Voinko vaatia miestäni säästämään enemmän rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkokommentti:

Tilannetta havainnollistaa hyvin ruokakauppakäynnit, jotka ovat ihan suhteen alusta lähtien repineet hermojani.

Mies nakkaa koriin kalleinta juustoa, kalleinta ökyhienoa pastaa ja esim ostaa joka viikko tuorepuristettuja mehuja ja neljän euron erikoisoluita. Ruokalaskut on oikeasti tällä tavalla päätähuimaavia!!! Mies on sitä mieltä, että saa käyttää rahansa kuten itse tahtoo, tienaahan hän enemmän. Onhan se totta kai niinkin....

Mitä tekisitte?

Ap

Mun suurin motivaatio kouluttautua ja tehdä töitä on se että voin syödä ja juoda hyvin. Sama olis heittäytyä sillalta alas jos elämä olis jonkun xtra arkijuuston puputtamista ja saunaolueksi saisi juoda yhden halvimman pirkka-oluen. Ehkä teidän kannattaisi erota, kuulostaa siltä että sinä et halua miehen laittavan rahaa omiin asioihinsa vaan jotenkin miehen työllä tienaamat rahat pitäisi laittaa asioihin joita sinä pidät tärkeinä. Tee sinä omilla rahoillasi mitä haluat, osta vaikka mehukattia ja sitä xtraa ja euroshopperia.

Ei herkuttelussa ole mitään vikaa, kunhan ei tee sitä toisen rahoilla. Jos ap ja mies maksavat ruoat puoliksi ja miehen haluamien ostosten takia lasku on satoja euroja enemmän kuukaudessa kuin ap:n budjetilla olisi, niin se ei ole reilua.

Jos jos jos ja jos tädillä olisi munat se olisi setä. Kuka on sanonut että maksavat puoliksi? Mies ostaa näitä ollessaan itse kaupassa, ei Ap ole missään vaiheessa sanonut että mies laittaisi hänet ostamaan näitä. Tehdään tällaisia perusteettomia olkiukkoja, joilla sitten hyökätään vastaan "MUTTA ENTÄPÄ JOS??!?"

Siksihän sanoinkin "jos" kun en ollut varma miten ruoat maksetaan. Ap:n jatkokommentista voi päätellä myös että menevät yhdessä kauppaan ja jompi kumpi maksaa. Olkiukko on sellainen, että väitetään totuutena jotain toisen tilanteesta.

Mikään ei ole sen turhempaa kuin tehdä parisuhdeongelmaa rahoista jos muuten asiat ovat hyvin.

Ongelma ei varmaan ole se, että mies ei maksaisi puolta auton korjaamisesta vaan se, että keskustelette silloin sen maksamisen puolittamisen kun sen korjauslaskun aika on.

Miten on, jos auto korjataan ajankohtana A. Aloittaja maksaa puolet ja mies maksaa puolet, joko tililtään (jos sattuu olemaan rahaa) tai luottokortilla?

Tai saako nykyään korjauslaskua, mulla ei ole autoa?

Laskun eräpäivään mennessä miehellä varmaan ehtii olla välissä palkkapäivä?

Onko mies sanonut, että aloittajan täytyy maksaa koko lasku? Vai onko vain kyse, että aloittaja hermoilee maksamisesta ja maksaa laskun yksin heti. Vaikka voisi jotenkin suunnitella milloin korjauslasku maksetaan.

Itse kun joudun sumplimaan ja miettimään joka hankintaa niin en edes osaa ajatella, että minulla olisi aina joka asiaan se raha heti tililläni. Joudun aina miettimään milloin pystyn laskun maksamaan.

Voisiko aloittajakin ajatella niin, että vaikka hänellä se koko raha olisikin heti niin todellisuudessa hänellä olisikin vain puolet summasta?

Ja lasku maksetaan sitten kun miehellä on se toinen puoli saatavissa. Tai sitten mies maksaisi sen puolikkaan aloittajalle myöhemmin.

Tämä on ihan normaalia, ei läheskään kaikilla ole tilannetta aina maksaa heti.

