä ihmettä! Itse ajattelin että lapset asuvat kotona siihen asti että lukio on käyty loppuun... Anoppi oli kauhuissaan kun mainitsin asiasta... Kai tietysti riippuu tilanteestakin mutta onhan 16-vuotias nyt ihan lapsi vielä ja minähän sen kämpän joutuisin maksamaan ja siivoamaan kuitenkin :D
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
16-vuotias on kyllä täysin valmis muuttamaan omilleen, koska hän pystyy tekemään melkeinpä mitä tahansa töitä. Mutta ehdottomasti viimeistään muutettava pois kun lukio tai amis on käyty loppuun.
Aion itse kasvattaa lapseni siten, että oppivat esim hankkimaan töitä itsenäisesti nuorena ja pystyvät muuttamaan omilleen heti kun koulun ohella on töitä. Mutta tarvittaessa toki annan heidän asua siihen asti kunnes valmistuvat.
Tässä vanhempi, joka ei arvosta koulunkäyntiin panostamista. Lukioikäisen työ on käydä koulua. Sen ikäinen on vanhempien elätettävänä.
Kouluun voi ihan hyvin panostaa samalla kun tekee töitä. Ei ole pakko ottaa koulupäiville mitään 8-16 työtä. Vaan esimerkiksi töitä voi hyvin tehdä lauantaisin ja sunnuntaisin, sekä tarpeen vaatiessa arki-iltaisin koulun jälkeen. Jos panostaa kouluun riittävästi, ehtii kaikki koulujutut tehdä kouluajalla moitteettomasti. Lukiolainen tai amis kyllä pärjää ihan osa-aikatöilläkin omillaan.
Läksyjä ei kyllä ehdi tehdä koulupäivän aikana. Lukiolainenkin tarvitsee koulun ja läksyjen lisäksi harrastuksia ja lepoa. Vanhempien tehtävä on elättäminen.
Mutta mitäs jos onkin vaikka välitunteja tai hyppytunteja, jolloin ehtii tehdä ihan hyvin läksyt? Lepoa saa iltaisin kun käy nukkumaan. Harrastuksista voi aivan hyvin tinkiä edes vähän, jos vastapainona tulevaisuudessa on paremmat elintasot. Vanhempien tehtävä on toki elättää, mutta ei sentään ihan loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitä on jotka pärjäisivät jo 16 v. - nuoruudessani vanhemmat sukulaiset kilpailivat kuka lähti nuorimpana.
Ehkä joskus 22 v. alkaa olla järkevyyttä.
Pelkäsin itse vielä yli 30 vuotiaana miten selviän kun aina lähtökohta, ettei ole ketään johon tukeutua.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitäs jos onkin vaikka välitunteja tai hyppytunteja, jolloin ehtii tehdä ihan hyvin läksyt? Lepoa saa iltaisin kun käy nukkumaan. Harrastuksista voi aivan hyvin tinkiä edes vähän, jos vastapainona tulevaisuudessa on paremmat elintasot. Vanhempien tehtävä on toki elättää, mutta ei sentään ihan loputtomiin.
Joo, mitäpä siitä nuoruudesta, kunhan on tosi kova suorittaja. Elämästä voi nauttia sitten haudassa.
Vanhempi lapsi lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle 18-vuotiaana. Nuorempi on nyt armeijassa ja lähtee sitten opiskelemaan, myös toiselle paikkakunnalle. Täyttää 20 syksyllä.
Ei vaihtoehtoa jäädä kotiin asumaan.
En ole koskaan ymmärtänyt niitä perheitä, joissa hankitaan ensin lapset ja sitten ihmetellään perään, miten niistä pääsee eroon.
Liekö 50-luvun perua, jolloin lisääntyminen oli puolipakko. Oltiin köyhiä ja lapset taakka. Mitä nopeammin pääsi eroon, sitä parempi. Kaikissa talouksissa ei ollut kodinkoneita eikä sähköäkään. Ilmankos äitiys kävi raskaaksi vuosien saatossa. Ja lisää tuli kersaa pirttiin, kun ei ollut ehkäisyä.
Nykyisin moni näistä jättää lapset tekemättä. Ei ole enää sosiaalista pakkoa. Muidenkin kohdalla erilaiset yhteiskunnan tuet, neuvola, päiväkoti, koulu ja muut elämän helppoudet auttavat.
