Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voinko vaatia miestäni säästämään enemmän rahaa?
Raha ahdistaa
30.12.2019 |
Mieheni rahankäyttö ahdistaa minua. Hän ei tunnu täysin ymmärtävän rahan arvoa ja mihin on varaa ja mihin ei.
Olemme molemmat ihan hyvätuloisia. Hänellä on kuitenkin selvästi parempi palkka kuin minulla.
Minun mielestäni rahaa pitäisi jäädä reippaasti yli, mutta hänen osaltaan sitä ei jotenkin vain jää koskaan yli. Toisin sanoen hän käyttää kaiken minkä tienaa, vaikka tienaa enemmän kuin minä.
Vaikeuksiin emme ole joutuneet, ainakaan vielä. Hän maksaa omat osuutensa laskuista ajallaan. Maksamme käytännössä kaiken puoliksi.
Nyt minulle selvisi, että hän on viime aikoina pelannut ja tuhlannut rahaa varsin paljon ja säästänyt paljon vähemmän kuin on väittänyt. Puhutaan muutamista tonneista syksyn aikana. Hän kertoi tästä minulle itse.
Miehen toimintamalli on vähän sellainen, että aina on saatava parasta mitä rahalla saa ja vähempi ei riitä. Tämä koskee ihan kaikkea: ruokakaupassa käynnistä uusiin vaatehankintoihin ja kummilapsen lahjoihin. Kun ostetaan telkkaria, niin mikään keskihintainen ei riitä, vaan pitää olla huippua. Yritykseni sanoa, että vähempikin riittäisi, kaikuu ihan kuuroille korville.
Ironisinta on, että hän on köyhästä perheestä kotoisin ja minä hyvin toimeentulevasta.
Olemme naimisissa ja meillä on lapsia. Menetän oikeasti hiukset päästäni, mitä enemmän seuraan miehen touhua rahan kanssa. Kysymys kuuluukin, voinko vaatia miestä säästämään yhteisten lastemme ja tulevaisuutemme takia? Jos niin miten? Muutenkin miten ihmeessä saan säästämisen taottua ukon päähän? Hermo menee.
Kommentit (93)
Jos en voisi ostaa sitä huonekalua tai kodinkonetta, minkä haluan, olisin mielummin ilman kuin ostaisin jotain mielestäni laadutonta. Siksi minulla on motivaatio tehdä työtä ja tienata hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos maksaa puolet yhteisistä kuluista, niin muuteen saa tehdä rahoillaan ihan mitä haluaa.
Tilanne ei muutu, jollette osa keskustella asiasta kunnolla. Jos mies on varattomasta perheestä ja impulsiivinen luonteeltaan, hänelle voi olla täysin vieras ajatus säästää. Lasten opiskeluvuodet voivat tuntua kaukaiselta ajalta, mutta entä jos toinen teistä jää työttömäksi? Teillä pitäisi olla yhteinen puskuriraha ainakin muutaman kuukauden kuluihin.
Jos teillä ei vielä ole yhteistä tiliä, perustakaa sellainen. Tililtä maksetaan lainat, vastikkeet, vuokra yms asumisen kulut, lasten vaatteet, harrastukset ja viikkorahat, yhteisen auton kulut sekä mahdollisesti käytetään tiliä ruokakuluihin.
Se kuinka paljon tilille laitetaan riippuu sopimuksestanne. Varsinkin jos tulot eroavat selvästi, on mielestäni reiluinta jakaa yhteiset kulut tulojen suhteessa. Esim. mies laittaa 60 % rahoista ja sinä 40 %.
Tilille myös säästetään rahaa yhteisiä hankintoja ja matkoja varten.
Jos mies sitten haluaakin ostaa kalliimman jääkaapin kuin sinä, voitte käyttää tilin varoista sinulle sopivan määrän ja mies maksaa loput.
Miksi tehdä näin? Kulut ovat selkeät ja seurattavat molemmille. Säästätte yhteistä puskurirahaa. Miehen tilille on vähemmän rahaa ja todennäköisesti hänelle tulee vähemmän mielihaluja alkaa tuhlata loppuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin monen mielestä on ok että mies vaan tuhlaa rahat itseensä? Vaikka heillä on yhteisiä lapsia. Eikö miehen kuuluisi säästää lapsien tulevaisuutta varten? Jos on itse köyhistä oloista niin luulisi että haluaa lapsilleen hyvän tulevaisuuden ja säästäisi heille pesämunaa esim asuntoon tai opiskeluja varten ettei tarvitse ottaa opintolainaa. Aika itsekkäältä kuulostaa Ap: n mies.
Höpsis. Lasten on ihan hyvä oppia keräämään omat rahansa, ei heille tarvitse mitään asunto ostella. Eri jos ei olisi rahaa ruokaan ja vaatteisiin, mutta kun on.
Miten sinä tuon sait luettua, että lapsille ostellaan asuntoja? Me säästettiin lapsille rahaa opintoja varten ja se oli yksi parhaimmista päätöksistä, mitä me ollaan tehty.