Asioita on helppo silloin hoidella kun rahaa kuitenkin on, ainakin kuukauden sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin monen mielestä on ok että mies vaan tuhlaa rahat itseensä? Vaikka heillä on yhteisiä lapsia. Eikö miehen kuuluisi säästää lapsien tulevaisuutta varten? Jos on itse köyhistä oloista niin luulisi että haluaa lapsilleen hyvän tulevaisuuden ja säästäisi heille pesämunaa esim asuntoon tai opiskeluja varten ettei tarvitse ottaa opintolainaa. Aika itsekkäältä kuulostaa Ap: n mies.

Höpsis. Lasten on ihan hyvä oppia keräämään omat rahansa, ei heille tarvitse mitään asunto ostella. Eri jos ei olisi rahaa ruokaan ja vaatteisiin, mutta kun on.

Miten sinä tuon sait luettua, että lapsille ostellaan asuntoja? Me säästettiin lapsille rahaa opintoja varten ja se oli yksi parhaimmista päätöksistä, mitä me ollaan tehty.

Tuossa luki...? ”Säästäisi heille pesämunaa esim asunnon ostoa varten.” Juu voit säästää, mutta et voi velvoittaa toista ihmistä syömään mautonta juustoa jotta jää rahaa lapsille Rahaa säästöön. Sitten voisit jos lapsilla ei olisi ruokaa.

Et taida tiedää, mitä sana pesämuna tarkoittaa? Eihän se tarkoita sitä, että vanhemmat ostaa lapselle asunnon tai maksaa kaikki opiskelukulut. Aloittajan miehellä luulisi riittävän rahaa sekä laatujuustoon että lapsille säästämiseen.

Se tarkoittaa että säästetään lapsille rahaa jotta he voivat ostaa itselleen asunnon. Luulisi ja luulisi, mutta ei voi velvoittaa toista ihmistä säästämään omista rahoistaan ns. ”Turhaan”. Juu tiedetään sinusta ei ole turhaa säästää lapsille rahaa asuntoon, mutta miehestä voi olla.

Mitä järkeä on elää jos koko palkkatyön tarkoitus on kerätä rahaa lapsille ja sitä varten sitten itselle ei saa ostaa mitään kallista ja ruoassakin täytyy ostaa sitä halvinta? Jos tämä on se todellisuus niin en ihmettele keski-ikäisten miesten itsemurha-alttiutta. Itse olen sanonut vanhemmilleni että älkää missään nimessä säästäkö mitään perintöä minulle vaan eläkää herranjumala.

Tyhjätasku ei pysty ostamaan asuntoa, koko summaa ei voi ottaa lainaksi. On hyvä jos vanhemmat pystyy säästämään lapselle alkupääoman asuntoon niin lapsi saa lainan loppusummaan. Ei tarvii lapsen mennä vuokralle vaan pääsee heti maksamaan omaa asuntoa ja pääsee nopeemmin velattomaksi asunnon omistajaksi. Itse mieluummin ainakin säästän lapsilleni kuin ostelen hienoja juustoja itsekkäästi itselleni. Toki en askeettisesti elä, käydään esim lomilla ulkomailla koko perheenä.

Eihän avioehtoa nyt vain toisen tililtä voi tehdä. Tai ei ole oikeudenmukaista.

Joko konaan tai ei lainkaan.

Tämä avioehto tai lasten asunnon säästäminen on nyt muutenkin turhaa täällä spekuloida, se on jokaisen oma asia kuinka perheessään tekevät.

Ne eivät enää kuulu tässä aloittajan tapauksessa vauva-palstan asiantuntijoiden neovontapiiriin.

Kunhan saadaan nyt se herkkujen ostamisongelma edes ratkaistua. 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin monen mielestä on ok että mies vaan tuhlaa rahat itseensä? Vaikka heillä on yhteisiä lapsia. Eikö miehen kuuluisi säästää lapsien tulevaisuutta varten? Jos on itse köyhistä oloista niin luulisi että haluaa lapsilleen hyvän tulevaisuuden ja säästäisi heille pesämunaa esim asuntoon tai opiskeluja varten ettei tarvitse ottaa opintolainaa. Aika itsekkäältä kuulostaa Ap: n mies.

Höpsis. Lasten on ihan hyvä oppia keräämään omat rahansa, ei heille tarvitse mitään asunto ostella. Eri jos ei olisi rahaa ruokaan ja vaatteisiin, mutta kun on.

Miten sinä tuon sait luettua, että lapsille ostellaan asuntoja? Me säästettiin lapsille rahaa opintoja varten ja se oli yksi parhaimmista päätöksistä, mitä me ollaan tehty.