Niin tai näin alaikäisiä kodistaan ulostyöntävät perheet antavat ankean kuvan köyhästä, kouluttamattomasta ja vähän takaperoisesta perheestä, jolla ei ole antaa edes sille kypsymättömälle lapselle edes kunnon eväitä selvitäkseen 2000-luvun maailmassa. Elämänkoululaisia vanhemmat ja lapsesta myös todennäköisesti tulossa samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppisi ei ole seurannut viiteenkymmeneen vuoteen, mitä ympärillä tapahtuu. 1960-luvulla köyhistä työväenluokkaisista perheistä hätisteltiin lapset maailmalle kansakoulun jälkeen. Ei opiskelemaan vaan töihin. Työväenluokkainen ylioppilas oli harvinaisuus. Vielä harvinaisempi ilmestys oli työväenluokkainen yliopisto-opiskelija.
Nykyään tilanne on toinen. Suurin osa suorittaa korkeakoulututkinnon. Kotona asutaan pidempään.
Ap, osaatko suhteuttaa anopin puheet ja kauhistelut hänen maailmankuvaansa ja taustaansa? Vai oletatko, että sitten kun lapsesi käyvät kotoa käsin lukiota ja ehkä yliopistoa, joku muukin kuin agraariyhteiskuntaan jämähtänyt anoppisi pitää sitä outona?
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on muuttunut siitä kun mummot ja vanhemmat ovat muuttaneet 15 tai 16-vuotiaina omilleen. Eipä enää onnistu niin vain. Jos alaikäisellä ei ole omia tuloja, niin sieltä tulee vastaan Kelan ja/tai sosiaalitoimen kyselyt miksi alaikäinen on muuttanut omilleen. Vanhemmat ovat täysin elatusvelvollisia alle 18-vuotiaastaan ja sen jälkeen voi muuttaa omilleen ilman että eri tahot alkavat kysellä perään jos tukia hakee.
Meillä on jo 3 lasta muuttanut viimeisen 5 vuoden aikana omilleen 16 vuotiaina. Yhtään kyselyä ei ole tullut Kelasta eikä sossusta tähän liittyen. Yksi muutti, vaikka opiskelee meidän asuinpaikkakunnallamme, ja koulumatkakin oli kohtuullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP: Asuuko anoppisi pienellä maaseuttupaikkakunnalla, missä ei ole muuta koulua kuin peruskoulu? Jos näin on, ymmärrän hänen näkökulmansa, koska heidän naapurustostaan kaikki lapset lähtevät kaupunkiin opiskelemaan peruskoulun jälkeen, eli 15-16 vuotiaina.
Voit selittää hänelle, että teillä kaupungissa on sellainen tapa, että nuoret asuvat vanhemmillaan vielä lukion/ammattikoulun ajan, koska ne koulut ovat niin lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on muuttunut siitä kun mummot ja vanhemmat ovat muuttaneet 15 tai 16-vuotiaina omilleen. Eipä enää onnistu niin vain. Jos alaikäisellä ei ole omia tuloja, niin sieltä tulee vastaan Kelan ja/tai sosiaalitoimen kyselyt miksi alaikäinen on muuttanut omilleen. Vanhemmat ovat täysin elatusvelvollisia alle 18-vuotiaastaan ja sen jälkeen voi muuttaa omilleen ilman että eri tahot alkavat kysellä perään jos tukia hakee.
Meillä on jo 3 lasta muuttanut viimeisen 5 vuoden aikana omilleen 16 vuotiaina. Yhtään kyselyä ei ole tullut Kelasta eikä sossusta tähän liittyen. Yksi muutti, vaikka opiskelee meidän asuinpaikkakunnallamme, ja koulumatkakin oli kohtuullinen.