Tuossa luki...? ”Säästäisi heille pesämunaa esim asunnon ostoa varten.” Juu voit säästää, mutta et voi velvoittaa toista ihmistä syömään mautonta juustoa jotta jää rahaa lapsille Rahaa säästöön. Sitten voisit jos lapsilla ei olisi ruokaa.
Et taida tiedää, mitä sana pesämuna tarkoittaa? Eihän se tarkoita sitä, että vanhemmat ostaa lapselle asunnon tai maksaa kaikki opiskelukulut. Aloittajan miehellä luulisi riittävän rahaa sekä laatujuustoon että lapsille säästämiseen.
Se tarkoittaa että säästetään lapsille rahaa jotta he voivat ostaa itselleen asunnon. Luulisi ja luulisi, mutta ei voi velvoittaa toista ihmistä säästämään omista rahoistaan ns. ”Turhaan”. Juu tiedetään sinusta ei ole turhaa säästää lapsille rahaa asuntoon, mutta miehestä voi olla.
Hankkikaa s-pankki ja sieltä se säästäjä, jos miehesi kerta tykkää laittaa rahaa ruokaan niin tuon säästäjän kautta tai olla siten että jokaisella ostetulla eurolla siirtyy 1€ säästöön. Varmasti näitä on muillakin pankeilla. Tuollainen passiivinen säästäminen on paras vaihtoehto ihmiselle, joka ei ole juurikaan kiinnostunut raha-asioista. Eikä niitä rahoja tarvitse säästötilillä makuuttaa, käsittääkseni tuossa s-pankin jutussa rahat saa menemään suoraan rahastoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilanne ei muutu, jollette osa keskustella asiasta kunnolla. Jos mies on varattomasta perheestä ja impulsiivinen luonteeltaan, hänelle voi olla täysin vieras ajatus säästää. Lasten opiskeluvuodet voivat tuntua kaukaiselta ajalta, mutta entä jos toinen teistä jää työttömäksi? Teillä pitäisi olla yhteinen puskuriraha ainakin muutaman kuukauden kuluihin.
Jos teillä ei vielä ole yhteistä tiliä, perustakaa sellainen. Tililtä maksetaan lainat, vastikkeet, vuokra yms asumisen kulut, lasten vaatteet, harrastukset ja viikkorahat, yhteisen auton kulut sekä mahdollisesti käytetään tiliä ruokakuluihin.
Se kuinka paljon tilille laitetaan riippuu sopimuksestanne. Varsinkin jos tulot eroavat selvästi, on mielestäni reiluinta jakaa yhteiset kulut tulojen suhteessa. Esim. mies laittaa 60 % rahoista ja sinä 40 %.
Tilille myös säästetään rahaa yhteisiä hankintoja ja matkoja varten.
Jos mies sitten haluaakin ostaa kalliimman jääkaapin kuin sinä, voitte käyttää tilin varoista sinulle sopivan määrän ja mies maksaa loput.
Miksi tehdä näin? Kulut ovat selkeät ja seurattavat molemmille. Säästätte yhteistä puskurirahaa. Miehen tilille on vähemmän rahaa ja todennäköisesti hänelle tulee vähemmän mielihaluja alkaa tuhlata loppuja.
Tuossa mallissa miestä niistetään joka suunnasta. Jos hän maksaa lainasta 60 %, pitäisi asunnon olla 60 % hänen ja avioehto. Hänhän maksaa myös 60 % (tai enemmänkin) juoksevista kuluista, koska ostaa laadukkaammat ruuat ja paremmat laitteet jne.
Ap:sta tulee pikkasen pihi/niuho vaikutelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin monen mielestä on ok että mies vaan tuhlaa rahat itseensä? Vaikka heillä on yhteisiä lapsia. Eikö miehen kuuluisi säästää lapsien tulevaisuutta varten? Jos on itse köyhistä oloista niin luulisi että haluaa lapsilleen hyvän tulevaisuuden ja säästäisi heille pesämunaa esim asuntoon tai opiskeluja varten ettei tarvitse ottaa opintolainaa. Aika itsekkäältä kuulostaa Ap: n mies.
Höpsis. Lasten on ihan hyvä oppia keräämään omat rahansa, ei heille tarvitse mitään asunto ostella. Eri jos ei olisi rahaa ruokaan ja vaatteisiin, mutta kun on.
Miten sinä tuon sait luettua, että lapsille ostellaan asuntoja? Me säästettiin lapsille rahaa opintoja varten ja se oli yksi parhaimmista päätöksistä, mitä me ollaan tehty.
Tuossa luki...? ”Säästäisi heille pesämunaa esim asunnon ostoa varten.” Juu voit säästää, mutta et voi velvoittaa toista ihmistä syömään mautonta juustoa jotta jää rahaa lapsille Rahaa säästöön. Sitten voisit jos lapsilla ei olisi ruokaa.