Tuossa luki...? ”Säästäisi heille pesämunaa esim asunnon ostoa varten.” Juu voit säästää, mutta et voi velvoittaa toista ihmistä syömään mautonta juustoa jotta jää rahaa lapsille Rahaa säästöön. Sitten voisit jos lapsilla ei olisi ruokaa.

Et taida tiedää, mitä sana pesämuna tarkoittaa? Eihän se tarkoita sitä, että vanhemmat ostaa lapselle asunnon tai maksaa kaikki opiskelukulut. Aloittajan miehellä luulisi riittävän rahaa sekä laatujuustoon että lapsille säästämiseen.

Se tarkoittaa että säästetään lapsille rahaa jotta he voivat ostaa itselleen asunnon. Luulisi ja luulisi, mutta ei voi velvoittaa toista ihmistä säästämään omista rahoistaan ns. ”Turhaan”. Juu tiedetään sinusta ei ole turhaa säästää lapsille rahaa asuntoon, mutta miehestä voi olla.

Mitä järkeä on elää jos koko palkkatyön tarkoitus on kerätä rahaa lapsille ja sitä varten sitten itselle ei saa ostaa mitään kallista ja ruoassakin täytyy ostaa sitä halvinta? Jos tämä on se todellisuus niin en ihmettele keski-ikäisten miesten itsemurha-alttiutta. Itse olen sanonut vanhemmilleni että älkää missään nimessä säästäkö mitään perintöä minulle vaan eläkää herranjumala.

Tyhjätasku ei pysty ostamaan asuntoa, koko summaa ei voi ottaa lainaksi. On hyvä jos vanhemmat pystyy säästämään lapselle alkupääoman asuntoon niin lapsi saa lainan loppusummaan. Ei tarvii lapsen mennä vuokralle vaan pääsee heti maksamaan omaa asuntoa ja pääsee nopeemmin velattomaksi asunnon omistajaksi. Itse mieluummin ainakin säästän lapsilleni kuin ostelen hienoja juustoja itsekkäästi itselleni. Toki en askeettisesti elä, käydään esim lomilla ulkomailla koko perheenä.

Ja omalta osaltasi luot yhä eriarvoistavampaa yhteiskuntaa, jossa kuilu ihmisten välillä kasvaa jo opiskeluaikana, onneksi olkoon!

Itse olen valmistunut vähän aikaa sitten, yliopisto-opinnot olen rahoittanut kesätöillä, opintolainalla ja opintotuella, asunut vuokralla koko opiskeluajan ja ollut jopa vaihdossa ulkomailla. Vanhemmilla yliopistokoulutukset, rahaa olen saanut lähinnä 5000 € perintönä isän kuoltua (loppu on kiinni äidin asumassa talossa) ja tuota olen käyttänyt lähinnä ei-välttämättömiin hankintoihin. Itse ainakin olen ylpeä siitä että olen itse ollut vastuussa itsestäni ja elänyt käytännössä omillani vaikka toki vanhemmat ovat avustaneet pienissä asioissa. Ei tulisi mieleenkään että vanhemman velvollisuus on tarjota lapselle omistusasunto. Mieheni on varsin varakkaasta perheestä, eikä heilläkään ole ostettu lapsille asuntoja, mieheni tosin on sen verran ylpeä että vaikka olisikin niin tuskin olisi ottanut vastaan. Hyvin meillä pyyhkii molemmilla kun oletus elämään on että itse on asiasta vastuussa sen sijaan että oletus on että vanhemmat eivät voi ostaa kallista juustoa jotta jälkikasvun ei vaan tarvitse asua vuokralla! Sanoisin että jos ei ole varaa säästää aikuisille lapsille sekä elää itse ilman kituuttamista (miksi lasken sen jos juuston hintaa tarvitsee tuijottaa..) niin kannattaa tehdä parempia valintoja.

Meilläkään vaimo ei osannut/pystynyt säästämään. Tehtiin niin, että pistettiin rahat yhteen ja avasin molemmille rahastot. Kummallekin menee nyt 300€/kk rahastoihin ja yhteiselle säästötilille 500€/kk. Sieltä otetaan vain yhdessä rahaa ulos. Muut tilille jäävät rahat voidaan käyttää miten halutaan. Vaimoni oli siis sitä kieltä, että ei osaa sijoittamista, joten siksi tein rahastot molempien puolesta.