Lisään tähän vielä, että meillä ei ole ketään painostettu muuttamaan alaikäisenä omilleen, vaan päinvastoin. Yritettiin puhua jokaisen kanssa, että olisiko mitenkään mahdollista lykätä sitä muuttoa ainakin siihen, että täyttää 17 vuotta. Mutta kun nuori hankki itse sen (vuokra)asunnon, ja hoiti muutkin järjestelyt omatoimisesti, emme sitten laittaneet vastaan. Ainoastaan sellaisten asioiden hoitamisessa, mihin laki vaatii alaikäiselle huoltajat mukaan, olimme mukana. Olen kyllä saanut paheksuntaakin osakseni siitä, että annoin lapseni hoitaa itse omia asioitaan niin paljon kuin hän osasi/pystyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo 21-22 on sopiva ikä, jos opiskelee kotipaikkakunnalla. Ehtii saada ilta/kesätöistä säästöön rahaa hyvän elämän alkuun eikä ole isoa lainaa niskassa. Ettekö halua lapsillenne parasta te, jotka työnnätte ulos heti kun mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä pian 19 v poika joka opiskelee vielä ja asunut kotona. Muutama päivä sitten yllätti ja kysyi että voiko hän asua talon toisessa päässä, tämä on vanha maalaistalo jossa on 2 asuntoa ja elättää itsensä. Tekee opiskelujen ohella vähän töitä. Tässä on jo monta sukupolvea asunut näin joten sopiihan se ja eilen käytiinkin ostamassa mikro ja kattelemassa hellaa, entinen on huono. Menee armeijaan heinäkuussa joten ei ole järkeä vuokrata asuntoa. Saa asteittain itsenäistyä jo tod. näköisesti tulee asumaan tuossa päässä taloa kuten isänsä aikanaan ja jatkaa tilaa johonkin suuntaan.
Saatte siitä ilmaista tuloa koko armeijan ajan jos nyt vuokraatte sen hänelle. Toki 30% menee veroa, mutta armeija-ajalta valtio maksaa teille vuokran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset muuttivat toisen asteen koulun, armeijan ja sivarin jälkeen, mutta ovat senkin jälkeen asuneet muutamia kuukausia kotona kesätöiden, rikkoutuneiden parisuhteiden yms. syystä. Eli vaikea sanoa, milloin PITÄÄ.
Tytär muutti omilleen välivuoden aikana 20-vuotiaana. Nyt myös poika 21v pääsi syksyllä opiskelemaan, aikoo muuttaa keväällä-kesällä omilleen kun asuntoja paremmin tarjolla. Ovat molemmat saaneet itse määrittää koska haluavat omilleen muuttaa. Tyttären kanssa itsenäistyminen sujui jouhevasti, muutti vuokra-asuntoon varsin lähelle, saattoi auttaa jos tuli käytännön ongelmia ja kävi usein kotona, säilytimme huoneensa vielä entisellään. Nyt yliopisto-opintojen takia asuu kauempana, mutta pärjää hyvin kun harjoitteli tuossa vieressä. Poika nyt armeijan jälkeen aloittamassa opinnot lähempänä, ja ihan luontaisesti tulee asumaan varsin lähellä koska koulu lähellä meitä. Haluaa kuitenkin nyt omilleen. Emme halua patistaa muuttamaan, mutta toisaalta hyvä kun haluavat itsenäistyä, ei peräkammarin poika tai tyttö olisi kolme-nelikymppisenä enää kivaa kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt niitä perheitä, joissa hankitaan ensin lapset ja sitten ihmetellään perään, miten niistä pääsee eroon.
Liekö 50-luvun perua, jolloin lisääntyminen oli puolipakko. Oltiin köyhiä ja lapset taakka. Mitä nopeammin pääsi eroon, sitä parempi. Kaikissa talouksissa ei ollut kodinkoneita eikä sähköäkään. Ilmankos äitiys kävi raskaaksi vuosien saatossa. Ja lisää tuli kersaa pirttiin, kun ei ollut ehkäisyä.
Nykyisin moni näistä jättää lapset tekemättä. Ei ole enää sosiaalista pakkoa. Muidenkin kohdalla erilaiset yhteiskunnan tuet, neuvola, päiväkoti, koulu ja muut elämän helppoudet auttavat.
Niin tai näin alaikäisiä kodistaan ulostyöntävät perheet antavat ankean kuvan köyhästä, kouluttamattomasta ja vähän takaperoisesta perheestä, jolla ei ole antaa edes sille kypsymättömälle lapselle edes kunnon eväitä selvitäkseen 2000-luvun maailmassa. Elämänkoululaisia vanhemmat ja lapsesta myös todennäköisesti tulossa samanlainen.