Et taida tiedää, mitä sana pesämuna tarkoittaa? Eihän se tarkoita sitä, että vanhemmat ostaa lapselle asunnon tai maksaa kaikki opiskelukulut. Aloittajan miehellä luulisi riittävän rahaa sekä laatujuustoon että lapsille säästämiseen.
Se tarkoittaa että säästetään lapsille rahaa jotta he voivat ostaa itselleen asunnon. Luulisi ja luulisi, mutta ei voi velvoittaa toista ihmistä säästämään omista rahoistaan ns. ”Turhaan”. Juu tiedetään sinusta ei ole turhaa säästää lapsille rahaa asuntoon, mutta miehestä voi olla.
Mitä järkeä on elää jos koko palkkatyön tarkoitus on kerätä rahaa lapsille ja sitä varten sitten itselle ei saa ostaa mitään kallista ja ruoassakin täytyy ostaa sitä halvinta? Jos tämä on se todellisuus niin en ihmettele keski-ikäisten miesten itsemurha-alttiutta. Itse olen sanonut vanhemmilleni että älkää missään nimessä säästäkö mitään perintöä minulle vaan eläkää herranjumala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin monen mielestä on ok että mies vaan tuhlaa rahat itseensä? Vaikka heillä on yhteisiä lapsia. Eikö miehen kuuluisi säästää lapsien tulevaisuutta varten? Jos on itse köyhistä oloista niin luulisi että haluaa lapsilleen hyvän tulevaisuuden ja säästäisi heille pesämunaa esim asuntoon tai opiskeluja varten ettei tarvitse ottaa opintolainaa. Aika itsekkäältä kuulostaa Ap: n mies.
Höpsis. Lasten on ihan hyvä oppia keräämään omat rahansa, ei heille tarvitse mitään asunto ostella. Eri jos ei olisi rahaa ruokaan ja vaatteisiin, mutta kun on.
Miten sinä tuon sait luettua, että lapsille ostellaan asuntoja? Me säästettiin lapsille rahaa opintoja varten ja se oli yksi parhaimmista päätöksistä, mitä me ollaan tehty.
Tuossa luki...? ”Säästäisi heille pesämunaa esim asunnon ostoa varten.” Juu voit säästää, mutta et voi velvoittaa toista ihmistä syömään mautonta juustoa jotta jää rahaa lapsille Rahaa säästöön. Sitten voisit jos lapsilla ei olisi ruokaa.
Et taida tiedää, mitä sana pesämuna tarkoittaa? Eihän se tarkoita sitä, että vanhemmat ostaa lapselle asunnon tai maksaa kaikki opiskelukulut. Aloittajan miehellä luulisi riittävän rahaa sekä laatujuustoon että lapsille säästämiseen.
Se tarkoittaa että säästetään lapsille rahaa jotta he voivat ostaa itselleen asunnon. Luulisi ja luulisi, mutta ei voi velvoittaa toista ihmistä säästämään omista rahoistaan ns. ”Turhaan”. Juu tiedetään sinusta ei ole turhaa säästää lapsille rahaa asuntoon, mutta miehestä voi olla.
Nykypäivän työ- ja asuntomarkkinan ollessa mikä on, mitäpä jos lapsi ei halua tai pysty ostamaan asuntoa pesämunasta huolimatta?
Olen iloinen, että olen saanut sopivasti mutten yhtään liikaa enkä kovin paljoa. Se opetti minut kantamaan itse vastuuta itsestäni ja taloudestani ja miettimään minkä elintason haluan ja miten voin sen saavuttaa. Opetti myös priorisoimaan asioita - jos haluan tietynlaisen asunnon, en voi matkustella x vuoteen tai ostaa liian kallista autoa. Se toi myös tunteen siitä, että pärjään itse ja olen ylpeä omista saavutuksistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin monen mielestä on ok että mies vaan tuhlaa rahat itseensä? Vaikka heillä on yhteisiä lapsia. Eikö miehen kuuluisi säästää lapsien tulevaisuutta varten? Jos on itse köyhistä oloista niin luulisi että haluaa lapsilleen hyvän tulevaisuuden ja säästäisi heille pesämunaa esim asuntoon tai opiskeluja varten ettei tarvitse ottaa opintolainaa. Aika itsekkäältä kuulostaa Ap: n mies.
Höpsis. Lasten on ihan hyvä oppia keräämään omat rahansa, ei heille tarvitse mitään asunto ostella. Eri jos ei olisi rahaa ruokaan ja vaatteisiin, mutta kun on.
Miten sinä tuon sait luettua, että lapsille ostellaan asuntoja? Me säästettiin lapsille rahaa opintoja varten ja se oli yksi parhaimmista päätöksistä, mitä me ollaan tehty.
Tuossa luki...? ”Säästäisi heille pesämunaa esim asunnon ostoa varten.” Juu voit säästää, mutta et voi velvoittaa toista ihmistä syömään mautonta juustoa jotta jää rahaa lapsille Rahaa säästöön. Sitten voisit jos lapsilla ei olisi ruokaa.
