Voinko vaatia miestäni säästämään enemmän rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Joo, tiedostan, että tilanne on juuri näin.

MUTTA: mielestäni ei ole reilua, että minä olen se joka ikään kuin turvaa talouden. Eli jos vaikka auto menisi rikki, niin minä maksan säästötililtäni laskun, koska hänellä ei ole ylimääräistä. Eli minä stressaan ja hän elää huolettomasti vain itseään varten.

Tiedän myös, että miestä itseäänkin ahdistaa, ettei hänellä jää juuri mitään säästöön. Hän ei vain kykene olla tuhlaamatta. En aio nalkuttaa hänelle, mutta jokin järkevä säästömenetelmä olisi kyllä keksittävä.

Miehellä on aloituksesi mukaan pelkästään syksyltä tonneja säästössä, mutta se ei mielestäsi ole rahaa?

Minkälaisella autolla ajatte, jos sen korjaamiseen ei tonnit riitä?

Ei, vaan hän on tuhlannut syksyn aikana tonneja. Siis ei ole säästänyt, vaan on käyttänyt muutama tonnia omiin hupeihinsa (peleihin, iltoihin kaverien kanssa, tavaroihin yms yms).

Hän voi ylimääräisillä omilla rahoillaan tehdä mitä haluaa.

Etsi mies joka tienaa sinua vähemmän. Ei ahdista enää miehen rahat. Eikun ahdistaahan sekin.

Miehen rahat on aina naisen rahoja, ei koskaan toisinpäin.

Tee avioehto. Muuten älä puutu. Miehesi oma asia.

Ei jumalauta mitä piipitystä.

"Meillä on liian hieno telkkari. BYÄÄÄÄÄÄH!"

Ap, haluatko mielummin miehen, jolla on rahaa hoitaa joka kuukausi teidän sovitut velvoitteet ilman ongelmia (ymmärsin tämän olevan tilanne), ostaa itselleen (ja perheelle?) herkkuja ja laadukkaita kamppeita kuin vaikka miehen, joka taipuu kaikkiin ehtoihisi ja tyyleihisi, mutta tienaa nykyistä vähemmän ja voi jonain kuukautena olla vaikeuksia selvitä edes teidän sovitun elintason osuudesta?

Ihmiselle keskeinen motivaatio työssäkäymiseen on siitä saatava rahallinen korvaus. Miksi sinä riistäisit rakkaimmaltasi mahdollisuuden nauttia siitä, että hän taidoillaan ja ahkeruudellaan tienaa itselleen ja teille mukavia asioita ja näin kokee elämänlaatunsa paremmaksi? Haluat tappaa motivaation työskennellä?

Tuntuu siltä, että pointtini hukkuu nyt pienten asioiden alle.

Minua ahdistaa holtittomuus ja se, ettei perheemme tulevaisuus ole vakaalla pohjalla. Mielestäni ei ole ok, että toinen tuhlaa ja toinen stressaa ja säästää.

Mitä jos vaikka lapsemme tarvitsevat yllättäen rahaa johonkin menoon? Mieheni on käyttänyt rahansa omiin hupeihin, joten hänellä ei tätä rahaa ole sukanvarressa.

Rakastamme ja kunnioitamme toisiamme, enkä ole koskaan sanonut ääneen näitä nalkutuksiani miehelle missään keskellä ruokakauppaa. Korkeintaan olemme koettaneet käydä keskustelua rahankäytöstä yleisellä tasolla kahden kesken. Keskusteluissa hän on ollut kanssani samaa mieltä, käytännössä sitten asiat eivät kuitenkaan sitten koskaan mene niin.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä, että pointtini hukkuu nyt pienten asioiden alle.

Minua ahdistaa holtittomuus ja se, ettei perheemme tulevaisuus ole vakaalla pohjalla. Mielestäni ei ole ok, että toinen tuhlaa ja toinen stressaa ja säästää.

Mitä jos vaikka lapsemme tarvitsevat yllättäen rahaa johonkin menoon? Mieheni on käyttänyt rahansa omiin hupeihin, joten hänellä ei tätä rahaa ole sukanvarressa.

Rakastamme ja kunnioitamme toisiamme, enkä ole koskaan sanonut ääneen näitä nalkutuksiani miehelle missään keskellä ruokakauppaa. Korkeintaan olemme koettaneet käydä keskustelua rahankäytöstä yleisellä tasolla kahden kesken. Keskusteluissa hän on ollut kanssani samaa mieltä, käytännössä sitten asiat eivät kuitenkaan sitten koskaan mene niin.

Mies maksaa silloin luottokortilla, ottaa lainaa tai lainaa sinulta (so, sinä maksat akuutissa tilanteessa ja hän maksaa myöhemmin sinulle).

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin edelliset. Niin kauan kuin maksaa puolet yhteisistä kuluista, muu rahankäyttö ei kuulu sinulle.