Kyse on kylläkin siitä, että lapsi saataisiin kasvatettua ja opettettua pärjäämään itsenäisesti mahdollisimman hyvin läpi elämän. Vanhemmatkaan eivät voi olla se ikuinen tuki ja turva, mitäs sitten lapsi tekee kun vanhemmat kuolevat ja vanhemmat ovat hyysänneet koko ikänsä lasta? Lapsen opittava tulemaan toimeen ilman vanhempien apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt niitä perheitä, joissa hankitaan ensin lapset ja sitten ihmetellään perään, miten niistä pääsee eroon.
Liekö 50-luvun perua, jolloin lisääntyminen oli puolipakko. Oltiin köyhiä ja lapset taakka. Mitä nopeammin pääsi eroon, sitä parempi. Kaikissa talouksissa ei ollut kodinkoneita eikä sähköäkään. Ilmankos äitiys kävi raskaaksi vuosien saatossa. Ja lisää tuli kersaa pirttiin, kun ei ollut ehkäisyä.
Nykyisin moni näistä jättää lapset tekemättä. Ei ole enää sosiaalista pakkoa. Muidenkin kohdalla erilaiset yhteiskunnan tuet, neuvola, päiväkoti, koulu ja muut elämän helppoudet auttavat.
Niin tai näin alaikäisiä kodistaan ulostyöntävät perheet antavat ankean kuvan köyhästä, kouluttamattomasta ja vähän takaperoisesta perheestä, jolla ei ole antaa edes sille kypsymättömälle lapselle edes kunnon eväitä selvitäkseen 2000-luvun maailmassa. Elämänkoululaisia vanhemmat ja lapsesta myös todennäköisesti tulossa samanlainen.
Kyse on kylläkin siitä, että lapsi saataisiin kasvatettua ja opettettua pärjäämään itsenäisesti mahdollisimman hyvin läpi elämän. Vanhemmatkaan eivät voi olla se ikuinen tuki ja turva, mitäs sitten lapsi tekee kun vanhemmat kuolevat ja vanhemmat ovat hyysänneet koko ikänsä lasta? Lapsen opittava tulemaan toimeen ilman vanhempien apua.
Lisään vielä, että vanhemmatkin ovat oikeutettu vihdoin ja viimein kahdenkeskiseen omaan aikaan, koska lastenkasvatus on rankkaa???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt niitä perheitä, joissa hankitaan ensin lapset ja sitten ihmetellään perään, miten niistä pääsee eroon.
Liekö 50-luvun perua, jolloin lisääntyminen oli puolipakko. Oltiin köyhiä ja lapset taakka. Mitä nopeammin pääsi eroon, sitä parempi. Kaikissa talouksissa ei ollut kodinkoneita eikä sähköäkään. Ilmankos äitiys kävi raskaaksi vuosien saatossa. Ja lisää tuli kersaa pirttiin, kun ei ollut ehkäisyä.
Nykyisin moni näistä jättää lapset tekemättä. Ei ole enää sosiaalista pakkoa. Muidenkin kohdalla erilaiset yhteiskunnan tuet, neuvola, päiväkoti, koulu ja muut elämän helppoudet auttavat.
Niin tai näin alaikäisiä kodistaan ulostyöntävät perheet antavat ankean kuvan köyhästä, kouluttamattomasta ja vähän takaperoisesta perheestä, jolla ei ole antaa edes sille kypsymättömälle lapselle edes kunnon eväitä selvitäkseen 2000-luvun maailmassa. Elämänkoululaisia vanhemmat ja lapsesta myös todennäköisesti tulossa samanlainen.
Kyse on kylläkin siitä, että lapsi saataisiin kasvatettua ja opettettua pärjäämään itsenäisesti mahdollisimman hyvin läpi elämän. Vanhemmatkaan eivät voi olla se ikuinen tuki ja turva, mitäs sitten lapsi tekee kun vanhemmat kuolevat ja vanhemmat ovat hyysänneet koko ikänsä lasta? Lapsen opittava tulemaan toimeen ilman vanhempien apua.
Tämä nimenomaan, aluksi itsenäistyvää nuorta tuetaan enemmän ja siitä hän pikku hiljaa alkaa pärjäillä. Monella ei mene edes murrosikä ohi, jos ei tarvitse mitään vastuuta ottaa itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ku on tutkinto suoritettu. 18-vuotiaana.