Et taida tiedää, mitä sana pesämuna tarkoittaa? Eihän se tarkoita sitä, että vanhemmat ostaa lapselle asunnon tai maksaa kaikki opiskelukulut. Aloittajan miehellä luulisi riittävän rahaa sekä laatujuustoon että lapsille säästämiseen.
Se tarkoittaa että säästetään lapsille rahaa jotta he voivat ostaa itselleen asunnon. Luulisi ja luulisi, mutta ei voi velvoittaa toista ihmistä säästämään omista rahoistaan ns. ”Turhaan”. Juu tiedetään sinusta ei ole turhaa säästää lapsille rahaa asuntoon, mutta miehestä voi olla.
Nykypäivän työ- ja asuntomarkkinan ollessa mikä on, mitäpä jos lapsi ei halua tai pysty ostamaan asuntoa pesämunasta huolimatta?
Olen iloinen, että olen saanut sopivasti mutten yhtään liikaa enkä kovin paljoa. Se opetti minut kantamaan itse vastuuta itsestäni ja taloudestani ja miettimään minkä elintason haluan ja miten voin sen saavuttaa. Opetti myös priorisoimaan asioita - jos haluan tietynlaisen asunnon, en voi matkustella x vuoteen tai ostaa liian kallista autoa. Se toi myös tunteen siitä, että pärjään itse ja olen ylpeä omista saavutuksistani.
Jep, sama. Jos vanhemmilla on kovin ylimääräistä niin mikäpä siinä säästää lapsille hiukan tulevaisuuteen, mutta mikään prioriteetti se ei ole elämismukavuuden kustannuksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkokommentti:
Tilannetta havainnollistaa hyvin ruokakauppakäynnit, jotka ovat ihan suhteen alusta lähtien repineet hermojani.
Mies nakkaa koriin kalleinta juustoa, kalleinta ökyhienoa pastaa ja esim ostaa joka viikko tuorepuristettuja mehuja ja neljän euron erikoisoluita. Ruokalaskut on oikeasti tällä tavalla päätähuimaavia!!! Mies on sitä mieltä, että saa käyttää rahansa kuten itse tahtoo, tienaahan hän enemmän. Onhan se totta kai niinkin....
Mitä tekisitte?
Ap
Mun suurin motivaatio kouluttautua ja tehdä töitä on se että voin syödä ja juoda hyvin. Sama olis heittäytyä sillalta alas jos elämä olis jonkun xtra arkijuuston puputtamista ja saunaolueksi saisi juoda yhden halvimman pirkka-oluen. Ehkä teidän kannattaisi erota, kuulostaa siltä että sinä et halua miehen laittavan rahaa omiin asioihinsa vaan jotenkin miehen työllä tienaamat rahat pitäisi laittaa asioihin joita sinä pidät tärkeinä. Tee sinä omilla rahoillasi mitä haluat, osta vaikka mehukattia ja sitä xtraa ja euroshopperia.
Ei herkuttelussa ole mitään vikaa, kunhan ei tee sitä toisen rahoilla. Jos ap ja mies maksavat ruoat puoliksi ja miehen haluamien ostosten takia lasku on satoja euroja enemmän kuukaudessa kuin ap:n budjetilla olisi, niin se ei ole reilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne ei muutu, jollette osa keskustella asiasta kunnolla. Jos mies on varattomasta perheestä ja impulsiivinen luonteeltaan, hänelle voi olla täysin vieras ajatus säästää. Lasten opiskeluvuodet voivat tuntua kaukaiselta ajalta, mutta entä jos toinen teistä jää työttömäksi? Teillä pitäisi olla yhteinen puskuriraha ainakin muutaman kuukauden kuluihin.
Jos teillä ei vielä ole yhteistä tiliä, perustakaa sellainen. Tililtä maksetaan lainat, vastikkeet, vuokra yms asumisen kulut, lasten vaatteet, harrastukset ja viikkorahat, yhteisen auton kulut sekä mahdollisesti käytetään tiliä ruokakuluihin.
Se kuinka paljon tilille laitetaan riippuu sopimuksestanne. Varsinkin jos tulot eroavat selvästi, on mielestäni reiluinta jakaa yhteiset kulut tulojen suhteessa. Esim. mies laittaa 60 % rahoista ja sinä 40 %.
Tilille myös säästetään rahaa yhteisiä hankintoja ja matkoja varten.
Jos mies sitten haluaakin ostaa kalliimman jääkaapin kuin sinä, voitte käyttää tilin varoista sinulle sopivan määrän ja mies maksaa loput.
Miksi tehdä näin? Kulut ovat selkeät ja seurattavat molemmille. Säästätte yhteistä puskurirahaa. Miehen tilille on vähemmän rahaa ja todennäköisesti hänelle tulee vähemmän mielihaluja alkaa tuhlata loppuja.Tuossa mallissa miestä niistetään joka suunnasta. Jos hän maksaa lainasta 60 %, pitäisi asunnon olla 60 % hänen ja avioehto. Hänhän maksaa myös 60 % (tai enemmänkin) juoksevista kuluista, koska ostaa laadukkaammat ruuat ja paremmat laitteet jne.