Maksatko sinä puolet ökyjutuista vai puolet siitä nihin normaali ruoka vie? Onhan teillä avioehto? Äkkiä sen tekoon.

Vierailija kirjoitti:

Maksatko sinä puolet ökyjutuista vai puolet siitä nihin normaali ruoka vie? Onhan teillä avioehto? Äkkiä sen tekoon.

Mitenkäs avioehto tehdään, jos toinen ei siihen suostu?

Olisihan niitä muitakin vaihtoehtoja kalleimman ja kuran välillä, mutta se tuppaa aina näissä keskusteluissa unohtuvan. Vaikka mekin pistämme aika paljon rahaa hyvään ruokaan, emme silti osta 9 euron käsintehtyä pastaa kun ihan erinomaista Rummoa saa n kolmella eurolla, Torino ei ole vaihtoehto. Arkijuustoon en koskisi tikullakaan, mutta en myös mätä kaupan kalleinta tavaraa päivittäin. Enkä ostanut kalleinta iPhonea vaan sen itselleni riittävän 8:n, vaikka olisin voinut rahan puolesta kalliimman ostaa.

Ehkä se on se perhetausta, miksi ap:n mies on niin hanakka hankkimaan ”parasta” kun kerran voi. Ehkä hän tulee ihan itse järkiinsä kun on tullut ostamiskiintiö täyteen. Useimmilla meistä se ostaminen lakkaa tyydyttämästä jossain vaiheessa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei vain kykene olla tuhlaamatta.

Ei kykene olemaan.

Minun mielestä ihan jokaisen oma asia jos on rahaa ostaako kalleinta, halvinta vai siltä väliltä. Kukin taaplatkoon tyylillään.

Ruoka on kuitenkin yksi nautinto ja esimerkiksi onjoku hyvä juusto ja viini niin miksi ei siitä nauttisi?

Silloinhan se raha vasta hukkaan meneekin, että ostaa jotain muuta merkkiä kuin mistä tykkää. Ja sitten miettii, että miksi en ostanut sitä lempituotetta kuitenkaan.

Kun kuitenkin kaikki maksaa jotain.

Jos säästyisi vaikka joku 5 euroa niin onko se sitten sen väärtti?

Ei ole.

No tuo pienituloisuus ainakin selittää sen että haluaa parempaa.

Itsekin olin aina saanut sen halvimman kännykän ja halvimman t paidan ja sitä rataa. Ei varmasti tule yllätyksenä, että vihdoin kun sain reilusti enemmän käyttööni rahaa mennessäni töihin. Ostin sitten itselleni ensimmäisen iPhonen ja pistin siihen useamman satasen. Ostin myös merkkivaatteita. Kun kerrankin sai ja voi ostaa. Vaikea se on varmaankin ymmärtää, jos nuo ovat olleet itsestäänselvyyksiä tai edes tyypillisiä.

Miksi ei ihminen saisi omilla rahoillaan tehdä mitä haluaa, jos kerta maksaa kaikki sovitut kulut ajallaan eikä elä kuitenkaan yli varojen? Miehesi on kuitenkin edes jonkin verran säästänyt vaikka ei sitä määrää mitä sinusta pitäisi? Ei niitä säästöjä hautaan saa mukaan kuitenkaan.

Avatkaa yhteinen säästötili ja sinne suoraveloitus palkkapäivänä? Päätätte yhdessä paljonko tarvitsette yhteisiä säästöjä, ja sen lisäksi molemmilla saa olla tai olla olematta omia säästöjä. Ruokaostoksiin mies voisi laittaa suuremman osan tai sitten ostaa erikoisherkut vain itselleen omista rahoistaan.

Tämä on nyt suunnitelmissa itselläni, kun tilanne meillä on niin päin että minä tienaan enemmän mutta mies tuhlaa silti. Sitten loppukuusta lainaa minulta ja maksaa kun jaksaa. Isommat hankinnat ja lomamatkat yms olen maksanut melkeinpä yksin, yllättäviin menoihin mies ei ole varautunut ollenkaan.

Emme onneksi ole vielä naimisissa eikä ole lapsia, mutta olisi tämä yhteinen talous kannattanut alusta asti järjestellä paremmin...