Suurempituloisen pitää ainakin minun mielestäni maksaa perheen kuluista enemmän kuin puolet.

Ymmärrän täysin ap:n tuskan, tuhlailevainen puoliso olisi minullekin painajainen. Ainut mitä voit tehdä on siirtää omat säästösi tiukasti erilleen ja niihin ei sitten kosketa. Minusta kovin erilainen käsitys rahankäytöstä ei mahdollista onnellista parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä, että pointtini hukkuu nyt pienten asioiden alle.

Minua ahdistaa holtittomuus ja se, ettei perheemme tulevaisuus ole vakaalla pohjalla. Mielestäni ei ole ok, että toinen tuhlaa ja toinen stressaa ja säästää.

Mitä jos vaikka lapsemme tarvitsevat yllättäen rahaa johonkin menoon? Mieheni on käyttänyt rahansa omiin hupeihin, joten hänellä ei tätä rahaa ole sukanvarressa.

Rakastamme ja kunnioitamme toisiamme, enkä ole koskaan sanonut ääneen näitä nalkutuksiani miehelle missään keskellä ruokakauppaa. Korkeintaan olemme koettaneet käydä keskustelua rahankäytöstä yleisellä tasolla kahden kesken. Keskusteluissa hän on ollut kanssani samaa mieltä, käytännössä sitten asiat eivät kuitenkaan sitten koskaan mene niin.

Älkää käykö keskustelua niin, että sinä sanelet paljonko pitää säästää tai mitä voi ostaa vaan kerrot, että sinulla on huolta ja stressiä ja sitten mies kertoo sinulle, miten hän on varautunut tulevaan. Jos hänellä on hyvät tulot, hän saa parissa kuukaudessa tasapainotettua tilanteen luottokortin avulla.

Jos teidän lapset tarvitsevat rahaa johonkin yllättävään menoon, ehkäpä mies niinä kuukausina käyttää vähemmän omiin hupeihinsa. Varmista tämä keskustelemalla, ei kontrolloimalla hänen rahankäyttöään ja säästämistään. 

Millä perusteella teidän perheen talous ei ole vakaalla pohjalla? Normaalisti tervepäisillä miehillä on hyvässä suhteessa tarve suojella perhettään ja vaimoaan, joten sitä kautta sattaisit saada hänet tarjoamaan sinulle vakautta. Et kuitenkaan voi saada vakautta sitä kautta, että sinulle annetaan valta päättää teidän molempien varoista vaan sillä, että luotat siihen, että mies pystyy hoitamaan eteen tulevat tilanteet. 

Vaimoni oli tuollainen, ei sitä jaksanut. Jatkuvaa piipitystä joka asiasta. Ihan kaikki, mitä ostin, oli liian kallista. Noin 11,5 vuotta jaksoin ja hain eroa. Onneksi ei ollut lapsia.

Nyt on mukava vaimo, joka ei välitä rahankulutuksestani. Meillä on taloustili, jonne kumpikin siirtää 1000 € kuukaudessa. En ole katsonut saldoa pitkään aikaan, mutta hyvin pyörii yhteiselo.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista!

Ehkä tosiaan lakkaan "pelastamasta" miestä pulasta ja en maksa enempää kuin minun osuuteni on. Ja säästän ylimääräiset rahani vaikka rahastoihin, mistä niitä ei saa noin vain irrotettua.

Meillä ei ole avioehtoa. Mies loukkaantuu ajatuksesta. Periaatteessa kyllä haluaisin avioehdon, mutta suhtaudumme molemmat avioliittoon vakavasti ja avioehto ei sinänsä kuulu kummankaan arvomaailmaan. Tämä on toki räikeässä ristiriidassa siihen, että maksamme kuitenkin laskut puoliksi ja säästämme vain itsellemme.

Avioehto olisi kuulunut sinun arvomaailmaasi. Tästä ei ole mitään epäilystä. Niin kuuluu minunkin. Aivan itsestäänselvä avioliiton taloudellinen viitekehys.

Hankala tilanne vaikkei teillä puutetta mistään olisikaan. Itse en voisi vastaavassa tilanteessa olla säästämättä. Ryhtyisin varmaan sitten lahjoittamaan lapsilleni. Liitossa en suostuisi mihinkään suuria kiinteitä elinkustannuksia lisääviin hankkeisiin. Kädestä suuhun suurien muuttuvien kustannusten kanssa voisi vielä elääkin ja yrittää nauttia siitä kuten puolisosikin.

Ihan on aikuisen oma asia, mihin rahansa käyttää.

Voit säästää omista rahoistasi jos haluat mutta et voi puuttua aikuisen omaisuuteen ja sen käyttöön.

Jos maksaa oman osuutensa niin ei mutta hänellä ei ole oikeutta myöskään käyttää sinun säästöjäsi tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä, että pointtini hukkuu nyt pienten asioiden alle.