Ap:sta tulee pikkasen pihi/niuho vaikutelma.
Pariskunnalle en tätä välttämättä suosittelisi, mutta tässä on kyseessä perhe. Onko miehen niistämisen, josta hän käyttää parempia tulojaan lastensa elättämiseen? Jossain muissa kulttuureissa pidetään jopa kunnia-asiana, että hyvätuloinen ihminen voi elättää puolisonsa ja antaa lapsille paremmat mahdollisuudet.
Järjestelyn on tarkoitus olla läpinäkyvä, yhteisillä varoilla maksetaan perustasoinen eläminen. Molemmat voivat olla rauhassa, koska lasten harrastuksiin ja auton huoltoon on varmasti rahaa, eikä apn tarvitse käyttää säästöjään.
Minä veikkaan, että apn mies ei lainkaan pahastuisi tästä ehdotuksesta, hänhän haluaa muille hyvää ja ahdistuu, kun tuhlailee rahansa turhaan.
Miehen tilille jää pienempi summa, mutta voi rauhassa tuhlata ne, kun perhe ei siitä kärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkokommentti:
Tilannetta havainnollistaa hyvin ruokakauppakäynnit, jotka ovat ihan suhteen alusta lähtien repineet hermojani.
Mies nakkaa koriin kalleinta juustoa, kalleinta ökyhienoa pastaa ja esim ostaa joka viikko tuorepuristettuja mehuja ja neljän euron erikoisoluita. Ruokalaskut on oikeasti tällä tavalla päätähuimaavia!!! Mies on sitä mieltä, että saa käyttää rahansa kuten itse tahtoo, tienaahan hän enemmän. Onhan se totta kai niinkin....
Mitä tekisitte?
Ap
Mun suurin motivaatio kouluttautua ja tehdä töitä on se että voin syödä ja juoda hyvin. Sama olis heittäytyä sillalta alas jos elämä olis jonkun xtra arkijuuston puputtamista ja saunaolueksi saisi juoda yhden halvimman pirkka-oluen. Ehkä teidän kannattaisi erota, kuulostaa siltä että sinä et halua miehen laittavan rahaa omiin asioihinsa vaan jotenkin miehen työllä tienaamat rahat pitäisi laittaa asioihin joita sinä pidät tärkeinä. Tee sinä omilla rahoillasi mitä haluat, osta vaikka mehukattia ja sitä xtraa ja euroshopperia.
Ei herkuttelussa ole mitään vikaa, kunhan ei tee sitä toisen rahoilla. Jos ap ja mies maksavat ruoat puoliksi ja miehen haluamien ostosten takia lasku on satoja euroja enemmän kuukaudessa kuin ap:n budjetilla olisi, niin se ei ole reilua.
Ap:n aloituksesta sai sen kuvan, että mies ostaa omien huviensa lisäksi rahoillaan parempaa safkaa, parempia lahjoja ja parempia laitteita perheelle. Ap haluaisi miehen ostavan halvempaa ja säästävän loput.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne ei muutu, jollette osa keskustella asiasta kunnolla. Jos mies on varattomasta perheestä ja impulsiivinen luonteeltaan, hänelle voi olla täysin vieras ajatus säästää. Lasten opiskeluvuodet voivat tuntua kaukaiselta ajalta, mutta entä jos toinen teistä jää työttömäksi? Teillä pitäisi olla yhteinen puskuriraha ainakin muutaman kuukauden kuluihin.
Jos teillä ei vielä ole yhteistä tiliä, perustakaa sellainen. Tililtä maksetaan lainat, vastikkeet, vuokra yms asumisen kulut, lasten vaatteet, harrastukset ja viikkorahat, yhteisen auton kulut sekä mahdollisesti käytetään tiliä ruokakuluihin.
Se kuinka paljon tilille laitetaan riippuu sopimuksestanne. Varsinkin jos tulot eroavat selvästi, on mielestäni reiluinta jakaa yhteiset kulut tulojen suhteessa. Esim. mies laittaa 60 % rahoista ja sinä 40 %.
Tilille myös säästetään rahaa yhteisiä hankintoja ja matkoja varten.
Jos mies sitten haluaakin ostaa kalliimman jääkaapin kuin sinä, voitte käyttää tilin varoista sinulle sopivan määrän ja mies maksaa loput.
Miksi tehdä näin? Kulut ovat selkeät ja seurattavat molemmille. Säästätte yhteistä puskurirahaa. Miehen tilille on vähemmän rahaa ja todennäköisesti hänelle tulee vähemmän mielihaluja alkaa tuhlata loppuja.Tuossa mallissa miestä niistetään joka suunnasta. Jos hän maksaa lainasta 60 %, pitäisi asunnon olla 60 % hänen ja avioehto. Hänhän maksaa myös 60 % (tai enemmänkin) juoksevista kuluista, koska ostaa laadukkaammat ruuat ja paremmat laitteet jne.