Mikä tutkinto on suoritettu 18 vuotiaana? Kyselee kahden viikon päästä 18 vuotta täyttävän, lukion 2. luokkalaisen äiti
Kaikki kesä-joulukuussa syntyneet lapsesi luokkakaverit. Kaikki eivät ole syntyneet tamminuussa kuten lapsesi.
T. Juuri kaksi viikkoa sitten 18-v täyttäneen lukion kolmasluokkalaisen äiti
Itse muutin kotoa 20-vuotiaana, ennen sitä olisi kyllä ollut liian aikaisin. Pari vuotta asuin omillaan ja nyt olen palannut takaisin vanhemmille. Tai no onhan mulla vuokrakämppä vielä mutta ainakin puolet ajasta olen porukoilla. Osallistun kuluihin ja teen kotitöitä, en tosiaankaan ole täysihoitohotellissa. Miksi? No siksi että siellä yksiössä on niin masentavaa ja yksinäistä. Vanhempien luona on enemmän tilaa ja aina seuraa. Omakotitalossa on myös sopivasti pihahommia niin tulee oltua ulkona. Olen iloinen että meillä on vanhempien kanssa niin hyvät välit että tällainen onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
16-vuotias on kyllä täysin valmis muuttamaan omilleen, koska hän pystyy tekemään melkeinpä mitä tahansa töitä. Mutta ehdottomasti viimeistään muutettava pois kun lukio tai amis on käyty loppuun.
Aion itse kasvattaa lapseni siten, että oppivat esim hankkimaan töitä itsenäisesti nuorena ja pystyvät muuttamaan omilleen heti kun koulun ohella on töitä. Mutta tarvittaessa toki annan heidän asua siihen asti kunnes valmistuvat.
Tässä vanhempi, joka ei arvosta koulunkäyntiin panostamista. Lukioikäisen työ on käydä koulua. Sen ikäinen on vanhempien elätettävänä.
Kouluun voi ihan hyvin panostaa samalla kun tekee töitä. Ei ole pakko ottaa koulupäiville mitään 8-16 työtä. Vaan esimerkiksi töitä voi hyvin tehdä lauantaisin ja sunnuntaisin, sekä tarpeen vaatiessa arki-iltaisin koulun jälkeen. Jos panostaa kouluun riittävästi, ehtii kaikki koulujutut tehdä kouluajalla moitteettomasti. Lukiolainen tai amis kyllä pärjää ihan osa-aikatöilläkin omillaan.
Läksyjä ei kyllä ehdi tehdä koulupäivän aikana. Lukiolainenkin tarvitsee koulun ja läksyjen lisäksi harrastuksia ja lepoa. Vanhempien tehtävä on elättäminen.
Mutta mitäs jos onkin vaikka välitunteja tai hyppytunteja, jolloin ehtii tehdä ihan hyvin läksyt? Lepoa saa iltaisin kun käy nukkumaan. Harrastuksista voi aivan hyvin tinkiä edes vähän, jos vastapainona tulevaisuudessa on paremmat elintasot. Vanhempien tehtävä on toki elättää, mutta ei sentään ihan loputtomiin.
En kyllä laittaisi lukiolaista ilta-tai viikonlopputyöhön. Kesätyötä kuukauden verran riittää.
Meillä on 18-v välivuotta viettävä tytär muuttanut lukion jälkeen omikleen, mutta vasta syyskuussa, kun selvisi ettei päässyt opiskelemaan. On nyt kansanopuston valmennuksessa ja elää asumistuen ja opintotuen varassa. Onneksi hänellä on rahaa, lapsuuden säästöjä ja kesätyörahoja. Me maksoimme huonekalut ja koulumaksut.
Varmaan avustamme häntä vielä vuosia.
Toivoisin, että mun lapset jaksaisivat asua kotona n. 20-vuotiaaksi asti. Ihmiset kasvavat ja kehittyvät vielä parikymppisenä, aivot ovat valmiit n. 25-vuotiaana.
Voi olla, että teinivuodet muuttavat mielipidettä, mutta olisi mukava asua yhdessä melkein aikuisen lapsen kanssa ja jatkaa siitä eteenpäin aikuista suhdetta. Teini-iässä kotoa muuttaneet juuttuvat usein teinikäytökseen vanhempien kanssa.