Minua ahdistaa holtittomuus ja se, ettei perheemme tulevaisuus ole vakaalla pohjalla. Mielestäni ei ole ok, että toinen tuhlaa ja toinen stressaa ja säästää.

Mitä jos vaikka lapsemme tarvitsevat yllättäen rahaa johonkin menoon? Mieheni on käyttänyt rahansa omiin hupeihin, joten hänellä ei tätä rahaa ole sukanvarressa.

Rakastamme ja kunnioitamme toisiamme, enkä ole koskaan sanonut ääneen näitä nalkutuksiani miehelle missään keskellä ruokakauppaa. Korkeintaan olemme koettaneet käydä keskustelua rahankäytöstä yleisellä tasolla kahden kesken. Keskusteluissa hän on ollut kanssani samaa mieltä, käytännössä sitten asiat eivät kuitenkaan sitten koskaan mene niin.

Mies maksaa silloin luottokortilla, ottaa lainaa tai lainaa sinulta (so, sinä maksat akuutissa tilanteessa ja hän maksaa myöhemmin sinulle).

Ongelma on siinä että taloudellisesti järkevintä on että puolisot lainaavat toisilleen koska voivat sopia koron edullisemmaksi kuin pankit koska lainankustannukset ovat luonnollisesti murto-osa pankin kustannusrakenteesta. Mutta kun se ongelma on juuri siinä että puolisoiden toisilleen lainaaminen on keinotekoinen järjestely ja vain korostaa asenteiden eroa. Ei toimi pitemmän päälle. Ja yhteistaloudessa ilman avioehtoa kalliin rahoituksen maksaa aina tavalla tai toisella se säästäväisempi puoliso.

ohis

Ehdota miehelle, että hän avaa itselleen säästötilin, minne siirtyy automaattisesti palkkapäivänä esim. 100 euroa. Tämä voisi olla toimiva ratkaisu, jos mies aidosti on huolissaan siitä, ettei pysty säästämään.

Raha siis siirretään turvaan, pois käyttötililtä.

Kyllä minuakin häiritsisi jos puoliso tuhlaisi tuolla tavalla. Ehkä se että on köyhästä perheestä, nimenomaan on syy miksi haluaa aina kaikista parasta. Jos koko lapsuuden joutunut sietämään aina kaikista halvinta niin lopulta menee ihan hermot halpaan tavaraan eikä suostu enää ostamaan sitten kun rahaa alkaa löytyä.

Yksi keino voisi olla yrittää puhua järkeä ja selittää ettei hyvätuloiset aina osta sitä kalliimpaa, keskittyisi vaikka muutamaan mieliharrastukseen jos jotain kallista haluaa, säästäisi muissa asioissa.

Toinen asia voi olla kysyä kuinka tärkeä itse olet hänelle, eikö halua sijoittaa yhteisen etuun vaan pelkästään itseensä? Mielestäni avioiliitossa paremmin tienaava voi hyvin sijoittaa enemmän yhteisiin asioihin. Muuten saan sellaisen kuvan ettei teidän välit ole oikein hyviä.

Raha-asiat on sellainen aihe, mistä pitäisi puhua parisuhteessa avoimesti ja ketään syyllistämättä.

Ota asia puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkokommentti:

Tilannetta havainnollistaa hyvin ruokakauppakäynnit, jotka ovat ihan suhteen alusta lähtien repineet hermojani.

Mies nakkaa koriin kalleinta juustoa, kalleinta ökyhienoa pastaa ja esim ostaa joka viikko tuorepuristettuja mehuja ja neljän euron erikoisoluita. Ruokalaskut on oikeasti tällä tavalla päätähuimaavia!!! Mies on sitä mieltä, että saa käyttää rahansa kuten itse tahtoo, tienaahan hän enemmän. Onhan se totta kai niinkin....

Mitä tekisitte?

Ap

Mies voi maksaa ruokalaskusta isomman osan, koska hän kuitenkin syö enemmän mitä sinä. Jos ruuanlaitto on sinun tehtäväsi, mies voi siinä tapauksessa maksaa kauppalaskun kokonaan.

Taas näitä paskayleistyksiä. Jos mies ajaa aina autoa, nainen maksaa sitten auton kulut? Niinhän?

Taas näitä paskavertauksia.

Oikeasti minun mielestä aloittajan kannattaa eriyttää ruokien osto ja niiden laittaminen kummankin omaksi työksi. Kumpikin voi ostaa ja tehdä itselleen mieleistä syötävää ja maksaa kulut kokonaan itse.

Vierailija kirjoitti:

Jos maksaa oman osuutensa niin ei mutta hänellä ei ole oikeutta myöskään käyttää sinun säästöjäsi tulevaisuudessa.

Paitsi jos tulee ero, silloin mies saa puolet naisen säästöistä hassattavakseen.