Ap:sta tulee pikkasen pihi/niuho vaikutelma.
Pariskunnalle en tätä välttämättä suosittelisi, mutta tässä on kyseessä perhe. Onko miehen niistämisen, josta hän käyttää parempia tulojaan lastensa elättämiseen? Jossain muissa kulttuureissa pidetään jopa kunnia-asiana, että hyvätuloinen ihminen voi elättää puolisonsa ja antaa lapsille paremmat mahdollisuudet.
Järjestelyn on tarkoitus olla läpinäkyvä, yhteisillä varoilla maksetaan perustasoinen eläminen. Molemmat voivat olla rauhassa, koska lasten harrastuksiin ja auton huoltoon on varmasti rahaa, eikä apn tarvitse käyttää säästöjään.
Minä veikkaan, että apn mies ei lainkaan pahastuisi tästä ehdotuksesta, hänhän haluaa muille hyvää ja ahdistuu, kun tuhlailee rahansa turhaan.
Miehen tilille jää pienempi summa, mutta voi rauhassa tuhlata ne, kun perhe ei siitä kärsi.
Minusta on väärin, jos ei erossa saisi omaa osuuttaan asunnosta. Onhan hän maksanut siitä sekä juoksevista kuluista enemmän (60 % ei tuossa mallissa edes riitä). Saman kommentin antaisin, vaikka sukupuolet olisivat toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, jos miehellä on peliongelma, niin se on iso ongelma. Asia pitäisi selvittää ja mies saada hoitoon jos näin on.
Erilaiset näkemykset taloudesta ovat toinen ongelma. Ymmärrän sekä ap:ta että miestä. Ensinnäkin on täysin epäreilua, jos ap joutuu säästöistään maksamaan auton korjaukset, uuden pesukoneen, lasten kalliit kengät ym. siksi, että hän on ainoa jolla on rahaa tilillä.
Tähän on mielestäni ratkaisu, että puhut miehen kanssa, että tuo on sinusta epäreilua ja siksi et siihen suostu. Yllättävät yhteiset/lasten menot maksetaan aina puoliksi tästä eteenpäin. Sitten vain alatte toimia ikään kuin sinun säästöjäsi ei olisi olemassa. Jos tarvitsette 1000 euron pesukoneen niin mieheltä on löydyttävä 500 euroa jostain, jotenkin.
Voisit myös laittaa säästöjäsi esim. rahastoon mistä niitä ei saa niin helposti pois kuin tililtä.
Ruoista ja oluista en viitsisi nipottaa. Tai tähänkin on luonnollinen ratkaisu että käykää erikseen kaupassa, mies ostaa sitten omalta tililtään ne herkkunsa.
Avioehdon minäkin kyllä tuossa tilanteessa haluaisin. Yritä vielä puhua miehelle asiasta, että jos avioehto koskisi vain sinun säästötiliäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkokommentti:
Tilannetta havainnollistaa hyvin ruokakauppakäynnit, jotka ovat ihan suhteen alusta lähtien repineet hermojani.
Mies nakkaa koriin kalleinta juustoa, kalleinta ökyhienoa pastaa ja esim ostaa joka viikko tuorepuristettuja mehuja ja neljän euron erikoisoluita. Ruokalaskut on oikeasti tällä tavalla päätähuimaavia!!! Mies on sitä mieltä, että saa käyttää rahansa kuten itse tahtoo, tienaahan hän enemmän. Onhan se totta kai niinkin....
Mitä tekisitte?
Ap
Mun suurin motivaatio kouluttautua ja tehdä töitä on se että voin syödä ja juoda hyvin. Sama olis heittäytyä sillalta alas jos elämä olis jonkun xtra arkijuuston puputtamista ja saunaolueksi saisi juoda yhden halvimman pirkka-oluen. Ehkä teidän kannattaisi erota, kuulostaa siltä että sinä et halua miehen laittavan rahaa omiin asioihinsa vaan jotenkin miehen työllä tienaamat rahat pitäisi laittaa asioihin joita sinä pidät tärkeinä. Tee sinä omilla rahoillasi mitä haluat, osta vaikka mehukattia ja sitä xtraa ja euroshopperia.
Ei herkuttelussa ole mitään vikaa, kunhan ei tee sitä toisen rahoilla. Jos ap ja mies maksavat ruoat puoliksi ja miehen haluamien ostosten takia lasku on satoja euroja enemmän kuukaudessa kuin ap:n budjetilla olisi, niin se ei ole reilua.
Ap:n aloituksesta sai sen kuvan, että mies ostaa omien huviensa lisäksi rahoillaan parempaa safkaa, parempia lahjoja ja parempia laitteita perheelle. Ap haluaisi miehen ostavan halvempaa ja säästävän loput.
No jos on näin niin miehen toiminnassa ei ole mitään vikaa tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, jos miehellä on peliongelma, niin se on iso ongelma. Asia pitäisi selvittää ja mies saada hoitoon jos näin on.
Erilaiset näkemykset taloudesta ovat toinen ongelma. Ymmärrän sekä ap:ta että miestä. Ensinnäkin on täysin epäreilua, jos ap joutuu säästöistään maksamaan auton korjaukset, uuden pesukoneen, lasten kalliit kengät ym. siksi, että hän on ainoa jolla on rahaa tilillä.
Tähän on mielestäni ratkaisu, että puhut miehen kanssa, että tuo on sinusta epäreilua ja siksi et siihen suostu. Yllättävät yhteiset/lasten menot maksetaan aina puoliksi tästä eteenpäin. Sitten vain alatte toimia ikään kuin sinun säästöjäsi ei olisi olemassa. Jos tarvitsette 1000 euron pesukoneen niin mieheltä on löydyttävä 500 euroa jostain, jotenkin.
Voisit myös laittaa säästöjäsi esim. rahastoon mistä niitä ei saa niin helposti pois kuin tililtä.
Ruoista ja oluista en viitsisi nipottaa. Tai tähänkin on luonnollinen ratkaisu että käykää erikseen kaupassa, mies ostaa sitten omalta tililtään ne herkkunsa.
Avioehdon minäkin kyllä tuossa tilanteessa haluaisin. Yritä vielä puhua miehiselle asiasta, että jos avioehto koskisi vain sinun säästötiliäsi?
Kyllähän se avioehto kannattaa tehdä suojaamaan molempien säästötilit, muuten viedään mieheltä viimeinenkin motivaatio säästämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne ei muutu, jollette osa keskustella asiasta kunnolla. Jos mies on varattomasta perheestä ja impulsiivinen luonteeltaan, hänelle voi olla täysin vieras ajatus säästää. Lasten opiskeluvuodet voivat tuntua kaukaiselta ajalta, mutta entä jos toinen teistä jää työttömäksi? Teillä pitäisi olla yhteinen puskuriraha ainakin muutaman kuukauden kuluihin.
Jos teillä ei vielä ole yhteistä tiliä, perustakaa sellainen. Tililtä maksetaan lainat, vastikkeet, vuokra yms asumisen kulut, lasten vaatteet, harrastukset ja viikkorahat, yhteisen auton kulut sekä mahdollisesti käytetään tiliä ruokakuluihin.
Se kuinka paljon tilille laitetaan riippuu sopimuksestanne. Varsinkin jos tulot eroavat selvästi, on mielestäni reiluinta jakaa yhteiset kulut tulojen suhteessa. Esim. mies laittaa 60 % rahoista ja sinä 40 %.
Tilille myös säästetään rahaa yhteisiä hankintoja ja matkoja varten.
Jos mies sitten haluaakin ostaa kalliimman jääkaapin kuin sinä, voitte käyttää tilin varoista sinulle sopivan määrän ja mies maksaa loput.
Miksi tehdä näin? Kulut ovat selkeät ja seurattavat molemmille. Säästätte yhteistä puskurirahaa. Miehen tilille on vähemmän rahaa ja todennäköisesti hänelle tulee vähemmän mielihaluja alkaa tuhlata loppuja.Tuossa mallissa miestä niistetään joka suunnasta. Jos hän maksaa lainasta 60 %, pitäisi asunnon olla 60 % hänen ja avioehto. Hänhän maksaa myös 60 % (tai enemmänkin) juoksevista kuluista, koska ostaa laadukkaammat ruuat ja paremmat laitteet jne.
Ap:sta tulee pikkasen pihi/niuho vaikutelma.
Pariskunnalle en tätä välttämättä suosittelisi, mutta tässä on kyseessä perhe. Onko miehen niistämisen, josta hän käyttää parempia tulojaan lastensa elättämiseen? Jossain muissa kulttuureissa pidetään jopa kunnia-asiana, että hyvätuloinen ihminen voi elättää puolisonsa ja antaa lapsille paremmat mahdollisuudet.
Järjestelyn on tarkoitus olla läpinäkyvä, yhteisillä varoilla maksetaan perustasoinen eläminen. Molemmat voivat olla rauhassa, koska lasten harrastuksiin ja auton huoltoon on varmasti rahaa, eikä apn tarvitse käyttää säästöjään.
Minä veikkaan, että apn mies ei lainkaan pahastuisi tästä ehdotuksesta, hänhän haluaa muille hyvää ja ahdistuu, kun tuhlailee rahansa turhaan.
Miehen tilille jää pienempi summa, mutta voi rauhassa tuhlata ne, kun perhe ei siitä kärsi.
Minusta on väärin, jos ei erossa saisi omaa osuuttaan asunnosta. Onhan hän maksanut siitä sekä juoksevista kuluista enemmän (60 % ei tuossa mallissa edes riitä). Saman kommentin antaisin, vaikka sukupuolet olisivat toisin päin.
Auttaisiko jos ajattelet, että asumiskulut maksetaan puoliksi? Näitä vartenhan voi olla myös oma erillinen tili.
Muut kulut maksetaan tulojen suhteessa, koska miehen (tai naisen) paremmat tulot mahdollistavat parempaa ruokaa, kalliimmat talvivaatteet ja harrastukset lapsille ja matkustelun koko perheelle?
Mies selvästi haluaa mukavaa elämää heille kaikille, hän ei jaksa tai osaa tehdä sitä suunnitelmallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkokommentti:
Tilannetta havainnollistaa hyvin ruokakauppakäynnit, jotka ovat ihan suhteen alusta lähtien repineet hermojani.
Mies nakkaa koriin kalleinta juustoa, kalleinta ökyhienoa pastaa ja esim ostaa joka viikko tuorepuristettuja mehuja ja neljän euron erikoisoluita. Ruokalaskut on oikeasti tällä tavalla päätähuimaavia!!! Mies on sitä mieltä, että saa käyttää rahansa kuten itse tahtoo, tienaahan hän enemmän. Onhan se totta kai niinkin....
Mitä tekisitte?
Ap
Mun suurin motivaatio kouluttautua ja tehdä töitä on se että voin syödä ja juoda hyvin. Sama olis heittäytyä sillalta alas jos elämä olis jonkun xtra arkijuuston puputtamista ja saunaolueksi saisi juoda yhden halvimman pirkka-oluen. Ehkä teidän kannattaisi erota, kuulostaa siltä että sinä et halua miehen laittavan rahaa omiin asioihinsa vaan jotenkin miehen työllä tienaamat rahat pitäisi laittaa asioihin joita sinä pidät tärkeinä. Tee sinä omilla rahoillasi mitä haluat, osta vaikka mehukattia ja sitä xtraa ja euroshopperia.
Ei herkuttelussa ole mitään vikaa, kunhan ei tee sitä toisen rahoilla. Jos ap ja mies maksavat ruoat puoliksi ja miehen haluamien ostosten takia lasku on satoja euroja enemmän kuukaudessa kuin ap:n budjetilla olisi, niin se ei ole reilua.
Jos jos jos ja jos tädillä olisi munat se olisi setä. Kuka on sanonut että maksavat puoliksi? Mies ostaa näitä ollessaan itse kaupassa, ei Ap ole missään vaiheessa sanonut että mies laittaisi hänet ostamaan näitä. Tehdään tällaisia perusteettomia olkiukkoja, joilla sitten hyökätään vastaan "MUTTA ENTÄPÄ JOS??!?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, jos miehellä on peliongelma, niin se on iso ongelma. Asia pitäisi selvittää ja mies saada hoitoon jos näin on.
Erilaiset näkemykset taloudesta ovat toinen ongelma. Ymmärrän sekä ap:ta että miestä. Ensinnäkin on täysin epäreilua, jos ap joutuu säästöistään maksamaan auton korjaukset, uuden pesukoneen, lasten kalliit kengät ym. siksi, että hän on ainoa jolla on rahaa tilillä.
Tähän on mielestäni ratkaisu, että puhut miehen kanssa, että tuo on sinusta epäreilua ja siksi et siihen suostu. Yllättävät yhteiset/lasten menot maksetaan aina puoliksi tästä eteenpäin. Sitten vain alatte toimia ikään kuin sinun säästöjäsi ei olisi olemassa. Jos tarvitsette 1000 euron pesukoneen niin mieheltä on löydyttävä 500 euroa jostain, jotenkin.
Voisit myös laittaa säästöjäsi esim. rahastoon mistä niitä ei saa niin helposti pois kuin tililtä.
Ruoista ja oluista en viitsisi nipottaa. Tai tähänkin on luonnollinen ratkaisu että käykää erikseen kaupassa, mies ostaa sitten omalta tililtään ne herkkunsa.
Avioehdon minäkin kyllä tuossa tilanteessa haluaisin. Yritä vielä puhua miehiselle asiasta, että jos avioehto koskisi vain sinun säästötiliäsi?
Kyllähän se avioehto kannattaa tehdä suojaamaan molempien säästötilit, muuten viedään mieheltä viimeinenkin motivaatio säästämiseen.
Joo tietenkin näin! T. Edellinen
Alue: Aihe vapaa
Jos miestäsi harmittaa itsekin, ettei pysty säästämään, suosittelen tosiaan avaamaan säästötilin, johon laittaa joka kuukausi suoraan palkkapäivänä menemään haluamansa summan. Ja tälle tilille ei hanki pankkikorttia. Minäkään en tykkää pihistellä ruokakaupassa. Joskus nuorena ajattelin, että olen elintasooni tyytyväinen, kun ei ruokakaupassa tarvitse katsoa hintoja. Nyt ei tarvitse monessa muussakaan kaupassa. Käyn töissä just siksi, että saan rahaa, jolla saan mukavan elämän. Ja mulla siis on erillinen säästötili eikä tarvitse huolehtia siitä, että kaikki menisi, mitä tuleekin.